Onko Suomi maailman sosiaalitoimisto, ja kohta Euroopankin?

YLE kyseli kansalta tällä viikolla, mistä he säästäisivät, kun korona kurittaa taloutta. Hävittäjähankinnat olivat kuulemma suosituin säästökohde. Veikkaan että kansalle ei tarjottu edes vaihtoehdoksi säästämistä EU:n yhteisiin velkavastuisiin liittymisestä. Olisi saattanut olla melko suosittukin säästökohde.

Perussuomalaiset käyttävät slogania, että Suomi ei ole maailman sosiaalitoimisto. Mutta onhan se, yksi parhaista maailman sosiaalitoimistoista. Pakolaispolitiikassa kuulumme parhaaseen A-ryhmään, sillä välin kun sellaiset talousmahdit kuten Japani ja Etelä-Korea eivät juuri kanna kortta kekoon maailman yhteisen asian hyväksi.

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/ionmittler/globaalin-pakolaispolitiikan-vapaamatkustajat/

YLEn kyselyssä kehitysapu oli Perussuomalaisten suosituimpia säästökohteita. Kehitysmaille maksetaan noin miljardi euroa vuodessa, joka on 0.45% Suomen bruttokansantulosta.

https://um.fi/suomen-kehitysyhteistyon-maararahat

Tuolla summalla irronnee paikka suurinpiirtein top kympin sakissa maailman avokätisimpien valtioiden joukossa, prosentteina bruttokansantulosta. Tämä Wikipedian tilasto on vuodelta 2016, hieman vanhentunutta tietoa:

https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_development_aid_country_donors#Net_official_development_assistance_by_country_as_a_percentage_of_GNI

Tällainen menestys kilpailussa maailman anteliaimman valtion tittelistä ei riitä vihervasemmistolle. Marinin hallitus haluaa Suomen korottavan kehitysavun pikku hiljaa 0.7 prosenttiin bruttokansantulosta.

https://valtioneuvosto.fi/marinin-hallitus/hallitusohjelma/suomi-kokoaan-suurempi-maailmalla

”Suomi on kokoaan suurempi maailmalla.” Tai ainakin varallisuuttaan anteliaampi.

Palataanpa hetkeksi tuohon listaan maailman anteliaimmista maista, mitä tulee kehitysapuun. Vuoden 2016 tilastossa Ruotsi on ylivoimainen ykkönen. Taas ne svedut, kaikessa parempia kuin Suomi. Mutta kuka oikeasti johtaa ja hallitsee maailmaa? Missä on maailman johtava valtio USA? Kaukana Suomen takana sijalla 20, kehitysapu mitättömät 0.17% bruttokansantulosta. Ökyrikkaat Japani ja Etelä-Korea ovat yhtä kitsaita kuin pakolais-politiikassakin: näiden kehitysapu on 0.22% ja 0.14% bruttokansantulosta.

Marinin hallitusohjelmassa vakuutetaan juhlallisesti, että ”Suomi tähtää YK-sitoumuksen mukaiseen tavoitteeseen käyttää 0,7 prosenttia bruttokansantulosta (BKTL) kehitysyhteistyöhön sekä 0,2 prosenttia BKTL:sta tukena vähiten kehittyneille maille.” Tuollaiset ”sitoumukset” ovat kauniita ajatuksia. YK:ssa on parisataa jäsenvaltiota, ja ”sitoumus” on käyttää 0.7% BKTL:sta kehitysapuun. Yhden käden sormilla voi laskea ne valtiot jotka tekevät näin. Mikä ”sitoumus” se sellainen on, johon juuri kukaan ei sitoudu? Paitsi anteliaimmat. Ei se ole tyhmä joka pyytää, vaan se joka maksaa.

Maailma on iso. Sitä ei pelasteta tilastojen kärjessä komeilevien skandinaavisten kääpiövaltioiden rahoilla. Maailma on mahdollista pelastaa vain siirtämällä keskustelun ja ajattelun painopistettä pois pienen kääpiövaltion omasta erinomaisuudesta useimpien valtioiden keskinkertaisuuteen.

Kuinka erinomaista Suomen maksama miljardin kehitysapu on laadultaan? Korona-kriisin aikana siihen on löytynyt mittapuu, jota some-kansa käyttää innokkaasti arvioidessaan eri maiden korona-strategioita: talous vastaan kuolevien ihmisten määrä. Ne valtion johtajat, jotka sulkivat maan koko liike-elämän pelastaakseen satoja tai tuhansia ihmishenkiä, ovat some-kansan mukaan ”hyviä”. Ne taas jotka haluaisivat välttyä talouden romahdukselta, eivätkä halua sulkea liike-elämää enempää kuin on välttämätöntä, ovat ”pahoja”, koska heidän mielestään talous on tärkeämpi kuin ihmisten henki. Ruotsin epidemologi Anders Tegnelliä on verrattu somessa itseensä natsi-tohtori Mengeleen.

Jos Suomen kehitysapua mitataan tällä mittarilla, se oikeuttaisi minut piirtämään kehitysavun laatijoiden valokuvaan kapeat tummat viikset. Maailmassa nimittäin kuolee 9 miljoonaa ihmistä vuodessa nälkään tai nälän sivuvaikutuksiin, mutta Suomen kehitysapu keskittyy kohdevaltioiden talouden kohentamiseen. Sen sijaan että raha menisi suorinta tietä nälkään kuolemassa olevien ihmisten ruokkimiseen. Korona-kriisin aikana olemme oppineet, että tällainen prioriteettien järjestys talouden ja ihmisten elämän välillä on mitä syvintä pahuutta.

Joskus parikymppisenä halusin olla hyvä ihminen. Halusin tehdä hyvää toisille ihmisille. Joku puliukko tuli kyselemään rahaa kadulla. Tarjosin sille aamiaisen lähimmässä kahvilassa. Tuttavapiirissäni oli pari kroonista deekua, ikuisia alkoholista luopujia ja parannuksen tekijöitä. Sen lisäksi myös ikuisia rahan ruinaajia, aina rahat lopussa, kun ne oli hukattu johonkin täysin päättömään rellestämiseen jo kuukauden ensimmäisellä viikolla, heti KELAn kuukausirahan pudottua tilille. Tarjosin kahdelle tutulle deekulle kerran kierroksen ruokakaupassa. Ostakaa mitä tarvitsette. Ja nehän ostivat. Kauppareissu taisi keventää kukkaroani 150 euroa.

Jonkin aikaa katseltuani tätä touhua, lopulta havaitsin että minun hyvyyteni ei muuta maailmaa miksikään. Ei edes kahden deekun elämää. Ainoa seuraus on se että tuhoan oman talouteni, mutta deeku ei tule siitä yhtään viisaammaksi, jos hän saa ilmaisen aterian. Hän tulee käyttämään sossusta kinutut rahansa yhtä typerästi seuraavassa kuussa, ja sitä seuraavassa, ja sitä seuraavassa.

Kehitysavussa on jotain yhtäläisyyksiä. Onneksi olin hyväsydäminen ja antelias nuorena muutaman deekun kanssa. Siihen paloi rahaa vain muutamia tuhansia euroja. Jos olisin hyväsydäminen ja antelias hallituksen ministeri, siihen palaisi miljardeja euroja veronmaksajien rahaa, ennen kuin jonain päivänä tekisin saman johtopäätöksen kuin aikoinaan deekujen kanssa:

Hukkaan meni rahat. Kannettu vesi ei kaivossa pysy.

+13
IonMittler
Perussuomalaiset Vantaa

Moniulotteisen demokratian puolestapuhuja. Kansan tahto on moniulotteinen, ja pääsee kunnolla oikeuksiinsa vain jos myös päätöksenteko on riittävän moniulotteista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu