Lasten asioiden valtuutettu: SDP-Razmyarin puolustama Drag Kids ”vähemmistötaide” ei ole lapsen edun mukaista

Juridinen raja kulkee de facto siinä kohdassa, jossa oikeuden tuomarit omavaltaisesti päättävät *tapauskohtaisesti*, että raja kulkee. Esimerkiksi jos henkilöt A, B ja C tavoittelevat nähdä lapsia alasti, ja heistä A on tavallinen kansalainen, B on nudisti ja C on sekasaunoja, vain A tuomitaan ankarasti, ja kaksi muuta jätetään tutkimatta edes koko tapausta.

Jos on kyse kuvasta, eikä oikeassa elämässä tapahtuvasta kohtaamisesta, edellä sanottu pätee tähänkin, eli jos nudistilla on hallussaan perhealbumi lomareissulta Cap d’Agdeen, tuskin rapsahtaisi tuomiota, mutta jos henkilöllä A on tarkalleen samanlaisia kuvia hallussaan, luvassa voi olla ankara tuomio. Materiaalin ei tarvitse olla erityisen seksualisoivaa, tuomioita on annettu jopa vain yläosattomana esiintyvän tytön valokuvien hallussapidosta. Nudistien perhealbumit ovat kovaa kamaa siihen verrattuna.

Tuomarit siis päättävät, mikä on kenellekin oikein. Mutta kansakin voisi päättää jotain, ja poliitikot. Jossain kohtaa rajan pitänee kulkea, mutta yleinen konsensus tuskin haluaisi kieltää klassista taidetta tai lasten alusvaatteiden mainoskuvia — vaikka moni vaatekauppa oma-aloitteisesti esitteleekin lasten alusvaatteet vain vaatteen kuvina, ilman ketään joka on pukeutunut vaatteeseen.

Jos et ole vielä lukenut tutkimuksiani projektinimellä ”Katso ihmistä”, nyt on hyvä hetki katsoa vaikka kohta ”Alastonta naista esittävät taidekuvat”. Siitä voi todeta, että ns. ”isossa kuvassa” naisen tai tyttölapsen alastomuus ei ole koko väestölle merkittävä eroottisen huomion kohde klassisessa taiteessa — mutta japanilaisessa sarjakuvassa on jo paljon selkeämmin.

http://ionmittler.com/sexology_look/?ch=10&lang=fi#art

Poliittisessa konsensuksessa todetaan, että kansalla tulee olla vapaus tehdä ja katsoa asioita, jotka eivät ole ongelma useimmille. En odota juridista kieltoa klassiselle taiteelle, joka esittää alastomia lapsia, koska isossa kuvassa se ei ole tilastollinen ongelma koko väestölle yleisesti. Mutta jos katsotaan graafista kaaviota tarkemmin, niin jopa 10 % väestöstä onkin kiinnostunut siitä pornografian tasoisella tavalla. Tällä tavoin koko väestön tilanne ja pienen marginaalin tilanne eroaa toisistaan, eikä poliittinen prosessi halua häiritä koko väestön vapauksia pienten marginaaliryhmien tilanteen takia.

Joten: jonkunlainen veteen piirretty viiva täytyy olla jossain — ehkä sellainen on tulossa hyper-realistisesti toteutetun fiktionkin kohdalle, sen lisäksi että aidot valokuvat ovat kiellettyjen listalla. Mutta tuskin piirrettyjen tikku-ukkojen kohdalle. Sarjakuva on siinä harmaalla alueella, jonne juridisen rajan voisi odottaa kehittyvän ajan myötä. Vain kristallipallo voi kertoa, kummalle puolelle rajaa japanilainen sarjakuva tulee jäämään.