Sään ääri-ilmiöt, osa I: helle, rakeet, myrskyt

Parhaillaan puhutaan helteistä ja muista kesäisistä sään ilmiöistä. Kuten me kaikki tiedämme, maapallon ilmasto vaihtelee luonnostaan eripituisissa sykleissä ja siinä esiintyy ns. sään ääri-ilmiöitä. Niitä on iät ja ajat esiintynyt, vaikka virallinen ilmatiede, meteorologit ja media luovat meille kaiken aikaa sellaista mielikuvaa, että ennen vanhaan ilmasto on ollut stabiili ja säät sen myötä tavanomaisia tai jollakin tavalla normaaleja. Sitähän ne eivät ikinä ole olleet, eivätkä ikinä tule olemaankaan. Ilmasto on ikuisesti muuttunut ja jatkaa muuttumistaan vastaisuudessakin ja sen myötä erilaisia ääri-ilmiöitä esiintyy joka ikinen vuosi ja melkeinpä joka hetki jossakin päin maapalloa.

Tässä linkissä on ääri-ilmiöitä, Kronologinen luettelo varhaisista säätapahtumista (PDF maailmanlaajuinen kronologia äärimmäisistä säästä vuodesta 2 jKr)

Tässä yhteydessä näinä päivinä sana historia on menettänyt merkityksensä, koska se tuntuu käsittävän vain ilmastoalarmeille sopivan ajanjakson, joka alkaa kuumien 1930-1950 -lukujen jälkeen viilenneestä 1960 -1990 -luvusta. Nykyinen 2000-lukuhan ei ole kuin noin 0,3 C lämpöisempi, kuin tuo 1930-1960 -luku (kuva 1, lähde FMI), joka sekin johtuu suurelta osin mittaustekniikasta, muuttuneista mittuspaikoista ja ajoista, adjustoinneista ja kaupunkilämmöistä (UHI-ilmiö).

Tässä on kattavampi kokonaisuus helteisiin liittyen: http://www.jitkonen.fi/?p=233

Säähistoriaa on kirjoitettu moniin lähteisiin, joista yksi on vanhat lehdet.

Osa 1: helteet

Koska meille nyt juuri parhaillaan uskotellaan, että vaikkapa Keski- ja Etelä-Euroopan helteet olisivat historian näkökulmasta jollain tavalla erikoinen asia, oli mielenkiintoista kaivella vahoista lehdistä helteisiin liittyvää historiaa. Useat suomalaiset lehdet kirjoittivatkin historiasta nopean lämpenemisen yhteydessä 1900-luvun alussa. Tässä Viikko-Sanomat 09.08.1924 / Kuumia kesiä:

– V. 627. Aikaisin historiassa mainittu hellekesä on v. 627, jolloin suurimmassa osassa Eurooppaa kaikki kaivot ja lähteet kuivuivat.

– V. 879 oli niin kuumaa, että ajoittain oli kaikki työnteko ulkosalla aivan mahdotonta ja ihmisiä kuoli auringonpistokseen kuin kärpäsiä

– V. 993 oli kuumuus kamala, vilja pelloilla kärventyi karreksi kuin tulella paahdettuna.

Kalifornian ensimmäiset megakuivuudet osuvat tälle aikakaudelle:

– V. 1000 oli kuumuus sietämätön, väitetään, että kun Norjan kuulu merisankari Olof Trygvarson hyppäsi Svolternin taistelussa laivansa ”Pitkän käärmeen” kannelta mereen, tapahtui se auringonpistoksen vaikutuksesta.

– V. 1014 kuivuivat suuretkin joet, kalat vedessä kuolivat ja mädän haju aiheutti ihmisissäkin eräänlaista ruttoa.

– V. 1132. Uskomattomalta kuulostaa, että 1132 kesällä olisi Reinin virta kuivunut, mutta sen sijaan voitaneen pitää totena, että 1152 voitiin kananmunia paistaa keittää auringonapaisteessa hiekalla.

– V. 1227 kuoli ihmisiä ja karjaa joukoittain kuumuuteen.

– V. 1303 kuivuivat sekä Rein että Tonava paikkapaikoin niin, että niiden uomain yli voi kulkea kengät jalassa kastumatta.

– V. 1433 tuhosi helle suurimman osan Euroopan vijelyksiä, aiheuttaen raskaan kadon.

– V. 1539 vaivasi Ranskaa sellainen kuumuus, että Seine ja Loire joet kuivuivat.

– V. 1556 sai koko Eurooppa kärsiä kovaa hellettä.

– 1600 -luvulta mainitaan hellekesinä vuodet 1615, 1646 ja 1678 (kommentti: vaikka kylmän takia olivat suuret kuolonvuodet)

– 1700 -luvulla oli hellekesiä 1701, 1705, 1724, 1746 ja 1765. Erikoisesti v. 1705 oli vaikea. Useimmissa paikoin Eurooppaa ei maaliskuusta marraskuuhun satanut tippaakaan, kaivot ja lähteet kuivuivat ja vilja paloi pellolle.

– V. 1811. 1815, 1824, 1832, 1834, 1835, 1845 (Siperia oli sulanut, linkki YLE  ) , 1850, 1856, 1861, 1869 ja 1870 mainitaan kaikki hellekesinä. Vuosina 1834 ja 1845 liittyi helteeseen koleera. Myöhäisemmistä vuosista on kuumia kesiä ollut 1872, 1876, 1882, 1883, 1891 ja 1899 (kommentti: vaikka oli myös pieni jääkausi ja suuret nälkävuodet 1860 -luvulla. Varsin äärevä vuosista siis tuo 1800-luku.)

– 1900 -luvun alussa oli kaksi todella kuumaa kesää. V. 1901, mikä nykyään kulkee ”suuren poutakesän” nimellä (kommentti: 1901 oli kuumempi kuin helteinen vuosi 2018).

Kuuma oli myös I-maailmansodan alkajaiskesänä 1914, niin kuuma, että Euroopan valtiomiehet eivät jaksaneet pitää päätään kylmänä vaan ryhtyivät historian suurimpaan sotaa. (Kommentti: ilmeistä sarkasmia siis, mutta sota oli vuonna 1924 niin lähellä, että sitä yhä pelättiin, kuten Suomessa 1950-luvullakin. Ja itse asiassa pelko oli aiheellinen, koska lähihistoriamme lämpimin vuosi oli 1938 (kuva 3) ja kuin yhteensattumien summana 1939 alkoi II- maailmansota. Toivottavasti 2020-luvulla maltetaan pitää päät kylminä, eikä aloiteta III-maailmansotaa vaikkapa vallalla olevan ilmastonmuutoskuvitelman varjolla niin, että koska CO2-päästöt eivät fossiilisten käyttöä vähentämällä lopu tai edes pienene, niin joku keksii ottaa kaikki maailman fossiiliset varat haltuunsa.)

Muista lehdistä pari poimintaa:

– 1927 oli troopillinen helle koko Euroopassa. Useilla tahoilla ankaroita raju-ilmoja ja rankkasateita. Nishini Nowgorodissa oli pyörremyrsky tuhonnut useita taloja ja siltoja ja surmannut useita ihmisiä.

Kuolettavaa hellettä uutisoitiin myös Amerikasta. Lukuisia uhreja. Chicagossa 1.7.1927 (STT) 18 henkilö on kuollut helteeseen, joka on kovempi kuin moniin vuosiin.

– 1929 Tuhoisaa kuumuutta Japanissa. Tokion kaduilla mitattu lähes 50 asteen lämpötiloja. Hellettä kestänyt noin 5 viikkoa. Kuumuuden johdosta on virallisten tietojen mukaan useita henkilöitä tullu mielisairaaksi, useita on hukkunut ja 64 ilmoitetaan olevan kadoksissa.

– Kuumia kesiä ja vuosia kirjattiin vuonna 1836 / Oulun Wiikko-Sanomia, myös Grönlannissa, jonka sulamisesta oltiin varmoja 1900-luvun alussa, Grönlannissa ja Islannissa: 1709 varsin lauha talvi, 1740 niin lauha ettei mokomaa muisteta, 1746 lauha, 1758 ei talvia kuin nimeksi, 1766, 1767 ja 1768 lauhat, 1799 ja 1800 talvia tuskin nimeksi, 1814 kevätilma Islanissa tammikuussa.

Maapallo oli muuttumassa kesämaaksi

Suomessa tämä kesämaaksi muuttuminen on havaittu myös titeelllisessä ilmastotutkimuksessa, joka käsittelee Lounais-Suomea, linkki

Toki 1900-luvun lämpö havaittiin myös ilmatieteen piirissä, kun ilmasto oli lämmennyt Lapissa jopa 3 asteella ja talvet lyhentyneet liki kuukaudella.

Ja kyllähän tuo on sitten aika tasaista ollutkin, kun katsellaan vaikkapa Jyväskylää.

Helteidenkin suhteen vaihtelua on, mutta ei mitään nousevaa trendiä 1900-luvun alusta tarakasteltuna niillä mittausasemilla, joilta helletietoa löytyy.

Tässä oli siis muutama historian poiminta vanhojen lehtien sivuilta. Eipä aiheuttanut CO2 em. kuumuuksia ja helteitä, eikä se aiheuta nykyisiäkään, joka sitten seuraaville sukupolville ajastaan valkenee, kun aurinko on menossa hiljaiseen olotilaansa ja merien lämpövarastot ovat tyhjenneet.

Osa 2: rakeet ja myrskyt

Helteet ja kuumat jaksot päättyvät aina koviin myrskyihin ja niiden yhteydessä sataa rakeita varsinkin kuumissa maissa, kuten FMI:n kuva kertoo. Edellisessä blogissani (linkki) lehtitietojen ja FMI:n tietojen perusteella kirjoitin, että myrskyt ovat vähenemään päin, linkki https://www.ilmatieteenlaitos.fi/tiedote/YVGuiKSAT0gsCiTtWN0OP. Vanhoissa lehdissä olisi paljon materiaalia menneisiin Keski-Euroopan ja Suomen myrskyihin liittyen, mutta Suomen osalta niistä on hyvä kooste tässä linkissä.

Rakeiden ja sateiden osalta vanhoista lehdistä löytyy historian tietoakin, HS 15.07.1927:

Sade ja lämpö ( kommentti: lyhennettynä)

Lehtileikkeen mukaan 1927 tunnistettiin ilmastollisia faktoja jo 1927: Keski-Euroopassa tuhoisat rankkasateet ovat paljon tavallisemmat lämpimässä sisämaassa kuin Pohjanmeren läheisessä seudussa. Niinpä on esim. Saksassa rekisteröity rankkasateita, jotka ovat ankarimpia mitä yleensä tunnetaan ja sen luontoinen on äskettäin Saksassa sattunutkin, jonka suurista, ihmishenkiä ja omaisuutta koskevista tuhoista sähkötiedot ovat kertoneet.

Sateisuus Suomessa on varsin vaihtelevaa

1613

Edellä mainittu Saksin tuhotulva 1927 näyttää olleen suurimpia, mitä niillä leveysasteilla yleensä sattuu ja samaa suuruusluokkaa kuin Tyringin vedenpaisumus, joska sattui toukokuun 29. p. 1613 ja jonka tuhot elävät Weimarin seuduilla kansan muistossa vielä tänäkin päivänä. Tulvassa sai surmansa 500 henkeä ja tuhansia kotieläimiä ja siitä on tallella useampia kymmeniä painettuja selostuksia.

Rankkasade kesti 9 tuntia, mikä johdosta purot ja virrat paisuivat niin, että Ilm-joessa vesi nousi Weimarin kohdalla 8 metriä ja vähän ylempänä 10 metriä. Eräässä selostuksessa kyläkirkko on räystäitä myöten vedessä.

Rankkasateihin liittyvät (kommentti: tämä on siis 1927 kirjoitettu) läheisesti raesateet. Eräissä tapauksissa ovat rakeet saavuttaneet useamman sadan gramman, jopa yli kilon painon.

Korkean ilman lämpö on vaikeiden raesateiden perusedellytys (kommentti: oli jo siis 1927 tiedossa) ja tunnettuahan on, miten suurta tuhoa ne saavat aikaan esim. Keski-Euroopan viinitarhoissa. Kun siinä on vaaran alaisina suuret taloudelliset arvot, koetettiin tuhoa estää ampumalla erityisesti rakennetuilla tykeillä savurenkaita pilviin, mutta menestyksen toiveet eivät ole täyttyneet ja siitä lienee jo luovuttu kaikkialla.

Intiassa ovat raesateet tavallisimpia kaikkein lämpimimmissä maakunnissa Maradabadissa, Delhissä ja Peshvarissa. Miten tuhoisia ne saattavat olla, näkynee seuraavista esimerkeistä:

– 1884 joulukuun 22. p. Balgaumissa sai 12 henkilöä surmansa ja 78 haavoittui. 170 raavasta ja 560 lammasta tuhoutui.

– 1888 toukokuun 1. p. sattuneessa raemyrskyssä sai yksistään Maradabadin piirissä surmansa noin 250 henkilöä ja Barayllyn alueella 7 miestä. Piirin veronkantaja kertoi, että monet jotka raesade yllätti ulkona, tulivat suorastaan kuoliaaksi kivitetyksi. Monet lienevät myös paleltuneet, sillä edellä käyneen kovan helteen takia he olivat varsin kevyesti puettuja, rakeet löivät heidät tainnoksiin ja he hautautuivat jäihin.

– 1893 lokakuun 5. p. Bhorstatessa tuli rakeita 4-6 jalkaa (1,2 m – 1,8 m) paksulta, 6 henkeä hautautui niiden alle ja 835 raavasta tuli kuoliaaksi kivitetyksi.

– 1895 maaliskuun 10. p. luoteismaakunnissa satoi kananamunan kokoisia rakeita, jolloin 6 henkilöä sai surmansa.

– 1896 maaliskuun 23. p. Sindissä satoi appelsiinin kokoisia rakeita.

Muualtakin lämpimistä maista kerrotaan samantapaisia tapauksia:

– 1898 syyskuun 5. p. Missourissa oli niin suuri raesade, että sulamattomia rakeita oli vielä 4 viikon perästä suojaamattomilla paikoilla. Myöskin Välimeren maissa ja Keski-Euroopassa on tuhoiltaan edellisen kaltaisia tapauksia. Raamatunhistoriassa kerrotaan, että raesade (kivien sataminen) täydensi israelilaisten voittoa amorilaisista tuhoten pahoin heidän pakenevia vihollisiaan.

– 1905 Saksassakin on joskus satanut rakeita, joiden läpimitta on ollut yli 10 sm. Sellaisia tuli m.m. Thyringenissä heinäkuun 5. p. Sondershausenin luona ja suurin kappale painoi 625 g., jolloin rakeen lämpimitta on ollut noin 11 sm.

– 1897 Steiermarkissa on usein punnittu 1 – 1,5 kilon painoisia 15 sm läpimittaisia rakeita. Sellaiset kappaleet jo putoavat erittäin nopeaan ja niiden iskuvoima on suuri. Niinpä löivät rakeet heinäkuun 3. p. 1897 rikki ei ainoastaan kattotiilejä, vaan myös niiden aluslaudoitusta ja tunkeutuivat niittymaalla puoli metriä syvälle maahan.

Rustsbukissa Romaniassa särkivät rakeet 10 minuutissa 50 000 akkunaruutua, 10 taloa ja 2 tornia vahingoittui pahoin ja koko vahinko arvioitiin kaupungin läheisillä viljelyksillä yli 10 milj. markaksi.

Meillä Suomessa on rakeiden aiheuttama kokonaisvahinko siihen (Romania) verrattuna vähäinen etupäässä ilmiön suhteellisen heikkouden takia, osaksi senkin takia, että viljelmät käsittävät täällä vain pienen osan maan alasta. Yksityisiä tuhoja sattuu kyllä joka vuosi ja ne ovat joskus aivan perusteellisia. Suurimmat maassamme havaitut rakeet lienevät 50 60 g painoisia eli tavallisen kanamunan kokoisia. Sellaisia satoi m.m. Hankasalmella v. 1908. Tuulen puoleiset akkunat tietenkin menivät säpäleiksi, tulipa rakennusten seiniinkin selvästi havaittavia painaumia.. Tänä kesänä 1927 huomattavimmat raesateet t. k. 5 ja 6 p. maan lounaisosissa, missä ne monin paikoin särkivät tai lakasivat viljoja.

Sitten muista lehdistä pari poimintaa:

– 1914 17. p. kesäkuuta kauhea ja paljon tuhoa tuottanut raju-ilma Jalasjärvellä ja Alavuudella. Vettä ja rakeita satoi niin pajon, että ojat olivat tulvillaan. Rakeita satoi niin runsaasti, että myrskyn jälkeisen päivän iltana oli niitä vielä sulamatta. Nuorten mäntyjen neulaset varisivat maahan ja lehtimetsästä riipi myrsky lehtiä puista, että maassa oli lehtiä aivan kuin syksyllä. Samanlaista jälkeä teki rajuilma Alavuudella kesäkuun 19. p. Särkelän talosta se rikkoi 40 akkunalasia. Kaikkiaan 7 talosta hävitti se kaiken kasvillisuuden.

– 1927 Kauhavalla raesade kesti noin tunnin ajan ja niitä satoi niin runsaasti, että maa peittyi paikoitellen 40 cm paksuisiin nietoksiin

-1927 pyörremysky riehui Härmässä ja raesateen jälkeen hajoitti kymmeniä niittylatoja, kiskoi puita ja puhelinpylväitä maasta, särki ikkunoita, heitti kokonaisia kattoja aina 50 metrin päähän ja katkoi paksuja hirsiä. Erään paimenpojan viskasi ankara vihuri lammikkoon ja muuatta tyttöä se lennätteli kahden talon maiden poikki.

Lopuksi

Seuraavassa osassa II käyn läpi historian lehdiltä löytyviä kylmään säähän liittyviä ääri-ilmiöitä, joita on niitäkin paljon, koska ilmasto on luonnostaan erittäin äärevää ja vaihtelevaa. Tähän ilmastohistorian kiinnostukseni liittyen kävin Rovaniemellä tapaamassa suomalaisia ilmastotiedemiehiä (Mauri Timonen ja Risto Jalkanen), jotka ovat Lapin lustojen ja puiden neulasten kautta mallintaneen mennyttä ilmastoa. He tuntevat nämä blogissa mainitut ilmastonmuutokset oikein hyvin, eivätkä pidä nykyistä ilmastovaihetta mitenkään erityisenä ja aikaisemmista ilmastovaiheista poikkevana, vaan toteavat, että ilmasto on muuttunut 6 asteen verran 20 kertaa viimeisen 1200 vuoden aikan.. Heidän tutkimuksiaan tukevat ja täydentävät nämä historian kirjoitukset erinomaisen hyvin ja siihen näkemykseen, että nyt ei ole mitenkään poikkeavaa säätä saati ilmastoa maapallolla, voi maallikokin oikein hyvin yhtyä. Tapaamisestani on Facebookissa postaus ja siihen liittyvä keskustelu, linkki. Tässä myös historian tietoa siitä kiinnostuneilla avoimin mielin asioihin suhtautuville henkilöille, linkki.

Päivitetty 14.12.2021