Länsimailla ei ole suunnitelmaa maailman demokratisoimiseksi

Ruotsalainen teini on tullut kuuluisaksi siitä, että hänen vanhempansa brändäsivät hänet mannekiinikseen edustamaan nuorisoa, joka raivoaa vanhemmille sukupolville siitä, että he jättävät nuorisolle perinnöksi saastuneen luonnon ja lämmenneen ilmaston. Luonnon ja ilmaston suojelusta onkin sitten kokoustettu maailman valtioiden kesken, isosti ja moneen kertaan. Kovin merkittävää sopua ei ole syntynyt, mutta jotain kuitenkin. Parempi kuin ei mitään. On asetettu tavoitteita ilmaston ja luonnon suojelun kehittämiseksi globaalisti. Sovitut tavoitteet ovat velvoittaneet valtioita tekemään suunnitelmia, miten tavoitteisiin päästään.

On olemassa tavoitteita, ja suunnitelmia tavoitteiden täyttämiseksi.

Demokratian osalta tilanne on toinen. YK:n ihmisoikeuksien julistus määritteli jo vuonna 1948, että ihmisillä ja kansoilla on oikeus hallita omaa valtiotaan demokraattisesti. Näin ei ole kuitenkaan käynyt kuin noin joka toisessa valtiossa, jos sitäkään. Silti kaikki epädemokraattisetkin valtiot ovat YK:n jäseniä, vaikka ne eivät toteuta YK:n ihmisoikeuksien julistusta. YK on osoittautunut demokratian edistämisen kohdalla pystyyn kuolleeksi puuksi, joka ei kanna enää juuri mitään hedelmää. Ja miten voisi kantaakaan, kun puolet YK:n jäsenvaltioista on epädemokraattisia, monet suorastaan diktatuureja? On täysin selvää, että sellaisten jäsenmaiden äänestyksen (saati sitten yksimielisen päätöksen) tuloksena ei edistetä demokratiaa maailmassa. Tuskin tullaan koskaan edistämäänkään.

Sitä saa mitä tilaa, ja se jää saamatta, mitä ei ole tilattu. Amazonin verkkokauppa ei ole koskaan lähettänyt minulle yhtään tuotetta jota en ole tilannut. Kumma juttu, onko verkkokaupassa jotain vikaa? Miksi tavara ei kulje, vaikka en edes tilaa mitään?

Maailman demokratisoimiseksi ja diktatuurien lakkauttamiseksi ei paljon kokousteta. Jos joku kysyy, miksi demokratia ei saavu maailmaan, vastaus on, että höh ettehän ole edes tilanneet sitä. Demokratian edistymiseksi maailmassa ei ole vaivauduttu laatimaan minkäänlaisia tavoitteita, ei alkeellisimpiakaan, kuinka paljon demokratian pitäisi lisääntyä maailmassa tietyssä ajassa.

Ei ole olemassa tavoitteita, eikä suunnitelmia tavoitteiden täyttämiseksi. Siksi demokratia ei edisty maailmassa. Hädin tuskin Euroopan Unionin sisälläkään.

On selvää, että diktatuurit eivät tule osallistumaan demokratian kehittämisen tavoitteiden laatimiseen. Valitettava ongelma EU:ssa on, että edes kaikki EU:n jäsenvaltiot eivät halua osallistua demokratian kehittämisen tavoitteiden laatimiseen. Onneksi Turkki ei ole vielä jäsen, se nyt vielä puuttuisi kivenä kengässä. Mutta ilman Turkkiakin näyttää siltä, että EU on tehnyt saman virheen kuin YK aikoinaan: oli yleviä tavoitteita, mutta jäseniksi otettiin valtioita jotka eivät edusta niitä tavoitteita. Ja sitten tavoitteiden edistäminen pysähtyy siihen että nuo jäsenet, jotka eivät demokratian tavoitteita edusta, estävät asettamasta yhteisiä tavoitteita demokratian edistämiseksi.

YK on menetetty tapaus demokratian edistämisen osalta. YK on hyödyllinen areena siihen tarkoitukseen, että kaikki ja kaikenlaiset valtiot voivat keskustella keskenään rauhanomaisesti (poislukien Taiwan jne.), mutta demokratian edistämiseen YK ei ole tehokas väline, koska siellä myös diktatuureilla on äänioikeus, joten demokratiaa maailmassa olennaisesti edistäviä päätöksiä ei ole odotettavissa juuri koskaan. Onko myös EU menetetty tapaus? Kovin hankalalta tilanne näyttää.

Maailma tarvitsee teinejä, jotka raivoavat vanhemmalle sukupolvelle siitä, miksi he jättävät nuorisolle perinnöksi maailman, joka on täynnä voimakkaita diktatuureja, joita on ruokittu rahalla ja kaupallisella yhteistyöllä niin lihaviksi, että niiden valta alkaa käydä ongelmaksi jo globaalisti kaikkialla. Tarvitsemme tavoitteita, ja suunnitelmia tavoitteiden täyttämiseksi. Mutta sellaisia on mahdotonta laatia YK:ssa, ja hyvin vaikealta se näyttää jo nykyisessä Euroopan Unionissakin. Pitäisi perustaa tarpeeksi puhdas pöytä, demokratiaan sitoutuneiden maiden yhteisö. Vain sellaiselta taholta voi odottaa konkreettisia tavoitteita ja suunnitelmia demokratian edistämiseksi maailmassa.

Tekeekö Euroopan Unioni historiallisen virheen keräämällä jäsenikseen nimenomaan ja ehdottomasti vain Euroopan mantereella olevia valtioita? Eurooppalaisuus edellä niin sokeasti ja innokkaasti, että demokratia ja ihmisoikeudet jäävät joskus jalkoihin, ja kiveksi kenkään pitkälle tulevaisuuteen asti yhteisessä päätöksen teossa. Eikö sitä kutsuta rasismiksikin, kun ihmisiä ja kansoja asetetaan etuoikeutettuun asemaan maantieteellisen syntyperän perusteella?

Olisiko sittenkin kannattanut perustaa Euroopan Unionin sijasta Demokraattisten Valtioiden Unioni?