Yritysten sukupolven vaihdoksiin pakollinen kilpailutus?
En odota saavani suurta oikeiston suosiota tällä(kään) kirjoituksella. Päivän YLE uutisissa oli taas niin kauniisti poseeraava kolmikko onnellisia ja hyväosaisia ihmisiä, että siitä muistui mieleen pari asiaa vapaasta markkinataloudesta ja ”equal opportinity for all” -ideologiasta.
https://yle.fi/uutiset/3-10972771
Uutisen kuvassa näemme kaksi tyytyväistä uutta yrityksen omistajaa, ja vanhemman sukupolven edustajan, joka luovuttaa jälkipolville yritystä, tuottoisaa lypsylehmää jolla on hallussa rajallisia resursseja, eli hiihtokeskukseen soveltuva vuorenhuippu, joita ei Suomessa ole ruuhkaksi asti. Eräänlainen monopoli siis.
Markkinatalous on vapainta silloin kun tuotetaan palveluita tai tuotteita sellaisissa olosuhteissa, joissa kuka tahansa uusi yrittäjä pystyy tarjoamaan saman kuin aiemmin markkinoilla olleet yrittäjät, jos osaa asiansa tarpeeksi hyvin. Hiihtokeskukset eivät ole näin vapaata markkinataloutta, vaan toimintaan tarvitaan erittäin rajallinen resurssi, joka on yrityksen hallussa. Ja tässä tapauksessa siitä muodostuu sukupolvelta toiselle periytyvä etuoikeus. Etäinen heijastus keskiaikaisesta yhteiskuntarakenteesta, jossa maata omistava etuoikeutettu sääty peri maankäyttöoikeudet omilta vanhemmiltaan.
Nepotismi kukkii rahakkaiden sukujen keskuudessa. ”Equal opportunity for all” on keppihevonen jolla perustellaan vapaan markkinatalouden autuutta silloin kun se sopii omaan agendaan, mutta kun on kyse perintöverosta tai muista periytyvistä etuoikeuksista — kuten tässä tapauksessa maaoikeus laskettelukeskukselle soveltuvaan vuorenhuippuun — ”equal opportunity for all” lentää roskakoriin, ja vaihtuu perinnöllisten etuoikeuksien puolustamiseen omalle jälkikasvulle.
Sanotaan, että yksi kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa. Tuo yksi valokuva YLE uutisten artikkelissa puhui kaiken tämän, ja vielä enemmänkin. Tulipa mieleen, kun julkisella sektorilla on lakisääteisesti pakko kilpailuttaa kaikki hankinnat, koska se on reilua (ja vapaa markkinatalous saa jalkansa oven väliin, jottei hyvä veli -kerho sovi kaikkia diilejä keskenään toistensa sukulaisille), niin sekin olisi yhtä reilua, että yrityksen luovuttaminen, erityisesti sukupolven vaihdoksen tilanteessa, edellyttäisi myös lakisääteisesti vapaata ja julkista tarjousmenettelyä. Jälkikasvu perisi kyllä rahat, eli yrityksen arvon vähennettynä vasemmistolaisella kateusverolla, mutta eivät automaattisesti itse yritystä, tuottoisaa lypsävää lehmää joka usein istuu rajallisten resurssien äärellä, jos eivät huuda korkeinta tarjousta tarjousmenettelyssä.
Lienee turha kysyä, kuka kannattaa vapaata markkinataloutta ja ”equal opportunity for all” -ihannetta. Eipä kovin moni, silloin kun monopolisoitu markkinatalous ja ”opportunity for my children” ajaa omia etuja houkuttelevammin.
Oma etu kullan kallis.
Tuotanoin, eikös siihen yrityksen arvoon ole lähtökohtaisesti leivottu sisään myös se ”rajallinen resurssi”. Markkinatalous kyllä hoitaa tuon ehdottamasi tarjousmenettelynkin. Jos joku katsoo pystyvänsä hoitamaan bisneksen paremmin kuin jälkikasvu, niin ei kun taalaa pinoon. Jälkikasvu varmasti luopuu yrityksestään sopivaan hintaan, paitsi jos perheyrityksellä on heille muutakin kuin rahallinen arvo.
Ilmoita asiaton viesti
On siihen yrityksen arvoon leivottu monopoliaseman hyötykin. Hyvä juttu alkuperäiselle omistajalle, myöhemmät omistajat maksavat siitä vähän ekstraa, mutta ensimmäinen omistaja on lähinnä se joka saa erotuksen omaan taskuunsa.
PS: Vastasin sinulle Vantaan uimahallia koskevassa blogissa, sen jälkeen kun blogialusta oli vaihtunut, joten et saanut siitä viestiä sähköpostiin, ja keskustelu kuoli siihen. Olisi ollut vielä ihan relevantti kysymys aiheesta.
Toisaalta jos vastaat sinne, niin enpä minä sitä vastausta tule huomaamaan. Surkea tilanne keskustelun kannalta, toivottavasti ylläpito reagoi minultakin saamaansa palautteeseen.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoituksessa näkyy jälkiä yhdestä sosialistien keskeisimmistä virheistä – ajatellaan vain valmiin kakun jakamista, ei sitä, miten se saadaan leivotuksi. Jää epäselväksi, miten kirjoittaja ajattelee ”parhaiden tarjousten” tekijöiden saavuttaneen aseman, jossa pystyvät tarjouksia tekemään.
Lisäksi ajatus sukupolvelta toiselle siirtyvän perheyrityksen perustamisesta ja ylläpitämisestä (vaurastumisen ohella) lienee hyvin tärkeä taloudellisen toimeliaisuuden motivaation lähde, eikä tällä ole mitään tekemistä nepotismin kanssa. Toisaalta on esimerkkejä myös siitä, että jos perheyrityksessä vanhempi polvi on todennut jälkeläisensä kyvyttömiksi yrityksen hoitamiseen, yritystä hoitamaan on otettu ulkopuolisia.
Ilmoita asiaton viesti
Oma osuutensa totuudessa on näilläkin näkökohdilla. Kakkua ei toki voi leikata, ennen kuin joku on ensin osannut ja viitsinyt leipoa sen.
Ilmoita asiaton viesti
Monessa tapauksessa yrityksen siirtäminen seuraavalle sukupolvelle tarjousmenettelyn kautta ja myymällä euron yli parhaan tarjouksen saattaisi säästää pitkän pennosen perintöveroa… Ei kai verottaja voi kyseenalaistaa kauppahintaa, joka perustuu julkiseen tarjouskilpailuun.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, jos yrityksen arvostus verotuksessa on yli sen arvostuksen vapailla markkinoilla herää kysymys mistä siinä arvostuksessa on kysymys. Toki myynnin kiireellisyys voi vaikuttaa, siihen tulisi säätää riittävä myyntiaika, vähintään 3 kk tai miksipä ei 6 kk.
Onhan niitä yritysten lisäksi myös kiinteistöjä, kuten mummon mökit syrjäseudulla, joiden rakentamis- tai ostokustannukset ovat olleet merkittäviä, mutta heikon sijainnin ja väestökehityksen takia kysyntää ei ole ja markkina-arvo on nollan euron tuntumassa.
Ilmoita asiaton viesti