Poliittisesti korrektit teeskentelevät kuin jalkapalloilijat loukkaantuneensa aina jostain
Poliittinen keskustelu muistuttaa paljon jalkapalloa, jossa pelaaja saattaa pienestä mitättömästä hipaisusta heittäytyä maahan kuoleman tuskissa pariksi minuutiksi. Sitten kuolemaa tekevä pelaaja kurkistaa varovasti silmänurkasta tuomariin päin, onko vastapuolelle tulossa ehkä joku rangaistus, parhaassa tapauksessa ulosajo. Jos ei, pelaaja kokee ihmeparantumisen, ja kohta hän juoksee taas kentällä kuin rusakko.
Poliittisesti korrektien ihmisten maailma on menossa samaan suuntaan. Jos joku sanoo jotain väärää, sen ilmoitetaan ”loukanneen syvästi” jotain tahoa, ja sitten otetaan itku-potku-raivarit oletettujen tuomareiden suuntaan, toivoen että väärin jotain sanoneelle tulisi joku rangaistus. Kaikessa sananvapauden ja omantunnon vapauden hengessä toki, mutta mahdollisimman kova rangaistus mielellään.
En viihdy sellaisessa maailmassa. Siinä on jotenkin pohjois-korealainen pohjavire, jos on vaarallista nauraa väärälle vitsille, tai sanoa jotain ideologisesti väärää. Ahdistaa. Tuntuu kuin vanne kiristäisi päätäni. Lisäksi tykkään kukkasista. Jos samaa kysytään toistamiseen, niin tykkään edelleen kukkasista, koska vastasin edelliseen kysymykseen niin, ja pelkään että minusta tehdään huonoja johtopäätöksiä, jos vastaan toisella kerralla eri tavoin samaan kysymykseen. Tekisi mieli vastata välillä että en tykkää kukkasista, mutta en uskalla tehdä sitä. Pelottaa mitä siitä seuraisi, jos muuttaisin vastaustani välillä.
Teeskennellä osaan kyllä, jos arvaan tai epäilen, miten yhteiskunta odottaa minun käyttäytyvän ja vastailevan kysymyksiin. Se on elämää, mutta ei aitoa elämää.
Toisin kuin Jurgen Klinsman aikanaan, nykyiset sosiaalisen median kasvattamat yhteiskunnallisesti aktiiviset nuoret eivät välttämättä teeskentele mitään, vaan he oikeasti reagoivat ehdollistettuihin ärsykkeisiin, sanoihin, kuviin tai konsepteihin, samoin kuin olisi perusteltua reagoida esimerkiksi fyysiseen väkivaltaan, sotaan tai sortoon. Nykypolvi haluaa poistaa elämänmaailmastaan tällaiset triggeröivät ärsykkeet niin että kaikkialla olisi aina vaan yksi ja sama puhetapa taikka konsepti esimerkiksi sukupuolen käsitteellistämisestä. Nykyään ihmiset korostavat omaa sekä oletettujen kansanryhmien haavoittuvuutta kuville, sanoille ja konsepteille.
Projekti on täysin päinvastainen 1970-luvun vaihtoehto- ja vähemmistökulttuureille, joissa haluttiin monimuotoisuutta ja sitten omalla treenillä yritettiin vähentää omaa haavoittuvuutta ja alttiutta reagoida erilaisiin toissijaisiin ärsykkeisiin. (Tämä ei siis ole se setämiesten ”Mitään ei saa enää sanoa” -väittämä, joka voidaan perustellustikin kyseenalaistaa, vaan selkeä fakta kun erilaisten konseptien rinnakkaista olemassaoloa ei haluta enää hyväksyä.)
Ilmoita asiaton viesti
Naulan kantaan!
Ilmoita asiaton viesti
Yhteiskunnassa puhutaan moniarvoisuudesta, mutta ajetaan yksiarvoisuutta.
Ilmoita asiaton viesti
Kaivataan myös monikulttuurisuutta, mutta silti kotoutetaan, joka tarkoittaa minusta kaltaistamista.
Ilmoita asiaton viesti
Ylen agenda -pitää mölyt mahassa- on sovellutus tunnetusta Omertan laista kutsua osallistujat keskusteluihin Ylen mielen mukaan.
Jussi Halla-aho kuittasi Antti Rinteen huolen oikeistouhasta murahtamalla, että Rinteen suu käy nopeammin kuin ajatus. Muita hän kehottaa valitsemaan sanansa huolella kun puhutaan Trumpin politiikasta. Hän onkin kirkkoslaavin tohtori, valitsemassa valituista valituimpia.
Omerta – vaikenemisen laki – on muita lakeja vahvempi.Totuus ei tule esiin, sillä se tekisi kipeää. Se on inkvisitiota, kirkollista kuulustelua harhaoppisten kitkemiseksi, käänteisesti.
Ilmoita asiaton viesti
YLEn ”keskustelu” on niin huono vitsi, että sinne en mene. Kas kummaa että valtiollinen toimija tarjoaa kaikkein kapeimman sananvapauden kansalaisille kertoa mielipiteensä julkisesti?
Ilmoita asiaton viesti
Onko monesti kutsuttu?
Ilmoita asiaton viesti
Periaatteessa kyllä, onhan siellä usein uutisen lopussa avoin kutsu kenelle tahansa ”keskustella” kyseisestä uutisesta, eli esittää vapaasti ihan mitä tahansa mielipiteitä, joista oikeanlaiset hyväksytään julkaistavaksi.
Ilmoita asiaton viesti
OK, käsitin väärin. Luulin että viittasit Ylen toimitukselliseen sisältöön.
Ilmoita asiaton viesti
Tarkoitin YLE uutisten ennakko-sensuroitua kommentointi-ominaisuutta, kuten myös tämän rönsyn aloittaja Rönkkö.
Ilmoita asiaton viesti
Voin tarkoittaa myös joka-aamuista ennen 8 varttia kutsuttujen ns. asiantuntijoiden lässyttäessä TV1:ssä yhdestä jos toisestakin aiheesta. Psykiatri Claes Andersson taisi aloittaa käytännön ihmisluonteen tuntijana antaen heille tilaisuuden kokea hetken kuuluvansa valituista valituimpiin.
Ilmoita asiaton viesti
Ja mikä pahinta niin ”palvelusta” on pakko maksaa toisin kuin vaikkapa ”puheenvuorosta”
Ilmoita asiaton viesti
Yleensä palvelun laatu on kääntäen verrannollinen siihen, kuinka pakollista palvelusta maksaminen on käyttäjille.
Ilmoita asiaton viesti
Tai miten varma duuni on (Vrt. Neuvostoliiton Aeroflot)
Ilmoita asiaton viesti
Ymmärrän kyllä jalkapallosta otetun esimerkin, mutta en ymmärrä mihin blogisti tähtää tällä vertauksellaan kun se sovelletaan poliittiseen elämään.
Onko tarkoitus että kun ihmiset tai ihmisryhmät ilmaisevat mielipiteitään, joko hienovaraisemmin, tai sitten brutaalimmin, niin niihin ei sitten saisi reagoida mitenkään. Pitäisi vain hyväksyä mielipiteenilmaisut sellaisenaan, vaikk olisi eri mieltä.
Jos on eri mieltä jostain mitä joku politikko tai politikon taustaryhmä tekee tai sanoo, siitä ei saisi pöyristyä, tai ei ainakaan missään tapauksessa saisi esittää pöyristymistään. Tätäkö blogisti haluaa.
Tietenkin blogistilla on minun mielestäni täysi oikeus pöyristyä siitä jos joku toinen pöyristyy siitä mitä joku kolmas on sanonut tai tehnyt kka blogistin pöyristyminen voi olla joko oikeutettua tai vähemmän oikeutettua, mutta myös minulla on omasta mielestäni oikeus pöyristyä blogistin pöyristyksestä, siitä ettei blogisti ilmeisesti sallisi ihmisten ylipäätänsäkään pöyristyä yhtään mistään.
Ilmoita asiaton viesti
Jotain mieltä saa aina olla, mutta ammatti-pöyristyjät pyrkivät manipuloimaan yhteiskuntaa muuttamaan tekemisiään ja sanomisiaan. Siinä on se ero, että pöyristymisen päämäärä on vaientaa muut ja viedä heiltä oikeus olla julkisesti eri mieltä kuin pöyristyjä.
Siinä on myös ero vapauden ja Pohjois-Korean tyylin välillä: onko oikeus olla julkisesti väärää mieltä, vai painostaako joku taho heti korrektiuteen?
Ilmoita asiaton viesti
Eikös se ole vallan luonnollinen asia että sellaista jonka koetaan olevan aivan väärässä mielipiteineen yritetään painostaa. Siinä voidaan tietenkin leikkiä pöyristymistä ja niin yleensä tehdään, mutta se että joku pöyristyy tahallaan ei ole vastaava rikos kuin jalkapallo-ottelussa loukkaantumista näytteleminen. Jälkimmäisessä tapauksessa joku lavastetaan syylliseksi ja siitä seuraa väärä sanktio, eli oikeusmurha. Jos joku pööyristyy tahallaan, siitä ei ketään yleensä laiteta jäähylle, ei ainalkaan sen pöyristymisen perusteella.
Sitäpaitsi mikä tahansa kritiikki toisen mielipiteitä tai käyttäytymistä vastaan voidaan tulkita pöyristymiseksi väärin perustein, kun se ei mitään pöyristymistä oikeasti edes ole, vaan se on vain kritiikkiä jonkun toisen käytöstä tai mielipiteitä kohtaan.
Jos joku esittää kritiikkiä niiden 70 miljoonan Trumpin kannattajan mielipiteitä kohtaan joiden mielestä USA:n vaalitulos oli väärennetty ja hyökkäys kongressiin oikeutettu, niin se voi olla osoitus pöyristymisestä, mutta se voi olla myös pelkästään kritiikkiä näiden Trumpin kannattajien mielipiteitä ja heidän toimintaansa kohtaan.
Ilmoita asiaton viesti
> Eikös se ole vallan luonnollinen asia että sellaista jonka
> koetaan olevan aivan väärässä mielipiteineen yritetään painostaa
En ota kantaa ”luonnollisuuteen”, en ole biologi.
Mutta tässä on villakoiran ydin varsin konkreettisesti, että kaipaan yhteiskuntaa jossa ei painosteta väärää mieltä olevaa, vaan yhteiskunta on aidosti moniarvoinen ja sitä kunnioittava. Jos olen jotain mieltä, saan olla sitä mieltä ja edistää sitä näkökulmaa äänestämällä jne. — ja lopputulos ratkaistaan äänestäen, ei painostaen toisia osapuolia muilla keinoin kuin vaihtoehtoisten mielipiteiden tuominen esille kilpailevina vaihtoehtoina.
Ilmoita asiaton viesti
Mutta jos tuo minkä sinä koet painostamisena onkin jonkin toisen osapuolen näkökulmasta vain oman näkökulman esiin tuomista, mikä on vapaassa yhteiskunnassa ihan normaali asia. Mielipiteiden esittäminen on sallittua, jos nyt ei aivan kotiin tunkeuduta, kuten Hjallis Harkimo tekee jossain vaalimainoksessaan.
Kukin osapuoli pyrkii tietenkin painostamaan muita osapuolia omalle kannalleen ja sitten äänestetään kuka parhaiten onnistui. Sitähän se demokratia on.
Jos vain toinen osapuoli painostaa niin siinä käy helposti niin että se painostavampi osapuoli kerää ne äänet, niin että on aika vaarallista jättää painostamatta, jos haluaa että oma mielipide saa vahvan edustuksen parlamentaarisessa päätöksenteossa.
Ilmoita asiaton viesti
Ei se ole, jos toinen osapuoli vaatii toiselle rangaistusta sanomisistaan. Hankamäen laillisen kirjan tai perus-nuorten laillisen tweetin rangaistukseksi valtion tukien menetys. LGBT-liikkeen Suomessa ja globaalisti harrastama työnantajien painostaminen jopa irtisanomaan laillista mutta väärää mieltä oleva työntekijä. Siinä pyritään hakemaan ihan konkreettisia rangaistuksia ideologisen jakolinjan toiselle täysin lailliselle osapuolelle.
Ilmoita asiaton viesti
”Ei se ole, jos toinen osapuoli vaatii toiselle rangaistusta sanomisistaan. Hankamäen laillisen kirjan tai perus-nuorten laillisen tweetin rangaistukseksi valtion tukien menetys. ”
En nyt ota kantaa Hankamäen kirjan laillisuuteen tai persunuorten twiittien laillisuuteen, en ole tutustunut niihin kovin tarkasti, enkä tunne lakiakaan siltä osin.
Mutta eikö kuitenkin ole niin että valtion jakamilla tuilla eri osapuolille ole jotkut edellytykset joiden pohjalla niitä tukia jaetaan ja tuen saajien pitäisi tietenkin yrittää pysyä niiden edellytysten puitteissa, jos haluavat tukia saada.
En tässä nyt halua ottaa kantaa niihin edellytyksiin joita tuen saaminen edellyttää, ne edellytykset voivat olla oikeita tai vääriä, mutta tuen myöntäjien tulee kuitenkin toimia omien sääntöjensä puitteissa, ihan riippumatta siitä kuka ja kuinka moni on Hankamäen teoksesta tai persunuorten twiiteistä pöyristynyt.
Mitä tässä haluan sanoa on se että toisin kuin jalkapallokentällä, pöyristymisen esittäminen ei auta, kun avustusten myöntäjät tekevät päätöksiä siitä miten avustuksia ja määrärahoja käytetään, avustusten myöntäjien pitää tavata omia ohjeitaan ja toimia niiden mukaisesti eikä piitata siitä miten ihmiset joko pöyristyvät tai ovat innoissaan persu-nuorten twiiteistä ja Hankamäen kirjasta.
Ilmoita asiaton viesti
Avustusten myöntäjä päättää itse omat sääntönsä. Mikä onkaan kätevämpää kuin asettaa säännöksi, että valtion avustusten saaja on velvollinen edistämään avustuksista päättäneen puolueen ideologista agendaa.
Mainittujen tapausten laillisuudesta voimme tehdä sen päätelmän, että ne olivat erittäin paljon julkisuutta saaneita tapauksia, joista ei kuitenkaan tiettävästi ole aloitettu rikostutkintaa, vaikka niitä tahoja on pilvin pimein, joiden märkä uni olisi päästä aloittamaan rikostutkinta ja rankaisemaan väärämielisiä poliittisia tahoja, jos siihen näyttäisi olevan laillisia edellytyksiä.
Ilmoita asiaton viesti
Tietenkin avustuksien ja rahojen myöntäjillä pitää olla oikeus määritellä omat ehtonsa sille miten avustuksia myönnetään.
Rikostutkinta alkaa tietenkin siinä tapauksessa jos on toimittu maan parlamentissa säädettyjen lakien vastaisesti. Avustuksen myöntämisen lakkauttamiseen riittä se jos on toimittu avustuksen myöntämisen perusteina olevien sääntöjen vastaisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Hankamäki? Nyt alan pöyristyä…
Ilmoita asiaton viesti
Nyt vähän mopo keulii. Jos ajatushautomo toiminnallaan ei täytä julkisen tuen edellytyksiksi asetettuja kriteerejä, on täysin oikein että tuki peritään takaisin. Jos urheilujärjestö vaikka ryhtyisi edistämään nuorison tupakointia, liikuntaharrastusten sijaan, eikö olisi kohtuullista periä yhteiskunnallinen [myönnettäessä liikunnan edistämisellä ehdollistettu] tuki takaisin?
Ilmoita asiaton viesti
On totta, että avustuksista päättänyt poliittinen puolue asetti ehdoksi, että avustukset täytyy käyttää kyseisen puolueen poliittisen ideologian edistämiseen. Siltä osin pidän tätä kommenttiasi järkevänä.
Sitä en pidä järkevänä, että tilanne on päästetty tällaiseksi, että poliittisen ajatushautomon (!) valtion tuen ehtona on, että täytyy edistää toisen puolueen (!) poliittista ideologiaa.
Ilmoita asiaton viesti
Mikä puolue päätti avustuksesta? Onko sinulla tuosta jokin todiste, niin kannattaisi nopeasti tehdä rikosilmoitus. Tuohan on kavallus!
Ilmoita asiaton viesti
Päättävä ministeri oli Keskustan edustaja, molemmissa tapauksissa. Eihän se kavalluksen kriteereitä täytä missään tapauksessa.
Ilmoita asiaton viesti
Päättäisit nyt kuka päätti, puolue vai ministeri?
Ilmoita asiaton viesti
Puolueen ministerillä on vähemmän vapaata tahtoa kuin ihmisellä on Jumalan edessä. Tai teoriassa on kyllä vapaa tahto, mutta seuraamukset puoluen taholta tulisivat nopeammin kuin Jumalalta Jumalan tahtoa rikkoessa. Ministerillä on ehkä yksilönä jotain pientä liikkumatilaa päätöstensä pienissä yksityiskohdissa, mutta suuret suuntaviivat sanelee puolue, eikä vain puolue, vaan itse asiassa kaikki hallituspuolueet yhdessä, joko suostumalla pitämään hallituksen koossa tai hajottamalla hallituksen.
Tuon esipuheen jälkeen arvioisin hatusta heittäen, että edellä puheena olevat tapaukset tukien takaisin perinnästä olivat niin suuria kohuja, että ministeri ei ollut yksin päätöstä tekemässä, vaan taustalla oli ei vain oman puolueen vaan myös muiden hallituspuolueiden hengitys ja kehotus niskassa.
Ilmoita asiaton viesti
Minä taas arvelen, ettei ministeriä ole edes takaisinperintäpäätöksellä vaivattu, kun asia on ihan peruskauraa virkamiestyöksi. Yllättyisin jos tuosta on ministerin tai hallituksen päätöstä tehty. Jos on, niin ministereillä on liikaa aikaa näperrellä mitättömien pikkuasioiden parissa ja heidän lukumääräänsä tulisi nopeasti vähentää.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä nuo tapaukset julkisuuteen siten näyttäytyivät, että ministeri ensimmäisenä kommentoi lehdistölle että me alamme selvittää takaisinperinnän mahdollisuutta. Kyllä se ministerin ohjauksessa menee, kun on poliittisia pisteitä jaossa.
Sehän oli molemmissa tapauksissa täysin hatusta vedettyä ja veteen piirrettyä tulkintaa, onko avustuksen ehtoja rikottu lainkaan vai ei, ja montako euroa peritään takaisin jos on vuoden aikana rikottu sääntöjä jossain määrin.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen Perustan tapauksessa perittiin takaisin juuri niin paljon kuin ajatuspaja selvityksessään ilmoitti tuohon Hankamäen kirjaprojektiin käyttäneensä. Ei siinä mitään piirretty veteen. Päätöksen virkavastuulla tehneet henkilöt löytyvät myös liitteestä. Toisesta en muista yksityiskohtia lukeneeni, eikä kiinnosta riittävästi, että alkaisin kaivaa.
https://minedu.fi/documents/1410845/4449678/Ministeri%C3%B6n+p%C3%A4%C3%A4t%C3%B6s+valtionavustuksen+osittaisesta+takaisinperinn%C3%A4st%C3%A4+8.9.2020.pdf/1da37516-5164-f3dc-7a6f-c1e75b4fd75d?t=1599567400201
Ilmoita asiaton viesti
Toisessa tapauksessa perittiin aika paljon enemmän kuin yhdistys ilmoitti käyttäneensä rahaa mainitun tweetin kirjoittamiseen.
Ilmoita asiaton viesti
Kai siellä on muutakin tehty kuin twiittailtu? Jos eivät osanneet muita käyttökohteita eritellä kuin twiittailun, niin oli toki syytäkin periä takaisin.
Ilmoita asiaton viesti
On tehty muutakin kuin rikottu sääntöjä, mutta kaikki tuet lähti, myös sen aktiivisuuden osalta, joka ei rikkonut sääntöjä. Kuten sanoin, veteen piirretty rangaistus.
Ilmoita asiaton viesti
Jos tiedossasi kerran on mihin tukea oli käytetty, kannattaisi kertoa se, eikä vain kirjoitella ympäripyöreitä. Veteen piirretyksi sinä kutsuit Suomen Perustankin takaisinperintää, kunnes kaivoin päätöksen esiin, joka oli tarkkarajainen ja konkreettinen.
Ilmoita asiaton viesti
Tästä voin luvata sinulle palkinnoksi hyvän mielen koko loppuviikoksi, jos havaitset että Perusnuorten takaisinperintä kohdistuu vain siihen osaan rahoista, jotka käytettiin sääntöjen rikkomiseen.
Ilmoita asiaton viesti
Miten ajattelit että tuolla toisella väitteelläsi olisi enää sen vertaa uskottavuutta, että viitsisin laittaa asian eteen tikkua ristiin? Tarkistin faktat siitä väitteestäsi, josta minulla oli mieli- ja muistikuva. Väite osoittautui odotetusti satuiluksi niin päätöksentekijän kuin takaisinperintäperusteen osalta. Se riittää minulle. Hyvä mieli tosin ei tullut vääräksi osoittamisesta, vaan muistikuvani paikkansapitävyydestä. Vielä ei ole dementia iskenyt.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt meillä on saavutetun ennakkoluulon ongelma. Voi meitä.
Ilmoita asiaton viesti
Ei ole. Minä vain en välitä siitä kun yritit kääntää todistustaakan.
Ilmoita asiaton viesti
Loukkaantuminen ja pöyristyminen ovat hieno tapa saada ilmaista julkisuutta ja julkisia päähän taputuksia.
Lisäksi voi esim. poliitikko mukavasti fokusoida toimintansa tuohin pöyristymiseen ja löysäillä pari päivää mukavasti ihan kympillä, tekemättä mitään oikeasti järkevää. Koska se aiheesta pöyristyminen vie sen vähäisenkin tehollisen työajan.
Ilmoita asiaton viesti
Lisäksi kaikenlaisesta pöyristyminen on erinomainen poliittinen agenda. Siinä ei tarvitse keksiä mitään kehityskohteita yhteiskunnalle, mitään mistä olisi oikeasti hyötyä, kunhan vain vastustetaan tunteen tasolla kaikkia ja kaikkea.
Ilmoita asiaton viesti
Loukkaantuminen on ihan perusoikeus, jota puolustan voimakkaasti. Jokaisella on oikeus loukkaantua juuri niin paljon kuin haluaa, ihan mistä huvittaa. Sitä kutsutaan mielipiteenvapaudeksi. Heillä on myös täysi oikeus itkeä asiasta niin äänekkäästi kuin viitsivät. Sitä kutsutaan sananvapaudeksi.
On sitten ihan eri keskustelu, onko loukkaantuminen objektiivisesti katsottuna aiheellista, tai onko siitä itkeminen fiksua.
Ilmoita asiaton viesti
Täysin samaa mieltä. Kyllä sydämistyneenäkin pitäisi osata käyttäytyä ihmisiksi.
Ilmoita asiaton viesti
”Jokaisella on oikeus loukkaantua juuri niin paljon kuin haluaa, ihan mistä huvittaa.”
Nykyään pyritään ennakkoimaan kaikenlaista loukkaantumista siten, että vastuu loukkauntumistesta on ”väärän” mielipiteen esittäjällä, ei loukkaantujalla. Toisin sanoen kyse on vihapuheesta eikä mielipiteestä, jos joku loukkantuu taikka pahoittaa mielensä siitä.
Ilmoita asiaton viesti
Sen kun pyrit, paha sinua on estääkään. Fiksua olisi kuitenkin käyttäytyä ihmisiksi, mutta sitä ei tietenkään mikään laki vaadi. Loukkaantuminen on ihan määritelmällisesti asia, jonka henkilö tekee itse. sitä ei voi kukaan muu ohjata. Jos joku pyrkii tietoisesti loukkaamaan, on se kai lähinnä käytöstapojen puutetta ja jos loukkaa tietämättömyyttään, on se kai sivistyksen tai tunneälyn puutetta. Noita voi onneksi itse kehittää. Vaikka kuinka pyrkisit olemaan loukkaamatta toisia, on heillä kuitenkin aina oikeus loukkaantua. Eihän sitä voi mitenkään estää, kun jotkut haluavat loukkaantua jopa toisten puolesta, vaikka asia ei edes heitä koskisi.
Ilmoita asiaton viesti
Valtaosa poliisille ilmoitetuista rikoksista, kuten varkauksista ja lievemmistä pahoinpitelyistä kirjataan vain ilmoitetuksi, eikä niitä kukaan varsinaisesti tutki/ syyllistä etsi, koska ei ole resursseja. Mutta täysin mitättömiä lauseita tai villapaidan värejä sitten tukitaan ja jopa vuosia. Ei mene monenkaan oikeustajuun nykyinen systeemi.
Ei ole myöskään kovin tasa-arvoista tai kestävää, että Suomessa on nykyisin niin eriarvoisia ihmisiä, joista toisista ei saa sanoa mitään poikkeavaa, edes aiheesta ja toisia saa miten mielikuvitus vain mahdollistaa.
Ilmoita asiaton viesti
Näin on.
Ilmoita asiaton viesti
No Suomeen on perustettu poliittinenpoliisi perussuomalaisten nuorten toimesta, ”poliisipäällikkönä” Jani Mäkelä, urkkimaan peruskoululaisten tuntoja https://twitter.com/ps_nuoriso/status/1349363983367753728
Suomi ”pelastuu” hohhoi…
Ilmoita asiaton viesti
Voit ihan vapaasti muuttaa vastaustasi vaikka joka kerta. Ei siitä mitään rangaistusta seuraa. Sinusta muodostuu vain oikeudenmukainen kuva päättämättömänä ja epäjohdonmukaisena tuuliviirinä. Ei kai silläkään ole niin väliä? Esimerkiksi Paavo Väyrynen on tehnyt tuosta poliittisen brändin, joka on kantanut vuosikymmeniä.
Ilmoita asiaton viesti
En tiedä huomasitko, että blogissa mainitut kysymykset (kiristääkö vanne päätäsi, pidätkö kukkasista) kuuluivat armeijan psykologiseen testiin (ainakin sen suomenkieliseen versioon) niihin aikoihin kun me olimme asevelvollisuus-ikäisiä. Ja siinä tosiaan kysyttiin kukkasista kahteen kertaan. Ja sillä todella oli merkitystä, miten niihin vastasi. Ei sitä silloin kukaan tiennyt, mutta nykyään on julkista tietoa, että sitä pidettiin naisellisena ja ei-toivottuna ominaisuutena johtajalle, jos tykkää kukkasista. Niin tieteellistä oli armeijan psykologinen testaus tuolloin, eikä ihme, koska psykologia ei juuri ylitä kaikilta osin edes tieteen kynnystä, sellaista villiä arvailua ja spekulointia se on ollut jo Freudista alkaen.
Ilmoita asiaton viesti
Vai ei kukaan tiennyt? Johan tuolle silloin naureskeltiin, että ihanko oikeasti halu olla kukkakauppias jotenkin profiloisi ihmisiä. Siksihän sitä kutsuttiin palikkatestiksi, kun riitti että omasi edes jonkinlaiset kognitiiviset kyvyt, tuon testin rakenteen ymmärtämiseksi. Jälkikäteen olen miettinyt, että ehkä sillä ei ollut edes tarkoitus profiloida psykologisesti, vaan testata kognitiota ja keskittymiskykyä. Sitten on vain piruillessa keksitty hassunhauskoja kysymyksiä…
Siitä en osaa sanoa, kysyttiinkö ruotsinkielisessä testissä myös halusta olla kukkakauppias, kun tein omani suomen kielellä. Mutta juuri niin kuin sanoin, vaihtelevat vastaukset olisivat varmasti luoneet kuvan epäjohdonmukaisuudesta ja ihan aiheesta olisi katsottu sopimattomaksi johtotehtäviin.
Ilmoita asiaton viesti
Palikkatesti oli kai se matemaattisen älykkyyden testi.
Päätä kiristävä vanne oli aikansa meemi, jota viljeltiin paljon puheessa, mutta sitä ei tiedetty, mitä johtopäätöksiä niistä kysymyksistä tehdään. Nykyään on paljastettu ainakin se, että kukkasista ei ollut soveliasta pitää. Ei tiedetty, mikä on ”oikeiden vastausten sarja”. Jos olisi tiedetty, sen olisi voinut kertoa pikkuveljelle, ja pikkuveli kavereilleen, ja lopulta koko saapumiserä olisi osannut antaa ”oikeat” vastaukset.
Ilmoita asiaton viesti
Jos ei osaa päätellä mikä on oikea vastaus kysymyksiin ”Haluaisitko olla kukkakauppias?” ja ”Kiristääkö vanne päätäsi?” kun sitä armeijassa kysytään, niin pitäisi vapauttaa palveluksesta. Oikea taas riippuu lähinnä vastaajan tavoitteista.
Ilmoita asiaton viesti
Onhan se täysin selvä asia, että kukkakauppias on naisellinen ihan höhlä ammatti, ei se ole sotilas eikä mikään joka kukkakauppiaan uraa suunnittelee.
Vaikka jotkut ovat kukkakauppiaan ainoita poikia, ja ura perheyrityksessä on jo valmiiksi pedattu hopeisella tarjottimella.
Mutta sitä parempi heille, jos vapautuvat armeijan velvoitteista ja pääsevät toteuttamaan feminiinisiä ihan höpsöjä mieltymyksiään.
Ilmoita asiaton viesti
Oli muuten aika huono idea tehdä johtamisesta rangaistus, eli johtotehtäviin pyrkimiseen oli negatiivinen kannustin. Monia hyviä tyyppejä viritti jonkun kupletin välttyäkseen pidemmältä palvelukselta. Tahallaan väärin vastattuja kysymyksiä, tahallaan huono Cooper-tulos, ihan mitä tahansa.
Ilmoita asiaton viesti
Tupakaverini joutui kuitenkin aliupseerikouluun vastoin tahtoaan ja veti sitten kännin ja nilkka auton oven väliin ja pam. Pääsi pois, mutta mahtaako nilkka olla kunnossa?
Ilmoita asiaton viesti
Todella fiksua. Hyvä Suomi.
Ilmoita asiaton viesti
Ja jotta karman laki toteutuisi kaveri ajoi myöhemmin autolla ulos ja jalat lensivät sivuikkunasta ulos ja jäivät auton alle. Olisi päässyt pois senkin takia.
Ilmoita asiaton viesti
Minä yritin tehdä kaikkeni, jotta ”palikkatestin” tulos olisi, että ”ei ole johtaja ainesta”. Oli näet pakko päästä äkkiä takaisin töihin.
Silti Kersantti Taipale oli haastattelussa poikkeuksellisen mairea ja kysyi sitten ihan sivumennen haluja ”aukkiin”
Kauhea huuto seurasi kieltävää vastaustani, mutta sanoi lopuksi ymmärtävänsä. Ei se ”palikkatesti” mitään meinannut. Terveisiä KymJP:n kouluttajalle, jos satut eläkkeellä näitä lukemaan 🙂
Ilmoita asiaton viesti