Mikä ihmeen helatorstai tai loppiainen? – annetaan työntekijän valita itse

Helatorstai ja loppiainen ovat merkitykseltään heikoiten tunnettuja kristillisiä juhlapyhiä suomalaisessa palkallisten vapaapäivien kalenterissa. Jos kysyttäisiin kadulla ohikulkijoilta, minkä tapahtuman kunniaksi näitä kahta pyhäpäivää juhlitaan, montako prosenttia ihmisistä tietäisi vastauksen?

Minä en olisi tiennyt vastausta tänään, kummankaan päivän osalta. Googlasin. Loppiaisen merkitys jäi vähän hämäräksi vielä Wikipedian artikkelin lukemisen jälkeenkin, mikä siinä juhlassa on se pointti. Se on jonkinlainen joulukauden päätösjuhla.

Helatorstailla on teologisesti selkeämpi ja mahtipontisempi merkitys: Kristuksen taivaaseen astumisen päivä. Varmasti rakas juhlapäivä osalle väestöstä, mutta jos 46-vuotias setämies joutuu googlaamaan saadakseen tietää, mikä tämän juhlapäivän merkitys on, juhlapäivän markkinointi on epäonnistunut aika isosti.

Joulua ei varmasti peruta. Jos sellainen ehdotus vietäisiin kansanäänestykseen, joulun kannatus ylittäisi helposti minkä tahansa demokraattisen enemmistön vaatimuksen. Mutta helatorstai ja loppiainen eivät ole yhtä tärkeitä suurille kansanjoukoille. Kai näillekin juhlapyhille löytyy vannoutuneet kannattajansa, ehkä 5 % väestöstä? Loput 95 % kansasta pitävät vapaapäivän töistä helatorstaina ja loppiaisena, koska 5 % väestöstä haluaa niin.

Totta kai palkallinen vapaapäivä kelpaa työntekijälle. Tosin loppiainen sijoitettiin aina lauantaille vuosina 1973 – 1991, koska ay-pomot sopivat niin työnantajien kanssa TES-pöydässä. Kirkko jäi arvovallassa kakkoseksi TES-pöydän herroille. Kukahan senkin tietää, miksi useimmat teologisesti melko tärkeältä kuulostavat kirkolliset juhlapyhät sijoitetaan aina sunnuntaille, mutta muutama juhlapyhä täytyy väkisin laittaa aina keskelle viikkoa?

Ehdotan, että perutaan helatorstai ja loppiainen. Elinkeinoelämän Keskusliiton ei silti kannata lähettää minulle ruusuja ja shamppanjaa kiitokseksi, koska tässä on koira haudattuna. Ehdotan, että helatorstai ja loppiainen muutetaan tavallisiksi arkipäiviksi, ja hyvitykseksi työntekijät saavat kaksi liikkuvaa palkallista vapaapäivää vuodessa, jotka työntekijä saa sijoittaa mille tahansa arkipäivälle vuoden aikana. Vaikka helatorstaille ja loppiaiselle, jos nämä ovat rakkaita juhlapyhiä.

Yleensä lomat anotaan, ja työnantaja suostuu tai on suostumatta työntekijän pyytämään loman ajankohtaan. Näille kahdelle liikkuvalle työntekijän vapaapäivälle ehdotan erilaista järjestelyä: työntekijä saa päättää itse. Näitä kahta vapaapäivää ei anota, vaan ne ilmoitetaan työnantajalle vähintään 30 päivää etukäteen. Ilmoitusluontoinen asia, johon työnantajalla ei ole veto-oikeutta.

Syntymäpäivä, hääpäivä, Jom Kippur, Ramadanin päätösjuhla, slaavilais-ortodoksinen joulu, kiinalainen uusi vuosi. Sellaisia päiviä saattaa löytyä, jotka ovat jollekin ihmiselle tärkeämpiä kuin helatorstai tai loppiainen. Kunpa nuo vähemmän tärkeät palkalliset vapaapäivät saisi siirtää henkilökohtaisesti tärkeämmälle päivälle.