Lähes puolet amerikkalaisista puoltaisi USA:n hajottamista kahdeksi valtioksi
Tällä viikolla julkaistussa Virginian Yliopiston politiikan tutkimuksen laitoksen teettämässä kyselyssä esitettiin 300 kysymystä noin kahdelle tuhannelle Yhdysvaltojen kansalaiselle. Melkoinen määrä kysymyksiä, onkohan tämä edes järkevää väsyttää ihmisiä niin suurella kyselyllä? Vaikuttaako kysymysten suuri määrä vastausten laatuun viimeisten sadan kysymyksen kohdalla, kun vastaaja alkaa jo pohtia, eikö tämä ikinä lopu, mihin olen oikein suostunut?
Yliopiston tutkijat sanovat vastausten virhemarginaalin olevan 2.2%. (Olettaen siis, että vastaajien väsymys ei selitä minkäänlaista ajatuksen harhailua viimeisten sadan kysymyksen kohdalla.) Tutkijat nostavat tiedotteessaan näkyvästi esiin 300 kysymyksestä noin 25 kiintoisinta. Ehkä yllättävin kysymyksistä on, pitäisikö Yhdysvallat jakaa kahdeksi valtioksi, toinen demokraateille ja toinen republikaaneille? Yllättävää on kysymyksen asettelun lisäksi se, että lähes puolet vastaajista vastasi tähän kysymykseen myöntävästi. (En tiedä, oliko tämä kysymys 300 kysymyksen maratonissa ensimmäisten vai viimeisten joukossa, ja vaikuttaako se vastausten laatuun.)
Kysymyksen sanamuoto oli:
”The situation in America is such that I would favor [Blue/Red] states seceding from the union to form their own separate country.” (Tilanne Amerikassa on sellainen, että minä puoltaisin [Sinisten/Punaisten] osavaltioiden irtautumista liittovaltiosta muodostaakseen oman erillisen valtionsa.)
Siniset ja Punaiset osavaltiot ovat käsite, joka tarkoittaa niitä Yhdysvaltojen osavaltioita, joissa vaalit voittaa perinteisesti lähes aina Republikaaninen Puolue (punaiset) tai Demokraattinen Puolue (siniset). Yhdysvaltojen jakaminen kahdeksi valtioksi tällä perusteella muodostaisi kartasta jonkunlaisen tilkkutäkin.
https://en.wikipedia.org/wiki/Red_states_and_blue_states
Vuoden 2020 vaaleissa Donald Trumpia äänestäneistä 52 % oli vähintäänkin osittain samaa mieltä kysymyksen sanamuodon kanssa (somewhat agree, sekä sitä vahvemmin samaa mieltä olevat yhteen laskettuna). 25 % Trumpin äänestäjistä oli vahvasti samaa mieltä (strongly agree) väitteen kanssa.
Joe Bidenin äänestäjistä 41 % oli vähintäänkin osittain samaa mieltä, ja 18 % oli vahvasti samaa mieltä väitteen kanssa.
Yhteen laskettu tilasto on, että 46.5 % vastaajista oli vähintäänkin osittain samaa mieltä siitä, että Yhdysvallat pitäisi jakaa kahteen valtioon, ”koska tilanne Amerikassa on sellainen”. Tässä viitataan kansan jakautumiseen jyrkästi kahteen ideologiseen leiriin, joiden fanaattisimmat kannattajat suhtautuvat erittäin vihamielisesti toisiinsa (ja toistensa edistämään politiikkaan).
USA:n väestön jakautuminen kahteen toisiaan vihaavaan leiriin ei ole ihan eilisen päivän uutinen. Onhan siitä kuultu tarinoita jo ainakin viimeiset viisi vuotta, Donald Trumpin nousun ja uhon alkuajoista asti. Silti vaatii hieman totuttelua uskoa se todeksi, että kansan keskuudessa esiintyy näin laajaa halua jakautua kahdeksi erilliseksi valtioksi.
Ei Yhdysvallat mihinkään jakaudu. Tämän kyselyn tekijöiltä puuttui mielikuvitusta ja osaamista asettaa tarjolle myös vaihtoehto, että Yhdysvallat pysyy yhtenä valtiona, mutta se jakautuu kahdeksi itsehallinnoksi, siten että Republikaaninen Puolue hallitsee ns. punaisia osavaltioita, ja Demokraattinen Puolue hallitsee ns. sinisiä osavaltioita. Olisi mielenkiintoista nähdä, kuinka suuren kannatuksen tämä vaihtoehto olisi saanut tuossa kyselyssä. Perinteikkään ja maailman vaikutusvaltaisimman valtion pilkkominen kahdeksi on niin radikaali ehdotus, että kynnys myöntävään vastaukseen on korkea. Valtion pitäminen yhtenä ja siirtyminen kahteen itsehallintoon olisi paljon pehmeämpi ehdotus, ja luultavasti saisi korkeamman kannatuksen kuin se radikaali kysymys, joka tuossa kyselyssä esitettiin.
Minulla on kertoa nimikin tällaiselle järjestelylle. Moniulotteinen demokratia, poliittisten vähemmistöjen itsehallinto. (Huomaa, että kyse on ”poliittisista” vähemmistöistä, tietyn puolueen kannattajista, ei etnisistä vähemmistöistä.) Johdatus aiheeseen löytyy kotisivuiltani:
http://ionmittler.com/politics/?lang=fi
Aika näyttää, kulkeeko jyrkästi kahteen leiriin poliittisesti jakautunut USA kohti moniulotteista demokratiaa. Se olisi kohtalon oikku, jos demokratiaa vähän hoiperrellen kotimaassa ja ulkomailla edistänyt USA siirtyisi demokratian seuraavalle korkeammalle tasolle ensimmäisten valtioiden joukossa. He kun siirtyivät ensimmäisten joukossa myös demokratian nykyiselle globaalisti yleisimmälle tasolle, enemmistödemokratiaan, valtiota perustettaessa vuonna 1776.
USA on aina ollut ”kaksi maata”, muttei näin polarisoitunut. Ennen ei ihmiset Suomessakaan, siis tavan tallaajat puhuneet politiikasta, kai se on siinä sitten.
Bill Maher tästä viikko sitten hyvin heitti Real Timessä, linkki videoon:
New Rule: Don’t Segregate the Anthem | Real Time with Bill Maher (HBO)
https://youtu.be/IYOuNi9iyY4
Ilmoita asiaton viesti
En ole videoiden ystävä, mutta tästä aiheesta löytyy myös artikkeleita, kuten tämä:
https://lastnighton.com/2021/09/25/bill-maher-anthems-new-rule-segregation/
Amerikkalaisen jalkapallon otteluiden alussa on siis alettu soittaa kansallislaulun lisäksi myös toista sävelmää, joka on erityisesti mustien mieleen. Bill Maher varoittelee, että sellainen käytäntö vain korostaisi sitä, että ei olla yhtä joukkoa koko kansa. Hän ehdottaa, että kannattaisi mieluummin vaihtaa kansallislaulua sellaiseksi että se kelpaa kaikille, kuin soittaa kahta erilaista jotka yhteensä kelpaavat kaikille.
Siitä tulikin mieleeni, että Jean Sibeliuksen Finlandian tekijänoikeus päättyy kuuden vuoden kuluttua, vuonna 2027. Eiköhän laiteta Suomen kansallislaulu vaihtoon silloin. Minun ei tarvitse sitä ehdottaa, ehdottajia tulee kyllä löytymään monia.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, no tuossa kuitenkin pointtina oli juurikin se, miten jakautunut kansa on omiin kupliinsa, vaikka yhdessä hommista vain selvitään. Ei kaikesta pidäkään olla samaa mieltä, mutta ei se tarkoita ettei voi tehdä yhteistyötä. Mun parhaat kaverit on poliittisesti aika eri laitaa, mutta eipä me politiikasta kuin harvoin väitelläkään. Mun mielestä siis politiikka pitäisi jättää siihen rooliin missä se oli ennen, jos ei kerta kestetä eri mielipiteitä..?
Ilmoita asiaton viesti
Silloin kun Perussuomalaiset saivat ensimmäisen ison jytkynsä vaaleissa, eräs taustaltaan ulkomaalainen (keski-eurooppalainen) kaveri Facebookissa julkaisi viestin, että kaikki te jotka äänestitte persuja, please poistakaa minut kavereistani, meillä ei ole mitään yhteistä.
Pari viikkoa sitten yksi Perussuomalaisia kannattava kaverini julkaisi Facebookissa viestin, että kaikki Vihreiden kannattajat poistakaa minut kavereistanne.
Tällaisia tunnetiloja joillekin ihmisille muodostuu, kun he seuraavat politiikkaa ja verenpaine nousee, he peilaavat asiaa lopulta omiin kavereihinsakin.
Ilmoita asiaton viesti
”että kaikki te jotka äänestitte persuja, please poistakaa minut kavereistani, meillä ei ole mitään yhteistä.
Pari viikkoa sitten yksi Perussuomalaisia kannattava kaverini julkaisi Facebookissa viestin, että kaikki Vihreiden kannattajat poistakaa minut kavereistanne.”
Tuo on aivan naurettavaa. Vaikka en pidä PS:stä puolueena, minulla on todella monia perussuomalaisia kannattavia kavereissa, onpa jopa kotikunnassa yksi kunnanvaltuutettukin ystäväni. En ymmärrä tuollaista ajattelua, ettei voi olla kaveri, jos puoluekanta eri.
”Tällaisia tunnetiloja joillekin ihmisille muodostuu, kun he seuraavat politiikkaa ja verenpaine nousee, he peilaavat asiaa lopulta omiin kavereihinsakin.”
Tämän takia toivonkin että palataan aikaan, kun juteltiin ihan muusta kuin jatkuvasti politiikasta, vihaisesti vieläpä. Onneksi omat kaverini osaavat näistäkin keskustella asiallisesti ja hedelmällisesti ja muiden kantoja on aina hyvä kuulla, siitä voi oppia jotain.
Ilmoita asiaton viesti
Tämän asian ekspertti meillä on ehdottomasti Markku Ruotsila. Ja se, miten häntä nimitellään täällä, kertoo siitä, että sama sota myös meillä. Ja sota on toisen osapuolen sota toista vastaan, tässä Halla-aho on täsmälleen oikeassa.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri tämä on pielessä, nähdään toiset jonain vastuksena, koska poliittiset mielipiteet eroaa. Mitä vittua oikein tapahtunut?
Itse toki olen niin ”nuori”, etten nähnyt 70-luvun kohinoita, mutta mitä olen elänyt, tällainen retoriikka oli vain ääripäiden huutelua, nyt tuntuu olevan ihan fine julkisessa keskustelussa omalla naamalla.
Ruotsila on muuten aivan onneton ennustaja ainakin, mutta huumoriarvo vaalilähetyksessä oli kova.
Ilmoita asiaton viesti
Tämän asian ekspertti meillä on ehdottomasti Markku Ruotsila. Ja se, miten häntä nimitellään täällä, kertoo siitä, että sama sota myös meillä.
—————————
Kun Ruotsilaa haastateltiin Alfa-TV:ssä hän valehteli estoitta, että Trumpin vaalivoitto varastettiin eikä ääniä voitu tarkistaa koska oikeusjärjestelmä esti sen. Miksiköhän kyseinen kaveri on ollut YLE:n ”asiantuntijana”?
Ilmoita asiaton viesti
Mutta oikeusjärjestelmä todella teki näin vedoten pelkiin menettelytapaseikkoihin kuten ”ei nyt vielä,” ja sitten, ” ei enää!” – koskaan ei ollut sopiva aika. Oikeudet ovat aina olleet haluttomia ottamaan vaalijuttuja käsittelyynsä. mutta nyt etenkin kun nämä samat oikeudet olivat juuri itse rikkoneet perustuslakia ohittamalla sen säädökset eri instanssien välisestä työnjaosta siinä tapauksessa, että vaalilakeihin tehdään muutoksia. Ne ohittivat sen portaan, jolle tämä laissa ainoastaan kuuluu; osavaltioiden lainsäätäjät! Olisivat joutuneet tuomitsemaan itsensä perustuslain rikkojina.
Ilmoita asiaton viesti
kaikki Trumpin tekemät kanteet on käsitelty lain mukaisella tavalla ja äänet on uudelleen tarkistettu kaikissa vaadituissa paikoissa.
Trumpin kannattajat ovat kovia valehtelemaan.
Ilmoita asiaton viesti
Mihin väitteesi Juha perustuu?
Missä ne on käsitelty? Ei ole. Olen tämän tiedon napannut senaatin komitean asiaa koskeneesta kokouksesta. Senkin saaminen kesti kyllä kauan.
Ilmoita asiaton viesti
Siis mitä ei ole käsitelty lain mukaisella tavalla?
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa voisi kai järjestää kyselyn siitä, olisiko hyvä, jos Suomi jaettaisiin kahdeksi valtioksi kehä kolmosen kohdilta. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Olipa nokkelaa.
Ilmoita asiaton viesti
Ole hyvä. Kehä kolmosen sisäpuoli voisi vaikka sallia huumeet. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Sallia huumeet? Ei kai kukaan sellaista ehdota? Eri asia on sallia käyttö ja laillistaa huumeet – mikä taas on vapautuksen ja sallimisen vastakohta, Sääntö-Suomen tuntien.
Mitäpä jos ajateltaisiin toisiamme puoluekannoista, asuinpaikasta, tai muusta erottavista tekijöistä riippumatta samoja tavoitteita suurimmaksi osaksi haluavina kanssakumppaneina? Onko se nykyään oikeasti vaikeaa siellä hölmölässä? Eiköhän kaikki halua täysiä psykopaatteja ja keljuja ihmisiä lukuunottamatta yhteistä hyvää, keinot vain eroaa. Niin ne pitääkin erota, sitten keskustellaan, katsotaan onko aiheesta tutkimusta, mietitään kantoja, keskustellaan uudestaan ja tehdään kompromissi. Tai ainakin ennen näin.
En myöskään ymmärrä tätä keskustelukulttuurin politisoitumista, tuntuu ettei muusta enää puhuttaisikaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kehä kolmosen sisäpuoli voisi tehdä mitä tahansa, kuten laillistaa huumeet, ja kieltää keskustan ja perussuomalaiset. 🙂
> Mitäpä jos ajateltaisiin toisiamme puoluekannoista, asuinpaikasta, tai muusta erottavista tekijöistä riippumatta samoja tavoitteita suurimmaksi osaksi haluavina kanssakumppaneina?
Voi myös kysyä, missä kohtaa menee vahvin raja, jos Suomea tarkastellaan USA:n tyyliin maantieteellisesti kahtia polarisoituneena maana.
> Onko se nykyään oikeasti vaikeaa siellä hölmölässä?
Mikä on se hölmölä, joka on asuinpaikasta riippumaton? Viittaatko joihinkin huumeiden käyttäjiin vai mihin? 🙂
> En myöskään ymmärrä tätä keskustelukulttuurin politisoitumista, tuntuu ettei muusta enää puhuttaisikaan.
Saatat olla samaa mieltä kanssani siitä, että keskustelun polarisoituminen ja keskusteluilmapiirin kärjistyminen ovat huonoja asioita ja tämän hetken huonoja trendejä.
Ilmoita asiaton viesti
”Kehä kolmosen sisäpuoli voisi tehdä mitä tahansa, kuten laillistaa huumeet, ja kieltää keskustan ja perussuomalaiset. 🙂”
Miksi? Kaverini on Espoon valtuustossa ja on persu, hyvää työtä tekee siellä, vaikka monesta eri mieltä ollaankin.
”Voi myös kysyä, missä kohtaa menee vahvin raja, jos Suomea tarkastellaan USA:n tyyliin maantieteellisesti kahtia polarisoituneena maana.”
Ei Suomessa sellaista onneksi ole, vaikka se ehkä somessa sellaiselta näyttäytyykin.
Hölmölä=Suomi.
”Saatat olla samaa mieltä kanssani siitä, että keskustelun polarisoituminen ja keskusteluilmapiirin kärjistyminen ovat huonoja asioita ja tämän hetken huonoja trendejä.”
Luepa kommenttejasi…
Ilmoita asiaton viesti
> Miksi?
En tiedä, enkä ota kantaa siihen, olisiko järkevää vai ei, mutta noin syntyisi kuitenkin oikeus tehdä omasta Suomen puoliskosta oman mielen mukainen millä tahansa politiikan alueella.
> Luepa kommenttejasi…
Älä minulta kysy, mikä mielipiteesi noista asioista on. Kerro itse. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
”oman mielen mukainen”
Niinkö kuvittelet? 😀 Ei helvetti.
Sitten mitä?!
Ilmoita asiaton viesti
Et allekirjoittanut sitä, että kehä kolmosen eri puolilla olisi selvästi erilaisia näkemyksiä, mutta jos olisi, olisi kai myös erilaiset preferenssit eri puolilla rajaa, ja tuon ”oman mielen mukaan” mentäisiin.
Ilmoita asiaton viesti
Ei olekaan, junantuomia siellä niin paljon, että voisit jopa yllättyä. Kalliossakin kuulee enemmän jotain lappeen murretta kuin stadin slangia.
Ilmoita asiaton viesti
Mitler unohtaa, että kaikki osavaltiot ovat sekä sinisiä, että punaisia. Toisia on vain yleensä hiukan enemmän kuin toisia. Joten miten se itsehallinto tuo lisää demokratiaa tai vähentäisiä ongelmia?
Ilmoita asiaton viesti
Oletan kyselyn vastaajien ajattelevan niin, että vastakkaisella tavalla ajattelevat eivät olisi enää kiusana, jarruttamassa oikean suuntaisia päätöksiä. Yhdysvalloissa tämä voi liittyä siihen, että osavaltiosta toiseen muuttamisen katsotaan olevan aika luonteva tapa parantaa elämän laatua. Matkalaukut autoon, ja nostetaan kytkintä. Nytkin puhutaan tällaisista poliittisista muuttoliikkeistä, kuten vaikkapa Kaliforniasta Texasiin. Ajattelevat ehkä, että muutto-oikeus jäisi voimaan uusien valtioiden välillä, ja kuka tahansa voisi vaihtaa maisemaa, jos siltä tuntuu.
Ilmoita asiaton viesti
Ihmiset eivät muuta Kaliforniasta Texasiin politiikan takia vaan työn perässä. Ja jos ihmisiä ruvetaan jakamaan tällä tavalla meihin ja teihin eri poliittisten mielipiteiden vuoksi, niin mihinkä se loppuisi? Täytyisikö eri uskonnon harjoittajatkin asua eri valtioissa jne?
Ilmoita asiaton viesti
Kyse on yksilöiden vapaista valinnoista ja muuttamisen normaaliudesta Yhdysvalloissa, ei siitä, että joku ulkopuolinen jakaisi ihmisiä, eikä siitä, että jonkun täytyisi asua jossain.
Ilmoita asiaton viesti
Nykyään tilanne on se, että presidentin vaihtuessa vaihtuu politiikka, ja vaihtuu se puolikas kansasta joka on tyytyväinen noudatettavaan politiikkaan. Kahden itsehallinnon mallissa muodostuisi pysyvää rauhoitettua elintilaa molemmille ideologisille leireille — jos muuttaa itselle mieluisan puolueen itsehallintoon asumaan. (Olettaen että ei asu siellä jo valmiiksi, jonka todennäköisyys on 50 %.) Asia ei ole kaikille niin tärkeä, että muuttaisivat yhtään mihinkään.
Ilmoita asiaton viesti
Venäjä hajoaa ennen kuin Yhdysvallat.
Ei mielipiteiden kahtiajako mitään uutta ole, Suomessakaan. Ennen jako täällä Suomessa meni oikeisto-vasemmisto ( tai porvarit-sosialistit), nyt konservatiivit-liberaalit.
Ion taas löytänyt pikku-uutisen. Pandora- tietovuodosta ei tule kirjoittamaan mitään, koska paljastukset ovat Putinin hallinnolle epäedullisia. Myöskään Assagne ja Snowden eivät ole mukana, koska Assagne ei luonnollisestikaan haluaisi toimeksiantajaansa huonoon valoon, eikä Snowden haluaisi pudota moskovalaisen kerrostalon ikkunasta😁
Ilmoita asiaton viesti
Miksi kaikki minun uutiseni ovat aina ”pikku-uutisia”?
Ilmoita asiaton viesti
Ion, miksi kysyt sitä minulta? En minä ole sinun tänne Puheenvuoroon nostamia uutisia valinnut …
Ilmoita asiaton viesti
Mielenkiintoinen piirre USA:n polarisoitumisessa on puolueiden roolien vaihtuminen päikseen sisällissodan aikaan nähden.
1800-luvun lopulla demokraatit olivat niitä etelävaltiolaisia ”redneck” -tyyppejä ja republikaanit modernimpia pohjoisvaltiolaisia pehmeämpien arvojen kannattajia.
Tuo perinteinen kahtiajako näkyi vielä 60-luvulle asti siten, että demokraattien riveissä oli jäljellä vanhakantaisia rotuerottelua kannattavia ehdokkaita, kuten vaikkapa Alabaman kuvernööri George Wallace, joka oli tavoittelemassa presidenttiehdokkuutta vuoden 1968 vaaleissa.
Nixonin ajasta alkaen on ollut nähtävissä tuo roolien selkeämpi vaihtuminen. Republikaaneista on tullut hurmoshenkisiä kouhkaajia ja demokraatit edustavat eurooppalaisesta näkövinkkelistä katsottuna normaalimpaa politiikkaa. Toki molemmissa puoleissa on edelleen porukkaa laidasta laitaan, johtuen siitä, että puolueuskollisuus edelleen menee jossain määrin perintönä sukupolvesta toiseen.
Ilmoita asiaton viesti
USA on globaali hegemonia, ja jonkunlainen poliittinen eliitti nauttii oikeudesta istua aallonharjalla päättämässä maailman asioista aika isossa mittakaavassa. Ei sieltä ketään päästetä eroamaan itsenäiseksi valtioksi. Onhan niitä haaveilijoita vähän ollutkin. Se ei myöskään välttämättä palvelisi yleistä etua, jos joku poppoo irtautuu ja sulkee oven perässään rautaisella esiripulla, eli kovalla valtion rajalla, jolloin loput väestöstä jäävät ulkopuolelle pysyvästi.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä mielessä Yhdysvallat on jo moniulotteinen demokratia, eräässä rajallisessa mielessä. Ja toisaalta enemmistödemokratia, siltä osin kuin asioista päättää liittovaltio, kongressi tai presidentti.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä ongelma ei ole täysin tuntematon Suomessakaan, että politiikkaan pääsyssä on suurta etua vaalirahoituksesta, jota poliitikoille jakavat monenlaiset yhdistykset ja yrittäjät. Meillä mittakaava on pienempi, mutta periaatteessa on paljon samaa.
Ilmoita asiaton viesti