Kuuden tunnin urakkatyö: saat lähteä kun hommat on tehty

Nyt puhutaan kuuden tunnin työpäivästä, joka toisessa blogissa. On totta, että monessa ammatissa tehdään tuottavaa työtä paljon vähemmän kuin ollaan läsnä työpaikalla. Mutta se ei koske kaikkia ammatteja.

Teollisuuden liukuhihna pysähtyisi kuuden tunnin kohdalla kahdeksi tunniksi, jos työntekijät lähtisivät vuorosta kotiin jo kuuden tunnin kohdalla. Tuottavuus laskisi 25%.

Myös aukioloaikoja tarjoava päivystys pienen putiikin tai kioskin kassalla on asia, jossa kuuden tunnin työpäivä lyhentäisi myös kaupan tai kioskin aukioloa kahdella tunnilla. Tuottavuus ei ehkä laskisi niin paljon, jos asiakkaat oppivat tekemään ostoksensa lyhyemmässä ajassa. Eikä viereinen putiikki tarjoa pidempää aukioloa, ja sillä kilpailukeinolla vie osaa asiakkaista itselleen. Palveluiden aukioloaikoihin kohdistuu mieluummin laajentamisen kuin supistamisen tarve. Monella ihmisellä on suuria vaikeuksia ehtiä virastoihin ja sen sellaisiin, jotka ovat avoinna vain arkisin toimistoaikaan — jolloin palvelua tarvitseva henkilö on itse töissä muualla.

Joissakin ammateissa kuuden tunnin työpäivä voisi kyllä toimia, ilman että tuottavuus laskee. Mutta pidemmän päälle tuskin sillä keinolla, että työaikaa vain lyhennetään, eikä tehdä mitään muita muutoksia työn ehtoihin ja järjestelyihin. Jos työajasta menee nykyään 25% Facebookin selaamiseen ja Puheenvuoron palstalla blogg… öh, unohtakaa tuo äskeinen, niin lyhyen kuherruskuukauden jälkeen tilanne palautuisi todennäköisesti samanlaiseksi myös kuuden tunnin työpäivän kanssa. Sitten siitä työajasta 25% hukattaisiin kahvihuoneessa istumiseen ja henkilökohtaisten asioiden hoitamiseen työajalla.

Urakka-perusteisena kuuden tunnin työaika voisi toimia joissakin ammateissa. Jos keskimääräisen työntekijän keskimääräinen suoritettujen työtehtävien määrä päivässä tunnetaan tilastollisesti, voitaisiin sopia että päivän työmäärän tehtyään henkilö voi poistua työpaikalta. Silloin jotkut työntekijät selaisivat Facebookia työpaikalla yhtä ahkerasti kuin ennenkin, ja tekisivät noin kahdeksan tunnin työpäiviä. Jotkut työtekijät skarppaisivat vähän, kiinnittäisivät huomiota omaan ajankäyttöönsä saadakseen lisää vapaa-aikaa illalle, ja onnistuisivat tekemään keskimäärin ehkä seitsemän tunnin työpäiviä. Kokeneimmat ja energisimmät pystyisivät ehkä hoitamaan koko päivän työtehtävät rutiinilla ja vauhdilla kuudessa tunnissa.

Kunhan ei tulisi kiireessä sutta ja sekundaa. Kun ei tulisi lähetettyä tärkeitä tekstejä julkaisuun oikolukematta, koska siinä säästää aikaa kun ei lue papereita joihin laittaa nimensä alle. Onko 50 hengen yleisörajoituksen vahingossa virheellisesti julkaisseessa STM:n virastossa sattumalta menossa kokeilu kuuden tunnin työpäivästä, urakka-perusteisena?

Intersektionaalisille feministeille joudun tuottamaan sellaisen pettymyksen, että kuuden tunnin työpäivä niissä ammateissa, joissa se on mahdollista tuottavuuden kärsimättä, ei lisäisi tasa-arvoa. Jotkut harvat ja siunatut pääsisivät osalliseksi tästä lisääntyvästä vapaa-ajasta, mutta useimmat eivät. Onneksi intersektionaalisilla feministeillä on keinoja hoitaa sellaisia epäkohtia. Verotetaan kuuden tunnin työpäivän saavuttaneilta osa vapaa-ajasta pois, ja annetaan se niille jotka eivät saavuta lyhyempää työaikaa. Säädetään kuuden tunnin työpäivän kumoamis-vero, jotta kukaan ei lopulta saisi pitää lyhyempiä työpäiviä kuin muut. Näin on kaikki ongelmat hoidettu, ja maailmassa vallitsee taas tasapäisyys ja samanlaisuus.

IonMittler

Moniulotteisen demokratian puolestapuhuja. Kansan tahto on moniulotteinen, ja pääsee kunnolla oikeuksiinsa vain jos myös päätöksenteko on riittävän moniulotteista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu