Paikallinen sopiminen: menetämme työelämästä tasavertaisuuden, jota ei koskaan ollutkaan
Paikallinen sopiminen on taas esillä YLE uutisissa: UPM ja sen työntekijät ovat napit vastakkain, liittyen työnantajan aikomuksiin lisätä paikallista ja jopa yksilötason sopimista työehdoista, ehkä palkoistakin.
https://yle.fi/uutiset/3-11841629
Ay-liikkeen edustajat pelkäävät, että menetämme Suomen työelämästä tasavertaisuuden, jos työehtoja aletaan sopia paikallisesti työpaikoilla. Tässä tapauksessa spekuloidaan jopa sellaisella skenaariolla, että työnantaja neuvottelisi palkasta ja työehdoista henkilökohtaisesti jokaisen kanssa erikseen, jolloin eriarvoista kohtelua alkaisi esiintyä nykyistä enemmän myös työpaikan sisällä, ei pelkästään eri työnantajien välillä.
On hyvä, että ay-liike on huolissaan eriarvoisuudesta Suomen työelämässä. Siitä olen ollut huolissani minäkin, jo monen vuosikymmenen ajan. Mitään tasavertaisuutta ei Suomen työelämässä ole koskaan ollut, kun työehdot on sovittu alakohtaisesti. Eri alojen välillä on ollut todella räikeitä eroja, mutta se on vain hyväksytty.
Olisiko nyt aika lakata hyväksymästä Suomen työelämään pesiytynyttä, TES-sopimuksiin kanonisoitua eriarvoisuutta, siirtämällä kaikkia työntekijöitä koskevaan lainsäädäntöön se mikä on oikein ja kohtuullista, ja luopumalla siitä mikä ei ole oikein eikä kohtuullista?
Minkä takia ei palkka saisi sitten vaihdella henkilöstä toiseen? Ihmisten työn tulokset vaihtelevat valtavasti.
Olen itse aina sopinut palkkani ja se on tuntunut luonnolliselta. En ole ollut aikuisena kuin kaksi kertaa taulukkopalkalla lyhyen aikaa. Sanoin sitten itseni irti, koska palkkaa ei pystynyt millään nostamaan kunnolla vuosikymmeneen.
Pidän tärkeänä, että työntekijä voi vaikuttaa merkittävästi toimillaan palkkaansa, jos tarvitsee enemmän rahaa. En siis puhu jostain vain eurojen tuntipalkan korotuksesta.
Ilmoita asiaton viesti
Ihmisoikeudet sanovat toiveikkaasti: sama palkka samasta työstä. Urakkahinta mahtuu minun mielestäni siihen: jos toinen tekee vähemmän kuin toinen, eihän se silloin ole tehnyt samaa työsuoritetta, vaan pienemmän työsuoritteen.
Ay-liikkeen ja hallituksen mielestä siihen mahtuu melkein mitä tahansa. Posti-kohussa opimme, että saman työtehtävän palkkataulukot ovat erilaisia eri työehtosopimuksissa.
Ilmoita asiaton viesti
Tiedätkö montakin alaa, joiden kesken löytyy ”sama työ”? Eihän noita meinaa olla edes firman sisäisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Postin kohussa oli kyse siitä, että jotain samoja työtehtäviä oli arvotettu hyvin reippaasti eri tasoisilla palkkataulukoilla, ja työnantaja (valtion yritys, josta Suomen hallitus ei ole vastuussa) halusi shoppailla työntekijät halvempaan työehtosopimukseen. Palkka olisi muuttunut, vaikka työtehtävät olisivat pysyneet samoina.
Ilmoita asiaton viesti
Ja sekö oli esimerkki eri alojen samoista töistä? Miten tuossa alat olivat eri? Mitäs osa tekijöistä on antanut neuvotteluvaltakirjan huonolle kartellille, jos olisi parempikin olemassa. Ymmärrän toki, että valtio on kartellien hyväksymisen lisäksi estänyt kartellien välisen kilpailun, mutta se ei liene työnantaja- vaan työntekijäpuolen ongelma.
Ilmoita asiaton viesti
Otetaanpa ensin vähän vauhtia tähän ajatukseen, vanhoista blogeistani:
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/ionmittler/280357-postin-palkkojen-halpuutus-on-tyolaisten-oma-vika/
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/ionmittler/ihmisoikeuksien-rikkominen-postin-kiistan-kontekstissa/
Näissä blogeissani ei mainittu faktoja (tässä kohtaa pitää näytellä yllättynyttä), joten haetaan vauhtia Googlen kautta, ja todetaan mitkä ne kaksi vaihtoehtoista työehtosopimusta olivat:
https://www.pau.fi/viestinta/ajankohtaista/mita-postin-palkka-ale-kaytannossa-tarkoittaa.html
Ahaa, kyseessä oli ”PAUn Viestinvälitys-ja logistiikka-alan TES” vs. ”Teollisuusliiton ja Medialiiton Jakajia koskeva TES”.
Eri palkkaa samasta työstä. Koska palkkataulukkoja ei sovita universaalisti per ammattikunta, vaan per yrityksen toimiala. Ja yrityksellä on usein liikkumavaraa kertoa, mikä sen toimiala muka on. Sillä keinolla voi tehdä shoppauksen, hypätä halvimpaan kyytiin mukaan. Postin kilpailijat tekivät niin jo kauan sitten. Kohu nousi siinä vaiheessa, kun myös Posti yritti hypätä sinne missä kilpailijat olivat jo valmiiksi.
Ilmoita asiaton viesti
Eli ongelman luo työntekijöiden alakohtaisille kartelleille taatut monopolit. Muutenhan nuo jakajat antaisivat kaikki edunvalvontansa sille liitolle, joka tarjoaa parhaan sopimuksen.
Ilmoita asiaton viesti
Tältä se näyttää. Joku ay-liikkeessä korviaan myöten mukana oleva voisi tietää, minkä osapuolen etu (ja ehkä vaatimus) on, että sovitaan alakohtaisesti eikä ammattikohtaisesti. Kyllä sieltä etunäkökohtia löytyy ay-liikkeen puoleltakin. Vientivetoisilla aloilla perinteisesti on vaadittu parempia palkkoja, koska ala on tuottoisa työntantajalle, siitä on hyvä vaatia parempaa siivua myös työntekijöille.
Toisaalta: jos TES olisi ammattikohtainen, kuka edustaisi työntantajia pöydän toisella puolella? Silloin sopimusten olisi melkein pakko olla valtakunnallisten kaikki työntekijät ja kaikki työnantajat kattavien liittojen välisiä.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä väliä sillä on, onko olemassa pöytää? Jos yritys haluaa liiton miehen töihin, on sen suostuttava liiton määrittelemiin ehtoihin. Ei kai siinä enää neuvotella tarvitse, kunhan kartellin jäsenet ovat solidaarisia keskenään?
Ilmoita asiaton viesti
Ei se näin ole mennyt, vaan moni TES on ollut yleissitova, ei ole ollut vaihtoehtoa että ei suostuisi liiton määrittelemiin ehtoihin.
Eikä mikään osapuoli ole voinut sanella ehtoja yksipuolisesti, vaan ehdoista on väännetty kättä juuri siellä ”pöydässä”.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri niinhän minä kirjoitin, että TES:n yleissitovuuden kautta valtio on antanut yhdelle työntekijäkartellille monopolin tietylle toimialalle. Ilman sitä työntekijä tietysti valitsisi liiton, jonka kokee tarjoavan hänelle parhaat ehdot/edut.
Ilmoita asiaton viesti
Oikeastaan se ei ole näin, vaan pikemminkin monopoli on työnantajien kartellilla. Koska se on työnantaja joka voi kertoa, mitä toimialaa yritys edustaa, ja siten jossain määrin valita, mihin kartelliin työnantaja liittyy. Palkat ja ehdot tulevat sen kartellin kautta. Työntekijä ei voi valita, minkä alan työehtoja sovelletaan hänen työpaikallaan ja hänen työsuhteeseensa. Sen valinnan tekee työnantaja. Työntekijä voi olla jäsen ammattiliitossa, joka ei neuvottele sen alan työehtoja, jossa työntekijä on töissä. Se ei toki estä ammattiliittoa menemästä lakkoon, vaatiakseen työnantajaa vaihtamaan ilmoitettua toimialaansa. Tästä on kyse Kotidatan ja ammattiliito Pron välisessä kiistassa. Postin kiistassa taas mentiin lakkoon sen protestoimiseksi, että työnantaja aikoi vaihtaa ilmoitettua toimialaansa. Näitä kiistoja ja vaihtamisia on paljon, trendinä että työnantaja vaihtaa matalapalkkaisempaan työehtosopimukseen.
https://yle.fi/uutiset/3-11623720
Ilmoita asiaton viesti
Edelleen ongelma ratkeaa kun yleissitovuus puretaan. Ei ole enää mitään väliä mikä on toimiala. Työntekijät kuuluvat valitsemaansa liittoon, tai ovat kuulumatta ja antavat liitolle edunvalvontavaltakirjan, tai ovat antamatta. Sama työnantajapuolella, jos kartellit edelleen sallitaan. Sittenhän kyse on vain kartellin jäsenten keskinäisestä solidaarisuudesta, mutta en näe miksi sitä pitäisi pakottaa lainsäädännöllä. (No semanttisesti solidaarisuutta ei tietenkään voi pakottaa, mutta ymmärtänet pointtini)
Ilmoita asiaton viesti
Riippuu mikä on se ongelma, jonka näet tässä. Olisiko valtakunnallisella tasolla määrätty ”sama palkka samasta työstä” ongelma vai ratkaisu?
Ilmoita asiaton viesti
Ratkaisuhan tuo on. Virkamies vain määrittelee kriteerit kaikille työtehtäville, työnkuvan ja tekijän tuottavuuden osalta ja niistä maksettavan palkan, niin a vot – ongelma ratkaistu. Liitot voidaan lopettaa tarpeettomina, kun lähin omainen on viranomainen, joka varmistaa oikeudenmukaisuuden ja tasapuolisuuden. Tai sitten annetaan vain markkinoiden toimia. Lienee maailmankatsomuskysymys kumpaa preferoi. Henkilökohtaisesti uskon että tuo ratkaisu on susi. Ainakaan historia ei innosta kokeilemaan.
Ilmoita asiaton viesti
Tätä keskustelua voidaan arvioida monesta eri näkökulmasta. Tässä muodostetaan mielipidettä siitä, miten meidän tulisi menetellä. Samalla saatetaan ohittaa ihmisoikeuksien julistuksen kohta, joka edellyttää että samasta työstä tulisi saada sama palkka, muutoin ihmisoikeuksia on rikottu.
Jos lähdetään siitä, että ihmisoikeuksien julistuksen pykälää ei haluta noudattaa, seuraava valitettavan mielenkiintoinen näkökulma on, pitäisikö Suomen irtisanoutua kyseisestä kansainvälisestä sopimuksesta, koska emme aio noudattaa sitä kaikilta osin, vai oltaisiinko vain hiljaa ja noudatetaan sitä vain siltä osin kuin meille sopii.
Näin kaikki muutkin valtiot tekevät, joten tehdään mekin. Kun ei siitä kehtaa irtisanoutuakaan.
Sitä seuraava vielä valitettavamman mielenkiintoinen näkökulma on, että tulevina kuukausina ja vuosina tulee vastaan lukemattomia tilanteita, joissa maamme poliittinen johto vetoaa suureen ääneen, että tämä ja tämä asia on näin ja sillä hyvä, koska niin sanotaan ihmisoikeuksien julistuksessa, joka velvoittaa Suomea, koska olemme ratifioineet sen sopimuksen.
Tai jos sattuu olemaan radikaalin värisiä puolueita hallituksessa, niin tarvittaessa vaikka Euroopan ihmisoikeus-tuomioistuin huomauttaa Suomea siitä että emme noudata ihmisoikeuksia.
Kaikkein valitettavinta on, että kaikki yllä sanottu on todellisuutta. On aina ollut, ja tulee ehkä aina olemaankin.
Ilmoita asiaton viesti
Onko sinulla esimerkkiä siitä että samasta työstä maksetaan eri palkka?
Ilmoita asiaton viesti
USA:ssa erittäin yleinenkin systeemi, mutta maltahan hetki, Suomen tilanteeseenkin ehditään tässä. Suomessa lakisääteinen palkkauksen, lomien, terveyspalveluiden jne. taso kuuluu kaikille jotka tekevät jotain työtä. Eriarvoisuuden kohuttu ydin on se, että yhdet ovat vakituisia työntekijöitä, kun taas toisia pompotellaan määräaikaisissa työsuhteissa ja pätkätyössä.
USA:ssa vakituiset työntekijät ovat paljon selkeämmin eliittiä, joiden alapuolella kauas määräaikaiset jäävät myös palkassa, lomissa ja terveyspalveluissa. Kaikessa. Siitä olikin General Motorsilla erikoinen tilanne, että hyväosaiset menivät lakkoon protestoidakseen huono-osaisten huono-osaisuutta.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/ionmittler/maailman-kahdeksas-ihme-gm-tyolaisten-epaitsekas-lakko/
Sitten Suomeen. Ja Postin caseen. Nopeasti lukien tässä artikkelissa saattaa tulla ilmi jopa kolmitasoinen palkkaus samasta työstä: Postin vakituiset vs. vähemmän huonoa TESiä noudattavan alihankkijan työntekijät vs. enemmän huonoa TESiä noudattavan alihankkijan työntekijät.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/67ea3d3a-15cc-4deb-aa4d-57cfb1677947
Ilmoita asiaton viesti
Niinkö on sama työ. Mitä olen alihankkijoita käyttänyt, niin ei noissa mitenkään identtiset työprosessit näyttäisi olevan, mutta ehkä tuo Postin tapaus sitten on niin, että asiat voidaan tehdä vain ja ainoastaan yhdellä tavalla?
Ilmoita asiaton viesti
Sinun käsityksesi ”samasta työstä” taitaa olla aika tiukasti rajattu. Siinäpä onkin keino kiertää ihmisoikeuksien julistuksen sanamuotoa. Määritellään ”sama työ” niin tiukasti, että lopulta voidaan todeta että yhteiskunnassa ei ole kahta ihmistä jotka tekisivät samaa työtä.
Ilmoita asiaton viesti
Kummallisin on suuri taulukkopalkkojen ero kunnan ja valtion välillä. En tiedä sille mitään pätevää perustelua.
Ilmoita asiaton viesti
Paperitehtaassa on jokaisessa vuorossa samalla paikalla samaa työtä tekeviä henkilöitä. Tämä lienee Paperiliiton koossa pitävä voima.
Ilmoita asiaton viesti
UPM:n ”paikallisesta pärstäkerroin-sopimisesta” tuli mieleeni
Linnan Pohjantähden paroonin (varmaan Trumpinkin-eikä Putinkaan huvikseen yritä EU:hun kiilaa, jotta pääsisi ”paikallisesti”, maakohtaisesti neuvottelemaan ja sanelemaan?) tyyli johtaa torppareita ja työläisiä.
”Sinä ei hyvä mies, mine sano sinä ylös…!”
Ilmoita asiaton viesti
Mahtavaa, löysimme viisi samaa työtä tekevää. Sitten ymmärrän alakohtaisen yleissitovuuden hyvin. Kiitos kun selvensit.
Ilmoita asiaton viesti
No, tuota… näitä viidessä vuorossa työskenteleviä on satoja jokaisessa vuorossa, ja jokaiselle paikalle siis löytyy aina vähintään se viisi, joilla on täsmälleen sama tehtävä kussakin vuorossa.
Alakohtaista yleissitovuutta tämä ei tietenkään selitä. Mutta löytyy yksi paikka, jossa tehtävät ovat täsmälleen samat.
Itse aikoinaan tein niinkin tyhmästi että lähdin paperitehtaasta opiskelemaan ja nykyisin olen työssä, jossa neuvottelen itsenäisesti palkkani. Rahaa toki menetin paljon, mutta hyvinvointini ja työni mielekkyys on mielestäni kohonnut niin paljon, että se korvaa sen rahamäärän, jonka opiskelun aikana ja uraa luodessani menetin.
Ilmoita asiaton viesti
Olisikohan pointtini ollut juuri se, ettei viisi, tai viisisataa sen puoleen, selitä sitä alakohtaista yleissitovuutta?
Ilmoita asiaton viesti
Toinen niittää yhden aarin päivässä ja toinen 10 aaria. Kumpikin niittää=sama työ. Toisen hevonen kuolee talven aikana ja toinen jatkaa viljelyä keväällä. Kumpaa pitäisi kannustaa?
Tarjoilija kippaa 10 tuoppia/h ja toinen 100/h. Kumpikin tarjoilee=sama työ. Molemmille sama kuukausipalkka? Muistatko kun vietiin tarjoilupalkkiot ravintoloista, kiitos teidän?!
Reskontran hoitaja käsittelee 1000 laskua/vuosi toinen 10 000/vuosi. Taas sama työ ja sama kuukausipalkka.
Työntekijälle maksetaan per poimittu mansikkakilo. Toinen ansaitsee 1000 ja toinen 100. Sama työ ja sama palkka, ai niin urakkapalkka.
Ilmoita asiaton viesti
Kannatan urakkapalkkausta. Nyt se taitaa olla useimmiten mahdollista vain osittaisena, eli täytyy olla vakituinen kuukausipalkka, ja urakka lasketaan sen päälle lisänä. Se pakottaa työnantajan tarjoamaan työsuoritteesta vähemmän kuin sen todellinen arvo on, jotta jää pelivaraa maksaa se peruspalkka urakkapalkan päälle.
Ilmoita asiaton viesti
Niin on töitä, joissa on työpanos sama pakostakin. Ääritapaus on liukuhihnan ääressä. Siinä on mahdotonta olla nopeampi tai hitaampi muita.
Ilmoita asiaton viesti
Paitsi että siinäkin virheiden määrä vaikuttaa merkittävästi tuottavuuteen. Pahimmillaan niin että yhden takia koko hihna hidastuu tai pysähtyy. Tuottavuutta ei tosin pysty nostamaan yli tietyn tason, se on totta.
Ilmoita asiaton viesti
On mahdollista olla muita hitaampi. Silloin menee tuotteita ohi käsittelemättä, ja ne joutuvat hihnalle uudestaan tai hylätään.
Varsinkin julkisella sektorilla samasta työstä voidaan maksaa eri palkkaa koulutustason perusteella. Kun ei muutakaan syytä keksitä eriarvoistaa työntekijöitä, käytetään sitten vaikka sellaista perustetta.
Ilmoita asiaton viesti
Meinaatko, ettei tuotanto hidastu siitä, että tuotteita palautetaan hihnalle tai hylätään?
Ilmoita asiaton viesti
Hidastuu toki.
Toisen kommentoijan väite oli, että liukuhihnan ääressä kaikki tekevät työtä yhtä ahkerasti ja tuottavasti. Totesin siihen että ei sekään taattua ole. Riippuu toki liukuhihnastakin, mutta jos se on sellainen että yhden suoran liukuhihnan äärellä on rivi työntekijöitä, joista jokainen tekee jonkun työvaiheen kun tuote saapuu omalle kohdalle, silloin annettua työnopeutta ei voi ylittää siten että se näkyisi tuotannon kasvuna, mutta työnopeuden voi kyllä alittaa siten että se näkyy tuotannon laskuna. Olemalla ehtimättä tehdä omaa työvaihettaan, aina silloin tällöin, jolloin se tuote joudutaan käsittelemään uudestaan tai hylkäämään.
Fiksumpi liukuhihna olisi sellainen, jossa työntekijöiden välissä on välivarastot, jolloin yksi työntekijä voi tehdä työnsä nopeammin, ja toinen hitaammin, mutta silti homma toimii, koska välivarastot bufferoivat eroavaisuuksia. Ei ehkä sovi auton valmistukseen, mutta hyvin pienten esineiden valmistukseen voi sopiakin.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo UPM:n ulostulo osoittaa vain sen kuiknka kaukana suomalainen johtamiskulttuuri on modernista johtamisesta. Ilmeisesti tarvitaan yritysten johtoon uusi sukupolvi joka ymmärtää, että työntekijä on yrityksen tärkein voimavara. Ruotsissa tämä asenne on päivänselvä ja sen seurauksena ovat työtaistelut minimissä. Ruotsissa on työntekijöillä mm. myötämääräämisoikeus ja edustus yrityksen hallituksessa ja jokainen kyllä ymmätää kuinka suuri merkitys tällä on kun puhutaan luottamuksesta työntekijöiden ja yrityksen johdon välillä.
Ilmoita asiaton viesti
Ruotsin malli on peräisin Saksasta. Siellä on työpaikoilla paljon kovempi kuri kuin Suomessa. Duunari ei auo päätään rivissä eikä pikkupäälliköt. Erimielisyydet neuvotellaan piilossa yritysjohdon ja ammattiyhdistysjohdon kesken. Mitään torikokouksia ei pidetä.
Ruotsin työpaikkailmapiiri lähtee ruotsalaisuudesta eikä liitoista. Ketään ei saa räikeästi tyrmätä julkisesti, kaikesta keskustellaan.
Ilmoita asiaton viesti
Työntekijöiden edustajan istuttaminen hallitukseen on kieltämättä mainio asia. Siellähän ne suurimmat päätökset tehdään ja silloin työntekijät ovat itse olleet päättämässä asioista edustajansa kautta. Historiahan näyttää, ettei se estä yhtiöitä tekemästä juuri samoja rakenneuudistuksia, kuin muutenkin. Napinaa vain on vähemmän, kun se hallituksessa istuva edustaja joutuu selittämään tovereilleen miksi johonkin päätökseen päädyttiin. Hallituksessa voi toki olla eri mieltä asioista, mutta kun päätökset on tehty, ovat hallituksen jäsenet luonnollisesti solidaarisia yhtiölle ja puolustavat sen päätöksiä.
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa syrjittiin pitkään naisia ”johtopaikkoja” miehitettäessä,
kuinka sitten nyt patruunat hyväksyisivät työntekijöitä mukaan johtoryhmiinsä?
– Ruotsi taitaa olla menestynyt meitä paremmin mm. juuri sopimuspolitiikallaan-ja yhteiskunnallaan?
Ilmoita asiaton viesti
Näyttäisi riippuvan osin siitä oletko sinä vai minä osakkaana päättämässä. Yhtiökokous on siinä mielessä hieno päätöksentekoelin, että sinne voi rahalla ostaa juuri sen verran ääniä, kuin katsoo tarvitsevansa. Ei tarvitse välittää jonkun henkilön kannasta, jos hänellä ei ole äänivaltaa.
Ilmoita asiaton viesti
Hieno systeemi tämä ay- jyräily.
Viime huhtikuussa jo coronan raivotessa Suomessa sovittiin ja päätettiin kuviteltujen vientialojen palkankorotusten tulevaisuutta silmällä pitäen julkiselle sektorille yhtäläiset palkankorotukset kokonaisuudessaan n. 4 miljardin luokkaa bruttona sopimuskautena vuosien kuluessa. Vaikka verorasite on maassa jo nyt kovin korkea, jostakin ihmeestä pitäisi tähänkin löytyä liki 3 miljardia lisää euroa alijäämien pysyttämjseksi edes 10 miljardin alapuolella v. 2023 mennessä ?
Onneksi meillä on punavihersdpkepuituhippilässä vielä asuntoja ja autoja ja mahdollisuus velkaantua aivan älyttömästi vielä lisää.
Yrittäjistä ja yksityisrahoitteisista työpaikoista viis.
Seuraavalle hallitukselle jää sotkujen sotkun selvittely Marinin löytäessä uransa huipentuman kilelitaidottomana Brysselistä Mama African seuraajana.
Joka 3. palkkaeuro maksetaan Suomessa julkisellla sektorilla ja näiden eurojen maksajat ovat kaikki yksityisrahoitteisten työpaikkojen tunnelmanluojia, yrittäjiä ja yrityksiä.
Ilmoita asiaton viesti