Suomi ei saa mitään turvatakuita NATO-hakemuksen käsittelyn ajaksi

Jos Suomi ei lähetä NATO-jäsenhakemusta, niin arvelen/”pelkään”, että on suuri todennäköisyys, että Suomi ”joutuu” suomettumaan (yhä suurempaan pelkuruuteen), petohallitsijan suhteen. Se ei kuulosta hyvältä tieltä.
(Toki muitakin näkemyksiä voi koittaa esittää.)

Suomettuminen: Ei uskalleta sanoa asioita sellaisina kuin ne ovat, Putinin suhteen. Jäädään Putin-pelkoon kiinni. Ei uskalleta laittaa hanttiin Venäjälle (Putinille), kun pelätään, että ”koulukiusaaja” yltyy kiusaamaan lisää.

Ei pidä antaa pelon johtaa päätöksen teossa: siis sellaisen pelon, että mitä peto/”koulukiusaaja” (Putin) mahtaa seuraavaksi tehdä, jos minä teen näin tai näin. Pitää uskaltaa ottaa askelia niitä päätöksiä kohti, jotka valtio näkee oikeiksi. Näin tulee tehdä huolimatta siitä mitä petovallan hallitsija meidän päätöksistämme voisi ajatella ja miten se peto voisi niihin reagoida. Peto kyllä tekee pahuutta — tehtiin me sitten mitä vain.

Meidän tulisi olla taistelemassa petovaltaa vastaan (ei tietenkään Suomen rajan yli aseilla). Samalla meidän tulisi itse pitää kiinni niistä periaatteista, että emme kosta pahaa pahalla, emmekä itse lankea samanlaisiin tekoihin, joihin peto syyllistyy: vaan pedolle pitäisi vain yksinkertaisesti yrittää laittaa stoppi. Ja tuomioistuimet sitten antaisivat tuomionsa. Meidän tulisi henkilökohtaisessa elämässä pyrkiä siihen, ettei rakkautemme kylmenisi (Jumalan sanan ja sakramenttien ravintoa tarvitsemme).
( Hengellinen regimentti: Kristitty ajattelee tavallisia venäläisiä ja oman maansa kansalaisia kohtaan myös: Jeesus on heidän ja meidän kaikkien synnit sovittanut! Vihamiehillekin tulisi yksityisessä/_henkilökohtaisessa_ elämässä tehdä hyvää, ja heidän puolestaan tulisi rukoillakin. Toki myös: Jumalan on kosto.
Mutta hyvän maallisen regimentin tulisi laittaa pahuudelle rajoja, auttamalla, aseistamalla ja sotimallakin. )

Moraalisestikin:
Jo nyt pitäisi puuttua Putinin järkyttäviin rikollisiin toimiin Ukrainan maaperällä, Siis oikeasti yrittää puuttua (ei pelkästään lähettämällä aseistusta ja pelkillä sanktioilla).
Länsimaiden pitäisi usklaltaa tehdä enemmän ja enemmän.

Garri Kasparov on lausunut (maaliskuussa):

”Ukrainalaisilla on runsaasti rohkeutta, mutta ei tarpeeksi aseita. NATO:lla on runsaasti aseita, mutta ei tarpeeksi rohkeutta.”

“Ukrainians have plenty of courage, but not enough weapons. NATO has plenty of weapons, but not enough courage.”

Muiden auttamisesta: Jos me emme halua olla mukana auttamassa hirmuvallan uhreja, miksi jonkun muun pitäisi olla auttamassa meitä, jos me joudumme hirmuvallan uhriksi. Toki me olemme pieni maa, joten meidän kuuluisi mennä jonkun isomman ”peesissä”, silloin kun tämä olisi mahdollista. Toki jälleenrakentamiseen osallistuminen on myös tärkeää.