Kenelle valta: kansalle, eduskunnalle, vai Brysseliin?

Ammattimaisia poliitikkoja oli jo antiikin Ateenassa, jossa oli käytössä 460-luvulta eKr. alkaen boulé (suom. ”neuvo”, ”neuvosto”), 500-henkinen eduskunnan tapainen, joka kokoontui 275 päivänä vuodessa hoitamaan kaupunkivaltion poliittisia asioita. Kyseessä oli käytännössä kokopäivätyö.

Usein kuulee sanottavan, että antiikin Ateenassa boulén kansanedustajat valittiin arvalla. Se on vain osatotuus. Itse asiassa ehdokkaat valittiin äänestämällä vaalipiireittäin, mutta ehdokkaita valittiin enemmän kuin bouléssa oli kansanedustajan paikkoja. Lopullinen karsinta tehtiin arpomalla niistä ehdokkaista, jotka olivat menestyneet vaaleissa tarpeeksi hyvin. (Armeijasta vastuussa olevia komentajia ei kuitenkaan valittu arvalla, siinä tehtiin meritokraattinen poikkeus.)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Bule_(Ateena)

Boulén 500:lla kansanedustajalla oli hyvin vähän päätösvaltaa politiikassa. Heidän roolinsa oli toteuttaa kansankokouksen päätöksiä. Lait ja poliittiset päätökset tehtiin kansanäänestyksellä. Kansanedustajien rooli oli toteuttaa päätökset ja hoitaa valtion hallinnon käytännön arkea.

Modernissa maailmassa Sveitsi taitaa olla ainoa valtio, jossa demokratian olemus on lähelläkään antiikin Ateenan ihanteita. Sveitsissä ammattimaisilla poliitikoilla on kyllä enemmän valtaa kuin antiikin Ateenan boulélla, poliitikot valmistelevat lait pienintä piirtoa myöten täysin valmiiksi. Mutta ennen kuin uusi laki astuu voimaan Sveitsissä, kuka tahansa kansalainen voi kerätä kansalais-aloitteella kokoon muutamia kymmeniä tuhansia nimiä (joka tarkoittaa käytännössä sitä, että mikä tahansa puolue tai muu vähän suurempi eturyhmä pystyy keräämään nimet kannattajiensa keskuudesta), jotta lakiesitys menee kansanäänestykseen. Sitten ”kansankokous” ratkaisee, astuuko uusi laki voimaan vai ei. Hieman modernisoitu ja ehkä paranneltu versio antiikin Ateenan demokratiasta.

Meillä Suomessa on edustuksellinen demokratia, jossa valta on poliitikoilla, ja vieläkin enemmän puolueilla, joiden armosta yksittäinen poliitikko pääsee äänestyslistoille mukaan. Tässä järjestelyssä on tietyt hyvät ja huonot puolensa. Varmasti voidaan keksiä esimerkkejä, joissa suomalainen versio demokratiasta on parempi kuin antiikin ateenalainen. Toisaalta voidaan myös keksiä esimerkkejä hyvä veli -järjestelmästä ja rakenteellisesta korruptiosta, jota antiikin Ateenassa osattiin torjua paremmin kuin nykyajan Suomessa.

Euroopan Unionin liittovaltio-kehityksen edetessä hitaasti mutta varman näköisesti, edustuksellinen demokratia alkaa asteittain siirtyä Suomen eduskunnasta Brysseliin. Muodostuu toinen edustuksellinen taso kansan ja poliittisen päätöksenteon väliin. Kansa äänestää puolueita Suomessa, jotka hoitavat suhteita suurten ja mahtavien valtioiden poliitikoihin Keski-Euroopassa, ja nämä sitten sanelevat joskus pehmeämmin ja joskus tiukemmin, miten Suomen olisi syytä hoitaa politiikkaansa ja talouttaan. Pitäisikö tätä järjestelyä kutsua ”edustukselliseksi edustukselliseksi demokratiaksi”?

Mikähän näistä olisi paras versio demokratiasta? Antiikin Ateenan boulé ja kansankokous, vai Sveitsin liittoneuvosto ja uusia lakeja koskevat kansanäänestykset, vai Suomen eduskunta ja liukuhihnalta suoraan arkistoon menevät kansalais-aloitteet, vai poliittisten suurjohtajien hallitsema Euroopan Komissio Brysselissä? Tästä puuttuisi enää USA:n tyylinen kaikkivaltias Euroopan presidentti-instituutio, jossa keskitettäisiin paljon valtaa yhden henkilön käsiin. Vai luodaanko joskus vielä sellainenkin?

Antiikin Ateenassa suhtauduttiin erityisen torjuvasti ajatukseen, että yhdelle henkilölle kertyisi liian paljon vaikutusvaltaa yhteiskunnassa. Siihen tarkoitukseen keksittiin ns. ostrakismi, kansanäänestys, jossa äänestettiin kuka kansalainen karkotetaan pois Ateenasta kymmeneksi vuodeksi. Jos joku nousi muita päätä pidemmäksi politiikassa tai talouselämässä, hänen nimensä saattoi ilmestyä moneen särkyneen ruukun palaan (kreik. ostrakon), joita käytettiin äänestys-lippuina.

Ursula von der Leyen olisi ehkä löytänyt nimensä saviruukun paloista. Kuten myös Donald Trump, Vladimir Putin ja Xi Jinping.

+1
IonMittler
Perussuomalaiset Vantaa

Moniulotteisen demokratian puolestapuhuja. Kansan tahto on moniulotteinen, ja pääsee kunnolla oikeuksiinsa vain jos myös päätöksenteko on riittävän moniulotteista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu