Verbaalia työehto-pingistä SAK:n Partanen vs. SY:n Pentikäinen

Pohjanmaan SAK:n puheenjohtaja Petri Partanen ja Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen ovat viime viikkoina käyneet sanomalehtien yleisönosastojen kautta julkista väittelyä työehtojen (ja erityisesti palkkojen) ns. ”paikallisesta sopimisesta”.

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/petripartanen/pentikaisen-malli-ajaisi-pienyrittajat-ahdinkoon/

https://www.keskipohjanmaa.fi/uutinen/597908

Yrittäjät haluaisivat oikeuden paikalliseen sopimiseen, eli mahdollisuuden sopia työnantajan ja työntekijöiden kesken, että jotkut työehdot tai palkka jää vajaaksi yleissitovan työehtosopimuksen tasosta. AY-liike haluaa pitää kiinni työehtojen yleissitovuudesta ilman tällaisia paikallisia joustoja.

Entinen työministeri (ja entinen AY-aktiivi) Jari Lindström on kirjoittanut Uuden Suomen Puheenvuoroon kevään aikana useita blogeja, joissa hän pohtii ”paikallisen sopimisen” ongelmaa varsin pitkälti työnantajien näkökulmasta, ja kyselee, miksi mistään ei saisi sopia paikallisesti AY-liikkeen mielestä, ja löytyisikö joku viisasten kivi joka avaisi tämän umpisolmun (eli saisi AY-liikkeen myötämieliseksi paikallista sopimista kohtaan)?

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/author/jarilindstrom/

Yrittäjien tärkeimmät argumentit paikallisen sopimisen tarpeellisuuden puolesta ovat:

  • Yritystoiminnan ja työntekijöiden työllistämisen mahdollistaminen myös siinä tapauksessa, että yritystoiminta ei olisi kannattavaa (tai hinnat kilpailukykyisiä globaalissa vientimarkkinassa) työehtosopimuksen mukaisilla palkoilla. Mutta hieman alemmilla palkoilla yritystoiminta onnistuisi, ja ihmiset saisivat työpaikkoja.
  • Tietyn yrityksen toimintamalli saattaa olla epätavallinen, siten että esim. työaikoja koskevat yleissitovan työehtosopimuksen säännöt muodostavat kohtuuttoman rasitteen yritystoiminnan järkevälle ja kustannustehokkaalle harjoittamiselle.

Yrittäjien ja AY-liikkeen välillä vallitsee epäluottamus ja epäluuloisuus. Mitä viekasta yrittäjät aikovat, ja mitä pahaa siitä seuraisi työntekijöiden palkkatasolle, jos paikallinen sopiminen otetaan käyttöön?

Suosittelen ottamaan tässä asiassa ensin pienen askeleen Suomelle, ennen kuin yritetään ottaa iso harppaus koko ihmiskunnalle. Lakiin ja/tai työehtosopimuksiin voitaisiin kirjata mahdollisuus paikalliseen sopimiseen, sillä ehdolla että työehtosopimuksen allekirjoittaneet tahot (AY-liikkeen ja työnantajien puolelta) hyväksyvät kyseisen paikallisen sopimuksen.

Jokainen paikallinen sopimus pitäisi siis hyväksyttää niillä tahoilla, jotka ovat laatineet kyseisen alan yleissitovan työehtosopimuksen. Siinä olisi jonkun verran uutta byrokratiaa, työtä jota kenenkään ei tarvitse tehdä tällä hetkellä, mutta ainakin luottamuksen ongelma olisi ratkaistu: jos paikallinen sopiminen huolestuttaa AY-liikettä, heillä on koko ajan valtuudet ennakkotarkastaa jokainen paikallinen sopimus, ja estää sen astuminen voimaan, jos sen sisältö herättää erityistä huolta.

Mitä tulee Suomen viennin kilpailukyvyn kohentamiseen palkka-alen kautta, tai nykyään kannattamattoman yritystoiminnan mahdollistamiseen alentamalla palkkoja sen verran että voitollinen yritystoiminta tulee mahdolliseksi, tällaiset ehdotukset yrittäjien taholta miellyttävät entisen työministerin silmää, joka vanhasta tottumuksesta haluaisi nähdä työpaikkoja syntyvän, myös sinne missä se on tällä hetkellä taloudellisesti vaikeaa tai mahdotonta.

Työntekijälle olisi taloudellisesti parempi olla vähän heikommin palkatussa työssä kuin työttömänä. Puhumattakaan tämän asian vaikutuksesta valtion talouteen. Mutta AY-liike pelkää että yrittäjät kusettaisivat työntekijöitä, ja väittäisivät että palkkoja on ”pakko” alentaa. Niinhän ne aina väittävät. Ovatko yrittäjät koskaan mitään muuta väittäneetkään?

Tähän ongelmaan luonnostelin eräässä blogissani ratkaisua, jossa palkkojen alentaminen työehtosopimuksen tasoa alemmas asettaisi samalla myös työnantajalle lasikaton sijoitetun pääoman tuotolle, sekä riskin että palkat nousevat nykyistä tasoa korkeammaksi, jos liiketoiminta menestyykin paljon paremmin kuin yrittäjä oli ennustanut krokotiilin kyyneleet silmissä (ja mahdollisesti pieni vilppi mielessä). Sellainen menettely varmistaisi, että työnantaja ei edes ehdota palkkojen alentamista, jos siihen ei ole todellista tarvetta, koska niin tekemällä työnantaja asettaisi rajoituksia myös omille tuotoilleen — mikä on vastoin yrittäjän etuja ja tavoitteita: tuottaa voittoa sijoitetulle pääomalle mitä enemmän, sen parempi.

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/ionmittler/paikallinen-sopiminen-voi-muuttaa-tyoelaman-pelisaannot-ja-valtasuhteet/

0
IonMittler
Sitoutumaton Vantaa

Moniulotteisen demokratian puolestapuhuja. Kansan tahto on moniulotteinen, ja pääsee kunnolla oikeuksiinsa vain jos myös päätöksenteko on riittävän moniulotteista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu