Seksuaalisuus on tabu puheenaihe, Pride-viikollakin

Pride-viikon teemana on nostaa tabu seksuaalisuus hetkeksi pöydälle. Seksi on yksi vaietuimpia aiheita yhteiskunnassa, mutta ei pelkästään siksi että ihmiset eivät kehtaisi puhua siitä. Vaan myös siksi, että vaikeneminenkin voi olla tavoitteellista vallankäyttöä. Silläkin voidaan pyrkiä johonkin päämäärään.

Vanhempi poikani oli viime vuonna peruskoulun neljännellä luokalla. Lukuvuoden edetessä aloin jossain vaiheessa ihmetellä, miksi pojalla ei ole koskaan ympäristöopin kirjaa kotona mukana. Syyksi osoittautui se, että ympäristöopin kurssi tehtiin netissä, ilman minkäänlaista paperille painettua materiaalia. Pojallani jäi niin paljon läksyjä rästiin, että lopulta opettaja teki sen mitä hän mielellään olisi jättänyt tekemättä, ja kertoi vanhemmille mikä kurssi oli menossa ympäristöopissa, ja että vanhempien pitäisi auttaa lasta tekemään kurssin kotiläksyt.

Kurssin aiheena oli murrosikä, ja siinä ohessa myös mm. sukupuolten moninaisuus. Monen lapsen vanhempien mielestä ehkä tabu aihe opetettavaksi niinkin nuorena kuin peruskoulun 4. luokalla. Opettaja pyyteli anteeksi oppilaiden vanhemmilta ja tarkensi Wilma-viestillä, että kurssin aiheena ei ole seksi, vaan ainoastaan murrosikä ja sukupuolten moninaisuus, ei sen kummempaa. Sen takia se kurssi varmaankin oli nettikurssi. Oletan että tarpeeksi monen oppilaan vanhemmat lähettäisivät häiritsevää postia opettajalle, tai tuhoaisivat opetusmateriaalin, jos sukupuolten moninaisuudesta tai edes murrosiän fyysisistä muutoksista kertova materiaali olisi 4. luokan oppilaiden repussa, ja kulkeutuisi kotiin vanhempien nähtäväksi.

Näyttää siltä, että koulu päätti tehdä aiheesta tabun, asian josta ei kerrota oppilaiden vanhemmille. Mutta ei häveliäisyyden takia. Kumpikin osapuoli olisi kyllä valmis keskustelemaan aiheesta täysin avoimesti. Liiankin avoimesti. Koulu kehtaisi kyllä opettaa täysin avoimesti sukupuolten moninaisuudesta. Mutta myös joidenkin oppilaiden vanhemmat kehtaisivat kritisoida täysin avoimesti koulun oppimateriaalin sisältöä. Niinpä aihe julistetaan tabuksi, ja siitä yritetään vaieta, jotta vain koulu pääsisi ääneen, mutta vanhemmat eivät. Tavoitteellista vallankäyttöä sekin.

Tuossa oppimateriaalissa ei lueteltu viittäkymmentä sukupuolta, mutta sen verran siinä mentiin yksityiskohtiin, että transseksuaalinen ja muunsukupuolinen oli määritelty erikseen. Tai jotain sinne päin. En ole vihkiytynyt LGBTI-aatteen kaikkiin pieniin yksityiskohtiin. Pojalleni ei muodostunut käsitystä, mitä eroa niillä on. Koulun oppimateriaalin suunnittelija taisi haukata vähän liian suuren palan omenapiirakkaa.

Tämän aiheen läksyjä oli siis pojallani rästissä, ja niitä siinä ihmeteltiin nettisivun äärellä, mitä vastattaisiin kysymyksiin. Yksi kysymys oli, mikä on muunsukupuolinen. Selitin pojalle, että se tarkoittaa ihmistä, joka ei ole tyttö eikä poika. Pojan silmät kirkastuivat, ja hän sai ahaa-elämyksen: ”Jaa, onko se niinkuin joku avaruus-olio?” Emme jättäneet tuota vastausta nettiin, vaan sensuroimme sen. Jos koulu kohteli aihetta tabuna, niin kohtelimme mekin pojan keksimää vastausta tabuna, ja vaikenimme siitä. Vastasimme kysymykseen, että se on sellainen joka ei halua olla tyttö eikä poika.

Seksuaalisuuden tabu asema perheessämme oli uhattuna tämän vuoden keväällä, kun minulle syntyi kolmas lapsi, tyttö. Siinä äidin mahan kasvaessa 8-vuotiaalle ja 11-vuotiaalle pojalleni tuli selväksi, että vauva kasvaa pikku hiljaa äidin mahassa. Mutta miten se vauva on saatu sinne äidin sisään alunperin? Tätä 8-vuotias poikani pohdiskeli keväällä itsekseen, ja kysyi sitä minultakin. Aioin vastata kysymykseen ”en tiedä”, mutta sitä ennen poika ehti jatkaa omaa ajatteluaan ääneen: ”Onko se niin, että kun tyttö rakastuu tosi paljon, sitten se saa vauvan?” Vastasin että joo varmaankin.

Internetin aikakaudella voisi kuvitella, että kaikki lapset ovat nähneet jo kaiken peruskoulun alkuun mennessä, ja tietävät kaiken seksistä. Netistähän löytyy seksiä rajattomasti. Ja netti minun pojallani on ollut käytettävissä 3-vuotiaasta asti. Hän oli 3 v 9 kk ikäinen, kun harkitsin pelikonsolin ostamista hänelle joululahjaksi. Mutta sitten keksin, että älypuhelin on paljon halvempi ja toiminnoiltaan monipuolisempi pelikone. Puhelimeen saa paljon ilmaisia pelejä, toisin kuin pelikonsoliin, johon ne maksavat hunajaa ja mansikoita. Niinpä pojallani on ollut älypuhelin rajattomalla nettiyhteydellä jo 3-vuotiaasta asti. Seksiä sieltä ei ole ilmeisesti löytynyt vielä toistaiseksi. Netistä löytää vain sen mitä sieltä etsii.

Seksistä ei puhuttu sanaakaan minun lapsuuden kodissani aikuisten ja lasten kesken. Ei koskaan, ei yhtään kertaa. Siitä ei ole puhuttu myöskään minun lasteni kanssa. Koulu rikkoo pian hiljaisuuden, jos koulukaverit eivät ole sitä vielä tehneet, järjestämällä seksiä käsittelevän kurssin 5. luokalla. Ihan hyvin tämä toimii, en näe tarvetta tehdä mitään toisin. Vaikka onhan niitä toisenlaisiakin perheitä. Sellaisia, joissa tämän ikäisiä lapsia opetetaan jo valitsemaan, minkä sukupuolen he haluaisivat itselleen.