Suomi on sittenkin kaksikielinen kansakunta

Suomesta lähdettiin tekemään kaksikielistä kansakuntaa vuonna 1968, kun ruotsin kielen opiskeleminen säädettiin pakolliseksi kaikille oppilaille. Maailmalta löytyy paljon esimerkkejä siitä että joku hallitus on määrännyt kansan puhumaan jotain kieltä, tai vieläkin useammin kieltänyt kansaa puhumasta jotain kieltä. Sellaista keinotekoista kulttuurin muokkausta eliitin poliittisella päätöksellä harvemmin muistellaan hyvällä jälkeenpäin.

Suomesta tuli kyllä kaksikielinen kansakunta, mutta ei ihan sellaista kuin vuoden 1968 lehmänkauppiaat ajattelivat. Keskiverto suomalainen osaa ja uskaltaa keskustella melko sujuvasti kahdella kielellä. Suomeksi ja englanniksi.

Tästä sain muistutuksen, kun kävin tällä viikolla Naistenklinikalla yleisötilaisuudessa. Joku yleisöstä esitti kysymyksen, mitä jos ei osaa suomea ja pitäisi tulla synnyttämään, täytyykö varata etukäteen englantia osaavaa henkilökuntaa paikalle? Luennoitsija vakuutteli, että melkein kaikki kätilöt ja lääkärit puhuvat englantia sujuvasti, siitä ei tarvitse kantaa huolta tai mainita erikseen. Mutta jos haluaa synnytyksen palveluita ruotsiksi, sitten kannattaa ottaa asia puheeksi, ja saattaa tulla ohjatuksi johonkin toiseen sairaalaankin, koska vain harva kätilöistä osaa riittävästi ruotsia luennoitsijan mielestä.

Kun on tosi kyseessä, kuten vaikka synnytys, silloin keskiverto suomalainen osaa ja uskaltaa puhua suomea ja englantia. Siinä mielessä olemme kaksikielinen kansakunta.

Englannin kielen valta-asema ei tosin näy väestön tilastoissa, koska tilastot mittaavat asukkaiden äidinkieltä. Englantia äidinkielenä puhuvia ei Suomessa ole kovin paljon. Ruotsi ja venäjä ovat suurimmat vähemmistökielet. Mutta todellisuudessa englantia puhutaan Suomessa ehkä jopa enemmän kuin ruotsia ja venäjää yhteensä. Sekalaisten vähemmistökielten puhujat kommunikoivat useimmiten englanniksi, kun he tapaavat yhteiskunnassa ihmisiä joiden kanssa heillä ei ole muuta yhteistä kieltä kuin englanti.

Milloin englannin kielen de facto asema tunnustetaan virallisesti de jure, se jää nähtäväksi. Ehkä samoihin aikoihin kun satu kaksikielisestä suomea ja ruotsia puhuvasta kansakunnasta otetaan lähempään tarkasteluun, ja siihen tehdään muutoksia.

IonMittler

Moniulotteisen demokratian puolestapuhuja. Kansan tahto on moniulotteinen, ja pääsee kunnolla oikeuksiinsa vain jos myös päätöksenteko on riittävän moniulotteista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu