Yli puolet kansasta haluaisi Liike Nytin tyylistä suoruutta politiikkaan
Harry Harkimo lähti aikoinaan Kokoomuksesta protestina sille, että muutama henkilö puolueen johdossa sanelee mitä muiden pitää äänestää eduskunnassa. Harkimo lähti rakentamaan uutta puoluetta, jonka linjassa ei sinänsä ole ollut suurta eroa Kokoomukseen, mutta suorempaa demokratiaa kuitenkin luvataan. Sillä ehdolla, että kansa on samaa mieltä kuin puolueen johto tietyistä tärkeistä perusasioista, kuten yrittäjä-myönteisyys ja Eurooppa-myönteisyys. Hieman yllättäen Harkimo on kuitenkin kritisoinut EU:n elvytyspakettia, joten tuo ”Eurooppa-myönteisyys” ei ole näköjään pakollista silloin kun Harkimo toisin päättää.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/ionmittler/278893/
YLEn tuoreen kyselyn mukaan enemmistö Suomen kansasta on menettänyt uskonsa ja kiinnostuksensa perinteiseen politiikkaan, ja kaipaisi politiikalta suorempaa vuoropuhelua kansan syvien rivien kanssa. Suurinpiirtein sellaista kuin Harkimo ainakin lupaa noudattaa puolueensa jäsenien kanssa.
https://yle.fi/uutiset/3-11480532
Mikä tässä mättää, että suurin osa kansasta haluaa sitä mitä Harkimo lupaa tarjota, mutta vain 2% kansasta äänestää Harkimon puoluetta. Siihen odotamme vielä selitystä. Minä en Harkimon puoluetta äänestäisi, koska en ole ”Eurooppa-myönteinen” siten kuin luulin Harkimon määrittelevän sen, enkä ”yrittäjä-myönteinen” siten kuin tiedän Harkimon määrittelevän sen.
Mikään tuossa kyselyssä ei viittaa siihen, että juuri kukaan haluaisi mitään ”Liike Nytin tyylistä”.
Kyllä ihmiset haluavat valita puolueista, jotka ajavat asioita. Toinen asia on, että organisaatioiden koetaan vieraantuneen kannattajista.
Ilmoita asiaton viesti
Liike Nyt ajaa kyllä yrittäjän ja sijoittajan asiaa niin paljon kuin ehtii. Jos olet Harkimon blogeja seurannut. Aina pitäisi saada yksityiset yritykset hoitamaan kaikki mahdolliset julkiset tehtävät.
Ilmoita asiaton viesti
Otahan selvää mitä Harkimo touhusi Hartvall- areenan ja jokerien myynnin kanssa.
Eiköhän siinä suomut tipu sinunkin silmistä.
Ilmoita asiaton viesti
Noh, olen ehdottanut eduskuntaan käytäntöä, jossa arvalla ratkottaisiin, mitkä äänestykset ovat ”omantunnonäänestyksiä”, joissa kansanedustaja olisi vapaa ryhmänsä painostuksesta. Osa äänestyksistä (myös satunnaisia) olisivat julkisia, jolloin ryhmäkuria voisi soveltaa. Ajallaanhan äänestyskäyttäytymisen pitäisi tulla julkiseksi (esimn. kahden vuoden viiveellä), muuten edustajat saattaisivat myydä äänestysnappinsa eniten tarjoavalle.
Toinen vaihtoehto on, että jokin muukin puolue kuin Harkimon alkaisi mainostaa edustajiensa yksilönvapautta (tai kansanedustajan osittaista etäohjausta julkisen mekanismin avulla). Sellainen luonnollisesti vähentäisi puolueen hallituskelpoisuutta, mutta voisi olla menestyksen lisäboosteri vaaleissa. Tarvittaisiin vain lisäys puolueohjelmaan:
– ollessamme oppositiossa emme sovella ryhmäkurimenettelyjä eduskuntaryhmässämme. Ollessamme hallituksessa sovellamme ryhmäkuria jossain mitassa.
Kolmas tekninen vaihtoehto olisi äänien murto-osaistaminen. Edustaja voisi äänestää esim. 30 % kyllä, 20 % ei ja 50 % tyhjä. Näistä murto-osista tietty prosenttimäärä olisi ryhmänjohtajan suoraan määrättävissä (koskien niitä ryhmäjäseniä, jotka ovat vaivautuneet paikalle). Ryhmänjohtaja esim. päättäisi 65 % :n osuuden (SDP) tai 35 % osuuden (persut). Tämä prosenttiosuus olisi lukittava vaalien yhteydessä. Kullakin vaalilistalla olisi oltava esillä siltä listalta valittavien kansanedustajien epäitsenäisyysprosentti. Tällöin äänestäjä voisi itse arvioida, kuinka hyvin kukin lista vastaa hänen toiveitaan.
Ilmoita asiaton viesti
Käytäntö on jo nyt, ainakin väitetysti, se että ryhmäkuria noudatetaan pääasiassa hallituksessa ollessa. Johtuen siitä että hallitusta muodostettaessa on sovittu puolueiden kesken mitä asioita ajetaan, ja koko hallitusohjelma perustuu siihen että osallistuvat puolueet noudattavat ryhmäkuria. Ryhmäkurin kritiikki on käytännössä hallitusohjelma-käytännön kritiikkiä.
Ilmoita asiaton viesti
Ymmärräthän Ion, että ryhmäkuri tarkoittaa käytännössä sitä, että Suomea johtavat käytännössä hallituspuolueiden puheenjohtajat?
Ilmoita asiaton viesti
En ymmärrä, koska puoluejohtajat eivät ole diktaattoreita puolueissaan, ainakaan juridisesti. Niin sanotut ryhmäpäätökset otetaan käyttöön, kun enemmistö eduskuntaryhmän kansanedustajista kannattaa sitä. Puoluejohtajan ääni ei riitä mihinkään, siihen tarvitaan paljon kansanedustajien ääniä.
Harkimo tosin kuvaili Kokoomuksen johdon hallinneen käytännössä diktaattoreina (en muista, oliko kyse yhden henkilön diktatuurista vai muutaman johtohahmon sisäpiiristä), mutta vain siksi koska loput kansanedustajat suostuivat ottamaan rennosti (olemaan ajattelematta mitään, koko vuoden loma valtion laskuun?) ja puoltamaan automaattisesti johdon esityksiä. Siinä mielessä hyvin keskusjohtoinen tilanne, mutta johtuen osittain papukaija-efektistä, että monella kansanedustajalla ei ole muuta ambitiota kuin oman jalustan turvaaminen puoluejohtoa kohtaan esitetyllä uskollisuudella.
Ilmoita asiaton viesti
Ion, ei tuo ryhmäkurin noudattaminen kuitenkaan käytännössä perustu pelkästään hallitusohjelmassa sovittujen asioiden käsittelyä äänestystilanteissa. Hallituksen esityksissä on paljon sellaisia esityksiä jotka eivät ole täysin hallitusohjelmaan kirjattuja. Näitä ovat useat eu-asioiden käsittelyt äänestyksineen. Elvytysrahaston perustaminen tästä on oiva esimerkkitapaus, josta tullaan syksyn kuluessa käymään ilmeisen vilkastakin keskustelua ja lopuksi äänestys salissa. Olen jokseenkin varma, että tässäkin asiassa noudattaa hallituspuolueet ryhmäkuria, vaikka sen pitäisi olla jokaisen kansanedustajan omantunnon kysymys mitä suurimmassa määrin. Toki on eduskunnassa käsitelty koitakin äänestyksiä ns. omantunnon kysymyksinä, johon pitäisi ehdottomasti kuulua myös em. elvytysrahaston hyväksyntä.
Ilmoita asiaton viesti
Ryhmäkuria noudatetaan aina kun enemmistö eduskuntaryhmän jäsenistä vaatii sitä.
Ilmoita asiaton viesti
Kenenkään kansanedustajan ei tarvitse alistua ryhmäkuriin, jollei itse halua.
Ilmoita asiaton viesti
Totta, mutta puoluetta vastaan niskuroiminen on vieläkin varmempi keino jäädä valitsematta seuraavissa vaaleissa kuin vaalilupausten pettäminen kansan suuntaan. Ja siksi paljon harvinaisempaa. Ääniä saa aina leivottua jollain kikalla, luvataan vaikka vappusatanen juuri ennen vaaleja. Mutta äänisaaliin kerääminen vaaleissa on paljon raskaampaa ilman puolueen organisaatiota, rahoitusta ja imagoa tahona ”jolle kannattaa antaa äänensä, jotta sillä on jotain merkitystä” (pienpuolueen tai sitoutumattoman äänestäminen voi tuntua äänen heittämiseltä hukkaan, koska sellainen ei kuitenkaan pääse valta-asemaan).
Ilmoita asiaton viesti
Jokainen äänestys Suomen eduskunnassa on julkinen, enkä näe tarvetta muuttaa käytäntöä. Omatunnon ratkaiseminen arvalla ei myöskään vaikuta varsinaisesti demokratiaa lisäävältä toimelta.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo julkisuusvaatimus onkin tosiaan paha, antaa vallan ryhmyrille. Mutta tuo kolmas vaihtoehto, äänten murto-osaistaminen ja äänen osan antaminen ”laillisesti” ja teknisesti ryhmyrin kontrolliin voisi olla ratkaisu. Puolue sitten vain päättäisi, kuinka suuri osuus heidän listaltaan valituilla on omaan äänivoimaansa kullakin vaalikaudella.
Ilmoita asiaton viesti
Edustuksellisen demokration huonous on tullut varmasti kaikille jo hyvin selväksi. Ääneen lausumaton peruste sille, miksi kansa ei saa äänestää suoraan asioista on se, että kansa on niin tyhmää, että on parempi jättää asioista äänestysmahdollisuus pois.
Mitä tulee tuohon Eurooppamyönteisyyteen, niin sehän ei tietenkään poissulje Eurooppakriittisyyttä, jolle on suuri tarve juuri näinä aikoina jolloin valtaa ollaan siirtämässä entistä enemmän kansalliselta tasolta.
Ilmoita asiaton viesti
Ääneen lausumaton peruste sille, että kansa ei saa päättää asioista, on se että hyvä veli -järjestelmä ei pystyisi sitten jakamaan taloudellista valtaa yhteiskunnassa toinen toisilleen, kavereilleen ja lahjojilleen.
Ilmoita asiaton viesti
Pyh!
Paavp Väyrynen kertoo hyvin, mikä kansan suorassa vaikutusvallassa on väärin. Kansalta kysyttiin, halutaanko liittyä Euroopan Unioniin.
Kansa vastasi. Ja Väyrynen totesi heti, että kansa vastasi väärin. Hän aloitti väsytyspuheet eduskunnassa ja toimi kaikella tavoin kansan valitsemaa tietä vastaan.
Nyt Väyrynen haluaa, että kansa taas voisi valita. Ja taas edessä olisi tilanne, jossa kansa valitsisi väärin.
Brexitäänestys osoittaa hyvin sen, mikä kansanäänestyksessä on väärin. Kansalle voidaan syöttää valheita ja vääriä lupauksia. Ihan niin kuin edustukselliseen demokratiaan liittyvässä vaalissakin. Jos brexitäänestys olisi tehty uudelleen ennen lopullista brexitiä, brexit olsii peruuntunut. Mutta eihän brexitin puolesta töitä tehneet kansan mielipidettä uudelleen kaivanneet.
Kansanäänestys olisi kuin heittäisi kruunaa ja klaavaa. Se tekee vääjäämättä linjoista poukkoilevan. Hallitut muutokset ovat edustuksellisen demokratian vahvuus.
Ilmoita asiaton viesti
Mjaah, Väyrysellä on kyllä pointtejakin siinä, että kansalta ei kysytty juuri sitä mitä kansalle annettiin. Toki asiaa katsotaan aina sen väristen silmälasien läpi, että jos puoltaa EU-jäsenyyttä niin kaikki on tehty oikein, ja jos kritisoi EU-jäsenyyttä niin kaikki on tehty väärin.
Ilmoita asiaton viesti
Brexitin vaikutukset näkee vasta n. kolmen vuoden päästä. Olen itsekin etäbrexitisti (siis henkilö, jolla on varma mielipide toisen valtion sisäisestä asiasta. On vielä etä-remainers, joilla on vastakkainen, varma ja tiedotusvälineiden tukema mielipide toisen valtion sisäisestä asiasta).
Brexit on siinä mielessä hyvä esimerkki, että suhteellisen matala analyyttinen kyky voi riittää hitaiden muutoksien huomaamiseen. Usein nämä hitaat muutokset (elinolojen huononeminen, mahdollisuuksien väheneminen) eivät tule noteeratuiksi establishmentin taholta muuten kuin parinkymmenen vuoden viiveellä. Historia on täynnä esimerkkejä siitä, miten valtakoneisto ja yhteiskunnallinen päätöksenteko ei reagoi muutoksiin. Etelä-Afrikka tulee mieleen (Mandelan vankilavuodet, ja nykyinen vähittäinen rikollistuminen). Luonnollinen lisäpiirre näissä muutoksissa on, ettei uusikaan valinta aina paranna mitään.
Yksi tärkeä tehtävä poliitikoille on sopeutuminen (edellä mainitun viivyttelyn lisäksi). He ovat usein nopeimpia ja parhaimpia sopeutumisessa — kun sopiva pakko on saatu aikaiseksi. Joskus on ensin mestattava kuningas ja vallattava Bastilji, joskus on järjestettävä kansanäänestys. Suomen hallituksenmuodostamismenettely on hyvä esimerkki tällaisesta rakenteellisesta pakosta: vaalitulos on mikä on. EU itsessään on vakautusjärjestelmä, mutta ei taloudellista vakautusta varten vaan sisäpoliittista vakautusta varten.
Mikään ei ole ikävämpää kuin kansan ja sen mielipiteiden tuoma epävarmuus. Joskus maailmaa ei enää voi peittää sanomalehdellä, ja puolueiden valtasuhteet muttuvat ikävällä tavalla, tai syntyy tilaisuus uusille puolueille. EU ”sitoo päättäjien kädet”, mutta ei käsirautoihin, kyseessä on miellyttävät ja näyttävät sveitsiläiset kellot ja kultaranneketjut.
Jos päättäjä jotain haluaa, niin juuri tuota hallintaa, minkä Niemeläinen mainitsee. ”Hallitut muutokset” ovat usein näennäismuutoksia ja todellisten muutoksien lykkäämistä.
Ilmoita asiaton viesti
Eurooppamyönteisyyden ja EU:n ja sen tukipaketin kritiikki ei välttämättä sisällä ristiriitaa koska onneksi elämää Euroopassa on myös EU:n ulkopuolella kuten vaikkapa Venäjällä, Balkanilla, Sveitsissä jne. Sitäpaitsi vaikkapa Puola antaa piutpaut Brysselin nukkeparlamentissa ja EU koneistossa hehkutetuille arvo ja oikeusvaltiopuheille.
Toisekseen edustuksellisessa demokratiassa varmasti on kehitettävää, EU:ssakin merkittävimpiä ongelmia on mielestäni subsidiariteettiperiaatteen toteutumattomuus, trendejä on päinvastaiseenkin suuntaan. Kuitenkin edustuksellinen demokratia EU:ssa on keskimäärin suhteellisen hyvällä tasolla. Verrataanpa vaikka Libanoniin jos ex-upseerit juuri valtasivat aivan fyysisesti maan ulkoministeriön. Kuvaavaa myös on että Macron suunnittelee satamaräjähdyksen apupakettia OHI Libanonin hallinnon välitettäväksi suoraan avuntarvitsijoille.
Ilmoita asiaton viesti
Siinä ei mitään järkeä olisikaan, että kanavoidaan avustuksia korruptoituneeksi tunnetun hallinnon kautta. Sitä on Suomikin harrastanut paljon Afrikassa, ja rahaaa onkin mennyt sitten ties kenen taskuun. Korruptio on suurin syy sille, miksi joku maa edes tarvitsee taloudellista apua ulkomailta. Pätee myös Libanoniin.
Ilmoita asiaton viesti
Tuohan on paljon, kolme päättää kokooomuksessa. Entä moniko päätti pääministerin vaihdosta joulukuussa?
Ilmoita asiaton viesti
Keskustan molemmat vallan tavoittelijat ovat alkutaipaleellaan olleet Etelärannan vaikuttajakiihdyttämön palveluksessa. Kummankin puolison puoliso tulee samoista piiristä.
Kuningashuoneissa työskenteli piispa hoviherrana seuraamassa naimapuolen tapahtumia eri puolilla Euroopan hoveissa, josko sieltä löytyisi omille prinsseille ja prinsessoille sopiva säätyinen siippa. Yleensä löytyi. Oli pakko. Eräässä pohjoisessa paikassa palvelu toimii yhä vaaleilla valittujen valtionhoitajapaavojen ja -anttien kohdalla.
Ilmoita asiaton viesti
Yhden miehen puolue voikin muuttaa mielipidettään oman mielensä tai kevyen nettigallupin mukaan mutta jos kaikki kaksisataa kansanedustajaa äänestäisivät täysin ilman yhteistä linjaa lakiesityksistä, jotka yksittäiset edustajat olisivat keksineet esittää niin eihän siitä mitään tulisi.
Kyllähän nyt jokainen ymmärtää että puolueella on joukkovoimaa vain jos puolue on yhtenäinen äänestyksissä. Yhtenäisyys saavutetaan kompromisseilla
Ilmoita asiaton viesti
Siitä tulisi enemmistön päätös.
Ilmoita asiaton viesti