Suomi ja Ruotsi myyvät kurdien selkänahan Türkiyen diktatuurille

Hesarin kirjoituksen ansiokkain osuus on sen toteaminen, että Suomi ja Türkiye ovat melko suuresti eri mieltä siitä, mitä sopimuksen teksti tarkoittaa. Tämä voi kuulostaa hyvältä, että yes, saatiin Türkiye puoltamaan NATO-hakemustamme, ilman että meidän täytyi tehdä mitään myönnytyksiä. Mutta asia ei ole niin, jos Türkiye ihan oikeasti edellyttää saavansa vastinetta tälle sopimukselle. Suomi ei pääse NATOn jäseneksi ennen kuin myös Türkiye joskus aikoinaan ratifioi jäsenyytemme parlamentissaan. Peukaloruuvien kiristäminen siirtyy sitten siihen vaiheeseen, jos käy ilmi että Türkiye ei saakaan tämän sopimuksen kautta läpi niitä tavoitteita, joita se on asettanut tälle sopimukselle. Jos se on asettanut jotain tavoitteita.

Hesarin artikkelissa on myös suurpiirteisyyttä. Mainitaan, että Suomi sitoutuu estämään PKK:n toiminnan, mutta jätetään mainitsematta, että myös siihen ”kytköksissä” olevien sekä siitä ”inspiraatiota saaneiden” yhteisöjen ja yksityishenkilöiden toiminnan. Tämä on vähän liian iso pala kakkua ammattilaiselta toimittajalta jättää kokonaan mainitsematta. Siitä jää vähän asioiden kaunistelun sivumaku, kun Suomen moraalisen maineen kannalta negatiivinen asia on jätetty mainitsematta.

Artikkelissa mainitaan, että Suomi ja Ruotsi pitävät PKK:ta terroristi-järjestönä, mutta jää mainitsematta, että asiaan liittyy huomattavia juridisia epäselvyyksiä, täyttääkö PKK EU:n juridiset kriteerit tuollaisen statuksen määräämiseksi. EU:n tuomioistuimet ovat useampaan kertaan päättäneet, että ei täytä.

Artikkelissa sanotaan, että Suomi ja Ruotsi sitoutuvat siihen että meillä ei ole aseiden vientikieltoja Türkiyeen, ja että se on yksinkertainen poliittinen päätös purkaa voimassa olevat kiellot. Ammattimainen toimittaja jättää mainitsematta ne moraaliset perusteet, miksi nuo kiellot ovat voimassa, ja että ne moraaliset perusteet eivät ole poistuneet. Ja että Suomi ja Ruotsi kääntävät nyt siis moraalista takkiaan, ja alkavat tukea tahoa jota ne ovat tähän asti pitäneet moraalisesti syyllisenä ja kurdeja vainoavana osapuolena konfliktissa.

Jälleen tulee vahvaa kaunistelun sivumakua, kun kaikki nämä yksityiskohdat, jotka ammattimaiselta toimittajalta jäävät mainitsematta, ovat nimenomaan Suomen moraalisen maineen kannalta negatiivisia. Kaikki kaunis ja hyvä muistetaan kertoa, mutta epämiellyttävistä yksityiskohdista vaietaan minkä ehditään.

Kuulostaa ihan agenda-journalismilta.