Näin venäläiset(kin) kiertävät veroja Suomessa

Muutama esimerkki veronkierrosta, joissa on asialla venäläisiä tai venäjänkielisiä toimijoita tässä tapauksessa, mutta samoja käytäntöjä löytyy varmasti monelta muultakin taholta. Myös suomalaisesta kantaväestöstä.

Verottaja on yksi Suomen suosituimpia pikavippien tarjoajia. Jos yritys tarvitsee lainaa, ei muuta kuin jätetään veroja maksamatta, niin heti on rahaa yrityksen kassassa vähän väljemmin. Lasku tulee sitten joskus perässä. Moni kotimainenkin yritys on mennyt konkurssiin Verottajan hakemuksesta. Tämän ei pitäisi olla kovin normaali tilanne, koska eihän Verottaja ole riskilainojen myöntäjä. Ei olekaan omasta tahdostaan, mutta käytännössä yritykset ottavat valtiolta riskirahoitusta jos tarvetta ilmenee, viivästyttämällä verojen maksua.

Jotkut ulkomaiset toimijat ovat vieneet tämän vielä pidemmälle. Minulle on väitetty, että eräs venäläisessä omistuksessa oleva liiketoiminto Suomessa on mennyt jo ainakin kahdesti konkurssiin Verottajan hakemuksesta, mutta silti liiketoiminta jatkuu edelleen samanlaisena kuin aina ennenkin.

Homma toimii niin, että ulkomainen anonyymi taho käynnistää liiketoimintaa Suomessa bulvaanin kautta, joka merkitään yrityksen omistajaksi. Sitten jätetään niitä veroja maksamatta, ja siirretään koko ajan voitot ulkomaille. Lopulta kun Verottajan kärsivällisyys loppu vuoden tai parin kuluttua, tuloksena on konkurssi Verottajan hakemuksesta.

Seuraavana päivänä liiketoiminta jatkuu samanlaisena kuin ennenkin. Jopa yrityksen puhelinnumerot pysyvät samoina. Ne on myyty toiselle bulvaanille, joka palvelee samaa anonyymiksi jättäytyvää todellista omistajaa kuin ensimmäinen konkurssikypsä bulvaani. Ainoa mikä muuttuu on yrityksen yhteystiedoissa pienellä präntillä oleva yrityksen nimi. Harva sitä edes huomaa, koska brändiä ei rakenneta sen varaan.

Parin vuoden kuluttua sama kuvio toistuu: Toinen bulvaani menee konkurssiin Verottajan hakemuksesta, mutta liiketoiminta jatkuu keskeytyksettä kolmannelle bulvaanille myytynä. Ikiliikkuja on keksitty, ja se toimii valtion rahoituksella. Verottajalta lainattujen pikavippien voimalla.

Isoilla pojilla on isot leikit, mutta osataan sitä pienemmissäkin piireissä. Työttömyys on yleisempää etnisten vähemmistöjen keskuudessa kuin kantaväestössä. Ainakin paperilla, virallisissa tilastoissa. Jos olet ammatiltasi vaikka parturi-kampaaja, työllistymisen esteenä voi olla alan yritysten edellyttämä hyvä suomen kielen taito. Toisaalta myös vieraskielinen väestö menisi mielellään parturiin joka puhuu samaa kieltä asiakkaan kanssa. Kysyntä ja tarjonta kohtaavat, jos vieraskielinen parturi-kampaaja tekee keikkaa kotoa käsin, ja laitetaan sana kiertämään että täältä saa palveluita puolet halvemmalla kuin virallisista partureista, ja vieläpä vähemmistön omalla kielellä. Siitä se lähtee rullaamaan, yhteiskunnan ulkopuolinen talous etnisen vähemmistön keskuudessa.

Yhtymäkohta viralliseen yhteiskuntaan tulee siinä kohdassa, kun tällaisen bisneksen harjoittajan pitää tehdä päätös käsi sydämellä, mitä hän sanoo TE-Keskukselle ja Kelalle. Jättäytyykö hän työvoiman ulkopuolelle, selittämättä syytä siihen? Seuraamuksena olisi työttömyysturvan heikennys, ankara karenssi. Toinen vaihtoehto on vain nostaa koko ajan työttömyysturvaa. Kohenee siinä liiketoiminnan katekin.

Harmaata parturointia löytyy tietysti myös kantaväestöstä. Jos  jollain on rahasta tiukkaa, niin kaikki keinot ovat tervetulleita kampaamo-palveluiden korkeiden hintojen kiertämiseksi. Jos tuttavapiiristä löytyy joku alan ammattilainen, siltä voi kysyä ihan vain kavereiden kesken, tekisikö se keikan kotona joku ilta, vähän halvemmalla kuin liikkeen hinta. Harvalle siitä päätoimista ammattia silti muodostuu. Pientä sivukeikkaa, ylimääräistä tienestiä sen 2100 euron kuukausipalkan päälle, joka on tienattavissa parturi-kampaamossa virallisten työaikojen puitteissa.