Wahlroos haluaa vähemmistön tyranniaa
Björn Wahlroos jatkaa uudessa kirjassaan ”Kuinkas tässä näin kävi” enemmistödemokratian vastaista lobbausta siitä, mihin hän jäi aiemmassa teoksessaan ”Markkinat ja demokratia”. Wahlroos on naulannut hallitsevan poliittisen ja tulopoliittisen konsiilin vastaisia teesejään kirkon oveen vuosien varrella jo moneen kertaan:
- loppu enemmistön tyrannialle
- demokratia on tehotonta, erityisesti demokratiaan kuuluva äänestäminen
- demokratiaa tulisi rajoittaa
- tarvitsemme tehokkaan hierarkian
- paras vaihtoehto on yhdistelmä demokratiaa, markkinoita ja (muuta kuin demokraattista) hierarkiaa
- vapaat markkinat ovat tehokkain tapa järjestää yhteiskunnan resurssit
- palkkojen ja työehtojen yleissitovuus on purettava
- verot alas (varsinkin perintövero!)
- sosiaaliturva kevyemmäksi
- kehitysapu voitaisiin lakkauttaa, raha on mennyt kankkulan kaivoon
- puoluetuet leikkuriin
- kymmenen puoluetta eduskunnassa on liikaa, joudutaan etsimään konsensusta, eikä kukaan pääse johtamaan johtajan ottein
- muutetaan vaalitapaa siten, että suhteellinen äänikynnys puolueen pääsemiseksi eduskuntaan nousee
- pienet puolueet ulos eduskunnasta, muutama iso puolue hallitkoot
- eduskunnan ei tarvitse edustaa koko kansan mielipiteiden kirjoa, tärkeämpää on olla kompakti ja tehokas hierarkia
Minulla ja Wahlroosilla on yksi yhteinen piirre: Me molemmat olemme julkaisseet kirjallisuutta, jossa päädytään siihen johtopäätökseen että enemmistödemokratia on este yhteiskunnan kehittymiselle, ja joutaisi jäädä historian lehdille. Tähän ne yhtäläisyydet melkein sitten loppuvatkin. Taidan olla lähes yhtä kaukana vasemmalla kuin Walle on oikealla.
Wahlroos sanoo pitävänsä Kiinaa outona valtiona. Hänen teesinsä tuovat kuitenkin mieleen ripauksen Kiinaa: hän kaipaa demokratian tilalle tehokkaampaa hierarkiaa, jonka ei tarvitse kumarrella kansan enemmistön tahdon puoleen niin hitaasti ja hartaasti.
Minun teesini on toisenlainen. Siinä missä Viiksi-Vallu haluaisi paeta kansan tahtoa, ja rivien välistä luettuna nousta sen yläpuolelle, minä vapauttaisin kansan tahtomaan vielä entistäkin enemmän — vaikka keskenään ristiriitaisiakin asioita, pakottamatta poliittisia ideologioita konsensukseen. Minä kaipaan poliittisille vähemmistöille (eli esim. eduskuntapuolueille) autonomiaa, oikeutta päättää itse omien äänestäjiensä asioista, alueellisesti voimassa olevan lainsäädännön tasolle asti. Kutsun sitä moniulotteiseksi demokratiaksi.
http://ionmittler.com/politics/?lang=fi
Nalle haluaisi aloittaa ”rettelöinnin”, niskoittelun liian sopuisissa tulopoliittisissa neuvotteluissa. Hän suosittelee että työnantajat löisivät hanskat tiskiin ja kieltäytyisivät suostumasta ammattiliittojen vaatimiin palkkoihin ja työehtoihin — silläkin uhalla, että joutuisimme käymään läpi lakkojen täyttämän sekasortoisen aikakauden.
Wallylla on yksi ongelma tuossa ajattelussaan: Enemmistöllä on valta säätää lakeja, ja valta laittaa Wahlroos joukkoineen kuriin, tarvittaessa vaikka lainsäädännön keinoin. Rettelöinti harvoin ratkaisee mitään ongelmia.
Tukholman karhun kannattaisi muistaa että jos haluat saada diilin, sinulla täytyy olla jotain kiinnostavaa tarjottavaa toiselle osapuolelle. Mikä on tarjouksesi, Nalle, sille demokraattiselle enemmistölle, jolla on valta yhteiskunnassamme? Minun tarjoukseni on: Tahtokaa vapaasti, olkaa oikeassa ja olkoot kaikki muut väärässä, uskokaa poliittisiin ideologioihinne, ja eläkää ne käytännössä todeksi, poliittisten puolueiden alueellisen autonomian kautta.
Siellä olisi tilaa Wahlroosillekin hengittää vapaasti, muutettuaan Tukholmasta takaisin Suomeen Kokoomuksen autonomian alueelle. Enää ei painaisi mieltä enemmistön tyrannia, paitsi ehkä Kokoomuksen äänestäjien enemmistön tyrannia.
Aiheesta uutisissa:
”Björn Wahlroos laukoo uutuuskirjassaan kuin DJ Ibusal” — YLE 22.10.2019:
https://yle.fi/uutiset/3-11029626
”Loppu enemmistön tyrannialle – Wahlroos johtaisi ripauksella hierarkiaa” — YLE 16.4.2012:
https://yle.fi/uutiset/3-5766728
”Björn Wahlroos kuohuttaa jälleen” — YLE 14.4.2012:
https://yle.fi/uutiset/3-5743906
”Miten syvällä Wahlroos on?” — YLE MOT 12.11.2012:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/11/12/miten-syvalla-wahlroos
KMS:n ja Nova Grupin, RAHA-ja pelimiehet halusivat aikanaan vaalitukiavustuksillaan Suomeen ”isänmaallisia ja yrittäjäystävällisiä” kansanedustajia ja tulevia ministereitä…
Ilmoita asiaton viesti
Suomen politiikkaa on taidettu viime vuosisadalla rahoittaa aika leveästi kahdeltakin suunnalta, Neuvostoliiton taholta ja lännen rahamiesten taholta.
Nykyään se on lähinnä USA jossa johtavat poliitikot leimaavat toisiaan jo melkein kilpaa Venäjän palkkalistoilla oleviksi kätyreiksi. Viimeksi Hillary Clinton heitti tällaisia jo arkipäiväiseksi käyviä syytöksiä uuden nousevan naispoliitikon Tulsi Gabbardin suuntaan.
Ilmoita asiaton viesti
Valtionvaranministeri Sauli Niinistö Hesarissa 2001:
”Kansalaisten olisi siedettävä toisten rikastuminen.”
Tutkittu juttu: RAHA tekee röyhkeäksi.
– Otsikko Suomen Kuvalehdestä 7/2015
Ilmoita asiaton viesti
Wahlroosin perusongelma on taipumus fundamentalismiin. Hän kannatti nuorena stalinismia, joka tähtäsi tiukan opin puitteissa tiedostavan etujoukon harvainvaltaan. Nyt häntä ajaa tiukka markkinausko, jonka tavoitteena on pääomanomistajien harvainvalta.
Hän ei edelleenkään näe yrityksillä muita tavoitteita kuin osakkeenomistajien hyvinvoinnin maksimointi. Rajoittteita sille asettaa vain lainsäädäntö. Minkäänlainen yhteiskunnalinen vastuullisuus ei kuulu hänen malliinsa.
Kauppakorkeakouluissa on jo vuosikymmeniä opetettu sidosryhmäajattelua, jonka mukaan yritys on sidosryhmiensä koostuma. Sidosryhmiä ovat omistajat, luotonantajat, johto, työntekijät, asiakkaat, tavarantoimittajat, yhteiskunnan eri instanssit, jne. Omistajat ovat siis vain yksi sidosryhmä monien joukossa.
Pysyäkseen toimivana yrityksen on pidettävä kaikki sidosryhmät tyytyväisinä – ei vain omistajia.
Wahlroosin ihailemassa Ruotsissa liiketaloustieteilijät kehittivät jo muistaakseni 1950-luvulla sidosryhmäteorian, jota Ruotsissa on menestyksellä sovellettu vuosikaudet. Miksi se ei kelpaa Wahlroosille? Se fundamentalismi…
Muun muassa Suomen kauppakorkeakouluissa on opetettu vuosikymmenet vastuullista yritysjohtamista. Tällainen ajattelutapa on aivan luonnollinen, ottaen huomioon, että yritykset ovat riippuvaisia ympäröivästä yhteiskunnasta. Yhteiskunta tarjoaa yritykselle ne puitteet, jotka tekevät yritystoiminnan mahdolliseksi: infrastruktuurin, järjestyksen, koulutetun työvoiman…
Yhteiskunnan ja yrityksen kaikkien sidosryhmien huomioon ottaminen tuottaa yritykselle ja sen omistajille vakaan tuoton pitkällä aikavälillä. Lyhytnäköinen voitontavoittelu ei ole yritykselle ja omistajille eduksi – se edustaa eräänlaista ryöstöviljelyä.
Ilmoita asiaton viesti
YLE MOT spekuloi vuonna 2012, blogiin linkitetyssä artikkelissa, että Wahlroosin inspiraatio kumpuaa amerikkalaisesta yhteiskunnasta, erityisesti Ayn Randista. Toisaalta Wahlroosin omin sanoin myös kiristyvä kansainvälinen kilpailu ylikansallisen pääoman liikkeistä lukeutuu hänen huolen aiheisiinsa. Tämä onkin kylmää peliä, jos globaalisti pitäisi kilpailla sijoittajien rahoista, painamalla verot ja työntekijöiden palkat ja työehdot mahdollisimman alas. Mutta tämä näkökulma ei ole täysin tuulesta temmattu, olisi huoletonta sanoa etteikö globaali iso raha liikkuisi kohti valtioita jotka levittävät sille punaista mattoa nöyrimmin.
Ilmoita asiaton viesti
”Tämä onkin kylmää peliä, jos globaalisti pitäisi kilpailla sijoittajien rahoista, painamalla verot ja työntekijöiden palkat ja työehdot mahdollisimman alas. Mutta tämä näkökulma ei ole täysin tuulesta temmattu, olisi huoletonta sanoa etteikö globaali iso raha liikkuisi kohti valtioita jotka levittävät sille punaista mattoa nöyrimmin.”
Tämä on ilman muuta aiheellinen huoli. Aina löytyy punaista mattoa levittäviä välistävetäjämaita, jotka tarjoavat vero- ja palkkaparatiiseja.
Kansainvälisiä pääomanliikkeitä verottavaa Tobinin veroakaan ei ole saatu aikaan, koska aina löytyy valtioita, jotka siitä kieltäytyvät ja tarjoavat veroparatiisin. Silti ei uskoakseni olla vielä niin pitkällä, että nostettaisiin kädet ylös ja alettaisiin maksaa työntekijöille nälkäpalkkoja.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä kohdin Euroopan Unionista on hyötyä, koska se on Suomea suurempi neuvottelija, jolla on veroasioissa suurinpiirtein Suomen suuntaiset tavoitteet. Euroopan Unioni onkin johtavia maailman mahteja veroparatiisien ajamisessa ahtaalle.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoitat itsekin miksi yritys ei voi toimia kuin olisi tyhjiössä, eikä Wahlroos mitään sellaista ole esittänytkään. ”Pysyäkseen toimivana yrityksen on pidettävä kaikki sidosryhmät tyytyväisinä – ei vain omistajia.” Miten toimimaton yritys voisi tuottaa mitään, maksimoinnista puhumattakaan?
Mitä lyhytnäköiseen voitontavoitteluun tulee, jääköön olkiukkosi omaan arvoonsa. Wahlroos, jos joku, on nimenomaan puhunut pitkän aikavälin tuotoista.
Ilmoita asiaton viesti
”Kirjoitat itsekin miksi yritys ei voi toimia kuin olisi tyhjiössä, eikä Wahlroos mitään sellaista ole esittänytkään.”
Yksinkertaisella päättelyllä tähän päätyy kuka tahansa: kun W. katsoo, että vain yhden sidosryhmän etujen ajaminen riittää, se johtaa siihen, että muille ryhmille viitataan kintaalla – ja toimitaan kuin oltaisiin ”yksin maailmassa”.
Jos hän on puhunut pitkän aikavälin tuotoista, hän ei tällä reseptillä siihen pääse.
Ilmoita asiaton viesti
Kannattaisi uskoa omiin teeseihinsä vähän vahvemmin. Juuri se yhden sidosryhmän – omistajien – etujen ajaminen tekee sen, että muutkin sidosryhmät on pakko huomioida. Halusi tai ei. Näin siis jos väitteessäsi on perää.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, pakko. Vapaaehtoisuudella päästään paljon parempiin tuloksiin.
Fundmentaalisuus ei ole hedelmällinen asenne.
Ilmoita asiaton viesti
Tämähän etenee, joskin vaivalloisesti. Olemme siis yhtä mieltä, että muut sidosryhmät on huomioitava, jotta voi maksimoida tuoton. Teesistäsi voidaan kai kääntäen johtaa, että kun huomioidaan hyvin, toimii yritys paremmin. Silloin kai tuoton maksimoija haluaa huomioida sidosryhmät niin hyvin, että yritys toimii tuoton maksimoinnin mahdollistavalla tavalla?
Ilmoita asiaton viesti
Tässä nyt vain taitaa olla osatotuus.
Todellisuudessa on niin että juuri tuon yhden sidosryhmän tyytyväisenä pitäminen edellyttää muut sidosryhmät ovat tyytyväisiä.
Sellainen yritys johon sidosryhmät eivät ole tyytyväisiä ei ole kauaa yritys. Erityisesti nyky-yhteiskunnassa.
Yksinkertaistettuna, jos asiakkaat eivät ole tyytyväisiä, he lakkaavat olemasta asiakkaita.
Ilmoita asiaton viesti
Voisipa melkein sanoa, että Wahlroos haluaa markkinalakien olevan johtava arvo ja oikeuslaitos vastaan hangoittelijoiden hoitaja.
Ilmoita asiaton viesti
90-luvun laman konkurssioikeudenkäyntien uhrit valittavat täällä US blogeissa aina toisinaan, että oikeuslaitos laitettiin hoitamaan raha rahan luokse. Tiedä häntä, mikä on totuus. Perussuomalaiset ovat jopa puolueena ottaneet julkisesti puheeksi kansallisen totuuskomission perustamisen tutkimaan 90-luvun laman tapahtumia.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, muistaakseni asiakirjat ovat laitettu salaisiksi niistä tapahtumista, saatan myös muistaa väärln. Totuus ehkä selviää joskus.
Ilmoita asiaton viesti
Tiedän sen verran että isäni yritystä myös pankintaholta aktiivisesti painostettin vaihtamaan takauksia ulkomaan valuutta juttuihin, ei suostunut. Ne jotka suostu samalta alalta meni nurin.
Sattumaa ehkä🤔
Ilmoita asiaton viesti
Miljonääri-yrittäjä, Suomen kuntoon laittaja pyysi pääministeriaikoinaan anteeksi 90-luvun laman uhreilta, jotka uhratiin pankkien ja säästöjen sijasta.
– Miljonääri-yrittäjän hallituksen ja muutaman kansanedustajan ”muistohetki” vuoden 1918 kansalaissodan uhrien muistoksi oli silmin nähden epäaitoa pakkopullaa. – Kokoomuslainen presidenttikin muisti aidommin.
Ilmoita asiaton viesti
Kansalaissodassamme uhreja oli yli 36 000.
Ylivoimaisesti suurin osa punaisia.
90-luvun talous-ja pankkikriisissä itsemurhia yli 1200/v. Nyk. n. 600/v.
Wahlroos kaipailee johtajuutta ja tarvittaessa koviakin otteita-ja päätöksiä
– lakkojenkin uhalla.
( Miljonääri-yrittäjä Sipilä ja mm. EK:n edusmies Petteri Orpo, sekä rva Berner yrittivät ”siihen suuntaan”, mutta ovat nyt rivikansanedustajina-Orpo oppositiossa ja rva Berner muissa tehtävissä…)
Ilmoita asiaton viesti
Annoin tykkäyksen tuosta moniulotteisesta demokratiasta, joka muuten on ilmeisesti about samaa kuin osavaltiot hieman monimutkaisempana vain.
Wallyn kanssa taas olen samoilla linjoilla noissa kaikissa muissa asioissa paitsi noissa eduskuntaan ja päätöksen tekoon liittyvissä asioissa.
Ilmoita asiaton viesti
Ero puolueiden autonomialla ja osavaltioilla on siinä, että jokainen osavaltio on lopulta vain pienoismalli koko valtiosta, joten jokaisessa osavaltiossa toistuu sama kymmenen puolueen välinen konsensuksen hakeminen kuin koko valtiossa. Puolueiden autonomiassa taas jokainen puolue hallitsee omaa aluettaan, ja pystyy ajamaan omaa linjaansa periaatteessa jopa neuvottelematta muiden kanssa.
Siinä on se suuri ero: osavaltiot ovat samaa enemmistödemokratiaa kuin koko valtion enemmistödemokratia, pilkottuna pienempiin alueisiin, kun taas puolueiden autonomia on vähemmistöjen itsehallintoa, jossa enemmistön valtaa ei ole. Toisaalta myöskään mitään enemmistöä ei ole oikeasti olemassa: suurin puolue huitelee 20% kannatuksen tuntumassa. Kaikki enemmistöt ovat näennäisiä kompromisseja.
Kuntapolitiikka on erittäin pieniin alueisiin pilkottua enemmistödemokratiaa. Ei osavaltion kokoista, vaan kunnan kokoista. (Tosin ilman oikeutta säätää kovin paljon omia lakeja, mutta veroasteenkin saa päättää itse.) Mutta ei se eroa lopulta kovin paljon valtion politiikasta, sama puolueiden välinen kiistely ja konsensuksen hakeminen toistuu kuntapolitiikassa.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo sinun autonominen alueesihan ei ole demokratia ollenkaan, vaan yksipuoluediktatuuri. Lähinnä verrattavissa Neuvostoliittoon, Kuubaan jne.
Ilmoita asiaton viesti
Katso tarkemmalla silmällä: Diktatuurin määritelmää se ei täytä miltään osin, koska:
a) Kaikki poliitikot ovat asemaansa äänestettyjä, ei ole ketään itsevaltiasta. Jokainen poliitikko myös menettää valtansa heti kun äänestäjät lakkaavat kannattamasta häntä.
b) Kaikki puolueetkin ovat asemaansa äänestettyjä, ei ole yhtään itsevaltiasta puoluetta. Jokainen puolue myös menettää asemansa heti kun äänestäjät lakkaavat kannattamasta sitä.
Diktatuurissa on tarjolla valtion alueella yksi poliittinen järjestelmä, yksi hallintotapa ja yksi lainsäädäntö, jonka päättää jonkunlainen vähemmistö. Monet kutsuvat tällaista tyranniaksi, varsinkin jos diktatuuri joutuu käyttämään kovia otteita pysyäkseen vallassa ja vaientaakseen arvostelijat.
Diktatuurissa yksilöllä ei ole vapautta valita mitään, eikä myöskään äänestää. Yksilö saa yhteiskuntajärjestyksen ylhäältä annettuna.
Enemmistödemokratiassa valtion alueella on yksi poliittinen järjestelmä, jonka päättää jonkunlainen enemmistö kansasta. Wahlroos kutsuu tätä enemmistön tyranniaksi, koska hän on eri mieltä enemmistön kanssa, mutta hänellä (kuten muillakaan) ei ole vapauksia järjestää itselleen toisenlaista poliittista tai talousjärjestelmää kuin minkä enemmistö päättää koko kansan puolesta.
Enemmistödemokratiassa yksilöllä ei ole vapautta valita mitään, mutta hänellä on mahdollisuus äänestää, ja hänen äänestämänsä vaihtoehto parhaassakin tapauksessa voittaa vain oikeuden osallistua neuvotteluun kompromissista muutaman muun eniten äänestetyn vaihtoehdon välillä. Lopulta yksilö saa yhteiskuntajärjestyksen ylhäältä annettuna, ilman todellista valinnan vapautta eri vaihtoehtojen välillä.
Poliittisten puolueiden autonomiassa valtion alueella olisi ehkä 5 – 10 kpl erilaisia poliittisia järjestelmiä, jotka perustuvat 5 – 10 eniten kannatusta saaviin puolueisiin (eli poliittisiin ideologioihin) väestön keskuudessa.
Tässä tapauksessa yksilöllä olisi käytännössä vapaus valita 5 – 10 erilaisen poliittisen järjestelmän väliltä, minkä alaisuudessa hän haluaa elää elämänsä. Tämä on radikaali ero verrattuna molempiin yllä mainittuihin, joissa yksilöllä ei ole tällaista valinnan vapautta.
Sinun valitsemasi terminologia ”diktatuuri” on täysin päinvastainen todellisuuden kanssa. Nykyinen järjestelmä on Wahlroosin mielestä enemmistön diktatuuri, ja sitä se onkin. Vertaus Neuvostoliittoon tai Kuubaan voisi ehkä toteutua Suomen Kommunistisen Puolueen autonomisen alueen kohdalla, mutta heidän kannatuksensa on noin promillen tasolla tällä hetkellä, joten se on varsin pieni ongelma jos 5000 ihmistä käyttää vapautta lähteä keskenään kommunismin tielle. Tosin en ole luvannut että autonomisia alueita perustettaisiin niin pienille mielipideryhmille, mutta jos näin tehtäisiin, sitten heillä olisi oma autonominen kylänsä jossain päin Suomea.
Ilmoita asiaton viesti
I stand korrected, kyse ei ole diktatuurista. Itsehallintomallisi on yhden puolueen tyrannia alueellaan. Demokratian kanssa tuolla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä.
Ilmoita asiaton viesti
On sillä tekemistä demokratiankin kanssa. Demokratian määritelmä on varsin väljä, se edellyttää lähinnä vain kansalaisten yleistä äänestysoikeutta, eikä ota kantaa kovin tarkasti siihen, millainen päätös tai kuinka monta päätöstä pitäisi tehdä äänestyksen perusteella. Niinpä on olemassa monenlaisia suhteellisia vaalitapoja ja vaalipiirejä ja alueellisia itsehallintoja ja etnisten ryhmien itsehallintoja ja osavaltioita ja maakuntahallintoja ja kuntahallintoja ja kaksikamarisia parlamentteja ja amerikkalaisia puolueiden superdelegaatteja ja ehdokkaiden valintatapoja ja edustuksellista demokratiaa ja suoraa demokratiaa ja äänikynnyksiä, ja silti ne mahtuvat demokratian käsitteen alle.
Demokratian määritelmä ei seiso tai kaadu sillä perusteella, toteutetaanko äänestyksen jälkeen vain:
– Eniten ääniä saanut vaihtoehto (suurimman mielipideryhmän valta, itse asiassa vähemmistön tyrannia tapauskohtaisesti, mutta silti tämän katsotaan olevan demokratiaa).
– Vähintään 51% kannatuksen neuvottelemalla saanut kompromissi (konsensus-politiikka).
– Useampia kuin yksi vaihtoehto (kuten esim. puolueiden itsehallinto).
Ilmoita asiaton viesti
Kutsu miksi haluat, mutta yhden puolueen tyrannia se on sillä alueella. Kyllä sinä sen itsekin ymmärrät.
Ilmoita asiaton viesti
Kaikki päätöksenteko, joka ei perustu jokaisen osallisen täyteen hyväksyntään, on tyranniaa ja pakottamista, jos halutaan valita sellainen retoriikka.
Tässä tapauksessa olisi tarjolla myös valinnan vapautta nykyistä paljon enemmän. Ratkaisevaa ei ole sanahelinä siitä, halutaanko kutsua kaikkea päätöksentekoa tyranniaksi vai ei, vaan se näkökulma, onko yksilöiden tyytyväisyys elämäänsä suurinta silloin kun kaikki pakotetaan koko valtion laajuisella tyrannialla yhteen enemmistön päättämään politiikkaan, vai silloin kun tyrannioita on useita erilaisia paikallisesti, ja yksilöllä on mahdollisuus valita niistä mieleisensä — jos haluaa kiinnittää asiaan huomita ja vaikuttaa omaan tilanteeseensa.
Ilmoita asiaton viesti
On täysin yhdentekevää onko valinnanvapaus itsehallintoalueiden vai valtioiden välistä. Olet rakastunut keskeneräiseen ajatukseen. Alueen asukkaan kannalta kyse on vallankumouksesta, ei mistään vähemmästä.
Ilmoita asiaton viesti
Murrosvaihe on kyllä tiedossa, nykyisen ja uuden välillä on ero, ja se ero täytyy ylittää. Jonkun mielestä sekin voi olla vallankumous, valtion jokaisen asukkaan kannalta, kun oikeistolaisen hallituksen jälkeen nousee valtaan vasemmistolainen hallitus, joka säätää vasemmistolaisia lakeja.
Vallankumouksen käsitettä ei yleensä sovelleta siihen, että kansa tekee demokraattisella menettelyllä päätöksen jostain asiasta. Vallankumous viittaa enemmänkin vastahakoisen vallanpitäjän kumoamiseen väkisin ja muilla kuin normaalin poliittisen päätöksenteon keinoilla pois asemastaan.
Ilmoita asiaton viesti
Siitähän tuossa on kyse, että vastahakoisesti kammetaan pois vallasta muut kuin yksi puolue. Eikä kyse ole siirtymästä, vaan asia toistuu Aina itsehallintoalueita muokattaessa. Tuskin sentään sementoisit noita ikuisiksi?
Ilmoita asiaton viesti
Siis kammetaan pois vastahakoiset. Olisipa se edit…
Ilmoita asiaton viesti
Jos se on vastahakoista puolueille, niin siinä tapauksessa se ei koskaan toteudu. Tämä toteutuu vain jos puolueet ja käytännössä niiden äänestäjät muodostavat sellaisen käsityksen, että elämä olisi onnellisempaa itsehallintona, jossa päästään tekemään juuri ne päätökset jotka oikeasti haluttaisiin tehdä, eli saadaan sitä mitä tilataan, kuin vääntäen konsensusta samaan tyyliin kuin tapahtuu nykyään, jossa ei saada sitä mitä tilataan, ja se on ikuinen olotila että ei tulla koskaan tulevaisuudessakaan saamaan sitä mitä tilataan.
Ilmoita asiaton viesti
Kuten totesin, ajatus oli keskeneräinen. Miten saisit kaikki puolueet valtakunnallisesti sopimaan kenelle Helsinki kuuluu ja Helsingissä suostumaan tuohon pakotettuun ratkaisuun?
Itsehallintoalueen asukkaat eivät suinkaan saisi mitä tilasivat, vaan mitä kabinettisopimuksen perusteella tyrannipuolue määrää.
Ilmoita asiaton viesti
Helsingin ei tarvitse suostua mihinkään, eihän Helsingiltä nykyäänkään kysytä, sopiiko heille että huumeet ja paritus on kriminalisoitu ja nuuskan hallussapito on laillista.
Ensimmäinen etappi on saada puolueet olemaan sitä mieltä, että he hallitsisivat mieluummin omia äänestäjiään täydellisesti kuin yhdessä muiden puolueiden kanssa konsensusta hakien koko kansaa. Tilanne on kyllä varsin suotuisa tällaisen ajattelun kehittymiselle, kun suurimpien puolueiden kannatus on haarukassa 10% – 20%, ja on kaikille puolueille selvää, että he eivät tule saamaan enemmistövaltaa itselleen, ja uhka oppositioon joutumisestakin on koko ajan läsnä, varsinkin Persuille joita muut vieroksuvat, ja jättivät toiseksi suurimpana puolueena pois hallituksesta.
Nykyään on muotia tehdä ensin alueellinen kokeilu, ennen kuin jalkautetaan uusi toimintamalli koko kansalle. Perustuloakin on veivattu alueellisesti. Ensimmäinen kokeilu olisi varmaan muutaman kriisikunnan Itä-Suomessa antaminen yksittäisten puolueiden hallittavaksi. Kriisikunnilla menee joka tapauksessa huonosti ja väki vähenee.
Jos kokeilun tulos kannustaisi uskomaan siihen että menettelyä kannattaa laajentaa, sitten tulisi vastaan kysymys parhaiden paikkojen ja Helsingin kruununjalokivien kohtalosta. Seuraava askel yksittäisten kuntien kokeilun jälkeen tuskin olisi heti koko valtion jakaminen puolueiden kesken. Ehkä minun suosimani uuden pääkaupungin Jyväskylän ympäriltä pizzan siivuja jokaiseen ilmansuuntaan jakaen voisi jakaa noin 60% valtion pinta-alasta puolueille. Neutraaliksi alueeksi julistettu Suur-Jyväskylä olisi luonteva poliittinen kohtauspaikka, jonne kaikilla puolueille olisi samanlainen matka omilta viipaleiltaan.
Lappi ja etelärannikko Helsinkeineen jäisivät tässä vaiheessa enemmistödemokratialla hallittavaksi ns. yhteiseksi alueeksi. Tai sitten suurimmat puolueet jakaisivat kruununjalokivet eli suurimmat kaupungit keskenään jo tässä vaiheessa.
Kokoomuksen, Keskustan ja SDP:n välinen ero ei ole lopulta niin dramaattinen, ainakaan ollut perinteisesti, että siitä syntyisi maailmanloppu jos Helsinki tai Espoo tai Tampere tai Turku menee yhdelle tai toiselle näistä kokeneista poliittitista pelureista. Jokainen näistä puolueista on johtanut hallitusta minun elämäni aikana, mutta en ole huomannut yhteiskunnassa kovin suurta eroa, sama aurinko on paistanut taivaalta koko ajan. Eikä se Persutkaan ole talouspolitiikassa Kokoomusta kummempi. Eikä arvopolitiikassa Keskustaa kummempi, joka oli rasismi-tutkimuksessa aivan Persujen rinnalla taistelemassa ”kärkipaikasta”.
Ilmoita asiaton viesti
En osaa kuvitella yhdenkään puolueen syttyvän mallistasi, mahdollisesti perussuomalaisia lukuunottamatta, kun saisivat aitosuomalaisten reservaatin. Toki tuo kuulostaa vähän houkuttelevalta idealta, että perussuomalaiset suljettaisiin reservaattiin.
Vakavasti puhuen, sehän on parlamentarismissa täysin normaalia, että toiseksi suurin puolue on oppositiossa. Ennemmin tuo on sääntö kuin poikkeus.
Ilmoita asiaton viesti
Sen varassa tämä lepää, että vähintään kolmen suuren puolueen pitäisi nähdä tämä omien etujensa mukaisena, jotta he lähitisivät viemään sitä eteenpäin. Eihän tämän kaliiberin päätöksiä kukaan muu voi tehdä kuin eduskunta.
Persuilla on tiukat paikat päästä mukaan hallituksiin. Suomessa ei ole Ruotsin ja Viron tyyppistä perinnettä sulkea persona non grataa pois hallituksesta vaikka se voittaisi vaalit, mutta ei ole takuita etteikö mallia haettaisi naapurimaista jos Persut voittaisi.
Kokoomus mataline veroineen ja työehtosopimuksien purkamisineen, joita muut puolueet eivät suostu tukemaan.
Keskusta maaseutuineen, jota Helsingin herrat katsovat ylen.
Kristilliset raamattuineen ja aitoine avioliittoineen.
RKP ruotsin kielisen kulttuurin murenevan imperiumin varjelijana. Muut ovat suostuneet sen kanssa kultaisiin kädenpuristuksiin pakkoruotsin asemasta, mutta jatkuuko sitä ikuisesti?
Vihreät luontoineen, häkkikanojen kieltämisineen ja vegaani-ruokavalioineen.
Puolueilla on erityisiä intressejä, joita nykyinen järjestelmä ei salli niiden toteuttaa. Kipinä voi syttyä uudenlaiselle ajattelulle.
Ilmoita asiaton viesti
Se olisikin hauska näky, kun vihreät laitettaisiin maaseudulle. ”Anteeksi, mistä täällä saa soija-chai-lattea?”
Ilmoita asiaton viesti
Ja kaiken lisäksi, kuinka toteutetaan ”puolueiden autonomia”? (Tästähän ei oikeastaan pitäisi edes keskustella. )
Jos alueella A puolue 1. (tai puolueryhmä 1a, saa enemmistön äänistä niin se johtaa sitten tuon alueen äänestäjiä. Entä mut asukkaat?
” Minä kaipaan poliittisille vähemmistöille (eli esim. eduskuntapuolueille) autonomiaa, oikeutta päättää itse omien äänestäjiensä asioista, alueellisesti voimassa olevan lainsäädännön tasolle asti. Kutsun sitä moniulotteiseksi demokratiaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Lähtötilanteessa ihmiset jakautuvat valtion alueelle satunnaisesti. Sen jälkeen kun lainsäädäntö eriytyisi alueellisesti erilaiseksi, siinä olisi alkuvaiheessa murrosvaihe, jolloin ihmiset pohtivat jäädäkö asumaan nykyiselle alueelle, vai onko kiinnostus politiikkaan ja yhteiskunnan olosuhteisiin riittävä motivoimaan muuton parhaalta tuntuvan lainsäädännön alueelle. Diktatuureissakin asuu melko tyytyväisiä poliittisesti kyynisiä ihmisiä. Kaikki eivät ole kiinnostuneita politiikasta sillä vakavuudella että muuttaisivat toiseen paikkaan politiikan takia.
Analogisesti voidaan sanoa että ihmisten muuttoliike on se työmäärä, joka vaaditaan tällaisen yhteiskunnan rakentamiseksi. Ei talokaan ilmesty tyhjästä tontille, kun laadimme sille piirustukset, vaan täytyy tehdä raakaa työtä ja siirtää rakennustarvikkaita paikasta toiseen, ennen kuin tulee valmista.
Ilmoita asiaton viesti
Tykkäys selityksestä, mutta tosiaan tuollaisen toteutus tulee olemaan hieman ongelmallinen. Periaatteessahan tuossa luodaan monta helposti napsittavaa pientä valtiota, joita ei pidä mikään asia yhdessä.
Ilmoita asiaton viesti
Eri valtioiksi jakautuminen on sekä yksilöiden edun että jokaisen puolueen edun vastaista, joten on epätodennäköistä että se saisi riittävää kannatusta. Se onnistuisi juridisesti vain jos nykyinen valtio hyväksyy sen, ja vieläpä kansanäänestyksellä. Eli myös muiden autonomisten alueiden enemmistö hyväksyisi asian.
Eri valtioiksi jakautuminen on yksilöiden edun vastaista sen takia, että yksilö menettäisi vapauden valita, millaisen politiikan alaisuudessa hän haluaa elää. Ja myöhemmin vaihtaa valintansa, jos mieli muuttuu, tai puolueen linja muuttuu, tai puolue korottaa veroja, tai puolueen politiikka menestyy taloudellisesti heikommin kuin toisen puolueen politiikka. Yksilön ja puolueen välinen suhde voi rakoilla, ja silloin on hyvä olla vapaus muuttaa mieltään. Valtioiden rajat voivat muodostaa esteen sellaiselle vapaudelle.
Toisekseen, itsenäiseksi valtioksi irtautumisen hetkellä uuteen valtioon muodostuisi de facto yksipuoluejärjestelmä, ainakin alkuvaiheessa, ja sellaisilla on aika huono kaiku historiassa. Yksilöt tuntevat maailman historiaa, ja tuskin kovin innokkaasti haluavat rynnätä kokonaisen itsenäisen valtion kattavan yksipuoluejärjestelmän syliin.
Puolueen oman edun vastaista itsenäiseksi valtioksi julistautuminen on sen takia, että se tarkoittaisi puolueen valta-aseman varmaa tuhoa melko nopeasti. Vihreät eivät synnytä uusia vihreitä seuraavaan sukupolveen synnytyssairaalassa. Jos poliittisten puolueiden kannatus on tällä hetkellä 10% … 20%, silloin tilastollisen todennäköisyyden perusteella se puolue, joka hallitsee omaa aluettaan 100%, menettäisi vallan omassa uudessa valtiossaan jo heti seuraavan sukupolven aikana, jos portit suljetaan ja se enemmistö nykyisten puoluejäsenien jälkeläisistä, jotka tilastollisen todennäköisyyden mukaan omaksuvat toisenlaisen poliittisen ideologian kuin omat vanhempansa, jätetään väkisin puolueen ja sen autonomian jäseniksi. Turvallisesti ja näennäisen ikuisesti 100% vallan kahvassa omalla alueellaan oleva puolue putoaisi pian valtaistuimeltaan konsensus-demokratian vähemmistö-osakkaaksi, joka joutuu neuvottelemaan kompromisseja muiden kanssa, eikä saa koskaan omaa tahtoaan puhtaasti läpi missään asiassa, ja välillä ajautuu opposition puolellekin. Itsenäiseksi valtioksi irtautuminen olisi rinnastettavissa kuuluisaan oman oksan sahaamiseen.
Ilmoita asiaton viesti