Olympialaiset olivat apartheid-kisat, mutta se ei haittaa juuri ketään

Vuoden ”2020” olympialaiset päättyivät tänään Tokiossa. Israelin vasemmistolaisin melko suuri sanomalehti Ha Aretz sanoo ääneen asian, joka jäi mainitsematta kisojen hienoissa juhlallisuuksissa: Israelin 90-henkinen pelkästään juutalaisista koostunut joukkue Tokion kisoihin oli yhteiskunnallisen rasismin hedelmä, johon ei kyetty edes USA:ssa 1950- ja 1960-luvun räikeän rotuerottelun aikoina.

https://www.haaretz.com/opinion/.premium-imagine-an-arab-representing-israel-at-the-olympics-1.10097530

(Jos uutinen on maksumuurin takana, siihen pääsee luultavasti käsiksi Google-haun kautta, syöttämällä hakusanoja jotka osuvat tuohon artikkeliin. Google-haun kautta minä pääsin käsiksi koko artikkeliin.)

Israelin väestöstä noin 20 % on palestiinalaisia, ja 74 % juutalaisia (jos Israelin miehittämät palestiinalaisten alueet jätetään pois laskuista — vaikka onko se loogista, kun Israel ei tunnusta Palestiinan valtiota, ja suuttuu jokaiselle valtiolle joka tunnustaa Palestiinan?). Israelin palestiinalaisesta väestöstä ei löytynyt yhtäkään urheilijaa 90-henkiseen Israelin joukkueeseen Tokion olympialaisiin. Tilastollisen todennäköisyyden mukaan 90 urheilijasta olisi pitänyt olla palestiinalaisia 18 kpl.

Yhdysvalloissa rotuerottelu oli aika tylyä urheilussa 1950- ja 1960-luvulla. Mustilla ei ollut asiaa harrastamaan parempien piirien urheilulajeja. Silti mustaihoinen 12 % Yhdysvaltojen väestöstä onnistui saamaan edustajia olympialaisiin ja mitaleille asti rotuerottelun synkimpinäkin vuosina. Israelissa tämä ei onnistunut palestiinalaiselle 20 prosentille maan väestöstä Tokion kisoissa.

Sanomalehti Ha Aretz tietää kertoa syyn tälle tilanteelle. Palestiinalaisten Israelin kansalaisten asuinalueille ei ole rakennettu yhtä tasokkaita liikuntapalveluita kuin juutalaisten asuinalueille. Lisäksi huipulle pääseminen vaatii paljon taloudellista tukea. Juutalaisten urheilujärjestöt tukevat vain juutalaisia urheilijoita. Siitä se ero lähtee muodostumaan, ja lopputuloksen näimme Tokion olympialaisten 90 hengen kokoisessa puhtaasti juutalaisessa Israelin joukkueessa.

Tai eivät ihan kaikki juutalaisia olleet. Joukkueessa oli sellainenkin jäsen, joka on juutalainen vain isän puolelta, ja siksi hänellä ei ole oikeutta solmia edes avioliittoa Israelissa, kotimaassaan. Hän toi kuitenkin Tokiosta mitalin, ja Knessetin käytävillä keskustellaan parhaillaan mahdollisuudesta palkita hänet poikkeusluvalla solmia avioliitto.

Miksi vain puoliksi juutalaisella Israelin kansalaisella ei ole oikeutta solmia avioliittoa? Koska Israelissa ei ole siviili-vihkimistä lainkaan. Valtio tunnustaa vain suurten uskontokuntien vihkimiset. Jos ateisti haluaa solmia avioliiton, on pakko kääntyä virallisissa papereissa juutalaisuuteen, islamiin tai kristinuskoon, saadakseen vihkimyksen virallisen uskontokunnan papistolta. Tämä Tokiosta mitalin voittanut Israelin kansalainen kokee olevansa juutalainen uskonnoltaan. Kääntyminen kristinuskoon tai islamiin ei kiinnosta. Huonompi juttu, joska juutalaisuuteen kääntyminen on sallittua vain etnisesti juutalaisille, ja sitä hän ei ole virallisen tulkinnan mukaan, koska hänen äitinsä ei ole juutalainen.

Sellaista se on, kun rakennetaan valtiota rotu ja uskonto edellä. Muut arvot tulevat sitten jossain kauempana perässä. Onko se enää tätä päivää, 2000-luvun ihmiskunnan arvolle sopivaa, että uskonnon jäseneksi pääsemiselle on rotuerotteluun perustuvia kriteereitä?

+4
IonMittler
Vantaa
Ehdolla eduskuntavaaleissa

Vapauden Liitto, Uudenmaan vaalipiiri. Moniulotteisen demokratian puolestapuhuja. Kansan tahto on moniulotteinen, ja pääsee kunnolla oikeuksiinsa vain jos myös päätöksenteko on riittävän moniulotteista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu