Todistajan painostaminen, poliisin sallittu oikotie onneen ja ”totuuteen”

YLEn MOT-toimitus nosti julkisuuteen epämääräisen oikeustapauksen, jossa huumeiden käyttäjien sekavissa bileissä yksi henkilö surmattiin, ja todella hämärien selitysten ja yllättävien käänteiden jälkeen syyttäjä ”onnistui työssään”, eli sai jonkun heistä tuomittua vankilaan taposta.

https://yle.fi/uutiset/3-11799360

(Todella ärsyttäviä efektejä tuolla YLEn sivulla, muuten. YLE varmaankin kuvittelee tekevänsä jotain todella hienoa, kun käyttää aina toisinaan tuollaista sekavaa layoutia, jossa teksti ja kuvat pomppivat vähän minne sattuu, ja kokonaisuudesta on vaikeaa saada käsitystä nopealla selaamisella. Voisimmeko säätää lain, joka kieltää YLEä käyttämästä tuollaista layoutia enää koskaan yhdessäkään artikkelissa?)

Tässä tapauksessa on kiinnitetty huomiota erityisesti siihen, että poliisin sanotaan painostaneen todistajaa muuttamaan lausuntoaan sellaiseen suuntaan, joka vastasi poliisien toivomaa selitystä tapahtuneesta. Tässä on muutenkin aika iso ”amerikkalainen ongelma” havaittavissa suomalaisessa oikeuskäytännössä. Kukaan ei tiedä, kuinka monta syytöntä mustaihoista istuu USA:n vankiloissa, tuomittuna lonkalta. Syyllisiä kunnes toisin epäillään. Tässä suomalaisessa oikeustapauksessakaan syyttäjällä ei ole konkreettisia todisteita, on vain tarina. Ja sillä perusteella henkilö on tuomittu vuosiksi vankilaan. Tämä menee samaan sarjaan joidenkin raiskaus-tuomioiden kanssa. Syyllinen ilman konkreettisia todisteita, jos syytetty ei itse pysty toisin todistamaan.

Olen ollut elämässäni vain kerran poliisin kuulustelussa, ja silloin kuulusteleva poliisi painosti minua muuttamaan lausuntoani sellaiseen suuntaan, joka sillä hetkellä vastasi poliisin omaa (virheellistä) käsitystä tapahtumien kulusta. Olin 15-vuotias, ja kaveriporukasta joku sytytti kaupan edessä olleen joululyhdyn polttoaineen kanisterin palamaan. Se räjähti aika isosti, liekit nousivat ainakin viiteen metriin. Siitä sitten koko porukka oikeuteen. Vain kanisterin sytyttäjä tuomittiin lopulta syylliseksi, meidät muut vapautettiin syytteistä.

Poliisin kuulustelu meni tuolloin niin, että muistaakseni naispuolinen tomera poliisi pyysi minua kertomaan, mitä tapahtui tuona iltana. Kerroin että joku sytytti sen kanisterin, ja sitten poistuimme paikalta kävellen länteen. Poliisille se kertomus ei kelvannut, vaan hän painotti että hänellä on todistajia, jotka kertovat meidän poistuneen juosten itään. Poliisi yritti saada minut muuttamaan kertomustani yhdenmukaiseksi hänen muiden todistajiensa kanssa. Poliisin asenne ärsytti minua, mutta vedin henkeä ja toistin tarinan sanasta sanaan alkuperäisessä muodossaan, antaen poliisin ymmärtää että en aio muuttaa tarinasta sanaakaan ja sillä hyvä.

Tuolla kerralla poliisi ei onnistunut työssään kovin hyvin. Todistajan (ja itse asiassa: syytetyn) kertomuksen ohjaileminen poliisin senhetkisen käsityksen mukaiseksi epäonnistui.

Jos tieteessä olisi samanlainen käytäntö, että tutkija muokkaa kohdetta toiveidensa mukaiseksi ennen sen mittaamista, tuloksena olisi melkoista pseudo-tiedettä.

+1
IonMittler
Perussuomalaiset Vantaa

Moniulotteisen demokratian puolestapuhuja. Kansan tahto on moniulotteinen, ja pääsee kunnolla oikeuksiinsa vain jos myös päätöksenteko on riittävän moniulotteista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu