YLE lobbaa naisten yläosatonta pukeutumista, osa 10+

YLE kirjoittaa naisten yläosattomasta pukeutumisesta. Mutta älkää hätääntykö: puolustelevaan sävyyn totta kai, koska YLE on neutraalisti valinnut, mitä mieltä tästä asiasta pitää olla. Poliittisesti ja ideologisesti neutraali YLE lobbaa tässä naisten yläosattoman pukeutumisen puolesta, osa 10+ (niin paljon yli 10, että en pysy enää laskuissa mukana):

https://yle.fi/a/74-20022758

Yksityinen yritys saisi vapaasti sallia tiloissaan millaisen pukeutumisen vain. Ei laki rajoita sitä, kun sekasaunominen alasti ja nudismi ovat laillisia. Ei ole kovin paljon näkynyt sellaisia yrityksiä, joilla olisi uskoa, että se tekee hyvää asiakasvirralle ja yrityksen taloudelle, jos sallii naisten yläosattoman pukeutumisen uima-altaalla. Jos joku näkisi siinä hittituotteen ja hyvän bisneksen, totta kai raha kelpaa, ja sellaista konseptia kokeiltaisiin. Mutta totuus on, että tavallinen kansa viihtyy uidessa mieluiten vaatteissa. Yläosaton Serena tai Flamingo tyhjenisi lapsiperheistä. Bad for business.

Nudistirantojen käyttäjämäärä lienee noin 1 % tavallisten uimarantojen käyttäjämäärästä. Siitä sen näkee, mitä kansa tahtoo, kun vallitsee vapaus ja on vaihtoehtoja: miten kansa äänestää jaloillaan? Heidän jalkansa kulkevat kohti tavallista uimarantaa, jossa ollaan vaatteet päällä.

Mutta sosialismissa voisi kokeilla valtion rahoilla sellaistakin konseptia, jolle on vähemmän kysyntää. Ei ole väliä, paljonko tulee kävijöitä, se on julkista rahaa. Kaikilta pois, mutta vain niille eduksi, joille palvelu kelpaa vielä jatkossakin. Kuulostaa ihan perinteiseltä ”hyvinvointi-valtion” konseptilta, jossa verotetaan kansaa palveluiden tuottamiseksi, mutta palveluita tuottavilla virkamiehillä ei ole velvollisuutta selvittää, millaista palvelua kansa haluaa. Virkamies päättää, millainen on hyvä.

Asiaan olisi yksinkertainen ratkaisu, jota käytetäänkin jo islamilaisten naisten toiveiden takia jonkun verran: todetaan, millaisia erilaisia mielipiteitä esiintyy väestön keskuudessa, ja sitten toteutetaan niitä aikataulutetusti, tai vaikka eri uimahalleissa kokoaikaisesti. Jostain syystä pieni vähemmistö islamilaisia naisia on saanut toiveensa läpi, mutta heitä paljon suurilukuisempi joukko yläosattomuuden puoltajia tai kieltäjiä eivät ole mukana näissä harkinnoissa erityisryhmänä, jonka toiveita julkisen palvelun tulisi palvelella.

Politiikka on rikki. Se näkee pienten vähemmistöjen toiveet ja tarpeet, mutta on jopa tahallisen sokea suurten väestöryhmien toiveille ja tarpeille. Siten kuin vaikka YLEn toimittaja tässä artikkelissa. Todetaan vain, miten asian ”pitäisi olla” kaikille. Sivuuttaen sen tosiasian, että kaikki eivät tykkää siitä. Huomioiden silti joidenkin erityisryhmien toiveet, aivan kuin jonon ohi ja etusijalla, suorastaan punaista mattoa levittäen ja syvään kumartaen.

Paras ratkaisu olisi tehdä samoin myös muille väestöryhmille kuin valituille erityistä kohtelua saaville marginaaliryhmille: kartoittaa, mitä ihmisryhmät haluavat, ja sitten tarjoa palvelua monipuolisella asenteella. One size doesn’t fit all. Jos palvelu tuotetaan kaikkien rahoilla, sen tulisi olla kiinnostunut kaikkien arvomaailmasta ja tarpeista.