Liittyisitkö vähemmistöön, saadaksesi paremman työ- tai opiskelupaikan?

Kommunismi näyttää hyvältä paperilla. Jokaiselta kykyjensä mukaan, ja jokaiselle tarpeensa mukaan. Käytännön toteuttaminen on kuitenkin osoittautunut vaikeaksi. Ihmiset käyttävät järjestelmää hyväksi, ja lopulta myös järjestelmä käyttää ihmisiä hyväksi. Pahoin pelkään, että vihervasemmiston suunnitteleman intersektionaalisen kommunismin toteuttaminen ei ole kovin paljon sen helpompaa käytännössä.

Omantunnon kysymys: Voisitko harkita liittyväsi johonkin positiivisesti syrjittyyn vähemmistöön, jos se takaisi sinulle paremman työpaikan, tai unelmiesi opiskelupaikan, johon olet pyrkinyt jo pari kertaa, mutta aina jäänyt rannalle? Vähemmistöjen positiivinen syrjintä näyttää hyvältä paperilla, mutta voi osoittautua paljon ongelmallisemmaksi käytännössä.

Pientä esimakua tästä ongelman asettelusta on turvapaikan myöntämisen prosessissa. Jos turvapaikan hakija on kotoisin turvalliseksi luokitellusta valtiosta, hänen on turha haaveilla pääsevänsä pohjoismaisen sosiaaliturvan piiriin, perheineen ja sukuineen. Päätös tulee olemaan kielteinen, jos henkilö ei kuulu johonkin vähemmistöön, joka tarvitsee erityistä suojelua kyseisen valtion harjoittamalta vainolta. Niinpä tilanne on se, että moni turvapaikan hakija liittyy jonkun erityistä suojelua tarvitsevan vähemmistön jäseneksi. Ilmoittaa olevansa homoseksuaali, tai kokee uskonnollisen kääntymyksen kristityksi.

Paperilla asia näyttää edelleen yhtä yksinkertaiselta kuin hallituksen intersektionaalinen manifesti: Jokainen homo ja kristitty turvapaikan hakija jonon ohi Suomen yhteiskuntaan, mars. Mutta jos homma toimii liian hyvin, eli kusetus menee läpi liian helposti, sitten niitä vähemmistön edustajia alkaa lopulta olemaan epäilyttävän suuri määrä, ja vihervasemmistolaisten budjetti kusee melkein yhtä pahasti kuin Neuvostoliiton valtion budjetti aikoinaan. On pakko tutkia vähän tarkemmin, onko totta että henkilö on homoseksuaali, tai onko hänen yllättävä kääntymyksensä kristityksi aitoa tosi uskovaisuutta? Vai teeskenteleekö hän? Ja näin Suomen valtio tekeekin, kun turvallisesta valtiosta kotoisin oleva turvapaikan hakija ilmoittaa kuuluvansa erityistä suojelua tarvitsevaan vähemmistöön. Asiaa tutkitaan. Järjestetään ristikuulustelu. Hiillostetaan. Epäillään. Ja lopulta heitetään kruunaa ja klaavaa, uskotaanko tarinaa vai ei.

Saman ongelman eteen voidaan joutua myös työpaikkojen ja opiskelupaikkojen täyttämisessä. Jotkut opinnoissaan keskinkertaisesti menestyneet kantaväestön edustajat saattavat yrittää keittiön kautta kohti parempaa elämää, liittymällä jäseneksi johonkin positiivista syrjintää nauttivaan vähemmistöön. Homoksi, transseksuaaliksi, muslimiksi, tai romaniksi. Sittenkö järjestetään ristikuulustelu? Ylimääräinen ja sanoisinko hieman henkilökohtaisuuksiin menevä vaihe yliopistojen pääsykokeisiin: vähemmistöön kuulumisen aitouden tutkinta?

Ennustan, että intersektionaalisella kommunismilla tulee olemaan valtionhallinnon työllisyyttä lisäävä vaikutus. KELA saa palkata armeijan verran lisää virkailijoita tarkastamaan lomakkeita, joilla ihmiset ilmoittavat kuuluvansa johonkin positiivista syrjintää nauttivaan vähemmistöön.