Yli-Viikari on vain jäävuoren huippu, mihin valtion rahoja menee

Tytti Yli-Viikari saanee rikostutkinnan peräänsä muutamasta tonnista, ehkä korkeintaan kymppitonnista tai kahdesta, jotka hänen väitetään käyttäneen valtion rahoja henkilökohtaisiin tarkoituksiin ilman lupaa.

Istuttuaan VTV:n pääjohtajana runsaat 5 vuotta yli 10,000 EUR kuukausipalkalla, hänen palkkoihinsa on kulunut valtion rahoja lähes miljoona euroa, työnantajan sivukulut huomioiden. Kymppitonni olisi prosentti siitä summasta. Isoimmat tappiot valtio tekee sillä, että poliittiset kaverit korottavat toistensa palkat korkeiksi, vaikka henkilökohtaisen suoriutumisen perusteella arvioiden tämä pääjohtaja ei olisi ansainnut puoliakaan siitä mitä hänelle maksettiin palkkana. Valvontatyön laatu oli sen verran sutta ja sekundaa.

Mutta ne kauneushoidot ja sen sellaiset kulut. Vaikka ne ovatkin vain prosentti tämän viikarin kustannuksista kokonaisuutena, toisen omaa ei silti saisi ottaa. Tässä tapauksessa valtion omaa. Mutta kyllä sitä vain otetaan. Kun ei ole kunnollisia pelisääntöjä. Kunnollinen pelisääntö olisi, että jokainen työntekijä ja johtaja on henkilökohtaisilla varoillaan vastuussa omasta kauneudenhoidostaan ja polkupyöränsä korjauksesta, jos työsopimuksessa ei ole toisin sovittu.

Joissakin ammateissa voidaan sopia toisin. Harva muotilehtien mannekiini ja teatterin näyttelijä maksaa itse meikkauksensa työtehtävän ajaksi. Toivottavasti eliitillä säilyy kuitenkin sen verran maltti omaan erinomaisuuteensa, että eivät kirjauta poliittisille kavereilleen jatkossakaan pääjohtajan sopimukseen pykälää, että valtio maksaa pääjohtajan meikit ja polkupyörän korjauksen.

Työnantajan tai valtion rahojen käyttö henkilökohtaisiin tarkoituksiin pitää olla kiellettyä, jos se ei ole erikseen sallittua. Se on pelisääntö, jonka alaisena lähes kaikki työntekijät elävät omalla työpaikallaan. Jos jää kiinni siitä, että otti kassasta rahaa oman polkupyöränsä korjaukseen, siitä seuraa jopa lopputili ja rikosilmoitus. Nyt Yli-Viikari ja hänen ymmärtäjänsä (kuten se meikkaaja, jolla hän kävi valtion laskuun) selittelevät, että kyllähän nyt tällaiset asiat kuuluu pääjohtajalle työnantajan kustannuksella.

Jos kuuluu, niin mikä sitten ei kuulu? Vain taivas on rajana? Siksi pelisääntöjen pitää olla sellaiset, että kaikki työnantajan rahojen käyttö omiin tarkoituksiin on yksiselitteisesti kiellettyä, jos sitä ei ole erikseen sallittu kirjallisella sopimuksella.