Luonnosta vieraantuneet ihmiset haluaisivat ampua peurat pihoiltaan

YLE uutisoi suomalaisen kansan tuntoja: ”Peurat ja kauriit aiheuttavat harmia pihoissa ja puutarhoissa – tuho voi olla hyvinkin järjestelmällistä. Syynä pidetään liian vähäistä metsästystä ja leutoja talvia.”

https://yle.fi/uutiset/3-11537665

Peurat ja kauriit aiheuttavat haittaa ihmisten pihoissa, joten ne pitäisi ampua. Sitten ei olisi enää peuroja ja kauriita, ja ongelma olisi ohi.

Tästä muistuu mieleen lähes kymmenen vuoden takaiset ajat, kun minulla oli epävirallinen lemmikki-rusakko Vantaalla. Rusakoilla on helppo ruoka vähän tiukemmassa vuoden lumisimpana kautena tammikuusta maaliskuun alkupuolelle asti. Kun niitä rusakoita näkyi lähes pävittäin rivitalo-asuntoni lähistöllä, otin tavaksi heittää niille porkkanan tai omenan, melkein joka ilta kun ne lähtivät liikkeelle noin kello kymmenen aikoihin illalla.

Joku yksilö heittäytyi vähän kesyksikin, alkoi käydä niin että illalla kymmeneltä kun menin asuntoni takapihalle, jostain pimeyden kätköistä ilmestyi rusakko tahallaan näytille, jotta huomaan sen, ja heitän sille jotain syötävää. Eikä pelästynyt ja juossut karkuun, vaikka osuin sitä melkein kintuille porkkanalla, jonka heitin kymmenen metrin päästä olohuoneen ovelta.

Maaliskuun puolivälissä rusakot aina katosivat ja vetäytyivät metsän syvyyksiin, kun lumi alkoi sulaa, ja helppoa ruokaa löytyi taas turvallisemmilta alueilta kaukana ihmisistä. Kesäkaudella rusakkoja oli rivitalojen luona harvassa, paitsi uusien poikasten aikaan. Sitten taas seuraavassa tammikuussa joku rusakko palasi norkoilemaan, saisiko se omenan tai porkkanan minulta. Ei montaa rusakkoa, on mahdollista että se oli koko ajan sama yksilö, yksi ainoa, monta vuotta putkeen.

Kun viidettä vuotta putkeen kävi niin, että menin tammikuisen illan hämärässä aidatulle takapihalleni päästämään koiran pissalle, ja pimeydestä pensaiden takaa tuli esiin rusakko, jota en ollut nähnyt kymmeneen kuukauteen, mutta toisaalta se sama yksilö saattoi olla tuttavani jo viiden vuoden ajalta vuoden kylmimpinä kuukausina, en vaihtaisi sitä yhteyttä luonnon kanssa mihinkään kivääriin, jolla saa ammuskeltua riistaeläimiä pois häiritsemästä ihmisten puutarhoja.

Koirani on beagle, jäniksiin ja rusakoihin erikoistunut metsästyskoira, mutta metsästämään en lähde. Sen ainoan kerran kun koirani löysi iltakävelyllä ruohikosta kanin poikasen (kun ne kokemattomat nuoret kanit joskus kuvittelevat, että liikkumatta ja matalana ruohossa makaaminen on hyvä keino suojautua koirilta), ja koirani nappasi kanin suuhunsa, koirakaan ei tiennyt mitä sille pitäisi tehdä, ja niin kanin poikanen pääsi lopulta elävänä ja täysissä voimissa pakenemaan koiran suusta ja juoksemaan yön pimeyteen.

Jos asiaa mitataan puutarhan kasvien kokemassa tuhossa, niin kyllähän siinä ensimmäisenä talvena meni minun pihani kaikki marjapensaan taimet rusakoiden suihin. Ja seuraavanakin talvena, kun ensimmäiseksi kokeilemani suojaverkko osoittautui liian helpoksi vastukseksi rusakoille. Vasta kolmantena vuonna sain kolmannet marjapensaan taimet pidettyä hengissä talven yli, kun opin rusakoiden tavoille ja viritin tarpeeksi vahvan metallisen suojaverkon ja tarpeeksi kauas marjapensaista.

Mutta jos niikseen on, en vaihtaisi rusakkoja marjapensaisiin, jos saisin valita näistä vain toisen. Puhumattakaan peuroista tai kauriista, jotka ovat vieläkin harvinaisempaa herkkua kaupunkilaiselle nähtäväksi elävänä missään muualla kuin eläintarhassa kaltereiden takana. Eläintarhoissa on jotain hyvääkin ideana, kunhan kananhäkin ja minkin aitauksen mittaajat joutaisivat muilta kiireiltään käydä eläintarhassa mittaamassa, ja toteamassa että jos näiden vankeudessa elävien eläinten tilat 100-kertaistaisi kooltaan, niin sitten olisi jo melkein hyvä tilanne. Mutta se maksaisi jotain. Suomen kansalla ei toki ole varaa siihen. Pieni häkki on halvempi, otetaan niitä.

Jos asia olisi minusta kiinni, eläimiä saisi olla maailmassa paljon enemmän kuin niitä on. Kyllä ihminen aidan keksii joka suojaa puutarhaa tai maataloutta. Mutta aita maksaa jotain. Olisi halvempaa vain ostaa haulikko ja tappaa kaikki eläimet. Siinä on ajattelutapa, jota en tule ymmärtämään enkä kannattamaan luultavasti koskaan elämäni aikana. Kaupungissa vietetty elämä ilman vilahdustakaan muista eläimistä kuin linnuista on menetetty elämänkokemus. Korkeasaaren eläintarha voisi olla kooltaan 100-kertainen, samalla asukkaiden määrällä, halki kaupungin puistokatujen.

Saatan kuulostaa jo melkein Vihreiden puolueen poliitikolta. Se on illuusio, nykyään joka toinen puolue on vihreä, mitä luonnon suojeluun tulee. Sateenkaaren värinen en ole, joten se siitä Vihreydestä. Pitäkööt intersektionaalisen feminisminsä ja kirurgin veitsellä tuotetut luonnossa esiintymättömät sukupuolensa ihan keskenään.

IonMittler

Moniulotteisen demokratian puolestapuhuja. Kansan tahto on moniulotteinen, ja pääsee kunnolla oikeuksiinsa vain jos myös päätöksenteko on riittävän moniulotteista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu