NATOn aivokuolema ja vaikea jälleensyntyminen
Euroopassa on kehitetty kaksi nerokasta liittoumaa: NATO ja Euroopan Unioni. Molemmissa on käytössä se periaate, että monet kaikkein tärkeimmät päätökset vaativat kaikkien jäsenmaiden yksimielisen päätöksen.
Euroopan Unionin ulkopolitiikan (ja vähän sisäpolitiikankin) osalta olemme jo oppineet kantapään kautta, että yksimielisyyttä edellyttävä päätöksenteko ei ole kaikkein joustavinta ja tehokkainta. Yksikin jäsenmaa voi harata vastaan jossain asiassa, ihan muusta syystä kuin mistä on edes kyse. Kiristääkseen muilta myönnytyksiä itselleen jossain aivan toisessa aiheessa.
Euroopan Unionissa olemme jo nähneet tätä jonkun verran, ja myös NATOssa tällaista kikkailua on nähty sen verran, että nyt alkaa tulla mitta täyteen muillekin kuin Ranskan presidentti Macronille. Esimerkiksi sotilaallisesti täysin merkityksetön heittopussi Unkari on estänyt NATOn Ukraina-komissiota toimimasta täysipainoisesti jo vuodesta 2017 asti — koska Unkarilla on Ukrainan kanssa poliittisia erimielisyyksiä, joilla ei ole mitään tekemistä sotilaallisen puolustuksen kanssa. Niinpä NATOn pääsihteeri Jens Stoltenberg on tänä syksynä perustanut komitean selvittämään NATOn päätöksenteon kehittämistä joustavampaan suuntaan. Jotta luovuttaisiin kaikkien jäsenmaiden yksimielisyyden vaatimuksesta.
Tässä asiassa on yksi pieni ongelma — sama ongelma kuin on Euroopan Unionissakin. Jotta voitaisiin muuttaa sääntöjä sellaisiksi, että päätöksenteko ei jatkossa vaatisi aina kaikkien jäsenmaiden yksimielisyyttä, sellaisen sääntömuutoksen hyväksyminen vaatisi kaikkien jäsenmaiden yksimielisen päätöksen. Ja sellaista ei ole luvassa kovin helpolla niiltä mailta, joiden näkökulmasta nykyinen käytäntö on hyödyllinen omien poliittisten pikku päämäärien edistämiseen.
”Prisoner’s dilemma.”
Nato on, ja tietyn porukan harmiksi pysyy. Yhteiset treenit ja yhteinen viholliskuva takaavat sen että kaiken maailman pikkuhitlerit ja idän älykääpiö eivät älä ryttyilemään sen jäsenille.
Ilmoita asiaton viesti
NATO keksii toki itselleen ystäviä ja vihollisia myös muilla ilmansuunnilla kuin Venäjä. Syyriassa siitä tulikin sitten riitaa, kuka on ystävä ja kuka vihollinen.
Ilmoita asiaton viesti
Jos NATO ei onnistu luopumaan yksimielisyyden vaatimuksesta, olisi varsin nolo skenaario jos Suomi hakisi jäsenyyttä, ja sitten Putin soittaisi kaverilleen Erdoganille että vastustakaa tätä hakemusta.
Ilmoita asiaton viesti
Sotilaat on koulutettu taistelemaan automaattisesti. Vaikka luoti lävistäisi Naton aivot niin selkäytimen johdolla taistelu jatkuu.
Ilmoita asiaton viesti
Eturivin sotilaat eivät toki päätöksiä tee, ne tehdään ylemmällä tasolla. Siellä juodaan kahveet vastapuolen neuvottelijoiden kanssa, ja sovitaan soditaanko vai tehdäänkö rauha.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo ”konsensus” ei ole ongelma ainoastaan Natossa tai EU:ssa. Tunnettua on päätösten halvaantuminen myös YK:n turvallisuusneuvostossa.
On pattitilanne kun konsensuksesta luopuminen vaatii konsensuspäätöksen. Mikä sitten neuvoksi? Yksinkertainen ratkaisu olisi perustaa uusi organisaatio uusilla säännöillä, mihin halukkaat tulevat jäseniksi. Vanha konsensusyhteisö jää näivettymään omaan kurjuuteensa, jos siihen ylipäätään yhtään jäsentä jäisikään.
Ilmoita asiaton viesti
YK:n turvallisuus-neuvosto diktatuurien veto-oikeudella on sellainen viritys, että YK ei juuri voi sanoa edustavansa tai edistävänsä demokraattista päätöksentekoa. Puheet demokratiasta ovat kaunis kuorrutus YK-kakun pinnalla. Moni kakku päältä kaunis.
Ilmoita asiaton viesti
Millaisia enemmistöpäätöksiä sotilasliiton pitäisi tehdä? Jos Suomi liittyisi jäseneksi, pitäisikö NATO:lla olla oikeus tehdä vaikkapa enemmistöpäätös siitä, että NATO ryhtyy johonkin sotaan, ja Suomi siinä mukana?
Minusta NATO:n viitosartikla on on jo varsin vahva vaatimus, ja luonteva sotilasliitolle.
En yleisestikään kannata maailmanvaltiota tai edes maanosanvaltiota, sillä katson tuollaisen kehityksen vain heikentävän demokratiaa ja vievän valtaa kansalta kabinetteihin. Myös harhateille joutumisen vaara kasvaa, kun tuollaisissa malleissa tapaa olla vain yksi oikea totuus, jota vastaan yksittäisten ihmisten tai alueiden on turha pullikoida.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä on noussut laajenemisen tielle vähän samanlaisia esteitä kuin EU:n laajenemisen tielle. Yksikin jäsenvaltio, jolla on jotain hampaankolossa joko liittyvää uutta valtiota kohtaan, tai yleisesti johonkin täysin muuhun asiaan, voi lähteä kiristämään joko jäseneksi pyrkivää valtiota tai muita jäsenvaltioita epätavallisiin myönnytyksiin itseään kohtaan.
Nolo skenaario olisi, jos Suomi hakisi jäsenyyttä, ja Putin soittaisi Erdoganille että paljonko tarvitset käteistä rahaa tiskin alta hyvitykseksi siitä, että vastustatte Suomen jäsenhakemusta?
Viitos-artiklaa väännetään keskusteluissa suuntaan ja toiseen koko ajan. NATOn turvallisuus-poliittista hyötyä korostavat tahot sanovat, että artikla 5 velvoittaa automaattisesti kaikkia muita valtioita puolustamaan sotilaallisesti yhtä jonka kimppuun on hyökätty. Jotkut toiset taas haluavat korostaa että NATOssa ei ole riskiä joutua osalliseksi sotaan jossain Turkin suunnalla, levottomassa Lähi-Idässä. Tätä korostaakseen he tulkitsevat, että artikla 5 ei velvoita lähettämään sotilaita, vaan jokainen jäsenvaltio voi itse harkita, mitä apu on ja kuinka laajaa se on. Voi lähettää vaikka vessapaperia rekka-autollisen, ja sanoa että tässä tämä meidän apumme nyt on. Jos tämä tulkinta olisi totuus, toivoa sopii että edes joku jäsenvaltio lähettää muutakin apua kuin vessapaperia ja laastaria.
Ajan henkeen sopisi, että Turkki lähettää syyrialaisia palkkasotilaita, joita se muutenkin siirtelee koko ajan konfliktista toiseen. Ja USA lähettää kurdeja.
Ilmoita asiaton viesti
Ensin vähän yleistä näkökulmaa tähän asiaan: Kun puhutaan järjestöistä, joiden jäsen jokin suvereeni valtio on, puhutaan myös siitä, mitä noiden järjestöjen muut jäsenet tai keskusjohto saavat päättää tuon jäsenmaan oman tahdon yli. Järjestöllä voi olla sellaisia sen jokapäiväiseen toimintaan liittyviä asioita, joista se voi päättää enemmistöllä tai keskusjohdon toimesta, koska järjestö on luotu juuri tuota tarvetta varten. Sitten on taas asioita, jotka menevät yli tuosta mandaatista, kuten vaikkapa sääntöjen muuttaminen. Tällaisista asioista on luontevaa päättää yksimielisesti (esim. EU:n oikeus painostaa jäsenmaita rahahanoja kiristämällä), tai ehkä perustaa uusi järjestö uusine vapaaehtoisine jäsenineen tuota uutta asiaa ajamaan.
> Tässä on noussut laajenemisen tielle vähän samanlaisia esteitä kuin EU:n laajenemisen tielle.
Edellä sanotun valossa siinä ei ole mitään ongelmaa, jos järjestö tai sen enemmistö ei saa kaikkea haluamaansa läpi. Pitäisikö EU:n enemmistöllä olla oikeus ottaa Venäjä, Kiina ja Intia jäseniksi, ja avata Suomen rajat vapaalle työvoiman, tavaran ja pääoman liikkeille noista maista? Voi tietenkin ajatella, että ihan ok noinkin, sillä Suomihan voi tarvittaessa erota järjestöstä, jos uudet päätökset eivät sitä miellytä. Mutta ehkä järjestö pysyy toimivampana, jos yhteistyötä tehdään yhdessä sovituin säännöin, eikä niitä ja jäsenyyksiä ja muuta oleellista järjestön alkuperäiseen tarkoitukseen kuuluvaa muuteta noin vain.
> Nolo skenaario olisi, jos Suomi hakisi jäsenyyttä, ja Putin soittaisi Erdoganille että paljonko tarvitset käteistä rahaa tiskin alta hyvitykseksi siitä, että vastustatte Suomen jäsenhakemusta?
Mutta nythän EU (Suomi mukana) on lisäämässä järjestön sääntöihin ”noloa skenaariota”, jossa EU voisi ohjailla rahavirtoja jäsenmaille tai niiltä pois sen mukaan, kuinka sopivana keskusjohto niiden politiikkaa pitää.
> Voi lähettää vaikka vessapaperia rekka-autollisen
Olen kuullut tuon tyylisiä vertauksia EU:n avunantolausekkeista. Kai NATO:n kohdalla puhutaan kuitenkin yleensä vakavammin otettavista asioista. Tosin totuutta ei oikein tiedetä siksi, että suoraa hyökkäystä NATO-maahan ei ole vielä kai kukaan yrittänyt.
Ilmoita asiaton viesti
EU:n osalta moni alkaa olla sitä mieltä, että on astuttu miinaan ja haukattu liian mätiä omenoita mukaan joukkoon, ja se alkaa olla ongelma, kun ne mädät omenat voivat estää rakentamasta sitä mitä EU:sta piti alunperin rakentua. Itse asiassa jotkut ovat samaa mieltä NATOsta, jos Ranskan presidenttiä on uskominen.
Ilmoita asiaton viesti
Sitäkin voi kysyä, kummat ovat ongelma ja kummat enemmän mädättävät yhteishenkeä, uudet itäblokin historiaa omaavat (ja ehkä keskusjohdon komentoa nyt karttelevat) jäsenet, vai vanhat, sääntöjä muuttamaan pyrkivät jäsenet.
Ilmoita asiaton viesti
Saksassa tai Ranskassa on vaikea nähdä isoja ongelmia, muuta kuin ehkä vallanhalu. Italian tai Espanjan verotuksessa on helppo nähdä ongelmia, jotka kaikuvat Suomen kukkarolle asti. Samoin korruptio Italian lisäksi Romaniassa, ja aika monessa muussakin slaavilaisessa Itä-Blokin maassa.
Ilmoita asiaton viesti
> Saksassa tai Ranskassa on vaikea nähdä isoja ongelmia, muuta kuin ehkä vallanhalu.
Tuo vallanhalu tässä onkin varmaankin avain moneen. Minä en kannata vallan keskittämmistä, eivätkä Unkari ja Puolakaan. Kannatan oikeusvaltioperiaatteita, ja ehkä omalla tavallaan, tai ainakin jossain mielessä Unkari ja Puolakin. En kannata epämääräisen poliittisen kiristysoikeuden myöntämistä EU:n kekusjohdolle, eivätkä varmasti Unkari ja Puolakaan. Okeusvaltio-ongelmia on tunnetusti monessa maassa, eikä Suomikaan ole kaikin osin virheetön. Pelkkien epämääräisten viittailujen oikeusvaltio- tai muissa asioissa ei pitäisi riittää oikeutukseksi kiristää maita joissain muissa asioissa keskusjohdon tai enemmistön linjoille.
Ilmoita asiaton viesti