Treffipalveluiden huijarit antavat inspiraatiota monen lain kehittämiselle

YLE on vaihteeksi saanut jotain hyödyllistä aikaan, nimittäin tutkivaa journalismia aiheesta lemmenkipeiden asiakkaiden systemaattinen huijaaminen treffipalveluissa, joissa asiakkaat saattavat menettää jopa tuhansia euroja treffipalvelun omistajalle. Ei siis jollekin lipevälle Casanovalle, joka on myös palvelun asiakas, vaan suoraan treffipalvelun omistavalle yhtiölle.

https://yle.fi/uutiset/3-11724446

Tämä tapaus antaa inspiraatiota lainsäädännön kehittämiselle monella rintamalla. Mielelläni näkisin lain, joka estää sellaisia yrityksiä tekemästä liiketoimintaa Suomessa, joiden omistajien henkilöllisyys ei ole Suomen viranomaisten tiedossa. Tällaista lakia tuskin tulemme kuitenkaan näkemään, koska kansainvälinen laki ja käytäntö pikemminkin suojelee rikollisuutta, rahanpesua ja veronkiertoa kuin edistää niiden ehkäisemistä.

Tiedän treffipalveluista vähän jotain, sekä omistajan että asiakkaan näkökulmasta. Omistin noin 15 vuotta sitten muutaman vuoden ajan suomalaisen deittipalvelun, jolla oli noin 1000 aktiivista asiakasta kuukaudessa. Minun deittipalveluni oli pieni tekijä verrattuna sen aikakauden suurimpaan toimijaan, City-lehden deittipalstaan, jolla taisi olla satoja tuhansia käyttäjiä. Mutta tuhannen ihmisen deitti-käyttäytymisen seuraaminen muutaman vuoden ajan opettaa kuitenkin joitakin elämän realiteetteja.

Esimerkiksi sen, että miehet etsivät suhteellisesti sitä nuorempia naisia, mitä vanhemmaksi he itse tulevat. Tilastojen mukaan nuorena aikuisena solmituissa parisuhteissa nainen on keskimäärin 2 vuotta nuorempi kuin mies. Tämä ikäero kasvaa asteittain, kun uuden parisuhteen solmijien ikä nousee, siten että keski-iässä noin 45-vuotiaiden solmiessa parisuhdetta nainen on jo keskimäärin yli 5 vuotta nuorempi kuin mies.

Uskottavimmat selitykset, jotka minulla on tiedossa tälle globaalille ilmiölle, on toisaalta nuorten naisten kauneuden ihannointi, jonka ajatellaan olevan katoava luonnonvara kun ikää tulee mittariin, ja toisaalta 30-40-vuotiaiden naisten aktivoituminen lasten hankkimiseen ”nyt tai ei koskaan”, jota monet sen ikäiset miehet mielellään lykkäisivät vielä muutamalla vuodella eteenpäin. Deittipalvelussa tuo lasten hankkimisen lykkääminen onnistuu valikoimalla hieman nuorempia naisia kiikariin.

YLE uutisen dokumentoima huijaus treffipalveluissa on globaali ilmiö, ja tässä tapauksessa päätekijät ovatkin ulkomaisia toimijoita. Olen solminut kaksi avioliittoa elämäni aikana, joista jälkimmäinen on edelleen voimassa. Molemmat avioliitot toteutuivat sellaisen henkilön kanssa, johon tutustuin kansainvälisen deittipalvelun kautta.

Tuolloin takavuosina tutustuin kansainvälisten ja kotimaisten deittipalveluiden toimintaan siis myös asiakkaan näkökulmasta. Jo silloin minulle muodostui mielikuva, että kansainvälisissä Googlen korkeimmalle rankkaamissa (eli Googlelle mainosrahaa maksavissa) palveluissa oli usein sellainen ilmapiiri, että suuri osa naisten profiileista näytti tekaistuilta vale-profiileilta. Tuohon aikaan en kiinnittänyt huomiota siihen, että viestien lähettäminen maksaisi erityisen paljon, vaan pohdiskelin lähinnä sitä näkökulmaa, että suuri määrä studio-valokuvilla varustettuja kauniiden naisten feikki-profiileita on palveluissa ennen kaikkea sen takia, että niiden avulla miehet uskoisivat että tässä palvelussa on paljon elämää ja naisia tarjolla, ja ostaisivat maksullisen jäsenyyden palveluun. Lähes tyhjään palveluun ei kukaan tietenkään ostaisi jäsenyyttä, koska tavoitteena on löytää oikeita ihmisiä, parisuhdetta varten. Petos tuokin.

Näin sitten kävikin noina vuosina, että liityin jäseneksi johonkin kansainväliseen deittipalveluun, ja lähetin viestejä mielenkiintoisille naisille. Mutta mitään vastausta ei kuulunut koskaan, keneltäkään. Hukkaan meni jäsenyys-rahat, täysin kuollut paikka, jonka profiilit olivat tekaistuja kulisseja, joiden takana ei ole ketään ihmistä. YLE uutisen mukaan nykyään toiminta on kehittynyt noista vuosista sen verran, että feikki-profiilit eivät ole vain tyhjiä kulisseja, vaan niiden takana on oikea ihminen joka vastailee viesteihin. Ja yrittää huijata tämän käyttämään rahojaan maksullisten viestien lähettämiseen mahdollisimman paljon, ilman minkäänlaista aikomusta tavata kyseistä henkilöä koskaan oikeassa elämässä. YLE uutisten haastatteleman suomalaisen poliisin arvion mukaan se saattaa täyttää petoksen tunnusmerkit.

Minä en törmännyt takavuosina tällaiseen ongelmaan, vaan huijarit tuntuivat olevan edellä mainittuja feikki-profiileita lukuun ottamatta tavallisia palvelun käyttäjiä, ei palvelun omistajia. Erityisesti Itä-Blokin deittipalveluissa kulttuuri oli hyvin erilainen kuin länsimaisissa. Vähintään 10 % profiileista oli prostituoitujen tai heidän parittajiensa ylläpitämiä mainoksia. Kun lähetät naiselle viestin, saat vastauksena hinnaston. Toiset 10 % oli perinteisiä rakkaus-huiijareita, jotka yrittivät rahastaa länsimaisten varakkaiden maiden miehiä sydäntä särkevillä tarinoilla äärimmäisestä köyhyydestä Itä-Blokissa, josta nuori kaunotar mielellään pakenisi vaikka heti länsimaisen kosijansa luokse, jos tämä vain lähettäisi rahat lentolippuun. Lentolippu ei kelvannut, vaan mieluummin rahat sen ostamiseen. Tällä menetelmällä moni suomalainenkin menettää tonnin tai pari ulkomaisille huijareille aina silloin tällöin.

Tuollaisen karikon läpi onnistuin luovimaan kahdesti päätyen lopulta avioliittoon asti, menettämättä rahaa huijareille penniäkään. Mutta aina ei tiennyt itsekään, missä mennään. Piti vain säilyttää maltti ja tarkka linja sen osalta, että rahaa ei lähetetä koskaan kenellekään. Rahan pyytäminen on itse asiassa signaali, joka jo melkein kertookin että on parempi lopettaa keskustelu siihen, lopullisesti.

YLE uutisen dokumentoimassa tapauksessa on rekrytoitu suomalaisia työntekijöitä mukaan huijaukseen. Työntekijöiden suomalainen esimies on niin tietoinen omasta riskistään joutua syytetyksi petoksesta, että hän ei paljasta henkilöllisyyttään edes omille työntekijöilleen, vaan jättäytyy täysin anonyymiksi työntekijöille. Kuten yrityksen ulkomaiset omistajatkin. Tästä on ammennettavissa sellaista inspiraatiota lainsäädännön kehittämiseen, että laki voisi vaatia työnantajaa (tai vähintäänkin esimiestä) kertomaan ja pyydettäessä todistamaan henkilöllisyytensä työntekijöille. Tuollainen täysin anonyymiksi tahoksi jättäytyminen esimiehen asemassa saisi olla rikos jo sinänsä.

Myös deittipalvelu-alalle kroonisesti jo vuosikymmenien ajaksi pesiytynyt valeprofiilien tulva olisi jo korkea aika laittaa päätökseensä. Laki voisi ihan hyvin kieltää ”viihde-profiilien” ja totuuden vastaisia tietoja sisältävien profiilien sisällyttämisen treffipalveluun, jossa on myös aitoja käyttäjiä tositarkoituksella. Väärien tietojen antaminen itsestään treffipalvelun profiilissa voitaisiin aivan hyvin kriminalisoida, ja sillä siisti.

Viranomaisille kannattaisi myös antaa valtuudet ja velvollisuus tehdä tarkastus deittipalveluiden toimintaan määräajoin, edellä mainittujen määräysten toteutumisen valvomiseksi. Suomen oikeistolaiset puolueet vannovat yritysten ”omavalvonnan” nimeen. Omavalvonta, my ass. Ei pukki voi toimia oman kaalimaansa vartijana.

Nykyään jo kymmeniä prosentteja kaikista uusista parisuhteista solmitaan deittipalveluiden kautta, ja määrä tulee vain kasvamaan jatkossa. Siinä on paljon hyvääkin, koska baarissa tai diskossa ihmisestä näkee vain ulkokuoren nopealta vilaukselta, deittipalvelussa pystyy arvioimaan monenlaisia taustatietoja jo etukäteen, ennen kuin tekee päätöksen edes keskustelemisesta henkilön kanssa. Jos ne profiilissa annetut tiedot vain olisivat totuus.

Ihmiskunnan tulevaisuus parinmuodostuksen osalta on deittipalveluissa. Niihin kannattaa kiinnittää yhteiskunnallista huomiota, myös lainsäädännön kannalta, koska nykyään joidenkin melko suurtenkin toimijoiden eettisyys on alle kaiken arvostelun.