Suomesta maailman ainoa oikeusvaltio: oikeuskulut (leik)kuriin
Suomi on oikeusvaltio vain kauniissa juhlapuheissa. Oikeutta saa kyllä, ja pääsääntöisesti varsin rehellistäkin oikeutta. Mutta se maksaa sen verran paljon, että keskituloisten kansalaisten mahdollisuus saada oikeutta on lähinnä teoreettinen. Oikeutta olisi myytävänä Porschen hintaan, mutta Peugeotia ajava tavis kansalainen ei sitä osta, ehkä koskaan elämänsä aikana.
https://yle.fi/uutiset/3-11751261
Asiantuntijat ja hallitus aikovat taas kerran ”tehdä asialle jotain”. Eivät he mitään konkreettista sille tule tekemään. Eikä se johdu siitä, mikä puolue on vallassa ja mikä on oppositiossa. Poliitikoilla näyttää olevan krooninen ja universaali kyvyttömyys tehdä tälle asialle mitään, jolla olisi todellista merkitystä.
YLE uutisessa haastateltu professori Johanna Niemi rohkenee ehdottaa sellaista uudistusta, että vastapuolen maksettavaksi voitaisiin tuomita asianajajien laskutusta enintään 110 EUR + ALV = 136,40 EUR tunnilta, ja enintään 80 tuntia. Se tekee ”vain” 10,912 EUR. Hävinneen osapuolen oma asianajaja laskuttaa toki saman verran, joten oikeudessa hävinneelle Peugeot-kuskille kertyisi maksettavaa 22,000 EUR pelkästään oikeudenkäynnin kuluja. Sen päälle vielä se varsinainen riita-asian korvausvaatimus.
Tämä on siis professorin radikaali visio, että lakisääteisesti voitaisiin määrätä oikeudenkäynnin kustannuksille näin ”kohtuullinen” yläraja. Nykyään tällaista ylärajaa ei ole, ja nuo kustannukset voivat paukkua yli kirkkaasti.
Onneksi maailmassa on myös radikaaleja ajattelijoita, joten meidän ei tarvitse tyytyä tämän professorin tulevaisuuden visioon. Vaikka virkamiehet sellaista jo laativatkin ”täyttä vauhtia” (eli valmista tulee parissa vuodessa).
Perinteisistä oikeudenkäynneistä pitäisi luopua kokonaan pienimmissä riita-asioissa. Menettelyn pitäisi olla kuluttajariita-lautakunnan käsittelyä muistuttava, jossa riidan osapuolet käyvät lautakunnan järjestelmän kautta vapaaseen tahtiin ja ilman asianajajaa kirjallisen keskustelun, jossa he esittävät omat argumenttinsa ja todisteensa, ja pystyvät myös vastaamaan vastapuolen argumentteihin, sekä protestoimaan niissä mahdollisesti olevia totuuden vastaisia väittämiä.
Kun osapuolilta loppu bensa tankista, ja kaikki ovat sanoneet mitä heillä on sanottavaa, sitten lautakunta tutustuu esitettyihin väitteisiin ja tekee asiasta ratkaisun, joka on oikeuden tuomion asemassa. Kustannukset olisivat korkeintaan 500 EUR koko prosessille.
En tarkoita tällä vapaaehtoista sovittelua. Tarkoitan että se ei ole vapaaehtoista, vaan ainoa tarjolla oleva mahdollisuus. Uusi alin oikeusaste, jossa ei ole tuomareita eikä asianajajia. Vain terve maalaisjärki. Sillä pääsee elämässä paljon pidemmälle kuin moni luuleekaan.
—
Ion, hyvä ja ajankohtainen nosto! 🙂
Kun meille on jo luotu sovittelujärjestelmä, niin miksi siitä ei julkisuudessa juuri lainkaan uutisoida; tai miksi ei uutisoida niistä monista onnistumisista ja sovituista riita-asioista, joita järjestelmä tuottaa jatkuvasti.
Olen itse toiminut muutaman vuoden ajan (muistaakseni 2002 – 2004) Jyväskylässä koulutettuna sovittelijana Jyväskylän kaupungin riita- ja rikosasioiden sovittelutoimistossa.
Muistaakseni itse onnistuin aina saamaan aikaan sovintoratkaisun, ja tiedän tuolta samalta ajalta, että muidenkin saman sovittelutoimiston sovittelijakollegojen sovittelut johtivat yleensä hyvään lopputulokseen ja sovintoon.
Voisimme oikein mainiosti laajentaa sovittelujärjestelmää esim. asuntokauppariitoihin:
Niissä olisi hyvä olla mukana asunnon ostaja, myyjä, kohteen välittänyt kiinteistönvälittäjä (LKV)/myyntiedustaja/asunnon välittäneen välitystoimiston vastaava hoitaja sekä LKV-pätevä puolueeton ja koulutettu sovitteluasiantuntija.
Sovittelussa voisi olla mukana myös mahdollinen kohteen ennen kauppaa tarkastanut kuntotarkastaja/kuntotarkastusfirman edustaja sekä joskus myös virallinen tavarantarkastaja.
Tällainen järjestelmä säästäisi valtavasti aikaa ja rahaa, niin yhteiskunnalta kuin asuntokaupan osapuoliltakin.
Kohtuumaksu kullekin osapuolelle, joka sovitteluun osallistuisi voisi olla 300 – 500 euroa (sis. alv) riippumatta siitä, päästäänkö sovintoon. Kohteen tarkastanut kuntotarkastaja ei maksaisi mitään tästä sovittelusta, mutta on mielestäni velvoitettu joka tapauksessa osallistumaan sovitteluun oman vastuunsa perusteella. Tavarantarkastajilla on myös omat kulunsa, josta he veloittavat erikseen, kun heidät pyydetään sovitteluun (he eivät siis maksa sovittelusta, vaan he ovat puolueeton osapuoli, joka kutsutaan tarvittaessa, jos tulee erimielisyyttä esim. tehdyn kuntotarkastuksen laadusta).
Tämä 300 – 500 euron maksu varsinaisille sovittelun osapuolille (myyjä ja ostaja sekä välittäjä) jo kannustaisi sovintoon asiassa, koska sovinnon synnyttyä yleensä raha/korvaussumma/remontti lähtee liikkumaan johonkin suuntaan, ja asiassa voidaan samalla tehdä tarvittavat tilitykset, joiden yhteydessä nämä sovittelusta aiheutuneet maksut/kulut voidaan sitten kohdistaa oikeille vastuutahoille ja maksaa pois – tai antaa maksuajat.
Tällä em. 300 – 500 euron summalla (per sovittelun osapuoli) kunnat saisivat omat kulunsa pois tästä asuntokauppojen sovittelujärjestelmästä, tilavuokrista sekä kulukorvauksista/palkkioista/palkasta heidän kouluttamilleen asuntokauppariitojen sovittelijoille.
Syntyneet asuntokauppariitojen sovittelusopimukset kirjattaisiin sitten virallisesti oikeuden päätöksellä sitä varten perustettuun ”sovintorekisteriin” ja siten yhdessä sovitut asiat voidaan pistää täytäntöön heti ja niiden rikkomisesta yhdessä sovitut kohtuulliset sankiot olisivat heti ulosottokelpoisia, jos joku ei sovituissa sopimuksissa pysyisi.
Mitäpä tuumisitte tästä edellä esitetystä?
Kannattaisikohan kokeilla parissa kunnassa? Antaisiko valtio tähän kokeiluun myös suoraa tukea kokeiluun lähteville kunnille?
Ilmoita asiaton viesti
Ei sovittelukaan halpaa ole, tällä hetkellä. Siinäkin asianajajien laskutus juoksee sovittelun toteutumiseen asti. Olen ollut mukana hyvin yksinkertaisen asian sovittelussa, jossa asianajaja laskutti 2000 EUR. Jos kyseessä on aito riita, jossa toinen osapuoli on aidosti väärässä, tuskin oikeassa oleva tarjoutuu maksamaan kahta tonnia siitä hyvästä että tonnin riita saadaan sovittua, joten siinäkin on painetta että 2000 EUR ei riitä, vaan väärässä oleva osapuoli voi joutua maksamaan molempien osapuolten paritonniset saadakseen sovinnon, joka säästää hänet vielä kalliimmilta oikeuskuluilta.
Nykyinen asianajajien avustuksella käytävä sovittelu on iso askel oikeaan suuntaan, mutta ei päämäärä johon kannattaa pysähtyä kovin pienissä riita-asioissa.
Mutta tosiaan kaikki tuollaiset rutiininomaiset kiistat, joita on paljon ja johon joku asiantuntija voi helposti erikoistua, kuten asuntojen kunto (myytäessä tai vuokralaisen muuttaessa pois), sekä huoltajuus-kiistat, ovat sellaisia jotka kannattaisi siirtää kokonaan pois oikeusjärjestelmästä, asiaan perehtyneen komitean ratkaistavaksi nopeasti, asiantuntemuksella ja pienin kustannuksin.
Ilmoita asiaton viesti
Ion, minä tarkoitin, että olen ollut vapaaehtoisena sovittelijana alla olevassa järjestelmässä Jyväskylässä, jossa palvelu oli maksuton osallistujille:
STM. ”Rikos- ja riita-asioiden sovittelu”
https://stm.fi/rikos-ja-riita-asioiden-sovittelu
—
Minun aikaisemmassa kommentissani ehdotin, jos em. järjestelmää voitaisiin laajentaa asuntokauppariitoihin ja kohtuuhintaisena maksullisena järjestelmänä sekä vaihtoehdoksi normaalille asuntokaupan oikeusprosessille, joka on kallis ja kestää vuosia..
Ilmoita asiaton viesti
Olin osallisena huoltajuus-kiistassa. Tuomari ehdotti sovittelua ensimmäisessä tapaamisessa. Sitten soviteltiin, eikä sovittelu maksanut mitään. Mutta vastapuolen asianajaja laskutti koko ajan, ja ne kulut tuomittiin maksuun sovittelusta huolimatta.
Ilmoita asiaton viesti
Ilmeisesti siitä oli kuitenkin sovittu yhteisesti näin? Sovitteluhan oli kai vapaaehtoista?
Ilmoita asiaton viesti
Asianajajan lasku ei toki ole vapaaehtoinen, asianajaja lähettää laskunsa jollekin taholle joka tapauksessa. Minä en käyttänyt asianajajaa, joten säästin 2000 EUR. Vastapuoli käytti, ja olisi menettänyt 2000 EUR, mutta tässä tapauksesa sovittelusta huolimatta oikeudenkäynti-kaareen vedoten toinen tuomari, joka ei ollut sovittelua järjestävä tuomari, määräsi tuon 2000 EUR minun maksettavakseni. (Perusteluna oli, että koska minä olin oikeudenkäynnin aloittaja, ja oikeudenkäynti peruutetiin sovitellen, teknisesti se tarkoitti että en voittanut juttua joten hävisin jutun. Sovittelu ei siis tarkoita välttämättä sitä, että juttu menee ”tasapeliksi”, vaan oletuksena jutun aloittaja joko voittaa kiistattomasti, tai kaikissa muissa tapauksissa häviää, myös sovittelun tapauksessa, ja häviäjälle voidaan tuomita vastapuolen kulut.) Mutta tosiaan molemmat olisivat joutuneet maksamaan omat kaksitonnisensa, jos molemmat olisivat käyttäneet asianajajaa, ja muutoin sovittelu olisi edennyt kuten se eteni, eikä ketään olisi tuomittu maksamaan mitään.
Ilmoita asiaton viesti
Eli jälkiviisaana voisin todeta, että olisi tullut heti alkaa sovitella em. STM:n julkisen sovittelusysteemin kautta, niin ei olisi tullut mitään kuluja kummallekaan osapuolelle.
Tiesistkö, että sinulla olisi ollut siihen mahdollisuus, vai tulitko tietämään siitä vasta jälkeenpäin?
Ilmoita asiaton viesti
Jos lasten toinen huoltaja pitää lapset itsellään pysyvästi, eli jättää noudattamatta laillista ja sopimuksiin perustuvaa velvollisuuttaan luovuttaa lapset toiselle osapuolelle, ainoa keino saada asiaan muutos on oikeuden määräys. Näin ohjeistetaan kaikkialla ja näin se asia on, sikäli kuin se toinen osapuoli tosiaan pitää ne lapset itsellään jääräpäisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Ion, LKV-pätevyys ei ole sellainen kovin helposti saatava ”titteli tai arvo”, että sen vain helposti voi jokainen sovittelija helposti opiskella.
Hyvä olisi olla tällä sovittelijalla myös asuntokaupan toimialakohtaista kokemusta ja näkemystä; siis ehkä hieman varttuneemmat LKV-pätevät sovittelijat tulisivat silloin paremmin kyseeseen – jopa jo eläköityneet LKV-pätevät henkilöt voisivat auttaa pientä korvausta vastaan tällaisissa sovinnoissa..
Ilmoita asiaton viesti
Mutta LKV-pätevyyksiä on toki monella henkilöllä, ja heidän tuntiveloituksensa on kohtuullisempi kuin asianajajilla.
Ilmoita asiaton viesti
LKV-pätevyys ei yksin riitä sovittelussa; pitää olla myös kokemusta alalta.
On nuoria juuri LKV-pätevyyden saaneita kiinteistönvälittäjiä, mutta joilta puuttuu vielä käytännön kokemusta – oikeita työvuosia alalta – niin sellaiset eivät pääsääntöisesti voisi toimia sovittelijoina (ainakaan sovittelussa yksin; toki toisen kokeneemman LKV-pätevän ”kisällinä”)
Ilmoita asiaton viesti
Kannatettava ehdotus, josta varmaan moni muukin kuin minä on samaa mieltä.
Viime vuosina on hometalo oikeudenkäynneissä poltettu paljon rahaa ja ainoita voittajia ovat olet asianajajat. Kauppakirjat pitäisi laatia siten, että sekä myyjän että ostajan oikeudet toteutuisivat ilman oikeudenkäyntiä. Ehdotan seuraavaa: Kauppakrjassa pitää olla purkuoikeus ostajalla tietyn ajan kuluessa. Myyjän oikeuksia turvaisi purkumaksu esim. 5% kauppahinnasta, jonka ostaja maksaisi purkaessaan kaupan. Lisäksi ostajan pitäisi maksaa vuokraa siltä ajalta, kun on talon omistanut.
Ilmoita asiaton viesti
Petri, ks. alla ehdottamaasi purkuoikeuteen liittyvä asuntokaupan jälkeiselle ajalle suunniteltu ”Kauppaturva”:
”Kauppaturva luo taloudellista turvaa asunnon tai kiinteistön myyjälle. Vakuutus kattaa piilovirheisiin perustuvan taloudellisen vastuun kohteesta riippuen, joko 2 tai 5 vuotta, kohteen hallinnan luovutuksesta laskettuna.”
https://www.raksystems.fi/kodit-ja-asuminen/kauppaturva/
Ilmoita asiaton viesti
kiitos tiedosta
Ilmoita asiaton viesti
Homeesta väännetään oikeudessa sadantuhannen euro edestä, vaikka loppujen lopuksi asia on hyvin yksinkertainen tunnin työ todeta, mitä on dokumentoidusti sovittu, mikä on dokumentoitu asunnon kunto, ja sitten jostain ohjekirjasta siihen noudatettava käytäntö. Kun niitä tapauksia on paljon, niihin saadaan muodostettua käytäntö jota ei tarvitse joka kerta erikseen keksiä kuin pyörää uusiksi.
Ilmoita asiaton viesti
Ion, nyt olet kyllä aika hakoteillä näiden asuntokauppariitojen sovitteluun tarvittavien asiantuntijatietojen ja kokemuksen sekä kuntotarkastusten ja muun suhteen.
Jokainen asuntokauppariita on oma yksittäistapauksensa soviteltavaksi. Ja tiedätkö mistä se tulee?
Siitä, että jokainen myyjä ja ostaja on oma persoonansa ja sovittelijalla tulee olla myös hyvä ihmistuntemus, jotta hän sovittelijana osaa ”vetää oikeista naruista” synnyttäessään tuota sopimusta; ja sovittelijalla tulee olla tietämys, että hän ei laadi lainvastaista sovittelusopimusta ja että sopimus on kohtuullinen ja realistisesti saavutettavissa kaikille osapuolille.
Asuntokauppariidat, jos mitkä, ovat erittäin monimutkaisia soviteltavia. Kokemusta niistäkin on, sekä hyvästä lopputuloksesta monien hankaluuksien jälkeen. Mukana kun on usein se kuntotarkastajakin, joka on joko myyjän tai ostajan palkkaama. Myös tavarantarkastajan lausuntoa voidaan tarvita, jos kohteessa on tehty useampi tarkastus..
Ilmoita asiaton viesti
Tuo johtuu siitä, että kyse on vapaaehtoisesta sovittelusta. Jos kyse olisi päätöksestä, silloin ei tarvitsisi osata manipuloida ihmisiä, riittää kun tuntee käytännön, mihin kategoriaan ja kenen vastuulle kyseinen asunnon vika kuuluu.
Ilmoita asiaton viesti
Ion, sovittelussa ei ole kyse manipulaatiosta.
Sovittelija pääsääntöisesti kuuntelee osapuolia: ensin toista ja sitten toista osapuolta, ja sen jälkeen kysymysten kautta saattelee sille polulle, jota kulkemalla sopu syntyy, jos on syntyäkseen.
Sovittelija ei voi manipuloida ketään, sovittelija ei ole kummankaan ”puolella”. Ei tosin sitä ole tuomarikaan: tuomari on lain ja kohtuuden puolella – ei ketään vastaan. Kuten hyvän sovittelijankin tulee olla – etenkin monisyisissä asuntokaupoissa, joissa on kyse usein molemman osapuolen isoimmista rahallisista päätöksistä oman elämänsä aikana.
Sovittelusta lähdetään hyvissä mielin elämässä eteenpäin – laiha sopu on lihavaa riitaa monin verroin parempi ratkaisu 🙂 Sovittelussa lyödään kättä päälle ja pidetään toiselle luvatut asiat, ja hattu painetaan päähän yleensä iloisena 😉 Silloin myös sovittelijalla on syytä hymyyn 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Kirjaimellisesti ottaen se ei ole kuitenkaan oikeusvaltion tunnusmerkki, että oikeassa oleva osapuoli saa vain kompromissin eikä kaikkea sitä, mitä hänelle oikeudenmukaisesti kuuluisi. Sovittelu on todennäköisesti juuri kompromissin hakemista osapuolten vaatimusten puolivälistä. Jos minulta varastetaan polkupyörä, ja varas ehdottaa kompromissina korvaavansa siitä puolet takaisin, ei se ole oikeusvaltion tunnusmerkki että minua kehotetaan vaatimaan vain puolet oikeuksistani. Sen takia tällainen sovittelu ei kuulosta kovin mielekkäältä päämäärältä, johon tulisi pyrkiä, vaan mielekkäämpää olisi erittäin edullisin kustannuksin tarjottava vakiintuneisiin käytäntöihin perustuva jämäkkä päätös siitä, mitä osapuolet ovat velkaa toisilleen. Pyytämättä heitä olemaan samaa mieltä asiasta.
Ilmoita asiaton viesti
Ion, siinä olet oikeassa, että se joka on ns. oikeassa ja jonka oikeutta on joskus hyvinkin suuresti loukattu ja hänelle on koitunut vahinkoa tai muuta hankaluutta ja mielipahaa, joutuu nyky Suomessa palkkaamaan kalliin asianajajan ja käydä oikeutta yleensä useamassa oikeusasteessa ennen kuin hän saa itselleen lakiin perustuvan päätöksen – tai joskus ennakkoluonteisen päätöksen, joka ohjaa myöhempiä vastaavassa tilanteessa olevien asianomaisten kohdalle asetettavia päätöksiä lainsovellutusten viidakossa, jos ihan eksakstia lakia ei tässä tapauksessa ole edes olemassa ja asia halutaan kuitenkin mahdollisimman lainmukaisesti ratkaista.
Tällainen pitkä oikeudenkäyntiprosessi maksaa Suomessa ihan liikaa.
Toiseksi:
Kyllä asuntokaupan sovittelussa tulee tehdyn sopimuksen olla yhdensuuntainen voimassa olevan lain mukaan, muuten sitä ei voisi oikeus vahvistaa.
Sovussa on vaan se hyvä puoli, että silloin ne asianajajien kulut ei ole niin merkittävässä osassa tehtyä päätöstä ja voidaan keskittyä paremminkin itse asiaan ja siihen, miten asia ratkaistaan ’maalaisjärkisesti’ lain mukaan ja annetaan inhimilliset maksuajat ja muut sovun ehdot.
Ilmoita asiaton viesti
—
#comment-3333703
Ion, puoliksi oikea vastaus 😉 – siitä sydän! 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä tässä selvä epäkohta on. Keskituloinen, joka joutuu maksamaan kaikki kulut hävitessään oikeudenkäynnissä, on heikoimmassa asemassa. Rikkaalle ei satu niin paljon ja köyhän ei tarvitse maksaa.
Jos asianajajan palkkio voisi enimmillään olla joku prosentti määrätystä vahingonkorvauksesta (vaikka 100%), niin pikku vääntöihin ei sitten asianajajaa saisikaan. Menisi ehdotetun alimman oikeusasteen suuntana.
Ilmoita asiaton viesti
Risto, ”Vuonna 2019 noin 41 prosentissa riita-asioista asianosaisten yhteenlasketut oikeudenkäyntikulut olivat riidan intressiä suurempia”
”Vuonna 2019 vain noin viidennes käräjäoikeuksiin laajalla haastehakemuksella vireille tulleista riita-asioista ratkaistiin pääkäsittelyssä. Toinen keskeinen kehityskulku on ollut käsittelyaikojen pidentyminen. Oikeusministeriön tilastojen mukaan vuonna 2019 pääkäsittelyssä ratkaistun riita-asian ratkaiseminen kesti keskimäärin (mediaani) noin 13 kuukautta, kun 2000-luvun alkupuolella vastaava käsittelyaika oli noin 8 kuukautta.”
https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/talous-yhteiskunta/selvitys-riita-asioiden-oikeudenkayntikulut-jatkaneet-kasvuaan
Ilmoita asiaton viesti