Kilpailukieltoa koskevaa lakia muutetaan, entä sivutoiminen ansaintakielto?

Politiikan teatterissa on keskusteltu jo ainakin vuoden verran siitä, että perusteettomat kilpailukiellot työsopimuksissa halutaan karsia pois. Valmista alkaa tulla, ja valmisteilla on lakiesitys, joka määräisi työnantajan maksamaan työntekijälle tietyn suuruisen rahallisen korvauksen, jos työsopimukseen merkitään kilpailukielto.

Kilpailukielto tarkoittaa tässä tapauksessa siis sitä, että työntekijä ei saa siirtyä nykyisestä työsuhteestaan suoraan kilpailevaan firmaan töihin, vaan siinä on pakollinen esim. puolen vuoden karenssi, että pitäisi olla työttömänä tai tehdä muun alan yritykselle töitä.

Tämä ei ole suinkaan ainoa työntekijän asemaa rajoittava lauseke, jollaisia esiintyy työsopimuksissa. Minun työsopimuksissani on esiintynyt vuosien saatossa mm. seuraavat lausekkeet:

– Työntekijä sitoutuu olemaan ansaitsematta tuloja mistään muusta lähteestä työsuhteen aikana, ilman työnantajan etukäteen antamaa kirjallista lupaa.

– Työntekijä sitoutuu olemaan ottamatta vastaan työsuhteen aikana minkäänlaisia vastuutehtäviä tai hallituksen jäsenyyksiä tms. minkäänlaisissa yhdistyksissä.

Näistä kahdesta ehdosta jälkimmäinen on erittäin harvinainen, varmaan jopa yksittäistapaus, yhden työnantajan neronleimaus. Motiivina työnantajalla on ollut varmistella, että työntekijälle muodostuisi mahdollisimman vähän laillisesti päteviä esteitä tulla kutsutuksi korvaamaan sairastunutta työntekijää, kun teoreettisesti mahdollisia esteitä on suljettu pois työsopimuksessa. Varsin kyseenalaiselta tämä lauseke kyllä tuntuu, erityisesti huomioiden kansalaisten vapaus osallistua poliittiseen ja aatteelliseen toimintaan, jota tämä lauseke jossain määrin rajaa.

Ensin mainittu lauseke on sen sijaan ollut varsin yleinen työsopimuksissa minun työurani varrella. Kun värväydyn yritykseen töihin, myyn yritykselle 7.5 tuntia päivässä työtä arkisin toimistoaikaan, hintaan z EUR kuukaudessa. Vapaa-ajalla ja viikonloppuisin voisin tehdä toiminimellä jotain pientä sivubisnestä, tai vaikka ottaa osa-aikaisen sivutyön. Mutta työsopimukset sisältävät varsin usein lausekkeen, joka kieltää tämän ”ilman työnantajan antamaa kirjallista lupaa”. Tällaisia ehtoja on työsopimuksissa paljon (niin laajoina, että kielletään kaikki muu rahan ansaitseminen, riippumatta toimialasta), eikä niistä makseta työntekijälle mitään korvausta.

Niitä tilanteita on sitten ollut, että työnantaja on vaatinut jopa nähdä minun toiminimeni tuloslaskelmat ja taseet muutaman vuoden ajalta, arvioidakseen antaako hän minulle lupaa tehdä jotain sivukeikkaa, omalla vapaa-ajallani työajan ulkopuolella.

Minun puolestani voitaisiin säätää laki, joka tekee mitättömäksi molemmat yllä mainitut lausekkeet missä tahansa työsopimuksessa. Eli nämä lausekkeet eivät olisi juridisesti voimassa, vaikka ne lukisivat työsopimuksessa.

Kunnes joku todistaa minulle toisin, että tällaiset lausekkeet voivat olla oikeasti tarpeellisia yrityksen kannalta jossain tilanteessa. Jos näin on, niin sitten varmaankin tehtäisiin samoin kuin kilpailukiellon tapauksessa, eli säädetään laki joka määrää, että työntekijälle on maksettava tietty rahallinen korvaus, jos mainittua lauseketta käytetään.

0
IonMittler
Perussuomalaiset Vantaa

Moniulotteisen demokratian puolestapuhuja. Kansan tahto on moniulotteinen, ja pääsee kunnolla oikeuksiinsa vain jos myös päätöksenteko on riittävän moniulotteista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu