Lakiesitys maalittamisen rangaistavuudesta kuohuttaa oikeistoa, mutta myös maalittaminen häiritsee oikeistoa
Hallituksen suunnittelemaa uutta lakia, joka tekisi ”maalittamisesta” rangaistavaa sakolla tai jopa vuoden pituisella vankeudella, on tänään laajasti paheksuttu sosiaalisen median oikeistolaisella laidalla.
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/3684f8e9-a820-435e-907f-73dad86974d4
Maalittamisella tarkoitetaan sitä, että suuri joukko ihmisiä kohdistaa johonkin epätoivottuja mielipiteitä esittäneeseen henkilöön painostusta, joka voi olla esimerkiksi vihaisia viestejä sähköpostitse, tai nolojen tietojen levittämistä julkisuuteen, jotka voivat olla totta tai valetta.
(Muutama Helsingin Sanomien artikkeli saattaisi ehkä täyttää maalittamisen määritelmän, jos kysytään niiltä jotka uskovat Wille Rydmanin, Harry Harkimon tms. olevan syyttömiä siihen, mistä Helsingin Sanomat on suurieleisesti julistanut heidät syyllisiksi. Helsingin Sanomien levikki on 200.000 kpl — eikö se vastaa yhtä monen viestin laajuista maalittamista?)
Lakiehdotuksen teksti sanoo näin:
Joka
1) yleisesti käytettävää sähköistä tietoverkkoa käyttäen, tarkoituksenaan saada aikaan henkilöön tämän työtehtävien tai yhteiskunnallisten tehtävien vuoksi kohdistuva sellaisessa tietoverkossa tapahtuva järjestelmällinen häirintä, uhkaa tai painostaa kohdehenkilöä taikka esittää hänestä väärän, vääristellyn, halventavan tai yksityiselämää koskevan tiedon taikka
2) tietoisena toiminnan luonteesta osallistuu 1 kohdassa tarkoitettuun järjestelmälliseen häirintään uhkaamalla tai painostamalla kohdehenkilöä taikka esittämällä hänestä mainitussa kohdassa tarkoitetun tiedon,
on tuomittava maalittamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
Edellä 1 momentissa tarkoitettuna tiedon esittämisenä ei pidetä sellaisen yksityiselämää koskevan tiedon, vihjauksen tai kuvan esittämistä politiikassa, elinkeinoelämässä tai julkisessa virassa tai tehtävässä taikka näihin rinnastettavassa tehtävässä toimivasta, joka voi vaikuttaa tämän toiminnan arviointiin mainitussa tehtävässä, jos esittäminen on tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi.
Edellä 1 momentissa tarkoitettuna tiedon esittämisenä ei myöskään pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.
Lisäksi 1 momentissa tarkoitettuna tiedon esittämisenä ei pidetä yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi esitettyä ilmaisua, jos sen esittäminen, huomioon ottaen sen sisältö, toisten oikeudet ja muut olosuhteet, ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/164319
(Sivun vasemmasta reunasta: Avaa tiedosto OM_2022_29_ML.pdf.)
Maalittamiseen voi siis syyllistyä myös siinä tapauksessa, että esittää totta olevan tiedon. Tämä muistuttaa erästä toista pahasti epäonnistunutta lakia: laki kiihottamisesta kansanryhmää vastaan on osoittautunut arvaamattomaksi työkaluksi, innokkaan syyttäjän nimeltä Raija Toiviainen luovien tulkintojen alaisuudessa.
Kaikki katastrofin ainekset näyttävät olevan taas koossa, oikeistolaisesta näkökulmasta katsoen. Jälleen uusi laki, jonka ympäripyöreä muotoilu antaisi valtakunnan syyttömälle vapaat kädet ansaita taas uusi sananvapauden edistämispalkinto kaappiinsa, tulkitsemalla lakia ”rohkealla ja ennakkoluulottomalla asenteella”.
Mutta toisaalta, maalittaminen on ongelma myös oikeistolle. Ei vain Suomessa, vaan globaalisti. Länsimaissa ei ole montaa turvallista paikkaa, jossa voisi kirjoittaa kirjan joka ei ole mieluisaa luettavaa LGBT-liikkeen mielestä. Varsinkaan trans-liikkeen mielestä. Sellaisia tapauksia löytyy paljon sekä Suomesta että muista länsimaista, että LGBT-liike on alkanut maalittaa jonkun vääriä mielipiteitä esittäneen (yleensä oikeistolaisen) henkilön työnantajaa siinä toivossa, että työnantaja irtisanoisi väärää mieltä olevan henkilön.
Suomessa näin on käynyt mm. trans-väen suosikki-inhokille Tapio Puolimatkalle, mutta hänen työnantajansa Jyväskylän Yliopisto on suhtautunut asiaan maltillisesti. Ulkomailla on useita tapauksia, joissa joku yliopisto on päätynyt toisenlaiseen ratkaisuun, ja irtisanonut tutkijan, joka on esittänyt vääränlaisia mielipiteitä seksuaalisuudesta.
Maalittaminen on ongelma. Mutta niin on myös sellainen laki, joka antaisi valtakunnan syyttömälle vapaat kädet keksiä omasta päästä, kuka on maalittaja, ja kuka on vain ”oikeutetun poliittisen näkemyksen innokas puolestapuhuja”, jonka tekoja ei tarvitse ottaa edes esitutkintaan.
Tämä kaikki on nähty jo moneen kertaan, että monta erilaista poliittista toimijaa syyllistyy jokainen täysin samanlaiseen vihapuheeseen, mutta valtakunnan syyttömän pöydälle nousee esitutkinta vain muutamasta kirsikasta kakussa, ja muita tapauksia katsotaan sormien läpi.
Olisiko mahdollista torjua sellaisia maalittamiseen liittyviä epäkohtia, jotka sekä oikeisto että vasemmisto kokevat ongelmaksi yhteiskunnassa, ilman että kenenkään tarvitsee pelätä yhteiskunnan ajautuvan yhden poliittisen osapuolen kontrolloimaan totalitarismiin? Kas siinä hyvä kysymys. Raija Toiviaisen mentävät porsaanreiät ehdotetussa uudessa laissa eivät juuri auta rakentamaan luottamusta siihen, että tästä tulee vielä hyvä.
Itse näkisin ettei näitä vähintään sakkoa enintään vuosi vankeutta lakeja tarvita lisää. Olemassa olevia lakeja voidaan terävöittää.
Hesari näyttää olevan maalittamisen mestari jonka toivoisi ajavan lehden mediana marginaaliin. Aika jossa elämme on mitä on. Kaikkea ei voida käräjäsalissa tai poliisin tutkimuksilla ratkaista.
Ilmoita asiaton viesti
”Maalittamisella tarkoitetaan sitä, että suuri joukko ihmisiä kohdistaa johonkin epätoivottuja mielipiteitä esittäneeseen henkilöön painostusta…”
Ei muten tarkoiteta. Tuo kuvaa kai [onnistuneen] maalittamisen seurausta.
Ilmoita asiaton viesti
Voisitko ystävällisesti (tai jos se on liikaa vaadittu, niin myös epäystävällisesti kelpaa) tarkentaa, mikä on maalittamisen määritelmä sinun mukaasi ymmärrettynä?
Ilmoita asiaton viesti
Se että kehotetaan tai käsketään suurta joukkoa tekemään noin. Yhtäaikainen kritisonti ei ole maalittamista.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä hyvä, tämähän tarkentuu, mikä EI OLE maalittamista. Entä mikä sitten olisi maalittamista?
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoitin kaksi virkettä, joista ensimmäinen vastasi kysymykseesi ja toinen selvensi sitä mikä määritelmässäsi on väärin. Jaetaan nyt sitten osiin, ettei tarvitse kerralla kahta asiaa käsitellä. Pahoittelen toistamista.
Maalittamista on että kehotetaan tai käsketään suurta joukkoa kohdistamaan ”painostusta”, sinun eufemismiä käyttääkseni.
Ilmoita asiaton viesti
Lakiehdotuksen määritelmä ei edellytä, että kohdistetaan ”painostusta”. Tuossahan se ehdotettu lakiteksti on sanasta sanaan. Määritelmän täyttämiseksi riittää, että julkaistaan totta olevaa tietoa. Ja sitten tulee Toiviainen joka kertoo tietävänsä varmuudella, että tiedon esittämisen *motiivi* oli painostaminen.
Vinkki: ihmisten motiiveja on usein mahdotonta tietää. Mutta onneksi se ei ole ongelma syyttäjille, he pystyvät kyllä muodostamaan oletuksen henkilön motiiveista.
Mikä on kritisoimisen ja painostamisen välinen ero? Lopulta sitä ei ole. Yhdenkin ihmisen lähettämä painokas kriittinen palaute osoittaa pyrkimystä taivutella — painostaa? — toista osapuolta muuttamaan linjaansa.
Ilmoita asiaton viesti
Sinun määritelmästäsi puuttui tuo järjestelmällisyys. Sen on siis oltava myös lainsäätäjänä mielestä organisoitua häirintää ollakseen maalittamista. Lakiteksti siis tekee juuri saman eron kuin minäkin, verrattuna sinun määritelmääsi.
Ilmoita asiaton viesti
Ei tarvitse olla organisoitua. Ei maalittaminen ole juuri koskaan organisoitua. Yksi paljon seuraajia omaava taho julkaisee sosiaalisessa mediassa kehotuksen maalittaa jotain. Loppu on täysin organisoimatonta kaaosta parviälyn voimalla, kukaan ei hallitse tilannetta sen jälkeen. Silti tällainen skenaario on taatusti tämän uuden lain tähtäimessä.
Halla-ahon väitetään käynnistäneen maalittamisia vain sillä, että hän on median haastattelussa tai somessa maininnut jonkun henkilön nimen sopivassa asiayhteydessä. Näin se voi lähteä liikkeelle, jopa ilman että käynnistämisen motiivia voidaan osoittaa. Taatusti siihen suuntaan se menisi, jos laki astuisi voimaan, että ne käynnistämiset tehtäisiin sitten Halla-ahon retoristen perinteiden mukaisella tavalla, jotta motiivia ei voida osoittaa oikeudessa.
Ilmoita asiaton viesti
”Yksi paljon seuraajia omaava taho julkaisee sosiaalisessa mediassa kehotuksen maalittaa jotain.”
Eli tuo taho organisoi/luo järjestelmällisyyden. Jos minä ja sinä toisistamme ja kolmansista osapuokista riippumatta kritisoimme tai haukumme vaikka Purraa tai Marinia, se ei täytä tuota lakiehdotuksen tunnusmerkistöä eikä minun määritelmääni, koska se on sattumaa. Ei vaikka kohde kokisi sen painostuksena.
Enkä siis ole puolustamassa lakiehdotusta, vaan korjaamassa virheellistä määritelmääsi. Sille en näe perustetta yhteiskunnallisessa keskustelussa enkä lakiehdotuksessa.
Ilmoita asiaton viesti
Ei siinä tarvitse olla mitään järjestelmällisyyttä. On yksi kehotus, ja 10.000 seuraajaa jotka näkevät sen, ja kukin reagoi siihen miten sitten reagoikin. Samaan tyyliin kun vanhoina aikoina Amnesty tms. kehotti ihmisiä lähettämään postikortin jollekin poliitikolle tai vangille. Joukkoistettua painostusta, mutta silti siinä mielessä organisoimatonta, että lopulta käynnistäjä on vain julkaissut yhden mainoksen, kehotuksen, ja loppu on täysin herran kädessä, kuka sen sattuu näkemään ja kuinka siitä innostutaan.
Ilmoita asiaton viesti
Esimerkkisi ovat mainioita. Juuri tuota on maalittaminen. Joku taho organisoi/luo järjestelmällisyyden. Tuo taho siis kehotti toimimaan tietyllä tavalla kohdennetusti. On sitten eri keskustelu missä rangaistavuuden rajan tulee kulkea, vai tuleeko sen olla rangaistavaa ensinkään.
Ilmoita asiaton viesti
Edelleenkään ei ole organisointia, eikä järjestelmällisyyttä. On ehdotus tai vihjaus, ja joukko ihmisiä jotka kukin toimivat tai ovat toimimatta, itsenäisesti ja oman harkintansa mukaan, ja itse valitsemallaan tavalla ja ajankohtana.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä on. Yksi taho on saanut ihmiset toimimaan samansuuntaisesti. Jos ei olisi organisointia, se olisi sattumaa. Se taas ei ole maalittamista, kuten edellä totesin, kun me riippumattomina toimijoina sattumalta toimimme yhdenmukaisesti. Maalittaminen on mielestäni erinomaisen kuvaava termi – osoitetaan maali.
Ilmoita asiaton viesti
Ehdotus / aloite ja organisointi eivät ole synonyymejä. Pelkän idean heittäminen ilmaan ei täytä organisoimisen määritelmää, jos sanakirjoihin on uskomista.
Ilmoita asiaton viesti
Olkoon sitten niin. Millä adjektiivilla sinä kuvailisit sitä että joukko toimii jonkin tahon kehoittamalla tavalla, jos se ei mielestäsi ole organisoitua?
Ilmoita asiaton viesti
Some-lynkkays. Parviäly. Kaaos. Anarkia.
Ilmoita asiaton viesti
Mutta kun noissa puuttuu, mahdollisesti some-lynkkausta lukuunottamatta, se osoitus. Maalittaminen käsittääkseni edellyttää että jokin taho osoittaa sen maalin. Yhdensuuntainen toiminta sattumalta ei liene maalittamista kenenkään määritelmän mukaan?
Ilmoita asiaton viesti
Käytännössä on havaittu, että riittää jos Halla-aho tms. sanoo ohimennen jotain kriittistä jostain henkilöstä, joka on ajankohtaisesti jotenkin huonossa valossa oikeiston etujen kannalta. Se riittää inspiraatioksi. Kiinnität huomiota siihen yksityiskohtaan, että täytyy olla joku joka osoittaa kohteen ja kehottaa ihmisiä maalittamaan. Se ei ole tarpeellista, ja jos se kriminalisoidaan, silloin nekin jotka ovat näin tehneet muuttavat retoriikkaansa Halla-ahon tyyliseksi, siten että ei voida juridisesti todeta esiintyneen minkäänlaista kehotusta. Vain tarpeeksi paljon seuraajia omaavan ihmisen esittämä henkilökohtainen mielipide, että jonkun tyypin menettely on paheksuttavaa. Se tekee tästä hyvin epämääräistä, onko realistisesti mahdollista estää tällaista mekanismia, ilman että se tarkoittaisi käytännössä että kuuluisilla henkilöillä ei ole sananvapautta kritisoida ketään.
Ilmoita asiaton viesti
Taisin juuri todeta että tuo on ihan eri keskustelu. Kritisoin sinun määritelmää maalittamisesta. En ottanut kantaa lakiehdotukseen. Maalittaminen on nähdäkseni sitä, että jokin taho osoittaa maalin, jota kohtaan joukko ”hyökkää”. Halla-aho tietää kyllä jo miten seuraajansa reagoivat, joten hänen on mietittävä toimensa siinä valossa. Ei pidä puhaltaa koirapilliin, ellei halua koirien reagoivan. Mutta tuo on vain moraalinen näkemys, ei juridinen.
Ilmoita asiaton viesti
Siis Halla-aho ei saisi kritisoida ketään, koska hänellä on monta seuraajaa? Mutta muut saavat kritisoida ketä vain, vaikka heilläkin olisi monta seuraajaa? (Tähän se nimittäin menisi, kahdet säännöt.)
Ilmoita asiaton viesti
Ei, vaan Halla-aho kantaa vastuun tekemisistään. Hän ei saa ampua homoa, mutta hän saa toki kertoa että uskoo sen tuovan hekuman tunteen. Jos hänellä on syy olettaa että tuon kertominen johtaa siihen että seuraajat rupeavat joukolla ampumaan homoja, olisi fiksua miettiä miten sanansa asettaa, ettei seurauksena olisi murha-aalto. Noin esimerkinomaisesti hieman kärjistäen.
Mutta takaisin aiheeseen. Voiko mielestäsi maliittamista tapahtua ilman että osoitetaan maali?
Ilmoita asiaton viesti
Kuulostaa tutulta, mukaanlukien se että kritisoidaan jonkun ihmisen sanomisia sillä perusteella, että se voisi kärjistäen ottaen johtaa seuraamukseen B, mutta 10:ssä vuodessa ei ole vielä nähty yhtäkään sellaista tapausta B.
Ilmoita asiaton viesti
Taisit nyt tahallasi keskittyä epäolennaiseen. Esimerkistäni oli nimenomaan luettavissa että mikään ei estä kertomasta että uskoo homon ampumisen tuovan hekuman tunteen, koska ei ole oletettavissa että seuraajat lähtevät ampumaan homoja. Tuo on siis sallittua eikä myöskään muodosta maalittamista. Paljon rankempaa ”kritiikkiä” kyseiselle puistossa tapaamalleen homolle on vaikea kuvitella, joten esimerkilläni osoitin että olit rakentanut edellisessä kommentissasi olkiukon, ettei Halla-aho saisi kritisoida ketään.
Ilmoita asiaton viesti
Jos on luvallista sanoa noinkin rajuja asioita, jää erittäin kyseenalaiseksi, miksi olisi loogista rangaista henkilöä sillä perusteella, miten muut sattuvat reagoimaan hänen sanomisiinsa. Silloin henkilöä rangaistaan muiden tekemistä päätöksistä.
Ilmoita asiaton viesti
Mutta takaisin aiheeseen. Voiko mielestäsi maliittamista tapahtua ilman että osoitetaan maali?
Ilmoita asiaton viesti
Pidän täysin mahdollisena, että (varsinkin jos tällainen laki tekisi maalin osoittamisesta tehokkaasti kiellettyä, ja tehokkaasti valvottua salakuuntelun keinoin) ne jotka nyt maalittavat saatuaan mielipide-johtajalta vinkin siihen, voisivat oppia lopulta maalittamaan itseohjautuvasti havaitessaan vääränlaisia mielipiteitä yhteiskunnassa.
Minua kiinnostava pelisääntö olisi mm. sellainen, että syrjintään kehottaminen olisi selkeästi kiellettyä. Jos lähetät yhdenkin sähköpostin firman toimitusjohtajalle, jossa suosittelet erottamaan henkilön X koska hänen poliittinen mielipiteensä on väärä, se olisi yksittäisenä tapauksenakin rikos. Olipa ympärillä muuta parveilua tai ei. En näe syytä sille, miksi pitäisi olla laillista kehottaa syrjintään, jos syrjintä on ihmisoikeuksien vastaista.
Ilmoita asiaton viesti
Mihin vedät ”itseojautuvuudessa” rajan sille ettei kyse ole samanlaisesta kritiikistä vaan maalittamisesta?
Ilmoita asiaton viesti
Minun nähdäkseni maalittaminen voi kuvata enemmänkin lukumäärää kuin välttämättä yhdenkään osallistujan erityistä asennoitumista. Yksi henkilö voi lähettää vihaisen törkyviestin henkilölle, joka on väärää mieltä. Tuhat henkilöä voi lähettää hieman kohteliaamman kriittisen viestin. Tässä voi jopa olla niin, että sivistyneemmin käyttäytynyttä rangaistaan sillä perusteella, että moni muu teki samoin.
Lisäksi saatettaisiin rangaista Halla-ahoa tms. siksi että hän sanoi jotain ENNEN KUIN tuhat henkilöä aloitti maalittamisen. Siinä on ajallinen yhteys, asia X tapahtui ennen asiaa Y, mutta sitä ei voida ehkä osoittaa että asia X aiheutti asian Y. Näillä ei välttämättä ole yhteyttä, ainakaan 100 % yhteyttä.
Toki LGBT-väen (ja miksipä ei oikeistonkin) kampanjoissa voi varmasti usein olla konkreettista suunnitelmallisuutta nykyään, tyyliin sovitaan alan sisäpiirin keskusteluissa että henkilö X on meille haitallinen vaikuttaja yhteiskunnassa, kaverit hei, yritetään saada sen työnantaja irtisanomaan se. Tällaiset tämä uusi vakoilu-laki saisi sitten kiinni, mutta rotat oppisivat nopeasti uudenlaisille tavoille, jota on mahdotonta tunnistaa tai varsinkaan osoittaa oikeudessa motiivia.
Ilmoita asiaton viesti
Tarkoitatko että kohteliaasti uhkailtaisiin? Olennaista olisi kai silloi tuo uhkaus ennemmin kuin se muistettiinko lisätä korulauseet.
Edelleenkään en ole ottanut kantaa lakiehdotukseen, vaan määritelmääsi. Miten sinä erottelet mikä on maalittamista, jos maalia ei ole osoitettu?
Minusta maalittamisessa nimenomaan ensin osoitetaan maali ja sitten ”hyökätään”. Anarkistinen kaiken sabotointi ei ole maalittamista.
Ilmoita asiaton viesti
Näenkin tässä ongelman lakiehdotuksen kannalta, että siitä tulisi hyvin suurpiirteistä, miten maalittaminen määritellään, jos ja kun maalittajat oppivat huomioimaan lainsäädännön omassa toiminnassaan. Voisi käydä niinkin että maalittajien kummisetä A sanoo venäläiselle ystävälleen B, että kun käyt Venäjällä sukulaisten luona ensi viikonloppuna, sano tuttavallesi C että kirjoittaa meidän ryhmässämme viestin jossa kehotetaan maalittamaan väärää mieltä olevaa henkilöä D. Tällaiset olisi mahdollista ulkoistaa taholle, jota ei voida tunnistaa eikä tavoittaa.
Mutta laki rankaisisi myös maalittamiseen osallistuvia, ja siinä herää kysymys, missä määrin yksilö voi tietää että (liian moni) muukin lähettää vihaisen viestin.
Ilmoita asiaton viesti
Vastaisit nyt vain, miten sinä määrittelet maalittamisen jos maalia ei ole osoitettu?
Mitä lakiehdotukseen tulee, edellyttää tunnusmerkistö järjestelmällisyyden, eli toiminnan tulee olla jotenkin ohjattua.
Ilmoita asiaton viesti
Kiinnittäisin huomiota siihen, että syrjintään kehottaminen (mm. työnantajalle irtisanomisen suosittelu, poliittisen mielipiteen perusteella) olisi tehokkaasti kiellettyä myös yksittäistapauksina. Voitaisiin kriminalisoida se että henkilö A lähettää firman B johtajalle viestin, jossa kerrotaan totta oleva tieto työntekijän C poliittisesta mielipiteestä. Sen ei tarvitse olla laillista edes yksittäisessä tapauksessa. Ei tällaista tiedonvälitystä tarvita. Sosiaalisessa mediassa sitä tietoa saisi kuitenkin jakaa (normaalien lakien rajoissa), joten tässä erityisenä kriteerinä viestinnän kohdistaminen nimenomaisesti ja suoraan työntekijän työnantajaan.
Minua kiinnostavat ehkä ensisijaisemmin (jopa ainoastaan) viestinnän laadulliset kriteerit kuin lukumäärälliset kriteerit.
Ilmoita asiaton viesti
En ole yllättynyt että haluat kieltää asioita. Se vaan ei ole vastaus siihen, miten sinä tunnistat maalittamisen, jos maalia ei ole osoitettu?
Ilmoita asiaton viesti
Jotkut täällä asennoituvat siten, että on aina ikävää kun kielletään asioita. Heille ei kai ole merkitystä sillä, jos kieltämättä jättäminen tekee ihmisten elämästä epämukavampaa. Oikeasti on olemassa tasapaino, harva haluaisi elää yhteiskunnassa jossa mikään ei ole kiellettyä. Jotkut meistä eivät olisi edes elossa enää tänä päivänä, sellaisten pelisääntöjen vallitessa.
Minun kantani on se, että maalittamisen tunnistaminen on ongelmallista. Voidaan tunnistaa se että monta ihmistä lähettää vihaista palautetta yhdelle, joka on sanonut jotain tunteita nostattavaa. Tämä voi nykyään olla joskus koordinoitua, mutta lakimuutoksen jälkeen sekin vähä oppisi häivyttämään toiminnastaan kaikki viitteet koordinoidusta toiminnasta. Jäljelle jäisi vain satunnaisia tilanteita, joissa tavallista suurempi määrä ihmisiä pahoittaa mielensä jostain asiasta kerralla, ja ainoa kriteeri asian luokittelemiselle saattaa olla se, että heitä on enemmän eikä vähemmän kuin raja-arvo n kpl. Tämä taas voi riippua suuresti myös paheksutun viestin alkuperäisestä julkisuudesta, oliko paheksuttava kommentti Iltalehdessä satojen tuhansien ihmisten nähtävänä, vai somessa sadan seuraajan nähtävänä.
Ilmoita asiaton viesti
Mutta kun minä haen nyt sinun perusteluasi sille, että olisi kyse maalittamisesta ilman että maalia on osoitettu?
Ilmoita asiaton viesti
Lakiteksti jää tältä osin epämääräiseksi, mitä tapahtuisi jos muurahaiset hyökkäävät joukolla, eli kaikki muu toteutuu paitsi alkuperäistä (lain kohdassa 1 mainittua) toiminnan tietoisesti käynnistänyttä henkilöä tai edes viestiä ei löydy, tai ehkä sitä ei edes ole. Todettaisiinko siinä tapauksessa, että lain tarkoittamaa maalittamista ei ole esiintynyt, koska sen kriteerinä on kohdassa 1 mainittu maalin osoittaminen, jota ei ole havaittu.
Tai jos maalittaminen käynnistyi sen jälkeen kun Halla-aho kommentoi happamasti somessa maalituksen kohdetta, kehottamatta kuitenkaan maalittamaan häntä, mitä silloin todettaisiin.
Huomioiden tai huomioimatta, että lain astuttua voimaan on voitu jopa sopia hiljaisuudessa, että henkilön Z näennäisen maltilliset kommentit ovat salainen merkki aloittaa toiminta.
Ilmoita asiaton viesti
Jos on sovittu että jokin on merkki aloittaa, on kai nimenomaisesti osoitettu?
Mutta edelleen perään sinun perusteluasi sille, että maalittaminen ei edellyttäisi maalin osoittamista?
Ilmoita asiaton viesti
Yleensä kun sanotaan toteutuneen maalittamista, syy siihen että näin sanotaan on se että on havaittu suuri määrä viestejä, jotka kohdistuvat johonkin henkilöön. Alkuperäistä maalin osoittajaa tai osoittamista ei välttämättä kukaan ole havainnut. Sanonta kuuluukin yleensä, että ”oikeisto maalittaa” tai ”LGBT-väki maalittaa”. Ei puhuta yksittäisestä henkilöstä, joka olisi masinoinut maalittamisen, vaan puhutaan ideologisesti yhtenäisestä joukosta joilla on kaikilla yhteinen motiivi maalittaa, ilman yksittäisen johtajan lähtökäskyäkin.
Ilmoita asiaton viesti
Voinko tuosta vastauksestasi päätellä että pidät samanaikaista negatiivista viestintää maalituksena riippumatta siitä onko maalia osoitettu? Pitääkö viestinnän olla edes yhtenevää, ollakseen maalitusta?
Ilmoita asiaton viesti
Lain tekstikään ei edellytä, että viestinnän tarvitsee olla yhtenevää.
Maalituksen => massahäirinnän kohteen kannalta ei ole merkitystä, onko tuhannen viestin tulva spontaanin parviälyn vai yksittäisen mastermindin kehotuksen tulosta. Minua kiinnostaa tilanne nimenomaan massahäirinnän kohteen kannalta katsottuna, koska juuri kyseinen taho on se joka siitä kärsii. Kohdistamalla huomio tähän päätyyn varmistetaan samalla, ettei kirjoiteta lakia joka ei lopulta ratkaisekaan massahäirinnän kohteen kokemia epäkohtia, jos huomio oli kokonaan toisessa päädyssä.
Ilmoita asiaton viesti
Edelleen minä kysyn, miten sinä tiedät että kyse on maalituksesta? Ei kai pelkkä suuri määrä vihaisia sähköpostiviestejä ole välttämättä maalittamista? Sehän voi olla vain kansalaispalautetta. Sitä tuppaa tulemaan enemmän jos mokaa isosti…
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kysymys, miten kukaan tietää että kyse on maalituksesta? Jos sen tietäminen on tuomion edellytys, tämän tietäessään maalittajat oppivat välttämään jättämästä mitään jälkeä joka osoittaisi kenenkään käynnistäneen tapahtumasarjaa. Toiminnan kohteen kannalta merkitystä on vain sillä, mitä sieltä tulee ja kuinka paljon.
Ilmoita asiaton viesti
Minä tiedän siitä, että maali on osoitettu ja sen jälkeen tapahtuu [yhtenevä ja samanaikainen] ”hyökkäys”. Mutta kysynkin sinulta, että mistä sinä tiedät eron sille että negatiivista palautetta tulee runsaasti ja että on maalitettu, kun kuvauksessasi oli käytännössä vain viestien suuri lukumäärä?
Ilmoita asiaton viesti
Minun kuvauksessani ei myöskään kanneta kovin erityistä huolta siitä, että maalin osoittamista tarvitsisi havaita, tai edes olla olemassa. Siksi yritin jo edellä siirtää maalitolpp… vaihtaa termiksi ”massahäirintä”.
Myös vastakysymys, mistä tiedät että yhtenevä ja samanaikainen ”hyökkäys” on todiste siitä, että joku on ”osoittanut maalin”? Jos ja kun asiaa on kuitenkin edeltänyt kohteena olevan henkilön julkisesti esittämä tunteita nostattanut mielipide, negatiivisen palautteen samanaikaisuus voi johtua siitä, että ihmiset ovat tulleet tietoisiksi tästä mielipiteestä melko samanaikaisesti.
Ilmoita asiaton viesti
En tiedäkään, eikä yhtenevyys tai samanaikaisuus ole todiste osoittamisesta, vaan minun määritelmäni edellyttää kaikkia kolmea.
Jostain syystä et suostu kertomaan eroa kritiikkiryöpyn ja maalittamisen välillä, vaikka kerroit että ”Maalittamisella tarkoitetaan…” Miksi kutsua jotain maalittamiseksi, jos se ei eroa mitenkään negatiivisesta palauteryöpystä?
Ilmoita asiaton viesti
Minun korostetusti esillä pitämäni esimerkit ovat olleet jotain tyyliin LGBT-väki sopii kavereiden kanssa, että 100 henkilöä lähettää korostetun ja teeskennellyn suuren paheksuntansa persona non gratan työnantajalle, jotta tämä irtisanoisi hänet. Ehdotin, että tällainen voisi olla kiellettyä yksittäisenäkin tapauksena. Yhteydenotto työnantajaan työntekijän poliittisen mielipiteen kertomiseksi olisi rikos jo sinänsä. Tähän voisi olla jotain poikkeuksia, tarvittaessa, mutta ei mitään tyyliin ”tuo tiedän työntekijänne ei hyväksy gender-ideologiaa puhtaimmassa muodossaan!”
Negatiivisen palautteen saaminen sähköpostiin on asia, jota voisi joutua vain sietämään. Se on myös ehkä helpoimpia sivuuttaa olankohautuksella. Joutuu siivoamaan paljon postia, mutta tietää siitä myös olevansa tunnettu mielipide-vaikuttaja. Tämä on myös vaikeimpia osoittaa ”maalittamiseksi”, ja vaikeimpia perustella miksi tämä on erittäin haitallista yhteiskunnallisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Ei tule, ei sitten hohtimillakaan tuo ero. Antaa olla.
Ilmoita asiaton viesti
”Määritelmän täyttämiseksi riittää, että julkaistaan totta olevaa tietoa.”
Yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen on kiellettyä, eli totta olevan tiedon julkistaminen voi tietenkin olla laitonta kuten ollut tähänkin mennessä.
Maalittamisessa kyse on siitä että pyritään valjastamaan iso joukko ääliöitä tekemään vahinkoa.
Ilmoita asiaton viesti
On selvää, ettei tosiasian kertominen kenestäkään voi olla laitonta ja rangaistavaa, jollei kyse henkilön terveystietojen paljastamisesta luvitta.
Poliitikon on kestettävä epämiellyttävä julkisuus ja ymmärrettävä, että sillä toki pyritään vahingoittamaan hänen uraansa. Se on demokratiassa kaikkien oikeus. Jos poliitikko vahingoittaa itse toimillaan ihmisten elämää ja joskus koko kansakuntaa, on hänen kestettävä kovakin maalitus teoistaan.
Poliitikoksi ei pidä ryhtyä, jollei kestä roolin rasitteita.
Muiden näkyvien henkilöiden kohdalla on oltava varovaisempia. Maalitus on pidettävä täysin henkilön tehtävän hoidon arvostelussa. Hyvä esimerkki on Tytti Yli-Viikarin tapaus. Hänen holtitonta viranhoitoaan sai ja saa lyödä lekalla, mutta esimerkiksi hänen ulkonäkönsä pilkkaaminen on jo luvattoman puolella ja vain kiusaamista. Siihen olen valitettasti itsekin sortunut.
Laissa on jo riittävät keinot puolustautua kunnianloukkausta vastaan. Se tarkoittaa rangaistusta perättömän tiedon levittämisestä.
Media on saanut mellastaa vapaasti julkistamassa perättömiä tietoja ihmisistä saamatta tuntuvaa rangaistusta. Kuten tiedämme, median aiheetta pilaamaa maineen menetystä on lähes mahdoton korjata. Medoa voi tehdä paljon pahaa pelkästään vihjailemalla.
Ilmoita asiaton viesti
Minulla on itsehillintä riittänyt siihen, että enpä ole Yli-Viikarin ulkonäköä arvostellut (julkisesti). Siitä oli tehty ”valtion rahoilla ehostettu” vs. ”omilla rahoilla ehostamaton” -meemi tweetteriin.
Ilmoita asiaton viesti
Kuulostaa jo sen verran paksulta Ion, että ryhdyppä palautumaan takaisin siihen vanhaan hyvään Ioniin, jonka jutut olivat raikkaita ja mukavia luettavia.
Mitä sinä tuolla politiikan tekemisellä oikein haet elämääsi?
Ilmoita asiaton viesti
Mikä tässä blogissa oli paksua? Selitä toki.
Ilmoita asiaton viesti
Maalittamisesta uhkana puhuvat ne jotka haluavat nauttia vähemmistön suojasta läntisten vapausarvojen etuvartijoina enemmistökielen sisällä.
Ilmoita asiaton viesti
”Maalittamiseen voi siis syyllistyä myös siinä tapauksessa, että esittää totta olevan tiedon.”
Mitä sitten?
”Tämä muistuttaa erästä toista pahasti epäonnistunutta lakia: laki kiihottamisesta kansanryhmää vastaan on osoittautunut arvaamattomaksi työkaluksi,”
Eihän se ole mitenkään epäonnistunut tai arvaamaton. Edelleenkään ketään ei ole koskaan tuomittu VAHINGOSSA kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sai saanut tuomiota jolle ei olisi ollut hyvät perusteet.
”Olisiko mahdollista torjua sellaisia maalittamiseen liittyviä epäkohtia, jotka sekä oikeisto että vasemmisto kokevat ongelmaksi yhteiskunnassa, ilman että kenenkään tarvitsee pelätä yhteiskunnan ajautuvan yhden poliittisen osapuolen kontrolloimaan totalitarismiin?”
Maalittamislakia sekä kiihottamista kansanryhmää vastaan yhdistää sama asia: Lain tarkoitus on estää käyttämästä tiedotusvälineitä aseena ihmisiä vastaan. Tämän asian hyväksymisessä ei pitäisi olla mitään ongelmia. Kysehän on samasta asiasta kuin että saako kuka tahansa juntti rakentaa pommin millä voi aiheuttaa vahinkoa ihmisille vai pitäisikö terroristien vaan antaa tehdä rauhassa pommeja kun ei voi mistään syyttää?
Ilmoita asiaton viesti
Molemmissa on erityisenä ongelmana se, että yksiä tuomitaan, toisia ei tuomita. Toisekseen en ole sitä mieltä, että Tynkkysen saamat tuomiot ovat olleet aiheellisia. Hän on saanut tuomion sellaisen totta olevan tiedon välittämisestä, joka saattaa olla hyödyllistä ja jonka välittämisen pitäisi olla sallittua.
Ilmoita asiaton viesti
”Molemmissa on erityisenä ongelmana se, että yksiä tuomitaan, toisia ei tuomita.”
Ei minun siitä mitään tuomiota pidä saada jos joku toinen rikkoo lakia. Tuomio tulee sille kuka rikkoo lakia.
”Toisekseen en ole sitä mieltä, että Tynkkysen saamat tuomiot ovat olleet aiheellisia.”
Ihan selvästi rikkoi lakia niin mitä tuomioistuimen sitten pitäisi tehdä?
”Hän on saanut tuomion sellaisen totta olevan tiedon välittämisestä, joka saattaa olla hyödyllistä ja jonka välittämisen pitäisi olla sallittua.”
Näin vaan ei ole tapahtunut. Voit verrata vapaasti viranomaisten julkstamaa tietoa Tynkkysen touhuihin niin näillä on ihan selvä ero.
Ilmoita asiaton viesti
Toiviaisen linjan on koettu (näin nämä asiat koetaan) olevan puolueellinen ja vasemmistolaisia tahoja hellemmin kohteleva. Ei ole muodostunut sellaista mielikuvaa, että ns. vihapuhe-lakia on sovellettu tasapuolisesti.
Ilmoita asiaton viesti
”Toiviaisen linjan on koettu (näin nämä asiat koetaan) olevan puolueellinen ja vasemmistolaisia tahoja hellemmin kohteleva.”
Ei sillä ole mitään merkitystä mitä joku kokee. Sellaiset asiat ovat henkilöön liittyviä. Sillä sen sijaan on merkitystä millaisista asioista tuomioistuin on rapsut antanut. Tämä ei liity millään tavalla puolueeseen.
Ilmoita asiaton viesti
Lähinnä sellainen havainto on että tuomiot tuntuvat keskittyvän enemmän konservatiiveille. Tälle toki on looginen selitys, konservatiivit ovat tyhmempiä kuin liberaalit: https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/2012020215155533
Tämän ei pitäisi olla yllättävää että rötötestelyistä tuomioita saavat tai rötöstelyistä kiinni jäävät ovat vähän tyhmempää porukkaa kuin he jotka pärjäävät elämässään ilman rötöstelyä.
Tuo ei kuitenkaan tarkoita, että oikeus olisi jotenkin puolueellinen.
Ilmoita asiaton viesti
Miten ”joku” voi olla jo tuomittu lain mukaan, jota ei vielä ole? Ja ketä ovat ne toiset, joita ei tuomita?
Ilmoita asiaton viesti
Tämän lain osalta on kyse huolesta, että käy samoin kuin vihapuhe-lain kohdalla. Että Toiviainen keskittyy vain oikeistoon, ja sallii vasemmistolta mitä tahansa.
Ilmoita asiaton viesti
Mitään ”vihapuhe” -lakia ei ole olemassakaan ja laki on sama riippumatta puolueesta.
Ilmoita asiaton viesti
Tiedän kyllä, että sen lain aihe on ”kiihottaminen kansanryhmää kohtaan”, mutta tuo ilmaus on niin pitkä ja hankala, että monen muun tavoin myös minä viittaan siihen lyhyellä lempinimellä ”vihapuhe”, vaikka teknisesti ottaen termi on hieman väärä.
Laki on sama, lain teksti ei toki muutu miksikään, mutta valitettavasti kokemus on ollut sellainen, että syyttäjä on ollut aktiivisempi oikeistolaisten kuin vasemmistolaisten tahojen saattamisessa esitutkinnan kohteeksi.
Ilmoita asiaton viesti
”Laki on sama, lain teksti ei toki muutu miksikään, mutta valitettavasti kokemus on ollut sellainen, että syyttäjä on ollut aktiivisempi oikeistolaisten kuin vasemmistolaisten tahojen saattamisessa esitutkinnan kohteeksi.”
Olisiko mitään esimerkkejä? Mielestäni loogisempi selitys on se, että Suomessa ei oikein ole konservatiiveja vasemmistossa.
Minulla ei ole minkäänlaista havaintoa että vasemmistoliitto/SDP/vihreät -porukoissa olisi juurikaan ollut mitään syytä epäillä rikosta. Eräs al-Taee oli mutta tämän tapauksessa rikos oli ehtinyt vanhentua.
Kannattaa muistaa myös se että syyttäjän ei pidä mitään prosessia käynnistää jos selvästikään ei ole mitään syytä asiaa tutkia. Eli näyttääkö siltä, että rikoksen tunnusmerkit voisi täyttyä.
Ja tuossa asiassa sillä voi olla suurikin merkitys onko liberaali vai konservatiivi, että minkälaiset valmiudet on möykätä niin että osaa kiertää lakia. Kyllä meillä on esimerkkiä hieman fiksummastakin konservatiivista joka osannut suojata möykkäämisensä kirjoittamalla #kirkko sinne julistuksensa perään.
Ilmoita asiaton viesti
> syyttäjän ei pidä mitään prosessia käynnistää jos selvästikään ei ole
> mitään syytä asiaa tutkia. Eli näyttääkö siltä, että rikoksen
> tunnusmerkit voisi täyttyä.
Syyttäjällä ei pitäisi olla valtaa jättää nostamatta syytettä, jos on nähtävissä mahdollisuus sille että rikos on voinut tapahtua. Nyt on usein sellainen tilanne, että syyttäjä asettuu käytännössä tuomarin asemaan ja julistaa henkilön syyttömäksi, jättämällä syyttämättä. Silloin tuomioistuin ei saa missään vaiheessa edes mahdollisuutta arvioida, oliko henkilö syyllinen vai ei.
Esimerkkeinä mm. Al-Taee: syyksi vapauttavalle päätökselle kerrottiin se että henkilö ”katui” — mutta lakiteksti ei puhu mitään siitä, että rikoksia saisi anteeksi ”katumalla”. Sekä televisiossa homojen kuolemantuomiosta puhunut Helsingin imaami. Tuomioistuin ei saanut mahdollisuutta arvioida, oliko siinä rikosta vai ei, koska syyttäjä teki vapauttavan päätöksen tuomioistuimen puolesta. Lisäksi on äärivasemmistosta paljon yksittäisiä esimerkkejä kehotuksista väkivaltaan ja jopa tappamiseen sosiaalisessa mediassa, joita ei viety esitutkintaan.
Ilmoita asiaton viesti
”Nyt on usein sellainen tilanne, että syyttäjä asettuu käytännössä tuomarin asemaan ja julistaa henkilön syyttömäksi,”
Ei ole havaintoa.
Kysehän on siitä:
-Uhataan, panetellaan, solvataan
-Julkaistaan yleisölle
-Kohteena kansanryhmä synnynnäisen ominaisuuden tai uskonnon & vakaumuksen tai vammautumisen mukaan.
-Tahallinen
Jos näyttää siltä että näin voinut tapahtua niin sitten vasta tutkitaan onko näin tapahtunut.
”Syyttäjällä ei pitäisi olla valtaa jättää nostamatta syytettä, jos on nähtävissä mahdollisuus sille että rikos on voinut tapahtua.”
Syytteen nostamiselle tunnetusti on rima korkealla ja pitääkin olla. Ei Suomessa riitä tuomioistuimet muuten eikä se palvelisi millään tavalla järjestyksen pitämistä. Kynnys tutkia asiaa sitten on matalampi.
”Esimerkkeinä mm. Al-Taee: syyksi vapauttavalle päätökselle kerrottiin se että henkilö ”katui” — mutta lakiteksti ei puhu mitään siitä, että rikoksia saisi anteeksi ”katumalla”.”
Katui… mitä? Muista että tuosta rikoksessa edellytetään tahallisuutta. Onhan meillä tappo ja murha myös aivan eri rikoksia vaikka molemmissa viedään henki ihmiseltä. Kannattaa lukea tästä sitä oikeuskäytäntöä: https://yle.fi/uutiset/3-11122379
Kuten näkyy niin rima on korkealla ja kännissä & suutuspäissään jos on vähän möykännyt somessa ja katuu sitä toimintaa eikä yksittäinen kommentti vaikuttanut vahingollinen tai vaaralliseltä niin jätetty syyttämättä.
On aivan eriasia sitten jos tekee suunniteltua propagandaa yleisölle niin on aivan eri asia vakuuttaa että se tapahtui ”vahingossa”. Lain rikkominen kun edellyttää tahallisuutta.
Syyttäjän ei siis pidä minkään tasapuolisuuden vuoksi alkaa puolueelliseksi vaan johdella ihmisiä tasapuolisesti sen mukaan mitä ovat tehneet.
”Sekä televisiossa homojen kuolemantuomiosta puhunut Helsingin imaami.”
Siinä ei minkään logiikan mukaan rikottu lakia. Ei se ole myöskään lain rikkomista kun sanon että roomalaisilla ollut tapana syöttää kristittyjä leijonille.
Ilmoita asiaton viesti
”Sekä televisiossa homojen kuolemantuomiosta puhunut Helsingin imaami. Tuomioistuin ei saanut mahdollisuutta arvioida, oliko siinä rikosta vai ei, koska syyttäjä teki vapauttavan päätöksen tuomioistuimen puolesta.”
Poliisi teki päätöksen olla aloittamatta esitutkintaa ko. imaamin puheista, koska tapaus oli jo ehtinyt vanhentua, ja päätöksen tehneen rikoskomisarion mukaan Ylen ohjelmassa esitetty lausuma ei täyttänyt rikoksen tunnusmerkkejä. Päätös löytyy netistä hakusanoilla abbas bahmanpour tutkimattajättämispäätös.
Ilmoita asiaton viesti
Räsäsen kohdalla se ei ollut este Toiviaiselle, että poliisi oli tehnyt päätöksen olla aloittamatta esitutkintaa.
Ilmoita asiaton viesti
”Räsäsen kohdalla se ei ollut este Toiviaiselle, että poliisi oli tehnyt päätöksen olla aloittamatta esitutkintaa.”
Tarkoituksena kaiketi (väkisin) ennakkotapauksen hakeminen tarpeeksi näkyvästä hahmosta, että saa kristittyjen möykkäämisen kuriin, se kun ollut pahenemaan päin viime vuosina.
Mutta tuomiota ei tullut koska laki on sama kaikille.
Ilmoita asiaton viesti
Toiviainen haki ennakkotapausta myös Raaseporin turma-autoa kuljettaneesta varusmiehestä, joten ”tarpeeksi näkyvä henkilö” ei näytä olevan välttämätön edellytys. Mutta näin se menee, kaikessa hulluudessaan, että uusi laki ei lopulta tarkoita mitään, ennen kuin joku on joutunut siitä oikeuteen, SEKÄ osapuolet ovat valittaneet päätöksistä korkeimpaan oikeuteen asti. Vasta sen jälkeen kukaan ihminen yhteiskunnassa tietää, mitä se uusi laki todella tarkoitti käytännössä.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/ionmittler/mika-piru-valtakunnan-syyttajalla-on-merrassa/
Ilmoita asiaton viesti
Mutta kun kyse on laista ”kiihottaminen kansanryhmää vastaan”, tämän ymmärtämisessä ei ole ollut mitään ongelmia mitä se tarkoittaa. Se on yksinkertainen eikä sitä voi vahingossa rikkoa.
Kyllä se kuuluu ihan normaaliin yleissivistykseen mikä opetetaan peruskoulussa että mitä siinä holokaustissa tapahtui että tämän asian kanssa ei ole normaalisti yhtään mitään ongelmia. Jos joku on niin helvetin tyhmä että ei tuota tiedä niin voi voi.
Lain tulkinta on myös sillä tavalla hauskaa, että vaikka tuota lakia ei voi rikkoa vahingossa, ihmisten odotetaan ymmärtävän Suomen lain. Ymmärtämättömyys ei ole mikään tekosyy koska kaikki voisi sanoa vaikka ”en ymmärrä että kadulla mitä tahansa olevaa autoa ei saa ottaa omaan käyttöön rikkomalla ikkunan ja käynnistämällä johdoista”. Ratkaisevaa on tahallisuus.
Eihän mitään lakia tarvitsisi olla jos ihmiset osaisi käyttäytyä ihmisiksi, että laki on näitä varten jotka eivät osaa että näille sitten rapsua.
Ilmoita asiaton viesti
Kansanryhmän käsite on lopulta vihdoin tullut selväksi monelle, nyt kun julkinen keskustelu on laantunut siitä, sisältääkö se poliittisen ideologian kannattajat vai ei. Kuulemma ei sisällä.
Sen sijaan kiihottaminen jotain vastaan on erittäin epämääräinen käsite. Niin epämääräinen, että poliisi ei aloittanut esitutkintaa Räsäsestä, mutta Toiviainen päätti toisin. Sitten käräjäoikeus antoi vapauttavan tuomion, mutta Toiviainen päätti taas toisin. Jos joku kaiken tämän keskellä väittää, että kiihottaminen kansanryhmää vastaan on selkeä ja tarkkarajainen käsite — kun totuus näyttää olevan, että maamme parhaatkaan lain tuntijat eivät ole varmoja siitä missä ne rajat menevät — niin ei se ole vilpitöntä. Kyllä pitäisi nyt tunnustaa se tosiasiaksi, että tilanne on epämääräinen, eikä kukaan tiedä tällä hetkellä, missä ne rajat menevät.
Ilmoita asiaton viesti
”Kansanryhmän käsite on lopulta vihdoin tullut selväksi monelle, nyt kun julkinen keskustelu on laantunut siitä”
Tämä ei oikeasti ollut mitenkään epäselvää missään kohtaa.
”sisältääkö se poliittisen ideologian kannattajat vai ei. Kuulemma ei sisällä.”
Tuo lukee siellä laissa ihan selvästi mitä sillä tarkoitetaan ja huomioidaan myös se lainsäädäntö muutenkin kun meillä on demokraattinen järjestelmä, johon kuuluu se että poliitikkojen pitää vähän sietää enemmän (joka niinikään lukee toisessa laissa). Aivan selvä asia että lakia ei tarpeettomasti laajenneta vaan pidetään se suppeana kuten nyt.
”Sen sijaan kiihottaminen jotain vastaan on erittäin epämääräinen käsite”
Ei mitään epämääräistä. Koululaisetkin ymmärtävät tämän että tällä kielletään sitä samaa mitä puuhaa juutalaisille tehtiin ennen kansanmurhaa.
Tämä on oikea termi: https://en.wikipedia.org/wiki/Incitement
Ja ”vahinko” tässä tapauksessa on vaikuttaminen ihmisten asenteisiin että alkaisivat syrjiä kansanryhmää, riippumatta siitä toteutuiko tarkoitus vai ei.
”kun totuus näyttää olevan, että maamme parhaatkaan lain tuntijat eivät ole varmoja siitä missä ne rajat menevät”
Totuus on se, että kynnys on hyvin korkealla kuten linkissäni osoitin joten vahingossa lakia ei voi rikkoa kukaan ja kukaan ei tietenkään riko mitään rajoja kun käyttäytyy ihmisiksi. Eli lainkuuliaisilla, hyvin käyttäytyvillä kansalaisilla ei ole mitään ongelmia ikinä. Sitten tämä porukka mikä tarkoituksella yrittää vaikuttaa ihmisiin että alkaisivat syrjiä toisia ihmisiä niin näille sitten rapsua.
Eli, laissa ei ole ongelmaa. ei ole ollut missään vaiheessa.
Ilmoita asiaton viesti
Kynnyksen korkeus ei liity siihen, voiko kynnys ylittyä vahingossa. Olipa kynnys millä korkeudella tahansa, monenlaiset poliittiset toimijat haluavat nauttia sananvapaudesta kynnyksen alapuolisella alueella. Kaikki on sallittua, mikä jää kynnyksen alapuolelle. Mutta kun kynnyksen tarkka sijainti on epäselvää, silloin voi käydä niin että kansalainen arvioi väärin, missä kohtaa kynnys oli.
Se että poliittisen puolueen *kannattajat* (huom. kyse on ihmisryhmästä tavallisia kansalaisia, ei vain tunnetuista poliitikoista) eivät nauti tämän lain suojaa, ei selviä lain tekstistä, vaan lain esivalmistelun muistiinpanoista, jotka ovat tavalliselle kansalle varsin tuntemattomia. Lisätietoja on tässä blogissa:
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/ionmittler/mea-culpa-poliittisia-puolueita-saa-pilkata/
Ilmoita asiaton viesti
”Mutta kun kynnyksen tarkka sijainti on epäselvää, silloin voi käydä niin että kansalainen arvioi väärin, missä kohtaa kynnys oli.”
Tämä ”ongelma” selittyy aika hyvin kansalaisen älykkyydellä. Kun kyse ei ole arvioinnista vaan siitä rikkooko lakia. Lain tunnusmerkit kun ovat:
-Uhataan, panetellaan, solvataan
-Julkaistaan yleisölle
-Kohteena kansanryhmä synnynnäisen ominaisuuden tai uskonnon & vakaumuksen tai vammautumisen mukaan.
-Tahallinen
Että vain jos nämä kaikki täyttyvät, kyse on rikoksesta. Ja jos tekee julkaisua niin siinä tulee toki vastaan ihan normaali deduktiivinen päättely että tehdäänkö julkaisussa näin ja mikä nyt sattui olemaan vaikka kontekstina, että mikä on julkaisun ajatussisältö, merkitys.
Tuon analysointi tietenkin edellyttää kykyä loogiseen päättelyyn ja kielellistä älykkyyttä ja siihen ei mitenkään selvästi hölmömmät kykene.
Toisin sanoen, se on ihan oma vika jos yrittää väkisin hakea niitä rajoja eikä kykene siihen. Päivi Räsänen kykenee siihen mutta sitten kun ovat nämä ISÄM-maan _väli_ toivot möykkäämässä öliöli muslimi öliöli, niin se ei ole mitenkään epäselvää jos ”ei ymmärrä”.
Ilmoita asiaton viesti
Toiviainen on edelleen sitä mieltä, että Räsänen ei kyennyt pysymään rajan alapuolella. Siksi valitti hoviin.
Ilmoita asiaton viesti
Sillä ei ole oikeastaan mitään merkitystä. Saa olla mitä mieltä vaan mutta tuomioistuin asian sitten päättää.
Ilmoita asiaton viesti
Onko lukutaidossasi puutteita? Lue kommenttini uudestaan, siitä kyllä selviää että Toiviainen ei olisi voinut nostaa syytettä Bahmanpouria vastaan vaikka olisi halunnutkin.
Ilmoita asiaton viesti
Voittaisin sinut lukutaito-kilpailussa milloin tahansa. Luultavasti myös millä tahansa kielellä.
Ilmoita asiaton viesti
No ei tuo oikein siltä vaikuta. Tai sitten puutteet ovat luetun ymmärtämisessä. Jos syyteoikeus vanhentuu niin syytettä ei voi nostaa. Ymmärrätkö sen?
Ilmoita asiaton viesti
Minua vihastuttaa erittäin paljon lasten takapuoleen piiskaamisen puolustelu, koska piiskaus takapuoleen näyttää minusta ilmeisen seksuaaliselta teolta. Harrastan siksi sellaista kannattavien amerikkalaisten maalittamista huonon huomion kohteeksi Twitterissä. Aiotaanko sellainenkin maalitus kieltää?
Ilmoita asiaton viesti
Jos ainoa tai pääasiallinen argumentti lasten piiskaamisen kieltämiseksi olisi teon väitetty seksuaalinen luonne, se olisi laillista Suomessa vielä tänäkin päivänä. Tämä argumentti ei olisi ollut tarpeeksi vahva kääntämään kenenkään päätä politiikassa.
Ilmoita asiaton viesti