Netta Brandt, kuolema sosiaalisessa mediassa isoon tyyliin
Parantumatonta syöpää sairastanut 37-vuotias Netta Brandt kuoli 21.10.2021. Hän teki kuolemaan johtavasta sairaudestaan some-ilmiön, kirjoittamalla blogissaan varsin suorasanaisia ajatuksia elämästään ja varman kuoleman lähestymisestä.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008356964.html
Neljä päivää ennen kuolemaansa Netta valitteli Twitterissä, ”miksi väärintekijän henkilöllisyyttä pitää suojella?” Väärintekijöillä hän tarkoitti niitä kahta lääkäriä, jotka epäonnistuivat havaitsemaan hänen syöpäänsä siinä melko varhaisessa vaiheessa, kun sairaus olisi vielä ollut hoidettavissa. Ja harmitteli sitä nykyaikaista käytäntöä, että piittaamattomuuteen tai suorastaan rikokseen syyllistynyttä on harvoin korrektia mainita nimeltä julkisesti.
https://twitter.com/Nnebr/status/1449540710957453322
Twitter ei ollut Netta Brandtille kovin suuri julkaisukanava, seuraajia oli siellä vain 55. Minä olin ainoa joka vastasi hänelle tuohon kysymykseen. Sanoin, että voit ajastaa paljastuskertomukset tulemaan julkisiksi kuolemasi jälkeen, kun asia ei enää voisi vähempää kiinnostaa sinua, miten asiaan reagoidaan yhteiskunnassa. Näin hän sitten tekikin. Mutta tuskin lopulta juuri minun neuvoni takia, vaan muistelen hänen maininneen jo viikkoja aiemmin jopa lehdistön haastattelussa, että hän aikoo ajastaa joitakin kirjoituksia ilmestymään kuolemansa jälkeen, johtuen tietyistä syistä. Ehkä esimerkiksi tällaisen syyn takia.
Lääkäreille on epäkiitollinen tilanne, että heidän hoitovirheensä tuli julkiseksi katkerien kirousten kera. Netta ei peitellyt katkeruuttaan niitä lääkäreitä kohtaan, jotka epäonnistuivat kohtalokkaasti hänen syöpänsä havaitsemisessa tarpeeksi aikaisin. Mutta kuka tekee sellaisia virheitä tahallaan? Eiköhän se ollut puhdas vahinko.
Toisaalta, jos hoitovirheet olisivat hieman julkisempia kuin nykyään, se saattaisi parantaa potilaan oikeusturvaa, kun potilas voisi arvioida tilastojen perusteella, kannattaako henkensä uskoa juuri tietyn lääkärin käsiin. Jos lääkäreiden tilastollisessa onnistumisessa (jota myös osaamiseksi kutsutaan) sattuisi olemaan merkittäviä eroja. Julkisella puolella tosin harvoin pääsee valitsemaan lääkäriä, minkään syyn perusteella. Yksityisellä puolella voi valita valikosta haluamansa lääkärin. Julkisella puolella se on ”ota tai jätä”.
Netta ei malttanut kuolla luomu-tyyliin, vaan maallista todellisuutta kauniimpana enkelinä. Luultavasti kuvankäsittelyn tai kameran filtterien avustamana. Jotain tähän tyyliin:
https://twitter.com/Nnebr/photo
https://nnebr.com/torstai-30-9-perjantai-1-10/
Yksi harvoista valokuvista, jossa hän esiintyy omana luomuna itsenään, on (lehdistön haastatteluissa median ottamien valokuvien lisäksi) viimeinen valokuva jonka hän julkaisi eläessään, neljä päivää ennen kuolemaansa. Sellainen hän oli oikeasti, ja ihan nätti olikin.
https://nnebr.com/pikapaivitys-17-10/
Mieleenpainuvin Netan kertomuksista omasta elämästään oli kuvaus siitä, kuinka hän vuosia sitten ”pani entisen poikaystävänsä kaikki kaverit läpi”. Tai ainakin useita heistä. Tuollainen jää mieleen, koska en ole tottunut tällaiseen omassa elämässäni, enkä ole kuullut vastaavia tarinoita tuttavapiirissäni kuin kerran elämäni aikana. (Se tuttava suuttuikin sitten minulle, ja poisti minut Facebook-kavereistaan, kun en osannut suhtautua hänen kokemuksiinsa oikealla vakavuudella ja myötätunnolla.)
Mieleenpainuva oli myös Netta Brandtin pohdinta tämän käyttäytymisen luonteesta. Hän kirjoitti: ”En miellä koskaan harrastaneeni irtosuhteita tai yhden yön juttuja. Ne ovat aina olleet jotain enemmän, jotain muuta.”
http://nnebr.com/tunteiden-ilmaiseminen-osa-7-8/
Ilmeisesti hän onnistui uskomaan tämän ajattelumallinsa, vielä vuosia jälkeenpäinkin kirjoittaessaan tarinaa blogiinsa, että melko lyhyet suhteet sen kaveriporukan miesten kanssa olivat ”jotain enemmän”. Ehkä se tuntui siltä, juuri siinä hetkessä. Ohikiitävän hetken ajan, ennen seuraavaa ohikiitävää hetkeä.
En huomannut Netta Brandtin kuolemaa silloin kun se tapahtui, koska ne ajastetut kirjoitukset tulivat julkiseksi Twitterissä päivittäin, ilman mainintaa ”jos luet tätä kirjoitusta, minä olen jo kuollut”. Kirjoitusten sävy kyllä muuttui hänen kuolemansa jälkeen, katkerammaksi, ja mainiten monia ihmisiä nimeltä. Niin hyvin olemme oppineet sensuroimaan itseämme, ja käyttäytymään muiden ihmisten odotusten mukaisesti, että omien syvimpien tunteiden ja ajatusten kertominen julkisesti on helpointa ajastaa tapahtumaan vasta kuoleman jälkeen.
”Väärintekijöillä hän tarkoitti niitä kahta lääkäriä, jotka epäonnistuivat havaitsemaan hänen syöpäänsä siinä melko varhaisessa vaiheessa, kun sairaus olisi vielä ollut hoidettavissa.”
Lääkärit ovat siitä erikoinen ammattikunta, että he voivat haudata virheensä.
Ilmoita asiaton viesti
Heh. Itseasiassa myös kolleegansa osallistuvat virheiden hautaamiseen.
Hoitovirheistä saa harvoin uhri riittävää korvausta. Vakuutuspohjainen korvaus olisi paras. Tekeville sattuu, muttei sen pitäisi poistaa korvausvastuita.
Minulla on tuttu, jonka alle 50v vaimo tapettiin Marian sairaalassa 2017. Hänelle annettiin perheen ja lasten nähden kipulääke suoraan suoneen 10 -kertaisena maksimiannoksena. Farmakologian professori totesi annoksen olleen moninkertaisesti tappavan.
Lääke olisi pitänyt antaa suun kautta. Tässä tapauksessa potilas kuoli heti. Virolainen hoitaja oli sanonut kipupiikin antaessaan, että ”nyt tulee rauha”. Potilasta ei edes yritetty elvyttää, vaikka yliannostukselle on erittäin tehokas lääke kaikissa sairaaloissa.
Asia on ollut tutkinnassa 2017 vuodesta asti. Koko tdrveydenhuollon koneisto tekee parhaansa asian unohtamiseksi.
Tapauksen kruunaa se, että ko. lääke oli värjätty oranssiksi. Apuhoitajakin tietää, että se tarkoittaa lääkkeen olevan vain suun kautta nautittava.
Ilmoita asiaton viesti
Ammoin uutisoitiin, kun lääkäri oikeudessa määrättiin maksamaan parisataa tuhatta markkaa korvauksia hoitovirheen takia potilaan kuoltua.
Potilas oli ravihevonen.
Ilmoita asiaton viesti
Eläinlääkäreillä ei ole potilasvakuutusta, vastuuvakuutuksista en tiedä. Siksi korvauksia piti hakea käräjillä. Meillä potilasvakuutus on pakolllinen. Minut on muuten luokiteltu potilasvakuutuksessa toimenpidelääkäriksi, so. korkeimpaan riskiluokkaan, mihin psykiatreja ei yleensä luokitella, koska olen antanut yksityistä aivosähköhoitoa.
Ilmoita asiaton viesti
Hoitovirheistä saa korvausta potilasvakuutuksesta. Mitä ne antoivat suoneen, morfiniliostako?
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kun nostit jutun pinnalle.
Seurasin myös sattumalta hänen tarinaansa. Karu kohtalo nuorelle ihmiselle. Vituttaa elämän epäoikeudenmukaisuus, josko sillä nyt on sitten mitään merkitystä.
Ilmoita asiaton viesti
Yksi kuolee syöpään hoitovirheen takia, toinen syöpään jota ei edes osata hoitaa, kolmas kuolee liikennekolarissa, neljäs kuolee tapon uhrina. En osaa erotella näitä kovin dramaattisesti, onnettomia sattumia kaikki. Ja jokainen niistä ketuttaisi, jos osuisi omalle tai läheisen kohdalle.
Ilmoita asiaton viesti
HUSin johtamiskulttuuri on tunnetusti aika syvältä.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/ionmittler/husissa-on-johtamisen-kulttuuri-kuin-neuvostoliitossa-eivatko-poliitikot-siivoa-sita/
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/ionmittler/hus-pomon-tulospalkkiot-tayttanevat-torkean-kavalluksen-maaritelman/
Ilmoita asiaton viesti
Lääkäritkin tekevät virheitä. Kumma kyllä vuosikausiin ei ole yksikään potilaistani tehnyt itsemurhaa, vaikka on tietysti luonnollista, että psykiatrin potilaat niitä tekevät. Kerran yksi mies teki hemingwayt ja pani piiput suuhun puhuessaan puhelimessa.Toivottavasti olen kehittynyt.
USA:ssa kirurgien onnistumisprosentit ovat olleet julkisia, mutta se on puolestaan johtanut siihen, että kukaan ei halua tehdä todella vaikeita leikkauksia, ja hoitaa todella sairaita potilaita, koska prosentit jäävät alhaisiksi.Nk. kiero kannustin.
Ilmoita asiaton viesti
Kysehän julkisessa vertailussa on kuluttajan edusta. Toki vertailtava samankaltaisia operaatioita. Kyllä ne poropeukalot pian erottuvat, vaikka tekisivät vain varpaan kynsien leikkauksia.
Ystäväni, joka on itsekin erikoislääkäri, joutui eläkepäivillä selkäleikkaukseen. Hän kieltäytyi hoidosta, jonka olisi antanut joku kokematon kirurgi. Hän jonotti kovissa säryissä kunnes pääsi huippukirurgin puukotettavaksi. Leikkaus oli vaativa, mutta meni hienosti.
Kaverini sanoi, ettei hän halunnut olla lopun ikänsä ihminen, joka tekee alleen vikaan menneen viillon takia.
Ilmoita asiaton viesti
Joistain tulee jopa legendoja eläessään, kuten Pekka Peltokallio.
Ilmoita asiaton viesti
Jostain syystä kuuluisat jalkapalloilijat lentävät Suomen Turkuun leikattavaksi. Rikkailla ja kuuluisilla paremmin tiedossa tilastot, kuka osaa ja kuka ei.
Ilmoita asiaton viesti
IT-nörttinä olen tehnyt monesti virheitä. Potilaani, 10-vuotias tietokone, kuoli käsivarsilleni. Mitään ei ollut enää tehtävissä. Hautasin sen SER-jätelavalle.
Ilmoita asiaton viesti
Hiljaiseksi laittaa.
Viisastelu loppuu kun kuolema painaa ehdottoman, lopullisen sinettinsä ihmisen elämän viimeiselle sivulle.
Onko niin, että ajastetut viestit jäävät meistä kiertämään bittiavaruuteen?
En tietenkään osaa enkä halua ottaa kantaa Netta Brandtin valintoihin, vielä vähemmän mahdollisiin hoitovirheisiin.
Sosiaalinen media on merkillinen paikka: sitä voi olla vaikea saada hengiltä, vaikka kuoleva itse niin haluaisikin. Kymmenet lopettamattomat tilit ja profiilit jatkavat elämäänsä vuosikausia, vaikka sen haltija olisi jo aikaa tuhkattu.
Sosiaalinen media on myös merkillinen tila tehdä omasta kohtalostaan, saati viimeisistä päivistä, julkista.
Siihen on vaikea suhtautua – tästä mielestäni kertoo ne harvalukuiset (55) Brandtin seuraajaat Twitterissä.
Milloin julkisuus menee sosiaalipornon puolelle?
Tulee myös mieleen taannoin parantumattomaan tautiin menehtynyt toinen nuori nainen, joka teki sairaudestaan julkista. Ihmisten reaktiot olivat havaintojeni mukaan laidasta laitaan: osallisuudesta ja empatiasta syyttelyyn julkisuuden kipeydestä, uteliaisuudesta vihan tunteisiin, surusta kyynisiin huomautuksiin: eikö se kuole jo.
Onko kuitenkin tärkeintä se, mitä olemme tehneet elämässä, miten olemme vaikuttaneet muihin ihmisiin? Elämme jälkeen jääneiden mielissä, ajatuksissa, teoissa.
Ilmoita asiaton viesti
Onpa upeasti blogin teeman tunnelmaan sopiva viesti…
Ilmoita asiaton viesti
Huh-huh.
Ilmoita asiaton viesti
En näe että Fixit on mitenkään ajankohtainen juuri nyt. Siitä voi keskustella, mutta sitä ei voi saavuttaa vallitsevan poliittisen konsensuksen aikana. Perussuomalaiset julkaisivat tällä viikolla linjauksen, että EU:ta pitää kehittää itsenäisten valtioiden yhteisöksi, ei liittovaltioksi. Liian paljon vaadittu sekin tällä hetkellä Suomen poliittiselta kentältä, mutta aika hyvä linjaus tähän väliin. Kun nyt näkisi yhdenkin suomalaisen hallituksen, joka uskaltaa sanoa johonkin pyydettyyn uuteen asiaan ”ei” EU:lle. Sekin olisi jo muutos parempaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ion, erikoisten ja kiinnostavien nostojen mies.
Tällaiset jäävät minulta, koska en ole aktiivinen mm. twitterissä – infoähkyä on muutenkin. Koska täällä muistellaan lääkäreiden virheitä (ja mennään mielenosoitukseen) sallinette ”pari” esimerkki. Sattuneesta syystä niitä on arkistossani.
OOO
Abiturientti oli loukannut (murtanut) jalkansa ja saanut hoidon. Eräänä iltana jalkaa alkoi särkeä niin kovasti, että henkilö vietiin lääkärille. Eläkeiän kynnyksellä ollut lääkäri määräsi särkylääkettä ja totesi, että ei huolta, särky on sen merkki, että jalka paranee kovaa vauhtia. (kuten tiedätte esim. iho- ja luurikkojen paranemisessa ilmenee ns. ”hyvää kipua”). Abi palasi kotiin ja kuoli samana iltana.
Potilaan isä oli akateeminen ja äidillä tuntiopettajan työ sairaanhoito-oppilaitoksessa, joten he kykenivät tekemään kantelun. Tosin se ei tuottanut muuta tulosta kuin, että äidin tuntiopettajantyöt sairaanhoito-oppilaitoksessa loppuvat seuraavan lukukauden alussa. Asiaa ei käsitelty mitenkään sairaalan tai lääkärin puolelta.
OOO
Vähän yli 50-kymppinen nainen valitti kovia alavatsankipuja. Asiaa hoiti eläkeiän kynnyksellä oleva johtava lääkäri. Kuvattiin ja syyksi todettiin munasarjat, jotka poistettiin. Leikkauksen yhteydessä kävi ilmi, että kivut johtuivatkin vaikeasti tulehtuneesta umpisuolesta.
Virhediagnoosi ja leikkaus oli isku itsestään huolehtivalle naiselle. Pariskunnalla ei ollut voimia tehdä kantelua ja asia jäi. Oletus on, että paikalla ollut nuori lääkäri oli ehkä epäil-lyt vanhemman lääkäriauktoriteettinsa diagnoosia, mutta ei uskaltanut esittää eriävää mielipidettä. Asiaa ei käsitelty, eikä mitään anteeksipyyntyö esitetty.
OOO
Henkilöllä todettiin kaulan toisella puolen imusolmukkeissa syöpä. Hän ei saanut mitään tietoa syövän laadusta, joten mennessään kuulemaan tarkempaa infioa, hän oli valmistautunut pahimpaan, sytostaattihoitoihin, ehkä lyhyeen elämään.
Jo varttunut lääkäri aloitti kuulustelemalla potilasta. Sitten hän kysyi, onko potilas ollut psyykkisessä hoidossa. Miksi, potilas kysyi hämmästyneenä, kun ei ollut tarvinnut ko, hoitoja. ”Koska te käytitte stressaantua-sanaa niin usein” (kolme kertaa).
Lymfooma oli ns. ”marginaalinen” ja hoidoksi tuli lyhyt sädehoito. Kotimatkalla potilas mietti: Milloin ihminen saa olla stressaantunut tai ahdistunut ellei mennessään kuuleman minkä laatuinen hänen lyfoomansa on? Sitäkin hän mietti; saavatko lääkärit tilannetajukoulutusta. Ellei, pitäisikö?
Jotkut ovat sitä mieltä, että lääkärin ei tarvitse olla ”seurahenkilö”, empaattinen. Olen erimieltä. Mm. terveyskeskuksissa lääkäri kohtaa potilaan ja arvioi tilannetta ja siinä jos missä tarvitaan (tarvittaisiin) empatiaa. Leikkaavat erikoislääkärit ovat eriasia: siellä eivät puheet auta, vaan taito tehdä työ tarkasti ja huolella.
Ilmoita asiaton viesti
> Sitäkin hän mietti; saavatko lääkärit tilannetajukoulutusta. Ellei, pitäisikö?
Minäkin olen miettinyt samaa, jo joskus 19-vuotiaana, jolloin lääkäri kirjoitti johonkin minun papereihini, että vaikutin hermostuneelta ja levottomalta. Tajuamatta, että siihen oli käytännön syitä juuri siinä tilanteessa.
Epäterve johtamiskulttuuri ja jonkinlainen vaikenemisen kulttuuri taitaa olla pesiytynyt lääketieteeseen jonkun verran. Aiheesta on muutama linkki tuolla ylempänä keskustelussa.
Ilmoita asiaton viesti
Olen kuullut – tosin en ole nähnyt mustaa valkoisella – että lääkäreillä on ”koodisanasto”, joilla he viestivät millainen potilas on ja miten käyttäytyy; esim. onko yhteistyö haluinen, ”orientioitunut”, yms. Noin olen kuullut. Olisi kiva saada tuohoin varmennus. Ko. viestintähän voisi johtaa jatkossa lääkäreiden ennakkoasenteisiin ja aito kohtaaminen kärsisi.
Ilmoita asiaton viesti
Lain kannalta tuollainen koodisto olisi jopa väärällä puolella lakia nykypäivänä, kun potilaalla on lakisääteinen oikeus nähdä, mitä lausuntoja hänestä on kirjoitettu. Salaisia merkityksiä sisältävien koodien sisällyttäminen tällaisiin lausuntoihin olisi vähintäänkin lain hengen vastaista, koska siinä kierrettäisiin potilaan laillista oikeutta saada tietää, mitä hänestä on lausuttu.
Ilmoita asiaton viesti