Onko Suomi maailman sosiaalitoimisto, ja kohta Euroopankin?
YLE kyseli kansalta tällä viikolla, mistä he säästäisivät, kun korona kurittaa taloutta. Hävittäjähankinnat olivat kuulemma suosituin säästökohde. Veikkaan että kansalle ei tarjottu edes vaihtoehdoksi säästämistä EU:n yhteisiin velkavastuisiin liittymisestä. Olisi saattanut olla melko suosittukin säästökohde.
Perussuomalaiset käyttävät slogania, että Suomi ei ole maailman sosiaalitoimisto. Mutta onhan se, yksi parhaista maailman sosiaalitoimistoista. Pakolaispolitiikassa kuulumme parhaaseen A-ryhmään, sillä välin kun sellaiset talousmahdit kuten Japani ja Etelä-Korea eivät juuri kanna kortta kekoon maailman yhteisen asian hyväksi.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/ionmittler/globaalin-pakolaispolitiikan-vapaamatkustajat/
YLEn kyselyssä kehitysapu oli Perussuomalaisten suosituimpia säästökohteita. Kehitysmaille maksetaan noin miljardi euroa vuodessa, joka on 0.45% Suomen bruttokansantulosta.
https://um.fi/suomen-kehitysyhteistyon-maararahat
Tuolla summalla irronnee paikka suurinpiirtein top kympin sakissa maailman avokätisimpien valtioiden joukossa, prosentteina bruttokansantulosta. Tämä Wikipedian tilasto on vuodelta 2016, hieman vanhentunutta tietoa:
Tällainen menestys kilpailussa maailman anteliaimman valtion tittelistä ei riitä vihervasemmistolle. Marinin hallitus haluaa Suomen korottavan kehitysavun pikku hiljaa 0.7 prosenttiin bruttokansantulosta.
https://valtioneuvosto.fi/marinin-hallitus/hallitusohjelma/suomi-kokoaan-suurempi-maailmalla
”Suomi on kokoaan suurempi maailmalla.” Tai ainakin varallisuuttaan anteliaampi.
Palataanpa hetkeksi tuohon listaan maailman anteliaimmista maista, mitä tulee kehitysapuun. Vuoden 2016 tilastossa Ruotsi on ylivoimainen ykkönen. Taas ne svedut, kaikessa parempia kuin Suomi. Mutta kuka oikeasti johtaa ja hallitsee maailmaa? Missä on maailman johtava valtio USA? Kaukana Suomen takana sijalla 20, kehitysapu mitättömät 0.17% bruttokansantulosta. Ökyrikkaat Japani ja Etelä-Korea ovat yhtä kitsaita kuin pakolais-politiikassakin: näiden kehitysapu on 0.22% ja 0.14% bruttokansantulosta.
Marinin hallitusohjelmassa vakuutetaan juhlallisesti, että ”Suomi tähtää YK-sitoumuksen mukaiseen tavoitteeseen käyttää 0,7 prosenttia bruttokansantulosta (BKTL) kehitysyhteistyöhön sekä 0,2 prosenttia BKTL:sta tukena vähiten kehittyneille maille.” Tuollaiset ”sitoumukset” ovat kauniita ajatuksia. YK:ssa on parisataa jäsenvaltiota, ja ”sitoumus” on käyttää 0.7% BKTL:sta kehitysapuun. Yhden käden sormilla voi laskea ne valtiot jotka tekevät näin. Mikä ”sitoumus” se sellainen on, johon juuri kukaan ei sitoudu? Paitsi anteliaimmat. Ei se ole tyhmä joka pyytää, vaan se joka maksaa.
Maailma on iso. Sitä ei pelasteta tilastojen kärjessä komeilevien skandinaavisten kääpiövaltioiden rahoilla. Maailma on mahdollista pelastaa vain siirtämällä keskustelun ja ajattelun painopistettä pois pienen kääpiövaltion omasta erinomaisuudesta useimpien valtioiden keskinkertaisuuteen.
Kuinka erinomaista Suomen maksama miljardin kehitysapu on laadultaan? Korona-kriisin aikana siihen on löytynyt mittapuu, jota some-kansa käyttää innokkaasti arvioidessaan eri maiden korona-strategioita: talous vastaan kuolevien ihmisten määrä. Ne valtion johtajat, jotka sulkivat maan koko liike-elämän pelastaakseen satoja tai tuhansia ihmishenkiä, ovat some-kansan mukaan ”hyviä”. Ne taas jotka haluaisivat välttyä talouden romahdukselta, eivätkä halua sulkea liike-elämää enempää kuin on välttämätöntä, ovat ”pahoja”, koska heidän mielestään talous on tärkeämpi kuin ihmisten henki. Ruotsin epidemologi Anders Tegnelliä on verrattu somessa itseensä natsi-tohtori Mengeleen.
Jos Suomen kehitysapua mitataan tällä mittarilla, se oikeuttaisi minut piirtämään kehitysavun laatijoiden valokuvaan kapeat tummat viikset. Maailmassa nimittäin kuolee 9 miljoonaa ihmistä vuodessa nälkään tai nälän sivuvaikutuksiin, mutta Suomen kehitysapu keskittyy kohdevaltioiden talouden kohentamiseen. Sen sijaan että raha menisi suorinta tietä nälkään kuolemassa olevien ihmisten ruokkimiseen. Korona-kriisin aikana olemme oppineet, että tällainen prioriteettien järjestys talouden ja ihmisten elämän välillä on mitä syvintä pahuutta.
Joskus parikymppisenä halusin olla hyvä ihminen. Halusin tehdä hyvää toisille ihmisille. Joku puliukko tuli kyselemään rahaa kadulla. Tarjosin sille aamiaisen lähimmässä kahvilassa. Tuttavapiirissäni oli pari kroonista deekua, ikuisia alkoholista luopujia ja parannuksen tekijöitä. Sen lisäksi myös ikuisia rahan ruinaajia, aina rahat lopussa, kun ne oli hukattu johonkin täysin päättömään rellestämiseen jo kuukauden ensimmäisellä viikolla, heti KELAn kuukausirahan pudottua tilille. Tarjosin kahdelle tutulle deekulle kerran kierroksen ruokakaupassa. Ostakaa mitä tarvitsette. Ja nehän ostivat. Kauppareissu taisi keventää kukkaroani 150 euroa.
Jonkin aikaa katseltuani tätä touhua, lopulta havaitsin että minun hyvyyteni ei muuta maailmaa miksikään. Ei edes kahden deekun elämää. Ainoa seuraus on se että tuhoan oman talouteni, mutta deeku ei tule siitä yhtään viisaammaksi, jos hän saa ilmaisen aterian. Hän tulee käyttämään sossusta kinutut rahansa yhtä typerästi seuraavassa kuussa, ja sitä seuraavassa, ja sitä seuraavassa.
Kehitysavussa on jotain yhtäläisyyksiä. Onneksi olin hyväsydäminen ja antelias nuorena muutaman deekun kanssa. Siihen paloi rahaa vain muutamia tuhansia euroja. Jos olisin hyväsydäminen ja antelias hallituksen ministeri, siihen palaisi miljardeja euroja veronmaksajien rahaa, ennen kuin jonain päivänä tekisin saman johtopäätöksen kuin aikoinaan deekujen kanssa:
Hukkaan meni rahat. Kannettu vesi ei kaivossa pysy.
Samaa yritin joskus itsekin, samalla lopputuloksella, 5000 euroa paloi siihen kokeiluun. Nykyään ei enää puhelin soi kyytiä tai viinaa tarvitessa, ymmärsivät itse, lompakko tyhjennetty, apuja ei enää tule. Ministerimme eivät näytä ymmärtävän sitä, että antajan pörssin pitää olla kunnossa ennen hyvän jakamista. Lähtee tuonne eteläänkin miljardien avustukset, turha kai kenenkään on odottaa ministeriemme kieltäytyvän tuosta paikasta olla taas suuri hyväntekijä.
Ilmoita asiaton viesti
Vähän tuolla otsikolla kirjoitti tamperelainen valtuutettu Jenni x. Ihan asiaa. Sitten ilmeni, että kiinalaiset propagoineet häntäkin. Erotettiin kokoomuksen valtuustoryhmästä. Mutta se on eri tarina.
Ilmoita asiaton viesti
Kiinako oli kehottanut häntä kirjoittamaan siten? Vai eikö Kiina liittynyt mainittuun kirjoitukseen mitenkään?
Ilmoita asiaton viesti
Jenni Chen-Ye oli nimi.
Ei ollut Kiina varmaan oheista kehottanut kirjoittamaan, vaan muulla tavalla osoittamaan uskollisuutta Kiinalle ja vaalimaan hyvää kuvaa Kiinasta, ehkä välttämään Kiinan arvostelua.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jennichen1415/suomella-ei-varaa-ottaa-lisaa-velkaa/
Ilmoita asiaton viesti
En tiedä miten tuo liittyy tähän aiheeseen, mutta Albaniasta puheen ollen, minulle on jäänyt mieleen Pirkka-Pekka Peteliuksen sketsi jossain Velipuolikuussa tms. 1980-luvulla:
”Tule Albaniaan. Täällä ei ole mitään. Ei yhtään mitään.”
Ilmoita asiaton viesti
Jos luonto on hyvässä kunnossa, ”ei yhtään mitään” ihmisen tekemää voi olla erittäinkin viihtyisä kokemus. Toisaalta myös luksusta saada yhdistettyä tuottava työ ja palveluiden saatavuus luonnon läheisyyteen. Pienelle eliitille se onnistuu helposti, koko kansalle siinä tulee vastaan resurssien rajallisuus ja kalleus.
Ilmoita asiaton viesti
Kävin Albaniassa v. 2015, paluumatkalla Ateenasta. Oli siellä jotain. Jääkylmä hotellihuone, jota kämmenen kokoinen lämmitin ei kyennyt lämmittämään. Pöljä hinausauton kuljettaja, joka kiskoi rantahiekkaan juuttuneen autoni niin rajusti ylös, että pakoputki jäi sinne. Ja lähes kaikilla autoilijoilla vanhat mersut alla. Että kyllä siellä sentään jotain on.
Ilmoita asiaton viesti
Suomalaiset ovat anteliaita, pl. Perussuomalaiset. Kehitysavun määrät ja suhtautuminen pakolaisiin on ollut jokseenkin samanlaista eri hallituksista riippumatta. Me vain olemme anteliaita ja hyväntahtoisia ihmisiä.
Ilmoita asiaton viesti
Jos ei verrata maailmanmestari Ruotsiin, niin olemme varsin anteliaita ja hyväusk… eikun hyväntahtoisia.
Ilmoita asiaton viesti
Ei pidä paikkaansa. Olemme sellaisia ihmisiä jota on hyvä vetää höplästä kun uskomme kaikki. Sitäpaitsi itsetuntomme on vedettu veskistä alas ja meillä on vaan kaikesta huolimatta joku ihmeen sadomasokistinen tarve kurittaa itseämme niin, että vieraat saavat kaiken hyödyn meistä ja alkavat jo luulla maatamme omakseen?
Ilmoita asiaton viesti
Kerrot enemmän itsestäsi, kuin meistä tavallisista suomalaisista.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt ravintoloille suunnattu tuki siitä että valtio ohjeisti yritykset olemaan kaksi kuukautta kiinni on saman verran kuin 27 päivän kehitysavun summa.
Siinä vertailukohtaa mikä vihreille on tärkeää.
Ilmoita asiaton viesti
Vihervasemmiston suurin huolen aihe tuntuu olevan ”mitä ne ajattelee meistä suomalaisista, onko vielä jotain mitä olisimme voineet tehdä koko maailman hyväksi?”
Ilmoita asiaton viesti
Ulkomaiden auttaminen mm. kehitysavun muodossa
Björn Wahlroos lakkauttaisi kehitysavun. ”Wahlroos perustelee arviotaan bestseller-kirjalla Dead Aid (Kuollut apu). Sen tekijä on 40-vuotias sambialaissyntyinen naisekonomisti Dambisa Moyo, Oxfordin ja Harvardin kasvatti. Moyon mukaan Afrikan maiden saama kehitysapu on vahvistanut taloudellista riippuvuutta teollisuusmaista, edistänyt korruptiota ja viime kädessä pitkittänyt köyhyysongelmaa.” Moyon näkemyksiä tukevat myös ghanalainen YK:n entinen pääsihteeri Kofi Annan ja kaksi muuta Afrikan johtajaa. Samoin Erkki Tuomioja:”Moyon väärin suunnatun ja korruptiivisia rakenteita ylläpitävän kehitysyhteistyön kritiikki on täysin perusteltua samoin kuin hänen ohjelmallinen näkemyksensä, että kehitysyhteistyö tulee ajaa alas ja korvata normaaleilla kauppaan ja taloudelliseen yhteistyöhön liittyvillä rahavirroilla. [– –] Markkinavoimien kuri pitää huolen siitä, että rahahanat sulkeutuvat heti, jos tulosta ei synny tai raha katoaa väärinkäytöksiin.”
Kehitysavun kirous -kirja (Into), kirjoittaja ex-suurlähettiläs Matti Kääriäinen.
Suomen yrittäjät ry leikkaisi kehitysavusta (IL 25.4.2017).
Kehitysmaiden ongelmat ovat pohjimmiltaan rakenteellisia ja liittyvät kansainvälisten yritysten toimintaan, verojen välttelyyn, pääomapakoon, veroparatiiseihin, rikkaita maita suosivaan kauppapolitiikkaan, korruptioon ja kansainväliseen rikollisuuteen. Entinen suurlähettiläs Matti Kääriäinen kirjoitti mielipiteessään HS 27.9.2018 myös: On hyvä, että tehottomaksi osoittautuneesta perinteisestä kehitysavusta ollaan vähitellen luopumassa eri puolilla maailmaa. Hän otti kantaa kehitysavun muuttumiseen tuottoa hakevaksi ja yksityisiä yrityksiä enemmän mukaan ottavaksi.
Jos kehitysapu on kehitysmaan bkt:een suhteutettuna luokkaa 1 -2 %, sen verran sen maan pitäisi pystyä säästämään budjetissaan muista käyttökohteista ja pärjäämään ilman rahallista kehitysapuakin. Suomen valtion säästötavoite on 1,6 % suhteutettuna bkt:een, jotta velkaantuminen loppuu.
– Esim. sillä, että Suomi rahoittaa metsien parempaa käyttöä Vietnamissa, ei ole mitään tekemistä pakolaisvirran hallitsemisen kanssa. Mutta niin kauan kuin rahaa on käytettävissä, niin kyllä sille kohteita löytyy.
MOT 13.10.2016: Suomen maksama kehitysapu Sambian maatalousjärjestölle (ZNFU) oli kadonnut järjestön toimitusjohtajan X:n taskuihin. -Entinen suurlähettiläs ja kehitysapudiplomaatti Kääriäinen: ”Meidän (Suomen) kehitysyhteistyön päävastaanottajamaathan kuuluvat kaikki valtoimenaan olevan korruption kategoriaan. Hallintojärjestelmät ja kontrollijärjestelmät siellä ovat niin heikkoja, että korruptiota siellä on. Mitä enemmän rahaa on, niin sen suurempia summia tietenkin sieltä lähtee. Tässä tapauksessa on ollut harvinaisen härski tapaus.”
Miten kävi 1990-luvun lamassa: hallitus vähensi vuoden 1993 budjetissa kehitysapurahoja 0,4 %:iin (bkt:sta) vuosiksi 1993-95. (Mitä – Missä – Milloin 1993 s. 125.)
Suomen bkt on tänä päivänä (2018) luokkaa 217 miljardia, siitä 0,4 % olisi 856 miljoonaa. Huom! 90-luvulla ei mennyt rahaa EU-budjetin kautta tulonsiirtoihin eikä pakolaisten auttamiseen. IL 18.12.2017
Tänä päivänä (2018) ulkomaiden auttamisen kokonaiseuromäärä on 1,573 miljardia. Siitä olisi siis varaa leikata 700 miljoonaa ennen kuin oltaisiin lamavuosien tasolla.
Niin kauan kuin Afrikassa ei ole yksittäisiä ihmisiä, jotka saavat auttamisen elämäntehtäväkseen, niin kuin Aurora Karamzin (Diakonissalaitoksen perustaja), kehitys on takaperoista eikä rahan syytäminen tuo pysyvää apua.
Perustarpeet tulevat täytetyiksi, kun porataan kaivot. Puhdas vesi. Niiden poraamiseen on ollut aikaa 50 vuotta. Koulutus ei maksa kuin kyniä ja paperia.
Seksuaalivalistuksen voi tehdä yksi kehitysaputyöntekijä kiertämällä maan koulut ja opettamalla opettajat jakamaan oikeaa tietoa. Perhesuunnittelu on onnistunut esimerkiksi Kiinassa.
Terveydenhoito maksaa, mutta Afrikassa ihmishenki ei ole afrikkalaisten omissa silmissä niin kallis kuin esim Suomessa. Jos heille on normaalia, että ihmisiä kuolee nuorena ja kuolee tauteihin, kukaan heistä ei saa sisäistä paloa puuttua tilanteeseen.
Jos Afrikassa hallintovirkamiehet eivät saa huolta nuorten näköalattomuudesta ja puuttuvista työpaikoista, he eivät tee kovin ponnekkaasti ja ymmärryksellä työtä pakolaisuuden estämiseksi. Kaikki pitäisi lähteä aktiivisista, huolta kantavista afrikkalaisista itsestään. Kaupungistuminen on väistämätön trendi. Suuret kaupungit (niissä yleensä vähemmän malariahyttysiä) tarjoaisivat turistikohteita, jotka ottaisivat osan esim Thaimaahan suuntautuvasta turismista.
Lähetystyö on tuottavinta. Kun ihmisen sydän muuttuu, myös aineellinen puoli tulee perässä.
Valtion harjoittamaa hyvän tekemistä ulkomaille voidaan täydentää nykyistä enemmän yksityisin lahjoituksin. Hyväntekeväisyydellä on pitkät perinteet esim USA:ssa. Suomessakin on esimerkkejä: Supercell-miljonäärien lahjoitus 200 miljoonaa, lahjoitus tanssin talolle 15 miljoonaa sekä rahankeräys lastensairaalalle. Suomalaisille on kertynyt varoja, pelkästään käyttelytilien talletukset ovat nousseet vuoden 2012 43 miljardista 62 miljardiin 5 vuodessa (HS 19.3.2017). Kotitalouksien sijoitusvarallisuus on kasvanut vuoden 2007 180 miljardista vuonna 2016 280 miljardiin (HS 3.7.2017).
Entä jos muut Euroopan maat sanovat, että jos kaikki leikkaisivat kehitysapua rajusti, niin pakolaisuus repsahtaisi vielä hallitsemattomammaksi. Mitä Suomi vastaa? Ensinnäkin Ruotsilla on velkaa vähemmän, sillä on varaa maksella kehitysapua, jos katsoo sen olevan tuotteliasta. Suomi on maksanut viimeisen 9 vuoden aikana noin 9 miljardia kehitysapua ja itse velkaantunut samalla yli 50 miljardia. Se ei ole oikein.
Ilmoita asiaton viesti
> niin kauan kuin rahaa on käytettävissä, niin kyllä sille kohteita löytyy.
Harvinaisen tosi yhtälö.
Ilmoita asiaton viesti
Ei tule Suomen päättäjä järkiinsä kuten sinä olet tullut…..
Ilmoita asiaton viesti
Apua saavien maiden kansalaiset ostelevat maailmalta arvokiinteistöjä. Ei ihme ettäeillä on kireä verotus.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä köyhempi maa, sitä ökyrikkaampi eliitti.
Ilmoita asiaton viesti
Avustukset tuppaavat menemään kyläpäälliköiden ja diktaattorien taskuihin ja kansa, sekä luonto köyhtyvät. Tietotaito ja osaamiskoulutus jää tuottamaan kansalle hyvinvointia. Kansalaisten kouluttaminen ei kuitenkaan tarkoita hyvää omanapaisille päättäjille.
Itsenäisesti toimivat ja osaavat ihmiset kun eivät ole helposti vietävissä kehitysmaissakaan.
Ilmoita asiaton viesti
Jossain tapauksissa on ollut sellaistakin, että Afrikan politiikan ja luonnonvarojen päällepäsmärinä huseeraava USA on ehdottomasti vaatinut, että kehitysapu kanavoidaan maan hallinnolle, eikä suoraan itse valittuihin ja valvottuihin avustuskohteisiin. Epäsuorasti voidaan melkein sanoa USA:n junailleen harvainvaltiaille lahjuksia suoraan muiden länsimaiden taskuista.
Ilmoita asiaton viesti
Kehitysapu on yhteydessä jatkuvan kasvun ideologiaan. Uskotaan, että resursseissa riittää, ja että lupauksia varmasta elämästä voidaan tehdä loputtomiin. On hiukan sama, kuin uskoisi omien tulojensa kasvavan 5 % vuodessa koko tämän vuosisadan. Olisimme 50 kertaa suurempi sitten vuonna 2100. Kyllä siihen uskova voi antaa spurgulle banaanin ja kauppakassin.
Ilmoita asiaton viesti
Rahapolitiikkaa kuuluu ohjata niin, että se on ihmiselämälle hyödyksi. Suomi ei ole maailman sosiaalitoimisto, mutta pohjoismaisena hyvinvointivaltiona sillä voi olla edelläkävijäasema maiden joukossa. Usein ihmetellään, että mistä rahaa saataisiin. Nyt on robotiikkaa, tietokoneita ja koneistusta, joiden työn hyöty voitaisiin keskuspankeissa kansainvälisesti muuntaa rahaksi ja käyttää ihmisten hyödyksi. Olen kirjoittanut aiheesta aiemmin kirjoituksessa Yhteiskuntaa vakauttavat rahoitusinnovaatiot ja vastaavissa kirjoituksissa sekä Vapaavuoro- että Puheenvuoro-palstoilla Uusi Suomi -verkkolehdessä. Kirjoituksiani löytyy myös verkkosivustoltani http://www.kolumbus.fi/tyhjapaperi .
Ilmoita asiaton viesti