Nobelin palkinnot ovat suljetun sisäpiirin harvainvallan PR-juhlaa
Kuka on maailmanhistorian nerokkain tiedemies? Sitä on vaikea sanoa, kilpailu on kovaa. Moni vastaisi tähän kysymykseen ehkä: Albert Einstein. Joku voisi ehdottaa Isaac Newtonia, Galileo Galileita, tai Thalos Miletoslaista. (Anteeksi ketä? Striimaako ne mitään TikTokissa?)
Entä kuka on maailmanhistorian nerokkain keksijä? Tässäkin lajissa kilpailun taso on niin kovaa, että sukat eivät tahdo pysyä jalassa. Leonardo Da Vinci, Thomas Edison, Nikola Tesla, Archimedes, ja niin edelleen.
Sen sijaan ihmiskunta juhlii tieteen saavutuksia vuosittain Alfred Nobelin nimissä. Joka keksi dynamiitin.
Mutta se ei ole suurin epäkohta, kenen nimissä me juhlimme ihmiskunnan suurimpia saavutuksia. Suurempi epäkohta on se, kuka saa päättää mitä ne suurimmat saavutukset ovat. Pieni suljettu sisäpiiri, joka ei edusta ihmiskuntaa kovin tasapuolisesti.
Nobel-palkinnot ja olympia-kisat ovat kaksi suurta juhlaa, jotka muka juhlivat ihmiskunnan pyyteettömiä saavutuksia: toinen henkisiä, ja toinen fyysisiä. Demokratiaa harjoitettiin jo antiikin Kreikassa, mutta näihin kahteen suljettuun sisäpiiriin asti demokratian valo ei ole vielä ehtinyt paistaa. Ihmiskunnan edistystä juhlitaan taantumuksellisen johtamistavan menetelmin.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/ionmittler/279632-suomenkin-pitaisi-boikotoida-olympialaisia/
Tällä on vaikutusta palkinnon saajien valitsemiseen, varsinkin rauhan palkinnon kohdalla, joka on luonteeltaan puhtaasti ideologinen ja poliittinen. Mitä on ”rauhan edistäminen”, tai vähän laajemmin määriteltynä ”ihmisoikeuksien edistäminen”? Palkinto on myönnetty muun muassa Barack Obamalle, joka ei sulkenut Guantanamo Bayn vankileiriä (vaikka lupasi niin vaalikampanjassaan), vaan istui tyytyväisenä kahdeksan vuotta Valkoisessa Talossa tietoisena siitä (ja monesti muistutettuna siitä), että armeija, jonka ylipäällikkö hän on, kiduttaa systemaattisesti ihmisiä joka päivä Guantanamo Bayssa. Ja jonka ”rauhantahtoisella” kaudella USA pommitti seitsemää eri valtiota, suunnitteli ydinaseiden lisäämistä vielä entisestäänkin, myi aseita ”rauhantahtoiselle” Saudi-Arabialle 100 miljoonalla, joka sitten hyökkäsi niillä (USA:n toimittaman tiedustelutiedon ja joidenkin lennokki-iskujen turvin) Jemeniin aiheuttaen sodan joka on jatkunut tähän päivään asti. Obaman meriitteihin kuuluu myös kahden miljoonan siirtolaisen häätäminen USA:sta, ja kansainvälisen ajojahdin aloittaminen Edward Snowdenin ja Julian Assangen vaientamiseksi, ja lehdistölle lausutut kommentit ”olen hyvä tappamaan ihmisiä [lennokki-iskuilla]” sekä ”uskon amerikkalaisten etuoikeutettuun ylivertaisuuteen joka solullani” (I believe in American exceptionalism with every fiber of my being).
https://www.stpete4peace.org/obama-fact-sheet
Tälle kaverille siis Nobelin rauhanpalkinto. Miksi? Siksi, että rauhantahtoisuus on varsin subjektiivinen käsite. Jos keneltä tahansa USA:n presidentiltä kysyttäisiin, onko hän rauhantahtoinen ja edistääkö hän ihmisoikeuksia, vastaus olisi epäilemättä ”kyllä”. Kaikki eivät olisi samaa mieltä tästä. Tai vaikka olisivatkin jollain tasolla, niin harva olisi sitä mieltä, että USA:n presidentti on henkilö joka edistää maailmanrauhaa tai ihmisoikeuksia eniten kaikista ihmisistä maailmassa, suhteessa siihen valtaan ja niihin resursseihin, joita hänellä on käytettävissään.
Sellainen henkilö on esimerkiksi Julian Assange. Jota rauhan nobelisti Barack Obama alkoi vainota maailman ääriin asti, saadakseen hänet vaiennettua kertomasta maailmalle Obaman ylipäällikkönä johtaman armeijan tekemistä sotarikoksista. Tuo saaga jatkuu vielä tänäkin päivänä, lontoolaisessa oikeudessa, jossa Julian Assange roikkuu kirjaimellisesti ”löysässä hirressä”.
Miksi ei Nobelin rauhan palkintoa Julian Assangelle? Siksi, että se pieni suljettu sisäpiiri, joka valitsee palkinnon saajan NATO-maa Norjan kuninkaallisissa hoveissa, ei ole poliittisesti neutraali. Rauhan palkinnolla on moneen kertaan suututettu Kiina, myöntämällä palkinto Kiinan hallintoa vastustavalle poliittiselle toisinajattelijalle, mutta länsimaiden vainoamille toisinajattelijoille palkintoa ei juuri myönnetä. NATO on aina oikeassa, jos kysytään Nobelin rauhanpalkintoja jakavalta komitealta. Suomalainen rauhan nobelisti Martti Ahtisaarikin on NATO-mies henkeen ja vereen.
Tykkään lukea ns. valtamedian ohella myös vähän vaihtoehtoisempaa mediaa, joka uskaltaa sanoa ääneen sellaisiakin asioita kuin että Nobel-komitea on täysin suutari viritys. Amerikkalainen The Intercept on vaihtoehto-mediaa parhaimmasta päästä (tosin keskittynyt USA:n politiikkaan, ja siksi ei kovin relevantti eurooppalaiselle yleisölle). The Intercept ei petä tässäkään asiassa:
https://theintercept.com/2020/10/07/2020-winner-nobel-prize-literature-boycott/
Alfred Nobelin rahat ovat pieni pisara globaalissa valtameressä, eikä Nobel-komiteoissa istuva pieni sisäpiiri edusta ihmiskuntaa millään relevantilla tasolla. UNESCO olisi oikea taho valitsemaan ja palkitsemaan ihmiskunnan suurimpia henkisiä saavutuksia. Myös olympiakomiteat kannattaisi lakkauttaa nykyisessä muodossaan, ja siirtää kisojen järjestäminen YK:n alaisuuteen. Tehdään pesäero harvainvaltaan edes urheilussa ja tieteessä, kun se tuntuu olevan niin ylivoimaisen vaikeaa politiikassa.
Omia prenikoitaan ja Nobel -säätiön rahoja jakavat. Eivät käytä verovaroja tietääkseni.
Koomisia valintoja on Nobelin säätiö tehnyt. Antanut rauhanpalkintoja murhamiehille ja rikollisille palkinnoksi siitä, että ovat hetkeksi lopettaneet murhatyöt ja teurastukset.
Ilmoita asiaton viesti
Kuvauksestasi tulee mieleen ainakin Arafat ja Rabin. Mutta sehän ei ole elämäntyö-palkinto eikä hyvän ihmisen palkinto, vaan rauhan edistämisen palkinto. Ja on sillä ehkä yritetty vähän ohjailla ja kannustaa rauhanpolitiikan tekemistä. Nostaa jalustalle kansan silmissä ihmisiä, joiden ajaman rauhanpolitiikan toivotaan onnistuvan.
Ilmoita asiaton viesti
Miksi toiseksi suurin parranpärinä syntyy Nobelin kirjalisuuspalkinnon voittajista? He ovat pääsääntöisesti nobodyja, jotka kirjoittavat mitäänsanomatonta ja tekotaiteellista roskaa. Näissäkin valinnoissa politiikka menee usein muiden kriteerien ohi.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä ne merkitsevät paljon sille tosi isolle joukolle joka on hurahtanut kaunokirjallisuuteen. Nyt valittiin runoilija, se ei ole kovin tavallista.
Ilmoita asiaton viesti
Aikuisten satukirjoja. Todellisuus on mielenkiintoisempi kuin maalattu todellisuus.
Ilmoita asiaton viesti
Kaipa kirjallisuus tutkii todellisuutta.
Ilmoita asiaton viesti
Tavallisuudesta on viime vuosina lähdetty tietoisesti pois päin. Tai siis kaunokirjallisuuden kuningas-lajista proosasta pois päin. Bob Dylan, anteeksi häh?
Ilmoita asiaton viesti
Joo se oli vähän outo kiemura.
Ilmoita asiaton viesti
> Miksi toiseksi suurin parranpärinä syntyy Nobelin kirjalisuuspalkinnon voittajista?
Koska kirjailijatkin kirjoittavat mielipiteitä ja usein lobbaavat jonkinlaista maailmankuvaa, ja ovat siinä mielessä melkeinpä poliittisia toimijoita. Varsinkin Kiinan kaltaisissa maissa, joissa kirjailijalla ei noin vain ole vapautta sanoa mitä tahansa.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä yhteydessä onkin hyvä muistaa vuoden 1953 Nobelin kirjallisuuspalkinnon voittaja :
Winston Churchill
Ilmoita asiaton viesti
Ansaitumpi kuin Bob Dylanin palkinto.
Ilmoita asiaton viesti
Nobelit kylläkin jaetaan asiantuntemuksella – paitsi jenkkilän demokraateille Obamasta aiempaan suuntaan. Obama taisi saada nobelin jo etuaikaisesti.
Lääketieteen nobelit ovat tärkeimmät ja hyvin perustein jaetut.
Venäläiset eivät ole olleet mukana kehityksessä, mikäli tieteen kehitystä arvioitaisiin sitten Pavlovin.
Ilmoita asiaton viesti
En osaa laittaa tätä perspektiiviin, löytyykö venäläisten keksintöjen listalta mitään mikä olisi ansainnut Nobel-palkinnon. Kun se palkintojen myöntämisen aikajanakin on niin venyvä, että palkinnon saa keksinnöstä joka on tehty jopa vuosikymmeniä aiemmin. Ei voi verrata vuosiluvulla tai edes vuosikymmenellä, mitä muualla on keksitty samoihin aikoihin.
https://en.wikipedia.org/wiki/Timeline_of_Russian_innovation#Soviet_Russia_and_Soviet_Union
Pari poimintaa listalta: lentokoneen tankkaus ilmassa 1921, kantasolut 1924, viime vuosina hurjaan suosioon noussut LED-valo 1927, veripankki 1930, postinumero 1932, munuaisen siirto 1933, stalinistinen arkkitehtuuri 1933 (heh, oli pakko mainita kun näkyi listalla), keinosydän 1937, keuhkonsiirto 1947, päänsiirto 1950-luvulla (jaa, niinkö?), atomi-sähkövoimala 1954, avaruus-satelliitti 1957, ihmisen avaruuslento 1961, avaruuspuku 1961, Kaspian Merihirviö 1966 (Loch Nessin pahin kilpailija, ei vaan maailman suurin matalalla lentävä lentokone), avaruus-vessa 1967, avaruus-asema 1971, Novichok-myrkky 1993 (sopii moneen tilanteeseen!), hetero-transistori 2000-luku (poliittisesti korrektia teknologiaa Venäjän olosuhteissa).
Ilmoita asiaton viesti
No nyt oli kirjallisuuspalkinnon saaja melko hyvä amerikkalaisen runoustradition edustaja.
Miksei valkovenäläistä Svetlana Alexijevitsiä voisi pitää venäläisen kirjallisen tradition edustajana. Hänellä on idea puhumisesta monen ihmisen muistelun äänellä. Tulee mieleen kuinka venäläisessä kirjallisuudessa usein on erittäin runsaslukuinen henkilögalleria.
Ilmoita asiaton viesti
Äiti-Venäjän helmoissa on kasvanut monta suurmiestä- ja naista.
Tieteen saralla yksi tunnetuin lienee jaksollisen alkuainetaulukon kehittäjä Dmitri Mendelejev.
Mendelejev julkaisi ensimmäisenä nykyisen kaltaisen jaksollisen järjestelmän vuonna 1869.
Hän ennusti jaksollisen järjestelmänsä avulla, että olisi olemassa kolme aiemmin tuntematonta alkuainetta. Hän myös arvioi tarkasti niiden ominaisuuksia. Kun nämä alkuaineet – gallium, skandium ja germanium – löydettiin ja niiden, etenkin galliumin, ominaisuudet näyttivät olevan lähellä Mendelejevin ennustetta, jaksollinen järjestelmä hyväksyttiin laajasti ja sen käyttö yleistyi 1880-luvulla, vaikka myöhemmin siihen jouduttiin kuitenkin lisäämään yksi uusi ryhmä eli sarake, kun löydettiin jalokaasut.
BTW – en malta tässä olla nostamatta kissan häntää, kun puhutaan alkuaineista: lähisukulaiseni Olavi Erämetsä eristi ensimmäisenä prometium-alkuaineen luonnosta, ja loi samalla perustan kokonaan uudelle teollisuudenalalle.
https://kemianhistoria.luma.fi/olavi-erametsa/
Ilmoita asiaton viesti
Kalashnikov ei ole mitään muuta kuin uudelleen nimetty saksalainen innovaatio Sturmgewehr 44 kivääri, joka oli saksalaisten asesuunnittelijoiden paperilla jo 40-luvun alussa, mutta jolle Hitler näytti vihreää valoa vasta kun oli jo liian myöhäistä varustaa armeijaa rynnäkkökiväärein. Rynnäkkökivääri olisi laajassa mittakaavassa käytettynä kymmenkertaistanut kiväärijoukkueen tulivoiman ja sitä kautta olisi voinut vaikuttaa jopa sodan kulkuun. Venäläinen keksintö sen sijaan oli keventää panssarivaunua laittamalla siihen viistoon hitsattu keulapanssari, jolloin ohuemmalla teräslevyllä saatiin suurempi kestävyys. Syntyi legendaarinen T-34 vaunu.
Ilmoita asiaton viesti
Novel
Nobeleista eniten minua on kiinnostanut sattuneesta syystä kirjallisuuden palkinto. Lähin kirjallisuuden nobelisti kun on asunut tuolla 25 km päässä kotoani. Ja sitten vielä hänen poikansa sattui olemaan hyvä kaverini.
No, on niitä muitakin syitä ollut. Mutta ei niistä sen enempää.
Mutta kaikesta huolimatta olen ollut joinakin vuosina vähäsen ottaantunut, kun Ruotsin akatemia on kaikista maailman hienoista kirjailijoista eräinä toistuvina kertoina valinnut nobelistiksi tuskin kenenkään tunteman ja vielä harvemman lukeman esteetti-eksentrikon.
Miten ne ovat keksineetkään?
Mutta eniten olen ihmetellyt, miksi ne jotkut, jotka tuon palkitun poeetan tai sanasuverenistin ovat keksineet, miksi he eivät ole hänen neroutensa havaittuaan, juosseet toreille ja lähimmän ämyrin varteen ja kajauttaneet kaikelle maailmalle, että hei kuulkaa, nyt tärähti, nyt löytyi loistava kirja ja kelpo kirjailija!
Miksi he ovat vaienneet kaikki nämä vuodet.
Mutta sitten he äkisti palkitsevat tuon maestron Nobelilla.
Vähemmästäkin äimistyy!
Kieltämättä tämä salailumysteeri on askarruttanut minua, aivan sietämättömyyden rajalle.
Tälläkin kertaa näin sen vaivan, että töistä ym riennoista vapauduttuaan raahauduin kotiin seiskan jälkeen, ja vilkaisin areenasta sen juhlallisen julistuksen.
Sitä ennen videolla pari näistä kuului pohtivan ennakkotunnelmissa tulossa olevaa nlbelkirjailijaa. Mieleen jäi päällimmäisenä heidän yksimielinen mollauksensa viime vuotisesta nobelistista, hän kun oli mies ja mies kuulemma omasi joitain yhteyksiä ja mielipiteitä.
Hänen kirjojensa, novelliensa, joista hänet palkittiin eivät hiiskaustakaan maininneet.
Sitten tuli julkipano: amerikkalainen runoilija, ja nainen vielä. Miinusta taisi olla se, että englanninkielellä ilmaisi itseään.
Siinä joristessaan näyttivät googlailevan, löytyykö suomennettuna mitään hältä.
Aivan oikein, ei löytynyt. Ei akateemisesta suomeksi, mutta ei myöskään ruotsiksi, – eikäpä englanniksi. Eivät olleet tunnistaneet pitkältä ehdokaslistalta..
Hakivat Ruotsista, totesivat että kai nyt edes sieltä, kun kerran palkitsivat, mutta ei. Ei! Juupeli. Taas ne iskivät!
Nobelistiksi valitun loistavan kirjailijan tuotannon ovat nuo hänen ihailijansa pitäneet salassa.
Omertan laki!
Ei vuoda salaisuus yliesteettien piiristä, ei vieri hetkeäkään sioille..
Nyt ymmärrän jo hieman sitä Hermanni, joka vuosikausien ajan akatemian valkoisen oven ajettua ja nimen herätettyä julki sihteeriministerin huulilta, kiljahti:
Äntligen!
Se on vihdoinkin.
Siinä täytyi olla kierrettä ja ironiaa, takakierteellä, suorin vartaloon?
Mutta onneksi kisastudiossaa iloittiin. Voittaja oli runoilija, ja sitäpaitsi nainen!
Se oli voitto!
Vaikka hänen kirjoittamastaan ei pihaustakaan tuossa vaiheessa tiedetty.
Voitto se oli. Jo sinänsä.
Minä olin luullut, että kirjallisuuden Nobel myönnetään ensisijaisesti kirjoista.
Litterature live matter?
Ilmoita asiaton viesti
Tällaista se on, kun on salainen prosessi. Kai niitä kirjallisuuden palkintojakin saa suositella harvat ja valitut, samoin kuin rauhan palkintoja? Jos saa, niin ei sitä tarvitse olla ruotsiksi käännettynä, kirjan kustantaminenhan on populistista bisnestä, ja vaikka ei olisikaan, niin kukaan ei veny kaikkeen, varsinkaan näin pienillä kielialueilla kuin suomi tai ruotsi. Joten kyllä maailmalta löytyy varmasti varsin oivallista kirjallisuutta, jota joku voisi suositella minulle salaisella lippuäänestyksellä, että katsastapa tämä, ja sitten olisin ihan että totta joriset, onpa hyvää tekstiä. Joten se seikka, että kirjailijaa ei ole vielä käännetty ruotsiksi tai suomeksi dekkareiden ja harlekiinien hallitsemilla markkinoilla, ei häiritse minua erityisesti. En ajatellut käyttää sitä argumenttina palkittua vastaan.
Ilmoita asiaton viesti
Varsinkaan runoutta on täysin mahdotonta kääntää alkukieleltään millekään toiselle kielelle ilman, että alkuperäinen kokonaisuus kärsii.
Ilmoita asiaton viesti
Eilen ensiuutisaallon jälkeen ”paljastui”, että kuukaudelta nobelistista oli neljä runokäännöstä ilmestynyt eräässä kokoelmassa – viime vuonna.
Sumari kääntää parhaillaan kokoelmaa, joka ilmestyy kohta. Tunnen kääntäjän, häntä pidetään piireissä Suomen tuotteliaimpana. Kun kerroin vaimolleni, että Sumari kääntää nobelisti, hän oli hetken hiljaa ja kysyi sitten epäuskoisena: Jaa, Sikke Sumariko? Päivän vitsi, menin äimäksi, n iin että en vieläkään muista kääntäjän etunimeä, vaikka tunnen hänet…
Ilmoita asiaton viesti
Nopeus, läpinäkyvyys, ja keveys ovat modernin kirjallisuuden trendejä, kuten
myös vaikuttajaviestinnän, nostettaessa kalevalaisia koruja.
Ilmoita asiaton viesti
Tuolla se YLE jatkaa uutisointia aiheesta, jossa todetaan kyllä, että ”Nobel-komitea ei kerro, keitä ehdotettujen joukossa on”, mutta pienintäkään kritiikkiä toimittaja ei kohdista siihen seikkaan, että valintaprosessi on niin salamyhkäinen, epämääräinen ja epädemokraattinen.
https://yle.fi/uutiset/3-11586799
Ilmoita asiaton viesti
Ennustamalla otsikossa, että ruotsalainen teini voisi voittaa palkinnon, osoittaa jo että YLE uutisointi aiheesta on pelkkä vitsi, voittipa kuka tahansa.
Ilmoita asiaton viesti
Joan Baez,hänelle soisin rauhannnobelin,-ei pääsis bobby(dylan)hyppimään nenille,:)
Ilmoita asiaton viesti