Suvakit ja pakottajat, ajatelkaa mitä ajattelette

Olipa kerran kaksi koulua.

Itä-Helsingissä oli Suvakkilan yhteiskoulu, jonka rehtori oli herra Pölönen. Siellä noudatettiin suvaitsemattomuus-positiivista opetussuunnitelmaa. Rehtori Pölönen suhtautui positiivisesti oppilaiden vanhempien uskonnolliseen ja eettiseen suvaitsemattomuuteen. Ja sitähän riitti.

Oppilaiden koteihin jaettiin lomake, johon huoltaja sai rastittaa ne vaihtoehdot, joihin heidän rakas lapsensa saa osallistua kouluopetuksen yhteydessä. Syyriasta sotaa paenneiden islamin uskoisten pakolaisten vanhemmat eivät laittaneet rastia niihin ruutuihin, että heidän lapsensa saisi osallistua vierailuille kirkkoihin, synagogiin tai vapaa-ajattelijoiden leirikeskukseen. Ei myöskään tyttöjen ja poikien sekaluokkiin: se oli vastoin heidän uskonnollista vakaumustaan. Eikä vapaamieliseen seksuaalikasvatukseen, joka on vastoin Koraanin lakia.

Lestadiolaisen perheen isä rastitti seksuaalikasvatuksen vaihtoehdoista Aito Avioliitto ry:n oppimateriaalin mukaisen vaihtoehdon. Hän piirsi lomakkeeseen myös omia uusia rivejä, joiden kautta hän ilmoitti että hänen lastaan ei saa opettaa luokassa numero 666, eikä koulun retkillä saa mennä minkään rakennuksen kerrokseen numero 13, joka tuottaa huonoa onnea.

Jehovan todistajien lapset saivat vapautuksen koulunkäynnistä kokonaan joulukuun ajaksi, koska joulu on historialtaan pakanallinen perinne, ja siksi ”joulukuu” loukkaa näiden oppilaiden vanhempien herkkiä uskonnollisia tunteita jo ihan kuukauden nimenäkin.

Rehtori Pölönen suhtautui oppilaiden vanhempien uskonnollisiin vakaumuksiin suvaitsevasti ja ymmärtäväisesti. Hän järjesti koulun itäiseen siipeen muutaman luokan, jossa opiskeli vain tyttöjä, ja läntiseen siipeen muutamia luokkia pojille. Koulun ruokalassa oli tarjolla ruokavalioita vegaaneille, kasvissyöjille ja lihansyöjille. Myös kosher- ja halal-sertifioidut vaihtoehdot oli tarjolla, jotta ei loukattaisi juutalaisten ja islamin uskoisten oppilaiden uskonnollista vakaumusta. Koulun retkiä tehtiin vain luontokohteisiin, koska kirjastoissa on kirjoja jotka ovat vastoin jonkun oppilaan vanhempien uskonnollista vakaumusta, ja uskonnollisia rakennuksia ei voi ajatellakaan, koska vääräoppisten uskontojen temppeleissä asuu kummituksia ja pahoja henkiä, jotka voivat vahingoittaa lapsia.

Länsi-Helsingissä oli hyvin toisenlainen koulu. Ärsy-Pakkolan lyseota johti pahamaineinen rouva Äksylä, joka oli tomera ja jämäkkä täti. Hänen nenilleen ei paljon hypitty. Kaikkien oppilaiden oli pakko osallistua retkille kirkkoihin, synagogiin, moskeijoihin ja vapaa-ajattelijoiden kurssikeskukseen. Kaikkia näitä uskontoja myös opetettiin kaikille oppilaille, sekä ateismia ja elämänkatsomustietoa. Koulun ruokalassa oli tarjolla vain yhtä ruokalajia per päivä. Ota tai jätä. (Jos uskallat jättää, rehtori Äksylän valvovan katseen alla.) Vain lääkärintodistuksen perusteella oli tarjolla allergikoille omat ruoka-annoksensa.

Yhdeksän vuoden kuluttua valtion tarkastajat laativat raportin näistä kouluista valmistuneiden oppilaiden yhteiskunnallisesta integroitumisesta ja suvaitsevaisuudesta muita ihmisryhmiä kohtaan.

Suvakkilan koulusta valmistui ideologisesti kapeakatseisia kansalaisia, jotka olivat rehtori Pölösen suvaitsevan katseen alla saaneet elää koko elämänsä sen itseriittoisen ja eriäviä mielipiteitä suvaitsemattoman kuplan sisällä, jonka heidän vanhempansa halusivat virittää lastensa viattomuuden ja puhdasoppisuuden suojaksi. Fundamentalistisista islamilaisista olosuhteista saapuneiden pakolaisten lapset olivat integroituneet heikosti yhteiskunnan liberaaleihin moraalisiin arvoihin ja muiden uskontojen kuin islamin ymmärtämiseen ja kunnioittamiseen, koska heitä oli suojeltu niiltä.

Ärsy-Pakkolan koulusta valmistui avarakatseisia ja suvaitsevia, rationaalisesti ajattelevia kansalaisia. Maahanmuuttajien lapset vapautuivat omien vanhempiensa fundamentalistisen tai taikauskoisen ajattelun rajoitteista. He olivat saaneet 9 vuotta siedätyshoitoa kaikenlaisten uskontojen ja elämänkatsomusten kohtaamiseen henkilökohtaisesti, ja oppineet ymmärtämään niiden ajattelutapaa myös teorian tasolla. Heillä oli kotoa peritty uskonto tai maailmankatsomus, johon heidän oma identiteettinsä perustui, mutta he eivät olleet sen vankeja. He eivät pelänneet eivätkä vihanneet toisia uskontoja, koska he tiesivät omakohtaisen kokemuksen kautta, että toisten uskontojen temppeleissä ei tapahdu mitään pahaa. Siellä voi vierailla ihan rohkein ja avoimin mielin, se ei satu yhtään, eikä sieltä tartu mitään tautia.

Ajatelkaa mitä ajattelette. Yhdeksän vuoden kuluttua saadaan niittää sitä mitä Pölönen kylvää.

Lisenssiehtojen mukainen linkki blogin pääkuvassa käytettyyn ilmaiseen grafiikkaan:

https://www.freepik.com/free-photos-vectors/background