Kurdien itsenäisen valtion kaipuu on asetettava samalle viivalle Palestiinan kanssa

40-miljoonaisen kurdien kansan pyrkimyksillä itsenäisen valtion perustamiseen on paljon yhtäläisyyksiä palestiinalaisten pyrkimysten kanssa. Mutta myös monia huomattavia, suorastaan räikeitä eroja.

Jokainen meistä on nähnyt karttoja, joissa osia Israelin hallitsemasta alueesta on väritetty harmailla vinoviivoilla (Länsiranta, Gaza ja Golan), merkkinä siitä että kyseiset alueet ovat Israelin miehittämiä, mutta eivät juridisesti osa Israelia. Olemme kuulleet tarinoita alueen jakamisesta YK:n päätöksellä arabeille ja juutalaisille vuonna 1947, ja sen jälkeen syttyneistä sodista, joiden seurauksena Israel on saanut koko alueen sotilaalliseen hallintaansa. Mutta juridinen puoli palestiinalaisten oikeuksista maa-alueisiin ja valtiolliseen itsenäisyyteen ei ole kuollut mihinkään. Sitä ylläpidetään edelleen, asiaa edistäneille poliitikoille on jaettu Nobelin rauhan palkintoja, ja Palestiina on päässyt YK:n tarkkailija-jäseneksi sekä FIFAn jäseneksi.

Tiibetin tarina oli saman näköinen vielä 1900-luvun lopulle asti. Kartoissa Tiibet erottui Kiinan kartalta harmailla vinoviivoilla, Kiinan miehittämänä alueena, jolle kuuluisat Hollywoodin näyttelijät lobbasivat valtiollista itsenäisyyttä. Se tarina alkaa olla katoavaa kansanperinnettä, tuoreita karttoja ei juuri näy joissa Tiibet merkittäisiin vinoviivoilla tai muulla huomiovärillä miehitetyksi alueeksi, jonka hallinnasta olisi merkittävää kansainvälistä juridista kiistaa.

Kurdien lähihistoria 1900-luvun alkupuolella oli varsin samantyyppinen kuin palestiinalaisilla: rauhansopimus ei pitänyt, ja syttyi uusia sotia, joissa toinen osapuoli pääsi niskan päälle. Mutta sitten tarina lähtee hyvin erilaiseen suuntaan kuin palestiinalaisten kohdalla: kurdien alueet katosivat kartoista, ne merkittiin osaksi Turkkia ja muita naapurimaita. Englanti ja Ranska poistivat Kurdistanin Lähi-Idän kartoista vuonna 1923, koska he halusivat jakaa Lähi-Idän öljyrikkaan alueen keskenään periaatteella sulle – mulle, kolonialismin hengessä, ajattelematta kovin paljon sitä, mitä kansoja alueella oikeastaan asui, ja mitä etuja tai pyrkimyksiä näillä kansoilla oli. Niinpä kurdien orastava valtio katosi englantilaisten ja ranskalaisten kynän käsittelyssä maailmankartalta, ja sulautui Turkin, Syyrian, Irakin ja Iranin alueisiin.

Mutta kurdien kansa ei sulautunut mihinkään. Se asuu siellä vielä tänäkin päivänä, hyvin konkreettisesti omilla alueillaan. Ainoa mikä heiltä puuttuu on valtiollinen itsenäisyys. Mutta toisin kuin Palestiinan kohdalla — jonka itsenäisyyden oikeutuksen kannattaminen on niin trendikästä, että 138 valtiota on tunnustanut Palestiinan valtion, mukaanlukien mm. Ruotsi — kurdien valtiollisen itsenäisyyden oikeutuksen kannattaminen ei ole ollenkaan trendikästä.

Minun on vaikea katsoa maailmanhistoriaa silmiin, ja uskotella kenellekään olevani vilpitön ja oikeudenmukainen, ottamatta kantaa kurdien valtiollisen itsenäisyyden oikeutuksen puolesta. YK:n ja EU:n pitäisi nostaa kurdien pyrkimykset valtiolliseen itsenäisyyteen samaan kategoriaan palestiinalaisten pyrkimysten kanssa. Kurdistan tulisi ottaa YK:n tarkkailija-jäseneksi samalle statukselle kuin Palestiina, ja oikeudenmukaisuuteen uskovien valtioiden tulisi tunnustaa Kurdistanin valtio, siinä missä Palestiinakin.

Mikään vähempi ei ole oikeudenmukaista.