Koronan kestävä rekkakuski-direktiivi: perävaunut laivaan ilman kuskia

Olen jo kauan haaveillut lainsäädännöstä, joka velvoittaisi toimialat pyrkimään siihen, että työnteon olosuhteet eivät aiheuta työntekijöille sellaista henkilökohtaista sosiaalista haittaa, joka on mahdollista välttää kohtuullisen helposti.

(Otetaan tähän väliin ne vakio kommentit takavasemmalta: ”Taasko joku laki? Aina pelkkiä lakeja. Eikö meillä ole jo liikaa lakeja ja sääntöjä?”)

Merenkulku on perinteinen esimerkki vuosisatoja vanhasta toimialasta, joka aiheuttaa työntekijöille merkittävää sosiaalista haittaa. Siellä nuo reissaavat pitkin maailman meriä, kaukana kodista ja ehkä omasta perheestäänkin. Mutta tämän sosiaalisen haitan välttäminen olisi varsin vaikeaa käytännössä. Velvoite pyrkimykseen välttää aiheuttamasta työntekijöille sosiaalista haittaa raukeaisi tyhjiin tässä kohdin, koska vilpittöminkään pyrkimys ei voi muuttaa tilannetta kovin paljon.

Rekkaliikenne muistuttaa merenkulkua siltä osin, että siinäkin saatetaan rahdata tavaraa pitkiä välimatkoja. Moni rekkakuski on yksinäisen tien kulkija, pitkiä aikoja kaukana poissa kotoa. Se on työnteon olosuhteiden aiheuttama sosiaalinen haitta, joka olisi mahdollista välttää melko helposti, jos työnantajaa (ja koko toimialaa) sattuisi kiinnostamaan työntekijöille aiheutetun sosiaalisen haitan välttäminen. Ilman velvoittavaa lakia se ei näytä kiinnostavan.

Tämä sosiaalinen ongelma poistuisi, jos laki velvoittaisi työnantajaa (ja koko toimialaa) järjestämään työnteon olosuhteet siten, että rekkakuskin työvuoro kestää normaalisti enintään 8-10 tuntia, ja päättyy samassa osoitteessa jossa se alkaa. Käytännössä se tarkoittaisi sitä, että rekkakuski ajaa 4-5 tuntia yhteen suuntaan, ja sitten vaihtaa autoa (tai ainakin perävaunua), ja ajaa toisen kuorman kanssa takaisin lähtöpaikkaansa. Ensimmäinen kuorma jatkaa toisen rekkakuskin kyydissä taas 4-5 tuntia eteenpäin johonkin suuntaan, ja mahdollisesti vielä kolmannen rekkakuskin kyydissä siitä eteenpäin.

Liiketoiminnan näkökulmasta katsoen nämä ovat tarpeettomia vaihtoja, jotka aiheuttavat ylimääräistä monimutkaisuutta. Työnantajalla ei ole kannustinta järjestää asioita tällä tavalla, työntekijään kohdistuvien sosiaalisten haittojen minimoimisen näkökulmasta. Työnantajan etu on toiminnan helppous ja taloudellinen kannattavuus. Siksi rekkakuskeihin tulee kohdistumaan mainittuja sosiaalisia haittoja niin kauan kuin tämä ammatti on vielä olemassa. Jos mikään laki ei sitä estä.

Sen takia tarvitaan lakeja, jos halutaan suojata ihmisiä haitoilta, joiden välttämiseen työnantajalla ei ole omaan etuun perustuvaa kannustinta. Tai työnantajan oma etu on jopa vastakkainen työntekijän etuun verrattuna, kääntäen verrannollinen.

Näin korona-epidemian aikana se olisi ollut kiva lisä taudin leviämistä rajoittaviin toimenpiteisiin, jos rekkakuskit eivät olisi ajaneet Eurooppaa ristiin rastiin tauotta viimeiset 12 kuukautta putkeen. Jos kuskia olisi vaihdettu epidemian hallinta-alueen rajalla, eli käytännössä valtioiden rajalla. Mutta poliitikkojen kekseliäisyys ja viitseliäisyys ei ole yltänyt ihan näin pitkälle.

+2
IonMittler
Sitoutumaton Vantaa

Moniulotteisen demokratian puolestapuhuja. Kansan tahto on moniulotteinen, ja pääsee kunnolla oikeuksiinsa vain jos myös päätöksenteko on riittävän moniulotteista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu