Lestadiolaisten Suviseurojen ruokapalvelu osoittaa käytännössä, miten kommunistinen suunnitelmatalous toimii

Lestadiolaisten Suviseurat keräävät vuosittain hieman alle 100.000 vierailijaa kuuntelemaan saarnoja ja laulamaan yhteislauluja. Iltalehti esittelee tämän vuoden juhlien ruokalistan. Kallein annos on 5,50 EUR hintainen lohikeitto. Toiseksi ylellisimmät annokset ovat 5 euron hintaiset lihakeitto, spagetti, ja kolme erilaista salaattia. Niinsanottu ”pizza” maksaa 3,50 EUR (mitä tuolla hinnalla sitten saakin lautaselle).

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/c043a869-bec6-4b31-a782-fb165cab3ff6

Korkeampia kulinaarisia nautintoja arvostava juhlavieras voi ajaa autolla läheisen kuntakeskuksen ravintoloihin syömään, mutta koko juhlakansan huvina tämä ratkaisu ei toimisi kovin hyvin. Sata tuhatta vierailijaa muodostaisivat paikallisen pizzerian ovelle melkoisen ruuhkan. Heidän autonsa eivät mahtuisi parkkiin edes kilometrin päähän kuntakeskuksen ainoasta grillikioskista. Tämä skenaario olisi käytännön syistä mahdoton toteuttaa, joten useimpien juhlavieraiden täytyy tyytyä siihen tarjoiluun, jonka keskushallinto on suunnitellut ja toteuttanut koko kansan puolesta.

Melkein kuin kommunismia siis. Keskusjohtoista suunnitelmataloutta. Kulinaarisesti melko vaatimaton ruokalista tuokin mieleen kommunismin kultaisen aikakauden.

Kapitalismissa homma hoidettaisiin siten, että Rauhanyhdistyksen politbyroo ei yrittäisi tietää 100.000 ihmisen puolesta, mitä he haluavat syödä, vaan sopivissa kohdissa juhla-aluetta olisi toripaikkoja, joihin ravitsemus-alan yrittäjät voivat parkkeerata karavaaninsa josta myydään milloin mitäkin. Jokainen joka on käynyt suurilla markkinoilla jossain kaupungissa, osaa kuvitella tarjonnan laadultaan ja hintatasoltaan. 100 % – 500 % kalliimmat hinnat, mutta rahalle saisi myös vastinetta jonkun verran.

Tässäkin ratkaisussa olisi epäkohtia niiden ihmisten kannalta, jotka ottaisivat mieluummin 5,50 EUR hintaisen keittolounaan. Jos markkinatalouteen perustuva malli ei aseta lainkaan tarjolle erityisen edulliseksi suunniteltua vaihtoehtoa, joka kiinnostaisi melko monia juhlavieraista. Miksi yrittäjä näkisi vaivaa myydäkseen paljon ja halvalla, jos saman tuoton saa laittamalla kartellin pystyyn hyvällä myyntipaikalla? Nyt tehdään rahaa, nyt ei tingitä hinnoista.

Molemmilla vaihtoehdoilla on omat hyvät puolensa, niin ”kansan parhaaksi” toteutettavalla suunnitelmataloudella kuin vapaalla markkinataloudellakin. Saisiko molempia tarjolle samassa paikassa ja samaan aikaan, kiitos? Yleensä vastaus on ei. Lapinlahden Lintuja lainatakseni: ”Se ei käy, se ei käy, se ei käy, se ei käy, se ei kertakaikkiaan käy.”

IonMittler
Vantaa

Moniulotteisen demokratian puolestapuhuja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu