Netta Brandt, kuolema sosiaalisessa mediassa isoon tyyliin

Parantumatonta syöpää sairastanut 37-vuotias Netta Brandt kuoli 21.10.2021. Hän teki kuolemaan johtavasta sairaudestaan some-ilmiön, kirjoittamalla blogissaan varsin suorasanaisia ajatuksia elämästään ja varman kuoleman lähestymisestä.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008356964.html

Neljä päivää ennen kuolemaansa Netta valitteli Twitterissä, ”miksi väärintekijän henkilöllisyyttä pitää suojella?” Väärintekijöillä hän tarkoitti niitä kahta lääkäriä, jotka epäonnistuivat havaitsemaan hänen syöpäänsä siinä melko varhaisessa vaiheessa, kun sairaus olisi vielä ollut hoidettavissa. Ja harmitteli sitä nykyaikaista käytäntöä, että piittaamattomuuteen tai suorastaan rikokseen syyllistynyttä on harvoin korrektia mainita nimeltä julkisesti.

https://twitter.com/Nnebr/status/1449540710957453322

Twitter ei ollut Netta Brandtille kovin suuri julkaisukanava, seuraajia oli siellä vain 55. Minä olin ainoa joka vastasi hänelle tuohon kysymykseen. Sanoin, että voit ajastaa paljastuskertomukset tulemaan julkisiksi kuolemasi jälkeen, kun asia ei enää voisi vähempää kiinnostaa sinua, miten asiaan reagoidaan yhteiskunnassa. Näin hän sitten tekikin. Mutta tuskin lopulta juuri minun neuvoni takia, vaan muistelen hänen maininneen jo viikkoja aiemmin jopa lehdistön haastattelussa, että hän aikoo ajastaa joitakin kirjoituksia ilmestymään kuolemansa jälkeen, johtuen tietyistä syistä. Ehkä esimerkiksi tällaisen syyn takia.

Lääkäreille on epäkiitollinen tilanne, että heidän hoitovirheensä tuli julkiseksi katkerien kirousten kera. Netta ei peitellyt katkeruuttaan niitä lääkäreitä kohtaan, jotka epäonnistuivat kohtalokkaasti hänen syöpänsä havaitsemisessa tarpeeksi aikaisin. Mutta kuka tekee sellaisia virheitä tahallaan? Eiköhän se ollut puhdas vahinko.

Toisaalta, jos hoitovirheet olisivat hieman julkisempia kuin nykyään, se saattaisi parantaa potilaan oikeusturvaa, kun potilas voisi arvioida tilastojen perusteella, kannattaako henkensä uskoa juuri tietyn lääkärin käsiin. Jos lääkäreiden tilastollisessa onnistumisessa (jota myös osaamiseksi kutsutaan) sattuisi olemaan merkittäviä eroja. Julkisella puolella tosin harvoin pääsee valitsemaan lääkäriä, minkään syyn perusteella. Yksityisellä puolella voi valita valikosta haluamansa lääkärin. Julkisella puolella se on ”ota tai jätä”.

Netta ei malttanut kuolla luomu-tyyliin, vaan maallista todellisuutta kauniimpana enkelinä. Luultavasti kuvankäsittelyn tai kameran filtterien avustamana. Jotain tähän tyyliin:

https://twitter.com/Nnebr/photo

https://nnebr.com/torstai-30-9-perjantai-1-10/

Yksi harvoista valokuvista, jossa hän esiintyy omana luomuna itsenään, on (lehdistön haastatteluissa median ottamien valokuvien lisäksi) viimeinen valokuva jonka hän julkaisi eläessään, neljä päivää ennen kuolemaansa. Sellainen hän oli oikeasti, ja ihan nätti olikin.

https://nnebr.com/pikapaivitys-17-10/

Mieleenpainuvin Netan kertomuksista omasta elämästään oli kuvaus siitä, kuinka hän vuosia sitten ”pani entisen poikaystävänsä kaikki kaverit läpi”. Tai ainakin useita heistä. Tuollainen jää mieleen, koska en ole tottunut tällaiseen omassa elämässäni, enkä ole kuullut vastaavia tarinoita tuttavapiirissäni kuin kerran elämäni aikana. (Se tuttava suuttuikin sitten minulle, ja poisti minut Facebook-kavereistaan, kun en osannut suhtautua hänen kokemuksiinsa oikealla vakavuudella ja myötätunnolla.)

Mieleenpainuva oli myös Netta Brandtin pohdinta tämän käyttäytymisen luonteesta. Hän kirjoitti: ”En miellä koskaan harrastaneeni irtosuhteita tai yhden yön juttuja. Ne ovat aina olleet jotain enemmän, jotain muuta.”

http://nnebr.com/tunteiden-ilmaiseminen-osa-7-8/

Ilmeisesti hän onnistui uskomaan tämän ajattelumallinsa, vielä vuosia jälkeenpäinkin kirjoittaessaan tarinaa blogiinsa, että melko lyhyet suhteet sen kaveriporukan miesten kanssa olivat ”jotain enemmän”. Ehkä se tuntui siltä, juuri siinä hetkessä. Ohikiitävän hetken ajan, ennen seuraavaa ohikiitävää hetkeä.

En huomannut Netta Brandtin kuolemaa silloin kun se tapahtui, koska ne ajastetut kirjoitukset tulivat julkiseksi Twitterissä päivittäin, ilman mainintaa ”jos luet tätä kirjoitusta, minä olen jo kuollut”. Kirjoitusten sävy kyllä muuttui hänen kuolemansa jälkeen, katkerammaksi, ja mainiten monia ihmisiä nimeltä. Niin hyvin olemme oppineet sensuroimaan itseämme, ja käyttäytymään muiden ihmisten odotusten mukaisesti, että omien syvimpien tunteiden ja ajatusten kertominen julkisesti on helpointa ajastaa tapahtumaan vasta kuoleman jälkeen.

+3
IonMittler
Perussuomalaiset Vantaa

Moniulotteisen demokratian puolestapuhuja. Kansan tahto on moniulotteinen, ja pääsee kunnolla oikeuksiinsa vain jos myös päätöksenteko on riittävän moniulotteista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu