Kriittinen intersektionaalinen näkökulma lesken eläkkeeseen

Taivun moneksi. Tällä kertaa taivun arvioimaan lesken eläkettä ja siihen suunniteltuja muutoksia intersektionaalisesta näkökulmasta. Tai joka tapauksessa vähän laajemmasta perspektiivistä. Pohtimalla, miksi tällaista eläkettä maksetaan, ja vertaamalla annettua perustetta muihin ihmisryhmiin, joihin kyseinen peruste myös sopii, mutta jotka eivät saa tällaista ”eläkettä”.

Miksi lesken eläkettä siis maksetaan? Siksi, että aviopuolison kuoltua (ja jatkossa myös: pitkäaikaisen avopuolison kuoltua) leskeksi jääneellä henkilöllä voi olla taloudellisesti vaikeaa yksin, kun ei ole enää puolisoa jakamassa arjen kustannuksia, tai mahdollisesti jopa elättämässä koko perhettä hyvällä palkallaan. Tällä perusteella leskille on maksettu eläkettä koko elämänsä loppuun asti. Nyt on suunnitteilla muutos, että eläkettä maksettaisiin vain 10 vuoden ajan.

https://yle.fi/uutiset/3-11641772

Otetaan vähän intersektionaalista etäisyyttä tähän asiaan, ja pohditaan, keihin muihin kuin leskiin voisi päteä tuo täysin sama peruste. No vaikka avioeron tai avoliitosta eron kokeneeseen. Ja toden totta, monessa Euroopan valtiossa on edelleen käytössä nykyajasta pahasti jälkeen jäänyt laki, että avioeron jälkeen varakkaampi osapuoli joutuu maksamaan entiselle puolisolleen elatusmaksua elämänsä loppuun asti. Tässä on nähty sama ongelma kuin leskeksi jäädessä, että avioeron kokeneella henkilöllä voi olla taloudellisesti vaikeaa yksin, kun ei ole enää sitä varakkaampaa puolisoa sponsoroimassa arjen kustannuksia hyvällä palkallaan. Ratkaisukin on sama kuin suomalaisessa lesken eläkkeessä — elinikäinen taloudellinen tuki — tosin sillä erotuksella, että rahaa ei makseta valtion kassasta, vaan se kupataan entisen puolison lompakosta.

Mitä muita tilanteita yhteiskunnassa on, jossa henkilön taloudellinen tilanne voi kokea äkillisen romahduksen? Yrittäjän konkurssi. Työntekijän irtisanominen huonon suhdanteen aikana, kun uutta työtä ei ole helposti tarjolla, ainakaan kaikille. Yrittäjää ei kukaan auta, mutta työntekijää tuetaan ansiosidonnaisella työttömyysturvalla, joka on noin puolet palkasta, riippuen palkan suuruudesta. Sekin kirpaisee kukkarossa aika mukavasti, ja tilanteen pitkittyessä voi lähteä asunto alta. Ansiosidonnaista maksetaan korkeintaan puolitoista vuotta, sitten työttömyysturva putoaa peruspäivärahan tasolle.

Tämän intersektionaalisen katsauksen valossa on kovin omituinen ajatus jo lähtökohtaisesti, että leskiä on tuettu elinikäisellä ”eläkkeellä”, kun yhteiskunta ei tue monia muita ihmisiä, jotka joutuvat yhtä heikkoon tai vieläkin heikompaan taloudelliseen tilanteeseen. Se ei ole tasavertaista ihmisten kohtelua. Se ei ole reilua.

Joku voi tietysti argumentoida, että lesket ovat usein iäkkäitä, ja silloin ihminen on erityisen haavoittuvainen taloudellisesti. Mutta iäkäskin pariskunta voi joutua avioeroon. Iäkäs yrittäjä voi tehdä konkurssin.

Olisi tasavertaista ihmisten kohtelua, jos leskeksi jäävälle, avioeron kokeneelle ja konkurssiin joutuneelle yrittäjälle maksettaisiin tarveharkintaista määräaikaista tukea, jonka kesto on yhtä pitkä kuin työntekijöiden ansiosidonnaisen päivärahan kesto. Sellaiset puolitoista vuotta. Siinä ajassa ehtii kiireettömästi ja kaikessa rauhassa downshiftata kuukausittaiset menonsa uuden normaalin tasolle.

Suu säkkiä myöten.

IonMittler

Moniulotteisen demokratian puolestapuhuja. Kansan tahto on moniulotteinen, ja pääsee kunnolla oikeuksiinsa vain jos myös päätöksenteko on riittävän moniulotteista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu