Perus-Suomen asemasota Eurostoliittoa vastaan: syksyyn asti kunnes paketti kaatuu?

Sebastian Tynkkynen puhui eduskunnassa yksin 8 tuntia putkeen. Kyllähän tuollaisen työvuoron pystyy ihminen vetämään jos haluaa, vaikka melkein joka päivä. (Jos siinä saa pitää wc-taukoja välillä.) Neljällä tai viidellä elvytyspaketin vastustajalla pystyisi viivyttämään päätöksentekoa tarvittaessa vaikka seuraaviin eduskunta-vaaleihin asti, jos jatkosodan henkeä löytyisi tarpeeksi. Tässä ei tarvitse edes päivystää metsässä kuusen juurella 30 asteen pakkasessa rynnäkkökiväärin kanssa. On lämpöiset oltavat, ja ruokaa riittää.

Elvytyspakettia koskeva keskustelu ei voi päättyä sen takia, että puhujat eivät enää jaksa. Kyllä he jaksavat, vaikka puoli vuotta putkeen. Keskustelu tulee päättymään vain siinä tapauksessa, että puhujat itse päättävät lopettaa. Miksi he päättäisivät lopettaa sen poliittisen taistelun EU:n liittovaltio-kehitystä vastaan, jonka he ovat nyt aloittaneet? Tarjolla on sotasankarin viitta monen kansalaisen silmissä, vaikkakin ehkä petturin viitta suunnilleen yhtä monen muun kansalaisen silmissä.

Jos Perussuomalaisten kannatus gallup-kyselyissä ei lähde kovin merkittävään laskuun — ja miksi lähtisi, kun puolue antaa nyt äänestäjilleen sitä mitä ovat luvanneetkin — elvytyspakettia koskevan palvelunesto-hyökkäyksen lopettaminen jättäisi vähän oudon tunnelman äänestäjille. Miksi he lopettivat, ja antoivat eduskunnan hyväksyä elvytyspaketin? Se olisi vähän samanlainen tilanne kuin Kokoomuksen kuuluisa ”tyhjää äänestäminen”, ei oteta muka kantaa, mutta siten toimimalla käytännössä sinetöidään elvytyspaketin hyväksyminen.

Miksi tällainen menettely on mahdollista Suomessa, puheiden pitäminen ikuisesti ja ilman takarajaa? Alunperin se oli varmaankin tahaton porsaanreikä, jota ei osattu huomioida, kun Suomen perustuslakia ja lakeja laadittiin. Mutta tällaista viivytys-taktiikkaa on käytetty vuosikymmenien saatossa jo kolme kertaa, ennen parhaillaan menossa olevaa neljättä kertaa. Tässä vaiheessa ei ole enää kyse tahattomasta porsaanreiästä lainsäädännössä, vaan koko kansan tiedossa jo vuosikymmeniä olleesta ominaisuudesta. Jota ei ole päätetty tukkia, vaikka on tiedetty tällaisen olevan mahdollista. Kyse on tietoisesta valinnasta sallia tällainen menettely.

Tässä sitä siis mennään, taas kerran, koska on katsottu hyväksi jättää tämä mahdollisuus lainsäädäntöön. Moni paheksuu sitä, mutta sellaisia puolueita ei ole montaa, jotka eivät olisi koskaan historiansa aikana osallistuneet yhteenkään jarrutus-keskusteluun.

Minä pitäisin sitä hieman yllättävänä, jos elvytyspakettia koskeva maraton-keskustelu päättyy ennen kuin EU on potkinut Suomen ulos siitä sopimuksesta. Siihen tarvittaneen noin 105 päivää kestävä urakka siistiä sisätyötä kahvikupposen ääressä, vähintään neljältä tai viideltä asialleen omistautuneelta kansanedustajalta. Suurinpiirtein talvisodan pituinen taistelu.

Suomen kansalla on kuitenkin sananvaltaa tässä asiassa. Jos gallup-kyselyt osoittavat, että Perussuomalaisten äänestäjät eivät anna tukeaan tälle menettelylle, se saattaisi antaa maraton-puhujille aihetta keskeyttää operaatio ennen kuin se johtaa tavoiteltuun lopputulokseen, ja EU:n taloudellinen integraatio saisi mennä menojaan. Jos kansa sitä haluaa, kyllä kansa sen vielä saa, ennemmin tai myöhemmin.