Sosialidemokratia osoittautui marxismia sopeutuvammaksi kamppailussa eloonjäämisestä
Yksi monista marxisteista tai kommunisteista Puheenvuoron blogistien kaartissa on tänään jäänyt keikkatauolle kirjoittelusta, pettyneenä siihen että korona ei kaatanutkaan kapitalistista maailmantaloutta.
Muutama sana marxilaisuudesta tähän väliin.
Darwinin ajatus sopeutuvimpien organismien eloonjäämisestä sopii politiikkaan varsin hyvin. Se poliittinen liike säilyy elinvoimaisena aikakaudesta toiseen, joka parhaiten sopeutuu muuttuviin olosuhteisiin. (Pst… Keskusta, miltä näyttää maaseudun tulevaisuus?)
Karl Marx julisti sinänsä älykästä, mutta kaavamaisen dogmaattista sanomaa tulossa olevasta maailmantalouden romahduksesta. Marxin elämänkerrassa voimme nähdä hänet yhdessä Friedrich Engelsin kanssa lukemassa päivän sanomalehdestä uutisia maailmantalouden romahduksesta, jollainen tapahtui hänen elinaikanaan. Innostuneena parivaljakko pohti, onko tämä nyt se suuri romahdus, joka Marxin teorian mukaan on tulossa, joka tuhoaa kapitalismin, ja sitten maailma siirtyy kommunismiin. Marx joutui pettymään omana elinaikanaan, ja myös korona-epidemiaan toivonsa asettaneet joutuvat ilmeisesti pettymään tällä kertaa.
Marx näki jo elinaikanaan sosialidemokratian nousun. Nuo kurjat kompromissin tekijät, jotka veljeilevät kapitalistien kanssa, ja siten viivyttävät tulossa olevaa maailmantalouden romahdusta. Marx oli taipumaton idealisti, joka kieltäytyi tunnustamasta, että sosialidemokratian epäpyhä symbioosi kapitalistien kanssa on resepti, joka tulee pysymään pystyssä myrskyjenkin läpi. Koska se on joustava ja neuvotteleva. Darwin sanoisi että sopeutumiskykyinen muuttuviin olosuhteisiin. Toisin kuin dogmaattinen marxismi. Siksi toinen näistä kahdesta on selvinnyt aikakausien saatossa elinvoimaisempana kuin toinen.
Nyt kun on keksitty ajattelutapa, että valtio pelastaa veronmaksajien rahoilla pankit ja yritykset, jos ne eivät itse pysy pystyssä, on keksitty kumipallon tavoin joustava mekanismi, joka ei tuhoudu vaikka sen heittäisi betoniseinään. On vaikea nähdä että Marxin ennustus kapitalismin romahduksesta voisi toteutua näissä olosuhteissa. Kapitalismi ei ole enää kivenkova ja periksiantamaton lasipallo, jollaisena Marx sen näki omana aikanaan. Ja saattoi nähdä ihan oikeinkin. Kapitalismi on muuttunut, ja oppinut tanssimaan tangoa sosialidemokraattien kanssa. Mutta sitä Karl Marx kieltäytyi tunnustamasta todeksi, että kapitalismi saattaisi muuttua erilaiseksi kuin se oli hänen elinaikanaan. Ja sen seurauksena hänen mahtipontiset laskelmansakin menettäisivät merkityksensä, kun laskukaavassa olevat luvut vaihtaisivat arvoaan — tilanteen mukaan ja aina tarpeen vaatiessa.
Hyvinkin näin, vaikka itse tunnenkin Marxin opit vain pintapuolisesti. Mutta teoriasi tuntuu melko toimivalta viimeisen (noin) sadan vuoden tapahtumien valossa. Kiinnostava kirjoitus.
Suomalaiset sosialidemokraatit voisivat kyllä opetella hieman lisää sitä joustavuutta. Se parantaisi kansalaisten elämää merkittävästi.
Ilmoita asiaton viesti
En minäkään ole Pääomaa lukenut. Taitaa jäädä väliin tässä elämässä.
Ilmoita asiaton viesti
Asiallisen kritiikin minimivaatimus on kritiikin kohteen tunteminen.
Ainakin itseäni huvitti kun Jordan Peterson-Zizek -debatissa Peterson ei selvästi tuntenut kommunismin perusfilosofiaa yhtään. Misquotteli pelkän kommunistisen manifestin perusteella. Ja siinäkin paistoi esiin se, että jopa tämä ohut läpyskä oli luettu huolimattomasti, tutustuttu oli enimmäkseen esipuheeseen.
Toki kohdallasi kiehtovaa on, että olet huomannut että Marxin teoriassa tehdään aika paljonkin ennusteita. Ja ne ovat olleet järkyttävän osuvia. Marxin ajatus maailman makaamisesta on hyvä.
Samalla olen tyytyväinen huomioistasi sosiaalidemokratiasta. Se on tavallaan jotain jota ei nyt kuitenkaan ehkä kannata pelkän verotuksen kautta katsoa (kuten suosittua on, koska USA:n yksi puolue voidaan tiivistää ”less tax” -liikkeeksi tavalla joka oleellisesti tiivistää sen ydinhengen ja suomessa näitä kopsataan kontekstintajuttomasti laajakaistan datansiirtonopeudella).
Itse näen että ilman sosiaalidemokraattista jarruelementtiä (ei siis ajatus SDP:stä kokonaisvaltaisena ratkaisuna vaan osana koneistoa) kapitalismi havaitusti johtaa tuloerojen kasvuun. Erityisesti omaisuuden perimisen jne. ei ansaittuun rahansiirtoon liittyen. Kommunismi viehättää kun on paljon joilla ei ole mitään ja joilla ei ole muuta keinoa saada mitään.
Sosiaalidemokratian temppu on tavallaan se, että harvaa kiinnostaa vallankumous jos duunari saa työllään hankittua melkein yhtä hienon auton kuin naapurinsa.
Itse tosin kannustankin passivoivaan työvoimapolitiikkaan. Ei. Me emme maksa työttömille hyvyyttämme. Vaan nimenomaan passivoidaksemme heidät. Jos tyyppi joka ei käytännössä voi saada työtä, hän helposti mellakoi. Mutta ei viitsi jos on vähän kaljaa, kiljupönttö valtion tukeman vuokrakämpän nurkissa ja joku pleikkapeli johon tuhertaa sitä liikaa vapaa-aikaa. (Ei, Suomessa ei 100 prossaa tyypeistä saa duunia jos vaan yrittävät hakea ; Kohtaanto-ongelma on syvä ja repivä. Jordan Petersonilla oli tässä aika rajujakin viestejä jotka ovat minusta ainakin osittain tosia tai todensuuntaisia. Työelämä vaatii yhä enemmän ja enemmän erilaisia kognitiivisia kykyjä joita kaikilla ei vaan ole. Nämä ei pitkäaikaistyöllisty vaikka itkisi. Toki heidät voidaan saada kahdeksi viikoksi myymään epäonnistuneesti Aku Ankkaa puhelimella.)
Ilmoita asiaton viesti
Oikeaoppiset marxilaiset pitävät sosialidemokratiaa kapitalismin rattaiden voiteluna, jota kapitalismi tarvitsee torjuakseen kommunismin. Siksi he eivät näe sitä minkäänlaisena vaihtoehtona kommunismille, ehkäpä jopa kaikkein suurimpana esteenä vallankumouksen toteuttamiselle. Hiukan tähän toki viittasitkin kirjoituksessasi.
Marx erehtyi siinä, että kapitalismi ei voisi muuttua eikä hän myöskään osannut nähdä tulevaisuutta, jossa kapitalismi suurimmalta osaltaan perustuu kokonaan muunlaiseen ”tuotantoon” kuin duunarimassojen selkänahasta riistettyjen kehruujennien ääressä tehdyn työn tuloksiin. Hänen kaptalismissaan ei ollut IT-alan yksinyrittäjiä, konsultteja tai taloudellisesti menestyviä kirjailijoita, iskelmälaulajia j.n.e.
Myöskään hän ei osannut nähdä palveluammattien tai tavaran kuljettamisen voimakasta kasvua kansantaloudessa varsinaisen teollisen tuotannon osuuden vastaavasti laskiessa. Hän oli nähnyt automatisoitumisen mainitsemalleni kehruujenniasteelle, mutta ei tilannetta, jossa tuotanto tapahtuu kokonaan ilman ihmistyövoimaa.
Ilmoita asiaton viesti
Sosialidemokratia on työläisten tarjous rauhansopimuksesta kapitalisteille. Marx halusi voittaa sodan, ei lopettaa sitä.
Ilmoita asiaton viesti
Suunnilleen tästä syystä marxistit / kommunistit pysyivät aina heikkoina Ruotsissa.
Siellä sosiaalidemokraatit ymmärsivät ”liittoutua” kapitalistien kanssa saaden aikaan, työrauha kauppatavarana, työväelle parannuksia elinehtoihin ja työehtoihin. Näillä he puolestaan voitelivat aggressiivisimmat sosialistit.
Ilmoita asiaton viesti
Kapitalisti pitää itsellään lisäarvon. Sosialismissa lisäarvoa tulee kansalle. Sosialidemokraatti verottaa sekä kapitalistin että duunarin lisäarvon.
Ilmoita asiaton viesti
Oikein, paitsi sosialismissa ei yleensä ole onnistuttu kovin hyvin sen kansalle tulevan lisäarvon jakamisessa kansalle tasapuolisesti. Jos tuo temppu onnistuisi, kuka tietää vaikka kansa voisi ollakin melko tyytyväinen siihen vähään, mitä jaetaan tasan kaikkien kesken.
Ilmoita asiaton viesti
Jos tarpeeksi suuri osa kansasta on kapitalisteja, se tarkoittaa sitä, että kansa saa sittenkin sen lisäarvon. Ja suuremmat kapitalistit käyttävät lisäarvon pitkälti uuden tuotannon investointeihin.
Toki se voi tapahtua monimutkaisen finanssijärjestelyn kautta, jossa näennäisesti raha tuottaa itse lisää rahaa, mutta se on vain silmänlumetta. Finanssilaitosten ja pörssin ultimaattisena funktiona on pääomien tarkka kysynnän ja tarpeen mukainen allokointi uustuotantoon.
Kapitalismi on ylivoimainen sosialismiin verrattuna kansantalouden kakun kasvattamisessa. Siihen liittyy sekä tuotanto että jakelun järjestäminen. Lisäksi kapitalismi on ylivoimainen kansantalouden resurssien allokoinnissa ihmisten todellisten tarpeiden ja halujen mukaisesti niin tuotannon laadun kuin määränkin osalta tuoteryhmittäin.
Jos sosialismi jossain pystyttäisiin toteuttamaan sen aitojen periaatteiden mukaisesti ilman, että tuloksena olisi jonkinlainen hirmuvalta, niin silloin sosialismin etuna kapitalismiin nähden olisi jokaiselle ihmiselle taattu kansankodin turva sekä eräänlainen oiekaoppisuus sen suhteen, että kaikki tuotanto tapahtuisi siksi, että sitä tarvitaan eikä siksi, että siitä tienattaisiin rahaa.
Ilmoita asiaton viesti
Oikein viisaat poliitikot saisivat sosialismin toimimaan, mutta riittävän viisaista poliitikoista on pula. Niinpä kapitalismi onnistuu yleensä paremmin.
Ilmoita asiaton viesti
Viisauden lisäksi tuo vaatii häikäilemättömyyttä ja despotismia.
Ilmoita asiaton viesti
Sosialismissa lisäarvoa tulee kansalle.
… ja kommunismissa lisäarvoa tulee puolueen johdolle, täsmälleen kuten feodalismissa aatelistolle.
Ilmoita asiaton viesti
Marx loi ainoastaan kapitalismin kritiikin. Mitään varsinaista vaihtoehtoa kapitalismille Marx ei luonut. Sen loivat eri ihmiset, mm. Lenin. Ja sekin jäi keskeneräiseksi sillä tavoin että bolshevikkien vallankaappauksen jälkeiset ajat olivat kaaosta. Mm. Leningradin väkimäärä pieneni neljännekseen.
3/4 osaa Leningradin väestöstä murhattiin tai pakeni tai kuoli nälkään ja kylmään vallankaappauksen jälkeen.
Sosiaalidemokraattien suhde kapitalismiin ei ole aina ollut auvoinen. Porvaripuolueet valitsivat mieluummin yhteistoiminnan natsipuolueen kanssa kuin yhteistoiminnan sosiaalidemokraattien kanssa. Pitivät natseja pienempänä uhkana yhteiskuntarauhalle kuin sosiaalidemokraatteja.
Jälkikäteen on tietenkin helppoa sanoa että olisi pitänyt menetellä toisin, toisaalta kukapa tietää mitä olisi tapahtunut mikäli sosiaalidemokraatit olisivat päässeet valtaan Saksassa 30-luvulla.
Ainakin yritysten sosialisointeja olisi tapahtunut runsaasti. Allenden Chilessä kuorma-autoilijoille ilmoitettiin että tuovat kuorma-autonsa paikallisen AKT:n eteen, sillä valtion asetuksella tuotantovälineet otetaan valtion omistukseen. Vastaavaa olisi tapahtunut myös Saksassa, jolleivät porvarit olisi liittoutuneet natsien kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
On totta, että Marx jätti tahallaan määrittelemättä tarkemmin, miten valtiota ja taloutta pitäisi käytännössä johtaa, yksityiskohtien tarkkuudella, kun kapitalismi on kumottu. Hän sivuutti sen pienen sivuseikan olankohautuksella ”työläiset saavat vallan”. Suurin sokea piste siinä oli kuvitelma, että työläiset ovat moraalisesti yhtenäinen joukko, jotka pyrkivät samaan päämäärään ja taloudelliseen tasa-arvoon. Työväen liikkeen historia osoittaa ihan muuta: pieniin omia etuoikeuksiaan lobbaaviin ammattiryhmiin pirstoutunut riitaisa joukko, joka myisi vaikka mummonsa saadakseen itselleen korkeamman palkankorotuksen kuin muut saavat. Myös valtion johtoon nousevat yksittäiset henkilöt muodostavat korruption riskin, joka toteutui erityisesti Stalinin kohdalla. Korruption ja kommunismin sisäisen uuden luokkajaon ongelmaa Marx ei juuri nähnyt eikä käsitellyt.
Ilmoita asiaton viesti
Luultavammin Marxilla ei ollut hajuakaan, miten taloutta voisi käytännössä hoitaa. Hän kun ei osannut hoitaa omaakaan talouttaan, vaan eli muitten siivellä.
Ilmoita asiaton viesti
Marxilla oli tuloja, mutta hän ei laittanut suuta säkkiä myöden, vaan piti näyttää porvarillista menestyvää julkisivua ulospäin. Elettiin hienosti omassa talossa, lapsilla pianonsoiton opettaja, ja kaikkea muuta mitä työläisillä ei todellakaan ollut tuolloin.
Ilmoita asiaton viesti
Mutta kulttuurimarxismi, eli marxilaiset arvot ilman sosialistista taloutta, voivat hyvin. Marxilaisia arvoja ovat tasa-arvo, feminismi, ateismi ja internationalismi. Porvarillisia arvoja ovat koti, uskonto ja isänmaa.
Ilmoita asiaton viesti
Ateismi vs. uskonnollisuus on trendi, joka elää omaa elämäänsä erossa politiikasta. Heijastuu toki politiikkaankin, mutta saa voimansa ihmisten henkilökohtaisesta vakaumuksesta. Kaupungistuminen vapauttaa ihmiset kauemmas lähiomaisista, joiden mahdollinen uskonnollisuus erityisesti vanhemmassa ikäpolvessa hallitsee koko sukua nuorisoon asti pienissä yhteisöissä. Ateismin ilmentyminen julkiseksi trendiksi on tarvinnut henkilökohtaista vapautta ja elintilaa, tarpeeksi suurta fyysistä etäisyyttä omiin vanhempiin ja isovanhempiin, jotta kehtaa elää elämäänsä kuten itse kokee parhaaksi.
Isänmaa vs. internationalismi, toki kansainvälinen iso raha on kansainvälinen ja lobbaa globalisaation puolesta. Vähemmän superrikkaalla oikeistolla on taipumusta nationalismiin. Monopolin saa niin paljon helpommin kansallisesti kuin globaalisti, ja sitten siitä on kiva pitää kiinni kynsin hampain. Kansallisen tason rikkaille globalisaatio on uhka, mitä jos sieltä tulee etevämpi kilpailija, joka vie itseltä bisneksen?
Feminismi alkaa olla jo oikeistonkin asialistalla. Naispappeus tuli ja valloitti kirkon, yhä kapeneva osa kansasta haluaa enää ajatella naisista alamaisena sukupuolena, jonka paikka on kotona lapsia hoitamassa. Toki jossain tulee raja vastaan, millainen annos naisten oikeuksien ajamista on trendikästä koko kansalle oikeistoon asti, ja mikä menee liiallisuuksiin ja alkaa tympiä oikeistoa. Sukupuoliroolien dogmaattinen häivyttäminen ihan vain ideologisista syistä on sellainen aihe. Oikeisto haluaisi säilyttää sukupuoleilla perinteisiä rooleja, joskin niiden taloudellista tasa-arvoa suostutaan edistämään.
Taloudellinen tasa-arvo kaikkien ihmisten kesken, erityisesti sosiaaliturva kaikkein köyhimmille, on mysteeri, joka ei täysin seuraa ihmisten tulotasoa. Kaikki rikkaat eivät halua USA:n tyylistä ”köyhät kyykkyyn ja kadulle”-yhteiskuntaa. Mutta jotkut nukkuvat yönsä makeasti USA:ssa, ja äänestävät sosiaaliturvan kehittämistä vastaan.
Ilmoita asiaton viesti
En usko että jumalaan uskominen liittyy niinkään läheisyyteen. Ateismi yleisyys näyttäisi korreloivan yhteiskunnissa yleisen koulutustason kasvun kanssa, koska se johtaa usein indokrinaation murenemiseen. Draiverina on siis todennäköisemmin valistus. Uskontokuntiin kuulumiseen läheisten sosiaalinen paine toki vaikuttaa.
Ilmoita asiaton viesti
Marxin kritiikki ja arvio kapitalismista on tieteellinen ja dialektiikan ymmärtämistä.
Ristiriita omistajan ja omistamattoman välillä on vallinnut kaikissa yhteiskuntajärjestelmissä: plebeiji ja ruoskittava, kartanonherra ja maaorja, kapitalisti ja työläinen.
Kaikilla järjestelmällä on ollut omana aikanaan yleistä kehitystä edistävä vaihe. Lopulta ne ovat kuitenkin muodostuneet kehityksen jarruksi, tulleet tiensä päähän. Näin on käynyt kapitalismillekin.
Eurooppalainen oikeistososialidemokratia liimautui kapitalismin kylkeen ja apuvoimaksi 1900-luvun alkuvuosina. Lopullinen kommunismin ja sosialidemokratia ero tapahtui 1914 kun Saksan sosialidemokraatit valitsivat rauhan ja internatiolismin sijasta sodan ja nationalismin antaessaan tukensa maan keisarin ja kapitalistien sodalle.
Ilmoita asiaton viesti
Kaikki järjestelmät ovat olleet aina omalla tavallaan joustavia, myös kapitalismi.
Kun orjayhteiskunnassa oman maan orjat alkoivat kapinoida, hankittiin orjat muualta sotien avulla. Kun feodalismissa maaorja kapinoi, siirryttiin maanvuokraan. Kun kapitalismissa työläinen ei voi paikallaan uusintaa työvoimaansa, siirryttiin velkaa kaikille-talouteen.
Muihin järjestelmiin verrattuna kapitalismi on kuitenkin nopeamman sortumisen edessä: luonnonvarat eivät kestä jatkuvaa talouden kasvua, ympäristö ja ihminen eivät kestä lisääntyvää saastumista.
Ilmoita asiaton viesti
Oletko tullut ajatelleeksi, että myös luonnon saastumisen tai talouden kasvun rajojen tullessa vastaan kapitalismin ja sosialidemokratian symbioosi tulee joustamaan, ja hyväksymään rajat jotka tulevat vastaan?
Ilmoita asiaton viesti
” luonnonvarat eivät kestä jatkuvaa talouden kasvua”
Kapitalistit ovat ottaneet tämän huomioon. Nyt tehdään jo bisnestä visioilla Marsin muuttamisesta asumiskelpoiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Rauno Lintunen, kyllä, 70-luvun alussa vedottiin juuri siihen että Neukkulassa ei ole ympäristöongelmaa kun paha kapitalisti ei ole sitä aiheuttamassa.
Mutta sitten kävikin ilmi, että Neukkulan ympäristöongelmat olivatkin paljon suurempia kuin kapitalistimaissa.
Sama juttu taitaa olla luonnonvarojenkin hyödyntämisessä. Mitäpä duunaria kiinnostaa, jos öljyt valuvat taigalle tai jos tehtaassa käytetään luonnonvaroja holtittomasti.
Ilmoita asiaton viesti
Koska aatteita ja ohjelmia ajetaan aina ihmisten kautta, tai pikemminkin ihmiset toimivat joidenkin ohjelmien ja henkilökohtaisen maailmankuvan kautta, ei siis käytännön tasolla ole mitään ”sosialidemokratiaa” tai
”kommunismia” sellaisenaan.
Teoria-tasolla näistä voi lukea oppikirjoista, pamfleteista ja elämänkerroista.
Mutta käytännössä pitäisi aina puhua kenen sosialidemokratia: esim. Suomessa, Väinö Tannerin, Väinö Leskisen, Rafael Paasion, Mauno Koiviston, Kalevi Sorsan, Paavo Lipposen, Erkki Liikasen, Erkki Tuomiojan, Antti Rinteen sosialidemokratia.
Tietystikään yksittäinen toimija ei operoi tyhjiössä, historia ja perinteet ovat yksilölle läsnä. Samoin ryhmän paine.
On myös aina jotain täysin abstraktia, aatteelle ominaista. ”Sosialidemokratian ruma kämmenenjälki”, kuvaili eräs kirjailija kulkiessaan Tukholmalaisella esikaupunkialueella. Epäesteettistä, persoonatonta, käytännöllistä, säädeltyä, yhteisökeskeskeistä, ei kenenkään omaa.
Ilmoita asiaton viesti
Totta kai taiteilijan kädenjälki näkyy teoksessa, mutta silti olen taipuvainen ajattelemaan ideologioita, en niiden johtohenkilöitä. Kokoomus on koko ajan suurinpiirtein Kokoomus, vaikka puoluejohto on vaihtunut vuosikymmenten saatossa, enkä osaa nimetä heistä edes murto-osaa.
Ilmoita asiaton viesti