”Paikallinen sopiminen” voi muuttaa työelämän pelisäännöt ja valtasuhteet

Työnantajien järjestöt ovat jo vuosia lobanneet ns. ”paikallisen sopimisen” puolesta. Tuo käsite mainitaan myös Vihriälän ryhmän selvityksessä keinoista, joilla Suomen talous saadaan uuteen nousuun korona-kriisin jälkeen.

Mitä on ”paikallinen sopiminen”? Sitä ei tiedä kukaan, ennen kuin on sovittu, mitä se tarkoittaa. Tai tarkoittaa se nytkin jo jotain, mutta se on liian vähän monien mielestä, joten en tarkastele nykyhetken tilannetta sen enempää. Vihriälän ryhmä todennäköisesti suosittelee jotain paljon enemmän kuin mitä se tarkoittaa nykyään. (Miksi muutoin se mainittaisiin ”toimenpiteiden” listalla, jos meillä on jo se mitä he haluavat?) Myös työnantajat unelmoivat jostain paljon suuremmasta.

Kun tuollaisen ”Vihriälän listan” kimppuun käydään aikanaan, silloin eri tahot alkavat lobata oikein tosissaan, mitä tämän autuaaksi tekevän ”paikallisen sopimisen” pitäisi tarkoittaa käytännössä. Esittelen tässä muutamia mahdollisia vaihtoehtoja, ja mitä ne ehkä voisivat tarkoittaa suomalaisten palkkatason ja työehtojen tulevaisuudelle.

 

1) Yrittäjien unelma: vapaa paikallinen sopiminen.

Yrittäjien kannalta suotuisin (ja työntekijän kannalta heikoin) vaihtoehto olisi, että ”paikallinen sopiminen” tarkoittaisi oikeutta sopia yrityksen ja sen työntekijöiden kesken täysin vapaasti, ja ilman vaatimusta tiettyjen kriteerien täyttymisestä, eri tavalla (lue: heikommin työntekijän kannalta) palkasta ja muista työehdoista kuin lukee valtakunnallisessa ns. yleissitovassa työehtosopimuksessa.

Tämä tarkoittaisi kaikessa dramaattisuudessaan, että työehtosopimukset lakkaavat olemasta voimassa. Ne eivät olisi enää ”sopimuksia”, vaan suosituksia. Työehtosuosituksia, joita saa milloin tahansa ja kuka tahansa noudattaa tai olla noudattamatta. Työnantajan uskotaan pääsevän niskan päälle palkan ja muiden työehtojen sanelemisessa verrattuna nykyiseen tilanteeseen, koska työläis-muurahaisilta katoaa järjestäytynyt neuvotteluasema: se pirstaloituu jokaiselle työpaikalle erikseen.

 

2) Todennäköisin vaihtoehto: joidenkin kriteerien perusteella sallittu ja rajoitettu paikallinen sopiminen.

Vaihtoehto 1 olisi sen verran radikaali, maata järisyttävä muutos suomalaisiin työmarkkinoihin, että en näe aihetta uskoa että AY-liike vastaisi siihen ehdotukseen mitään muuta kuin antamalla lakkovaroituksen.

Lievempi vaihtoehto olisi, että työehtosopimusta heikommasta palkasta tai työehdoista saa sopia tiettyjen kriteerien täyttyessä, ehkä enintään tietyn prosenttiosuuden verran (erityisesti palkkauksessa), ja ehkä tietyksi määräajaksi kerrallaan. En lähde arvailemaan, mitä nämä kriteerit voisivat olla, jotta se houkuttelisi AY-liikettä vastaamaan ehdotukseen edelleenkään mitään muuta kuin ”ei käy, ja meillä on lakkoase jonka takia meidän mielipidettämme kannattaa kuunnella”.

Siirryn suoraan kolmanteen vaihtoehtoon, joka sisältää porkkanoita ja ehtoja, jotka saattaisivat ehkä lepyttää AY-liikkeen asenteen ”paikallista sopimista” kohtaan.

 

3) Tiettyihin talouslukuihin sidottu sopiminen, jonka on noudatettava tiettyä kaavaa, aiheutettava myös palkan nouseminen jos talousluvut antavat siihen aihetta, ja koskettava tasapuolisesti yrityksen koko henkilöstöä, myös johtoa ja omistajia.

Vaihtoehdot 1 ja 2 ovat lähes varmasti työntekijöiden palkkaa heikentäviä malleja. Enemmän tai vähemmän. AY-liikkeeltä on sen takia odotettavissa viileää suhtautumista niitä kohtaan, koska tarjolla on risuja, mutta ei kovin paljon ruusuja. Tässä vaihtoehdossa 3 olisi tarjolla myös porkkanaa aasin eteen.

Miksi työehdoista pitäisi sopia ”paikallisesti”? Aloite tähän tulee lähinnä työnantajien puolelta, ja selitys on että jotkut yritykset eivät ole tarpeeksi kannattavia, johtuen syystä tai toisesta, ehkä maantieteellisestä sijainnistakin, mutta jos palkkoja vähän alennettaisiin, niin sitten olisi tarjolla työpaikkoja.

AY-liike epäilee että siitä avautuu porsaanreikä, jonka kautta on mahdollista kusettaa ja lähteä alentamaan palkkoja, vaikka siihen ei olisi oikeasti mitään pakottavia taloudellisia syitäkään. Tai sitten joidenkin yritysten harjoittama palkkojen polkeminen aiheuttaisi ketjureaktion, kohta muut yritykset eivät enää pärjäisi kilpailussa maksaessaan työehtosopimuksen mukaista palkkaa. ”Paikallinen sopiminen” aiheuttaisi lisääntyvää tarvetta ”paikalliseen sopimiseen” eli palkkojen polkemiseen myös muissa yrityksissä.

Tällaisten epäilysten ja yksisuuntaisen palkkojen heikentämisen vastakohdaksi tarjoan toisenlaisen vaihtoehdon, joka on AY-liikkeelle todennäköisesti paljon mieluisampaa kuultavaa.

Oletetaan, että jossain syrjäkylässä X on yritys Z, jonka omistaja väittää että tällä seudulla ei pysty harjoittamaan tuottavaa liiketoimintaa, jos palkkoja ei alenneta 15%. Haluamme että ne työpaikat syntyvät yhteiskuntaan, mutta emme halua että tuo omistaja kusettaa meitä ja valehtelee meille. Siksi määritämme kriteerit ja ehdot, missä olosuhteissa palkkoja on luvallista polkea 15% syrjäkylän X yrityksessä Z. Ehkä voisimme määrätä ”paikallisen sopimisen” ehdoiksi jotain tyyliin:

a) Palkkoja saa polkea enintään 15%, mutta kuitenkin siten että palkan on oltava vähintään 9 EUR / tunti.

b) Palkkoja on alennettava samalla prosenttiosuudella kaikille yrityksen työntekijöille, mukaanlukien yrityksen johto. (Mahdollisesti yrityksen koon tms. perusteella yrityksen johdolle palkkataulukko, joka on ”TES”, josta lähdetään sitten vähentämään samassa suhteessa muiden TES-palkkojen kanssa. Eli yrityksen johtaja ei voi maksaa itselleen palkkaa miljoona euroa kuukaudessa, ja samaan aikaan väittää että toiminnan taloudellinen kannattavuus edellyttää työntekijöiden palkkojen alentamista. Väite taloudellisen toiminnan kannattamattomuudesta edellyttää, että johtajien palkat noudattavat ”johtajien TES:in” mukaista palkkamalttia.)

c) Myös yrityksen omistajien ansaitsemaa tuottoa sijoitetulle pääomalle leikataan samassa suhteessa kuin työntekijöiden palkkoja, aloittaen enimmäisrajasta 5% vuodessa. Palkkojen alentaminen alle työehtosopimuksen on sallittua vain yritykselle, jonka omistajat saavat sijoitetulle pääomalle tuottoa enintään 5% vuodessa. Jos palkkoja alennetaan 10%, siinä tapauksessa omistajat saavat nostaa sijoitetulle pääomalle tuottoa vuodessa enintään 5% * (100%  – 10%) = 4,5%.

Jokainen itseään arvostava sijoittaja haluaa sijoitetulle pääomalle tuottoa mieluummin 10% kuin 5% vuodessa. Siksi 5% lasikatto muodostaa yrityksen omistajille kannustimen kehittää ihan tosissaan yritystoimintaa sellaiseksi, että se on kannattavaa työehtosopimuksen mukaisella täydellä palkalla. Tämän tavoitteen saavuttaminen vapauttaa yrityksen omistajat 5% lasikatosta sijoitetun pääoman vuotuiselle tuotolle.

d) Jos yritys tuottaa voittoa yli niiden odotusarvojen, joiden takia annettiin lupa alentaa palkkoja työehtosopimuksen mukaisesta tasosta, silloin työntekijöille maksetaan takautuvasti palkanlisää joka täyttää ja mahdollisesti jopa ylittää TES-palkan koko siltä ajalta, kuin ”paikallinen sopimus” on ollut voimassa. Tästä esimerkki, joka sisältää kaikki mahdolliset herkut ja porkkanat:

– Yritys maksaa 10% alennettua palkkaa työntekijöille kolmen vuoden ajan.

– Sitten yrityksen taloudellinen kannattavuus on kohonnut sellaiselle tasolle, että työntekijöille aletaan maksaa täyttä TES-palkkaa seuraavien kahden vuoden ajan.

– Viiden vuoden kohdalla havaitaan, että yrityksellä olisi varaa maksaa sijoitetulle pääomalle tuottoa yli 5% vuodessa, vaikka se maksaa työntekijöille täyttä TES-palkkaa. Tämä yli 5% menevä yrityksen maksukyky käytetään ensisijaisesti korvaamaan työntekijöiden palkkavajetta ensimmäisten kolmen vuoden ajalta. Toissijaisesti se käytetään maksamaan työntekijöille bonuksia kolmen ensimmäisen vuoden ajalta, siten että palkaksi muodostuu lopulta 10% yli TES:in eikä 10% alle TES:in.

Toisin sanoen: Yrittäjä väitti, että toiminta ei tule olemaan taloudellisesti kannattavaa, jos palkkoja ei alenneta 10% alle TES-palkan. Työntekijät suostuivat vedonlyöntiin, jossa heidän palkkansa on 10% alennettu jos yrittäjä on oikeassa, mutta 10% korotettu jos yrittäjä on väärässä. 10% alennettua palkkaa maksettiin kolmen vuoden ajan. Kun lopulta osoittautui, että yrittäjä oli väärässä väittäessään että toiminta ei tule olemaan taloudellisesti kannattavaa, hän häviää vedon ja maksaa työntekijöille lopulta 10% TES-palkan ylittävän korvauksen niiltä kolmelta vuodelta, joiden aikana hän osallistui vedonlyöntiin maksamalla palkkoja 10% alle TES-palkan.

Tässä esimerkissä työehtoihin tulisi jonkun verran yrittäjämäisyyttä, työntekijät osallistuvat yrityksen riskiin suostumalla alennettuun palkkaan, mutta riskin mukana tulee myös oikeus osallisuuteen yrityksen taloudellisesta menestyksestä yli normaalin TES-palkan, jos menestystä saavutetaan määrätyn aikarajan sisällä, joka voisi olla 5 vuotta, jos ei jopa 10 vuotta.

IonMittler

Moniulotteisen demokratian puolestapuhuja. Kansan tahto on moniulotteinen, ja pääsee kunnolla oikeuksiinsa vain jos myös päätöksenteko on riittävän moniulotteista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu