Valokuvien tekijänoikeudet uusiksi: oikeudet kuvan tilaajalle, ei valokuvaajalle

Valokuvat ja internet ovat villi yhdistelmä, jossa tekijänoikeuksia ei paljon kunnioiteta. Osittain ongelmana on myös se, että laki valokuvan tekijänoikeudesta ei huomioi ihmisten tarpeita ja käytännön tilanteita kovin hyvin.

Syyskuussa 2019 ehdotin, että koulukuvat pitäisi vapauttaa tekijänoikeudesta. Haluaisin yhteiskunnan, jossa ihmisillä on myös laillinen oikeus (eikä vain oman käden oikeus, jota nykyään käytännössä noudatetaan sosiaalisessa mediassa) käyttää vapaasti itseään esittäviä dokumentaarisia kuvia, sellaisia kuten koulukuvat.

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/ionmittler/koulukuvien-vapauttaminen-tekijanoikeudesta/

Valokuvien tekijänoikeutta koskevassa laissa on muutamia kömpelöitä yksityiskohtia, jotka aiheuttavat outoja juridisia näkökulmia. Osin tahallisesti ja osin ehkä tahattomasti. Erikoinen porsaanreikä on, että historiallisia valokuvia omistavat tahot, useimmiten museot, omistavat tekijänoikeuden hallitsemiinsa historiallisiin valokuviin. Vaikka valokuvien tekijänoikeus on rauennut jopa vuosikymmeniä sitten. Tämä johtuu siitä, että alkuperäistä negatiivia tai paperikuvaa ei tietenkään jaeta yleisölle, ne pysyvät kassakaapissa tai museon seinällä. Netissä julkaistaan digitoitu versio valokuvasta, ja digitoinnin katsotaan luovan valokuvasta uuden teoksen, joka nauttii tekijänoikeuksia taas seuraavat 100 vuotta eteenpäin.

Tämä porsaanreikä pitäisi poistaa. Informaation konvertoiminen eri olomuotoon sinänsä muuttumattomana ei ole tekijänoikeutta nauttiva toimenpide. Ei ainakaan pitäisi olla. Se pitäisi mainita laissa.

Tavallisen kansan arkea lähempänä oleva esimerkki tekijänoikeutta koskevan lain kömpelöydestä on se, että jos pysäytät kadulla ohikulkijan, ja pyydät häntä ottamaan valokuvan sinun puhelimellasi itsestäsi ja kaveristasi, periaatteessa se ohikulkija voisi myöhemmin haastaa sinut oikeuteen ja vaatia korvauksia hänen tekijänoikeuksiensa rikkomisesta, kun myöhemmin julkaiset Facebookissa tuon valokuvan, ilman hänen kirjallista lupaansa. (Käytännössä näin ei tosin tapahdu. Käytäntö ja lainsäädäntö elävät eri maailmoissa.) Laki määrää, että tekijänoikeus on sillä henkilöllä, joka painoi kameran nappulaa.

Lakia pitäisi muuttaa siten, että tekijänoikeus on sillä henkilöllä, joka tilaa valokuvan tai pyytää ottamaan valokuvan, jos ei kirjallisesti toisin sovita. Normaalisti kukaan ei ala kirjoittamaan mitään sopimusta keskellä katua, kun turisti pyytää ohikulkijaa ottamaan valokuvan itsestään. Lain pitäisi määrätä tekijänoikeus oletusarvoisesti sille henkilölle, jolle se normaalin sosiaalisen kanssakäymisen pelisääntöjen mukaan kuuluu. Turistille, joka pyysi ohikulkijaa ottamaan valokuvan itsestään. Jos tästä halutaan poiketa, sitten otetaan joku sopimus esiin, ja rustataan siihen allekirjoitukset.

 

+1
IonMittler
Sitoutumaton Vantaa

Moniulotteisen demokratian puolestapuhuja. Kansan tahto on moniulotteinen, ja pääsee kunnolla oikeuksiinsa vain jos myös päätöksenteko on riittävän moniulotteista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu