USA:n vaaleissa häikäilemätöntä mediapeliä maailman järeimmillä aseilla

”Mediapeli” on kuulunut suomalaiseen poliittiseen termistöön siitä lähtien kun Paavo Väyrynen syytti vuonna 1994 MTV-uutisia ja Iltalehteä tappiostaan presidentin vaaleissa. Venäjä oli lähettänyt Suomelle vaaleja edeltävällä viikolla nootin, jossa valitettiin siitä, että Suomessa perustetut uudet äärioikeistolaiset yhdistykset ovat Pariisin rauhansopimuksen vastaisia. MTV ja Iltalehti keksivät tuolloin salaliitto-teorian, että Väyrynen oli tilannut nootin venäläisiltä kavereiltaan, jotta hänen Venäjän kanssa hyvissä väleissä oleva imagonsa näyttäisi arvovaltaisemmalta juuri presidentin vaalien alla.

Tätä journalististen kriteerien kannalta katsoen varsin katteetonta salaliitto-teoriaa (jolle ei ollut mitään ”salaisia tietolähteitä” olemassa, kyse oli toimittajien mielikuvituksen tuottamasta villistä arvailusta) nämä mediat sitten julistivat totuutena ja revittelivät suurin otsikoin vaaleihin asti. Väyrynen sai vaalipäivänä odotettua heikomman äänisaaliin, ja putosi niukasti vaalien toiselta kierrokselta.

Ehkä tuo mediapeli kaatoi Väyrysen niissä vaaleissa. Wikipedia tosin huomauttaa, että myös omat koirat purivat Väyrystä vuonna 1994: Keskustan riveistä osallistui vaaleihin jopa kolme ehdokasta, joista kaksi muuta todennäköisesti veivät Väyryseltä Keskusta-mielisiä ääniä kohtalokkaan määrän. Jopa niin paljon, että Martti Ahtisaari ei olisi ehkä koskaan ollut Suomen presidentti, jos Keijo Korhonen ja Eeva Kuuskoski olisivat jättäneet osallistumatta niihin vaaleihin. On kohtalon ivaa, että Keijo Korhonen kampanjoi niissä vaaleissa EU-vastaisuudella ja Ahtisaari-vastaisuudella. Ja siten toimimalla epäsuorasti auttoi EU-myönteistä Ahtisaarta voittamaan EU-vastaisen Väyrysen.

Myös USA:ssa on ”mediapelin” tyyppinen poliittinen käsite, joka lausutaan osittain vakavissaan ja osittain kieli poskella: ”lokakuun yllätys”. Sillä tarkoitetaan suurin piirtein samaa kuin Väyrynen tarkoittaa ”mediapelillä” — toteutettuna lokakuussa, juuri ennen presidentin vaaleja. Edellisissä vaaleissa ”lokakuun yllätyksen” muodosti Wikileaksin julkisuuteen dumppaama arkisto Demokraattisen puolueen sähköposteja, joista lehdistö ammensi lokaa Hillary Clintonin niskaan vaaleihin asti. Loppu on historiaa, ja sen historian nimi on Donald Trump. Trumpin vaalimenestyksen syyksi on arvioitu myös aggressiivinen ja tehokas (valeuutis-)kampanjointi sosiaalisessa mediassa.

Marraskuun 2020 vaaleissa ”lokakuun yllätyksen” asemaan yritti päästä New York Postin julkaisema skandaalimainen uutinen, jonka mukaan Joe Bidenin pojan Hunter Bidenin tietokoneelta olisi löytynyt aineistoa, joka todistaa Bidenien suvun hyödyntävän poliittista asemaansa häikäilemättömästi oman taloudellisen edun tavoittelemiseen. Tämä uutispommi räjäytettiin Puheenvuorossakin Mikko Paunion toimesta, mutta näyttää siltä että pommi on osoittautumassa suutariksi, mitä tulee sen vaikutukseen presidentin vaalien asetelmaan.

Ensinnäkin uutisen julkaisi suurinpiirtein Seiska-lehden journalistista linjaa ylläpitävä New York Post, jonka julkaisemat uutiset eivät aina ole totta ihan pilkun tarkasti ja viimeisen päälle. Toisekseen tämän sensaatiomaisen tiedon lähde oli Donald Trumpin asianajaja Rudy Giuliani. Jääviys ja eturistiriita ei voisi juuri sen suurempi olla, koska kaikki loka mitä Joe Bidenin niskaan saadaan kaadettua, on eduksi Trumpin mahdollisuuksille menestyä vaaleissa.

Oliko tuo sensaatiomainen uutinen totta? Moni uskoo että se voi olla tottakin, mutta kun vastapuolena on vaaleissa Donald Trump, jolla tiedetään olevan samanlainen taipumus käyttää poliittista valtaa oman sukunsa taloudelliseen rikastuttamiseen, kuin Joe Bidenillä väitetään olevan, asialla ei näytä olevan maata järisyttävää vaikutusta vaalien asetelmaan. Kaksi korruptiosta syytettyä poliitikkoa vastakkain vaaleissa: tämähän on kuin edellisten vaalien toisinto. Hillary Clintonia mustamaalattiin neljä vuotta sitten USA:n historian korruptoituneimmaksi poliitikoksi, ja Donald Trump rehvasteli ehdokkaiden tv-väittelyissä, että hän laittaa Hillaryn vankilaan, jos hänestä tulee presidentti. Vaan eipä laittanut. Eliitti ei eliittiä hylkää.

Löytyypä niitäkin, jotka spekuloivat että Donald Trump voi joutua vankilaan sen jälkeen kun hän menettää presidentillisen immuniteettinsa, koska hänen viime aikoina julkisuuteen tulleiden syntiensä listalta löytyy mm. veropetoksia. Mutta tuskin häkki Trumpille heilahtaa, koska eliitti ei eliittiä hylkää.

https://theintercept.com/2020/10/18/trump-election-crimes-prosecution/

Sen verran varpaillaan USA:ssa kuitenkin oltiin New York Postin yrittämän ”lokakuun yllätyksen” varalta, että Facebook ja Twitter estivät välittömästi tuon uutisen jakamisen uutisvirrassa. Twitter meni vieläkin pidemmälle, ja esti uutisen jakamisen myös omille kavereille yksityisenä viestinä. USA:n kuuluisassa ”vapaiden ihmisten valtiossa” sananvapaus romahti hetkeksi lähes Kiinan tasolle. Kiinassa on varsin yleistä, että valtion poliittista johtoa kritisoivat viestit katoavat sosiaalisesta mediasta, ja niiden lähettäminen on estetty myös kavereille pikaviesti-palveluissa. Se että USA:ssa mentiin tällaiseen sensuuriin noin vain yhdessä hetkessä — eikä vain USA:ssa, vaan itse asiassa globaalisti Facebookin ja Twitterin palveluissa — on herättänyt monissa tahoissa huolta enemmän kuin se kysymys, onko tuo sensaatiomainen uutinen totta vai ei.

Yksi asia on varmaa: näistä kahdesta ehdokkaasta toinen tulee voittamaan vaalit. Muita ehdokkaita ei tv-väittelyissä nähdä, eikä ole nähty kai koskaan. Sitä tautia on Suomessakin ollut jonkun verran, että ”puoluejohtajien tentti” ei ole kaikille puolueille, ja niin edelleen. Ei vaaleja marginaalista voiteta, mutta marginaalista voitaisiin pikku hiljaa kasvaa pienpuolueeksi, ja sitten vähän suuremmaksi puolueeksi, jos pelikenttä ja media-näkyvyys olisi tasainen kaikille osapuolille.

USA:n liberaali media saattaa vihata Donald Trumpia, mutta ei se niin paljon häntä vihaa, että päästäisi jonkun kolmannen osapuolen julkisuuden valokeilaan vaihtoehdoksi Joe Bidenille. Eliitti ei eliittiä hylkää.

IonMittler

Moniulotteisen demokratian puolestapuhuja. Kansan tahto on moniulotteinen, ja pääsee kunnolla oikeuksiinsa vain jos myös päätöksenteko on riittävän moniulotteista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu