Oikeus olla -aloite vaatii harkitusti keskeneräisiä trans-uudistuksia

Seksuaalivähemmistöjen lobbaama kansalais-aloite ”Oikeus olla” on luultavasti nopeimmin 50,000 kannatuksen rajan rikkonut aloite koskaan. Siinä taisi kestää kaksi vuorokautta. Kovin paljon tuota nopeammin ei mikään aloite ole voinut saada vaadittua 50,000 kannatuksen rajaa rikki.

https://yle.fi/uutiset/3-11873108

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/8320

Seksuaalivähemmistöillä on tehokkaat verkostot ja aktiivinen halu lobata omaa agendaansa. Korkea äänestysprosentti. Tietoisuus siitä, että kaikkien täytyy antaa äänensä kuoroon mukaan, jotta pienen vähemmistön ääni kuulostaisi isolta.

Erikoista tässä aloitteessa on se, että siinä ehdotetaan kirjoitettavaksi lainsäädäntöä, joka on tahallaan jätetty keskeneräiseksi. Tämä asia mainitaan aloitteen tekstissäkin, että jo tällä hetkellä on nähtävissä tarvetta sille, että juridisia sukupuolia olisi enemmän kuin kaksi. Lakialoite ei kuitenkaan ehdota lisättäväksi juridisten sukupuolten lukumäärää. Se asia jätetään tahallaan keskeneräiseksi, myöhemmin korjattavaksi.

Taktiikka se on tämäkin. Formula-kisoista tuttu ”kahden pysähdyksen taktiikka”? Mutta onko se voittava taktiikka, se jää nähtäväksi. Ketä tällä taktiikalla on tarkoitus sumuttaa? Kai tässä yritetään väistellä muutosvastarintaa, pyytämällä vain osa lopullisista tavoitteista kerralla. Loput sitten myöhemmin.

Aloitteeseen sisältyy porsaanreikä, joka avaisi trans-väelle taivaan portit, riippumatta siitä mitä Suomessa sanotaan ja tehdään. Nimittäin se periaate, että Suomi tunnustaa sukupuolen vaihdoksen (aloite käyttää termiä ”sukupuolen vahvistaminen”), joka on astunut voimaan missä tahansa muussa valtiossa. Tämä tarkoittaisi, että jos Suomen lainsäädäntö asettaa mitä tahansa ehtoja sukupuolen vaihtamiselle, ne ehdot voisi kiertää muuttamalla joksikin aikaa asumaan sellaiseen valtioon, joka ei vaadi kyseisiä ehtoja, ja hoitamalla juridisen sukupuolen vaihtamisen siellä.

Nyt eletään vuotta 2021. Sellainen asia minua mietityttää, että kuinka kauan tulee olemaan laillista käyttää termiä ”sukupuolen vaihtaminen”? Kauanko menee siihen, että tämän ilmauksen käyttäminen kriminalisoidaan ideologisesti vääräoppisena, eli ”vihapuheena”? Sellaiset mediat saattavat olla jo harvassa, joiden päätoimittaja sallii alaisilleen vapauden käyttää ilmausta ”sukupuolen vaihtaminen”. YLE nyt ei ainakaan.

Varmasti paljon keskustelua aiheuttava osuus tässä lakialoitteessa on se kohta, jossa vaaditaan että 15 vuotta täyttänyt saisi valita sukupuolensa itsenäisesti. Iso päätös henkilöltä, joka hädin tuskin edes tietää vielä, mitä on sukukypsyys siinä sukupuolessa, johon hän on syntynyt. Murrosiän aikataulu vaihtelee isosti, jotkut tietävät tuon ikäisenä jo paljonkin omasta fyysisestä seksuaalisuudestaan, toiset eivät tiedä vielä juuri mitään omakohtaisen kokemuksen kautta.

Aloite kehottaa lakkauttamaan kansallisen rekisterin, johon on kerätty tieto toteutuneista juridisen sukupuolen vaihdoksista. Tässä lobataan systemaattisesti sellaista ajattelutapaa, että ihmisellä tulisi olla ”oikeus olla” mitä vain hän haluaa kuvitella olevansa. Hänen ei tarvitse oikeasti olla sitä mitä hän kuvittelee ja väittää olevansa. Kaikki objektiiviset ja tarkistettavissa olevat kriteerit miehen tai naisen ominaisuuksista ja tunnusmerkeistä vaaditaan poistettavaksi lainsäädännöstä. Riittää kun ihminen ilmoittaa olevansa jotain.

Jääköön tällä kertaa vain ironiseksi sivuhuomautukseksi, että lainsäädäntö aikoo kuitenkin kieltää sukuelinten silpomisen vain tyttölapsilta, mutta poikalapsien sukuelinten silpominen (ns. ympärileikkaus) olisi edelleen sallittua. Ihmisen sukupuoli aiotaan siis edelleen määritellä objektiivisilla fyysisillä kriteereillä, silloin kun se sattuu sopimaan vihervasemmistolaiseen agendaan uskonnollisten tapojen kunnioittamisesta. Mutta heti kun keskusteltava aihepiiri vaihtuu, vaihtuu myös sukupuolen määrittelyn kriteeristö.

Taktiikka se on tämäkin. Kolmen pysähdyksen ja neljän U-käännöksen taktiikka.

Mitä minä kirjoittaisin lakiin? Säilyttäisinkö nykyisen tilanteen? En säilyttäisi. Pakottaisinko kaikki viisi ja puoli miljoonaa Suomen kansalaista kategorioihin mies tai nainen? En pakottaisi. Jättäisin trans-väelle liikkumavaraa ja elintilaa, mahdollisuuksia valita toisin kuin syntymän hetkellä on määritelty, mutta tekisin sen lakkauttamatta naiseuden ja miehuuden käsitettä.

Määrittelisin lakiin viisi sukupuolta, joista neljä on varattu vain henkilöille, jotka täyttävät kyseisen sukupuolen objektiiviset kriteerit, ja viides vaihtoehto on tarjolla kenelle tahansa ilman objektiivisia kriteerejä. Nämä viisi sukupuolta olisivat:

• mies
• nainen
• trans-mies (naisena syntynyt, joka on vaihtanut leikkaushoidoilla fyysisen sukupuolensa mieheksi)
• trans-nainen (miehenä syntynyt, joka on vaihtanut leikkaushoidoilla fyysisen sukupuolensa naiseksi)
• muu (kuka tahansa, joka ei täytä yhdenkään edellä mainitun sukupuolen kriteerejä, tai joka haluaa luopua sukupuolesta jonka kriteerit hän täyttää)

En kuluta tässä palstatilaa enempää määrittelemällä objektiivisia kriteerejä, mikä on ”mies” ja mikä on ”nainen”. Lääketieteellä on jo käytössä oma kriteeristönsä, määriteltäessä sukupuolta syntyvälle lapselle. Se on muuten hyvä lähtökohta, paitsi epäselvissä tapauksissa lääkärin on pakko valita lomakkeeseen tyttö tai poika, vaikka hän tietäisi että se ei ole totuus. Lääkärin on joskus pakko vähän valehdella. Se ei ole hyvä lähtökohta.

Tästä tulee sota, jossa vedotaan ihmisoikeuksiin. Onko ihmisellä oikeus väittää olevansa jotain mitä hän ei ole? Onko yhteiskunnalla oikeus nojautua objektiivisiin tosiasioihin? Kuten sodassa niin usein, tässäkin sodassa ensimmäinen kuolonuhri saattaa olla totuus.