Maamiinat takaisin, Suomen tulisi erota Ottawan sopimuksesta

USA ja Venäjä kokoustivat taannoin Suomessa ydinaseita rajoittavan sopimuksen jatkamisesta. Aseistuksen rajoittaminen on järkevää silloin, ja vain silloin, kun myös rajan takana oleva toinen osapuoli sitoutuu rajoittamaan aseistusta samalla tavalla. Muussa tapauksessa oman aseistuksen yksipuolinen vähentäminen olisi vähintäänkin outo ajatus, suoraan sanottuna hölmöläisen touhua, koska se edistäisi oman armeijan tappiota mahdollisessa sodassa. Ja sehän se järkevää onkin.

Näin kuitenkin tehtiin Suomessa kymmenisen vuotta sitten. Liityttiin Ottawan sopimukseen. Tuolloin ei pelastettu koko maailman ilmastoa, vaan pelastettiin Laosissa miinoihin kuolevia lapsia. Purkamalla miinat Suomen ja Venäjän väliseltä rajalta. Siitä tuli hyvä mieli.

Varsinkin venäläisille.

Niitä Laosissa kuolevia lapsia olisi kyllä voitu auttaa tehokkaammin, sponsoroimalla miinanraivausta siellä missä on ongelmia. Kun meillä ei kuitenkaan olisi pokkaa ottaa asiaa puheeksi sen tahon kanssa, joka ne miinat tai rypälepommit aikoinaan kylvi sinne. Pyhitetty olkoon Yhdysvaltojen nimi, älköönkä heitä vaivattako tällaisella asialla.

Nyt sitten purettiin miinat itärajalta, mutta miinanraivausta Laosissa ei hoidettu kuntoon, joten niitä lapsia kuolee siellä edelleen samaan tahtiin kuin ennen. Joten tämä ”hyvä mielikin” vaatii pientä pään pensaaseen tunkemista, ja tosiasioiden tunnustamatta jättämistä. Kuten sekin, että ne miinat purettiin Venäjän vastaiselta rajalta.

Vihervasemmistolaisuuden pioneeri Muumi-Mamma on miina-fanien inhokki numero yksi, mutta kyllähän se kiusallisen näköistä on lukea eduskunnan äänestystä, ketkä kaikki äänestivät esityksen puolesta. Melkein kaikki. Kansalaisaloite maamiinojen palauttamisestakin karahti kiville vuonna 2018, ja keräsi vain 10,000 allekirjoitusta.

Asia olisi tällä selvä, enkä minä vaivaisi päätäni tällä asialla sen enempää, jos tuo rauhan aate olisi viety hyvällä omallatunnolla loppuun asti, ja Suomi olisi liittynyt myös ydinaseet kieltävään sopimukseen. Mutta kun, katsokaahan nyt, mietitäänpä vielä hetki, emme oikein tiedä mitä tähän sanoisi.

Suomi ei voinut liittyä ydinaseet kieltävään sopimukseen, vaikka Suomella ei ole ydinaseita, eikä minun tietääkseni ole tulossakaan. Mutta maamiinat kieltävä sopimus kelpasi, vaikka niillä oli merkittävä rooli Suomen puolustuksen uskottavuudessa. Silloin aikoinaan, kun sitä uskottavuutta oli.

Ainoa looginen selitys sille, miksi ei voida liittyä ydinaseet kieltävään sopimukseen, joilla voisi tuhota melkein kaiken elämän maapallolta, mutta maamiinoista oli pakko luopua, joihin voi kuolla paljon vähemmän ihmisiä, on se että NATO:lla on ydinaseita, ja me emme halua esittää dogmaattista kritiikkiä NATOn aseistusta kohtaan, koska se voisi näyttää huonolta NATO-jäsenyyttä tai kumppanuutta edistäessä. Mutta aikoinaan NATO-maissa oli muotia kannattaa miinojen kieltoa. USA:kin oli melkein kannattavinaan sitä, jonkin aikaa. Sitten USA luopui jossain vaiheessa sitoutumuksettomasta sitoumuksestaan välttää maamiinojen käyttöä. Nykyään USA käyttää niitä taas. Kuten käyttää Venäjäkin.

Pitäisiköhän tästä tehdä jotain johtopäätöksiä? Mitähän ne johtopäätökset voisivat olla? Antakaas kun mietin. Ei tule nyt kyllä mitään mieleen.

IonMittler

Moniulotteisen demokratian puolestapuhuja. Kansan tahto on moniulotteinen, ja pääsee kunnolla oikeuksiinsa vain jos myös päätöksenteko on riittävän moniulotteista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu