Valinnan vapauden ongelma abortin tekemisessä

Kristillisdemokraatit on jo kauan vaatinut, että lääketieteen henkilökunnalla pitäisi olla omaantuntoon perustuva oikeus kieltäytyä osallistumasta abortin tekemiseen. Tällainen käytäntö on mm. Italiassa, mutta siihen liittyy varsin suuria käytännön ongelmia.

https://yle.fi/uutiset/3-12154801

Lähes 70 % lääkäreistä (tai ainakin gynekologeista, joiden osaamisalueeseen se kuuluu) Italiassa kieltäytyy tekemästä aborttia. Katolisessa maassa se ei ole ehkä yllätys, koska paavi vastustaa aborttia. Katolisten maiden väestö ei kuitenkaan ole ihan niin kriittinen aborttia kohtaan. Kansan keskuudessa on enemmän suopeutta aborttia kohtaan kuin paavilla.

Jos 70 % lääkäreistä Italiassa kieltäytyy tekemästä aborttia, se ei ehkä tarkoita sitä, että 70 % heistä vastustaa aborttia henkilökohtaisen vakaumuksen perusteella. Totuus saattaa hyvinkin olla se, että 20 % lääkäreistä suhtautuu aborttiin kielteisesti omantunnon syistä. Loput 50 % kieltäytyy abortista sosiaalisen paineen ja kunniansa takia, muodollisesti uskonnollisessa yhteiskunnassa, tai jopa uhkailun ja maalittamisen takia.

Tässä on valinnan vapauden ongelma, kun sitä valinnan vapautta ei todellisuudessa olisi niin paljon kuin kuvitellaan. Kuvaan astuu mukaan sosiaalinen paine ja maalittaminen, jotka tunnetusti kaventavat (kaikissa poliittisissa ja moraalisissa aiheissa) yksilön todellista vapautta ja uskallusta tuoda esiin oma todellinen vakaumuksensa julkisesti. Vain lääkärin täydellinen anonymiteetti abortti-klinikalla ratkaisisi sen ongelman, että lääkärille voidaan antaa vapaus valita, ja sitten hän todellakin on täysin vapaa valitsemaan. Myös sosiaalisesti ja oman kunniansa kannalta.

Kristillisdemokraatit on puolueena asettunut vastustamaan vain aborttia, jos enää sitäkään. Jos Päivi Räsänen saisi tahtonsa läpi, KD vastustaisi myös kaikkia sellaisia ehkäisymenetelmiä, joissa sukusolu ehtii hedelmöittyä ennen tuhoutumistaan. Puoluekokous kuitenkin jyräsi Räsäsen kumppaneineen tässä asiassa joitakin vuosia sitten. Käytännössä se tarkoittaa, että Suomessa ei ole yhtäkään puoluetta joka puolustaisi elämän pyhyyttä sinänsä, itseisarvona. Kaikki puolueet puolustavat nyt tietyn ikäistä elämää, ei elämää sinänsä.

Siniseen Tulevaisuuteen jo loikannut ulkoministeri Timo Soini kohautti syksyllä 2018, osallistumalla abortin vastaiseen marssiin Kanadassa. Katolisen kirkon jäsenelle tuo oli ehkä looginen temppu, puoltaa kirkkonsa johtajan eli paavin kantaa tässä asiassa. Poliittista realismia siinä ei kyllä ollut. Abortin vastustamiselle ei näytä olevan poliittista tulevaisuutta Suomessa. Ei oikeastaan edes Kristillisdemokraateissa, jossa myönteinen kanta aborttiin alkaa olla jo valtavirtaa.

Yhtä asiaa minä kyllä kysyisin Päivi Räsäseltä, jos saisin tilaisuuden siihen. Entä jos nainen on jo tehnyt abortin, ja kuulee vasta jälkeenpäin Päivi Räsäsen sanovan, että se oli lapsenmurha. Mitä sitten pitäisi ajatella tai tehdä? Miten siitä eteenpäin? Nunnalupaus lopuksi elämää, ja muutto luostariin? Vai onko tarjolla jonkinlaista armoa?

Armoa, Päivi Räsäseltä? Niin, onko sitä?