Johdanto

Ilmasto- ja sääasiat ovat lähes joka päivä jossakin mediassa esillä, eli ne asioina mitä ilmeisimmin kiinnostavat ihmisiä. Aiemmin on tänne tehty blogi, jossa kerrotaan mitä eri lehdet ovat kirjoittaneet menneistä talvista: Lauha talvi ahdistaa, mitä historia kertoo menneistä lauhoista talvista ja Suomen säähistoriasta? Sen blogin kirjoittamisen jälkeen löytyi Suomen kansalliskirjaston arkistosta Pellervo lehden 04.01.1939 juttu, jossa Suomen ilmatieteenlaitoksen sen aikainen johtaja prof. Keränen kertoo 1850-luvulta alkaneesta nopeasta ilmastonmuutoksesta, joka näin jälkeen päin tarkasteltuna huipentui 1930-luvulle. Tosin ei ihan kokonaan, vaan esim. mustien joulujen osalta 1950-luku oli ennätyksellinen juuri ennen nopeaa ilmaston jäähtymistä 1960-luvun alusta alkaen.

Tässä blogissa katsotaan ja analysoidaan hieman sitä, mitä professori Keränen aikalaisilleen ja meille jälkipolville vuonna 1939 kertoi ja verrataan niitä aikoja nykyiseen 2000-luvun  ilmastovaiheeseen, jota parhaillaan elämme. Nykyinen Suomen ilmatiede jakaa meille väärää tietoa aiheeseen liittyen ja ohittaa prof. Keräsen raportoiman ilmastonmuutoksen. Siitä voi lukea tästä blogista: FMI Hannele Korhonen, annatko väärää tietoa ilmastosta ja sen muutoksista?

1. Professori Jaakko Keräsen ilmastoanalyysi, Pellervo 04.01.1939

1.1 Sivu 1 ”Onko ilmastomme muuttumassa lämpimämmäksi?

Sivun alussa prof. Keränen kertoo miten ilmaston ominaisuudet määritellään. Ilmastotutkijat ovat luopuneet pitkistä vertailujaksoista ja sopineet vertailujaksoksi 30 vuotta 1901-1930, joka pituutena on edelleenkin käytössä oleva ilmastollinen 30 vuoden vertailujakso, jonka puitteissa pitäisi myös vallinneita säitä vertailla. Muita havaintoja:

– Suomen pisimpään toimineet lämpötilojen mittauspaikat ovat Oulussa ja Helsingissä:

– – Helsingissä kesät ovat 1930-luvulla lämmenneet noin 1 asteen verran.
– – Oulussa kesät lämpenivät aluksi 1880-1910 jaksolla 1 asteen verran ja 1930-luvulla vielä toisen asteen verran, eli Oulu oli saavuttanut Helsingin kesien lämpötilat 1930-luvulla.

– – Helsingissä talvet ovat 1850-1939 lämmenneet noin 2,5 asteen verran. Aluksi 1870-1900 hitaammin ja sitten 1930-luvun loppua kohti kiihtyvä ilmaston lämpeneminen Helsingissä.
– – Oulussa ilmaston lämpeneminen talvien osalta tapahtui vasta 1900-luvulla ja samaa luokkaa Helsingin kanssa, eli noin 2,5 asteen verran.

– – Sekä Helsingissä että Oulussa keväät lämpenivät 1880 alkaen hitaasti ja lopuksi nopeammin kokonaisuudessaan noin 2 asteen verran.

– – Sekä Helsingissä että Oulussa syksyt lämpenivät vasta 1930-luvulla molemmissa noin 1 asteen verran.

Yhteenvetona se, että Helsingissä ilmasto oli lämmennyt 1860-1939 noin 2 asteen verran ja Oulussa ilmasto lämpeni 1890-1939 noin 2 asteen verran (Oulu seuraavalta sivulta).

1.2 Sivu 2

Havaintoja, jatkoa:

Johtopäätös: ”Näin selvä on ilmaston pitkäaikainen muutos näiden kahden paikkakunnan lämpötila-arvojen mukaan. Ja samanlainen se on ollut maamme muissakin osissa”.

Vuodenaikojen pituuksien muutokset:

– Helsingissä kesä on pidentynyt noin kuukaudella; keväällä kesä on varhaistunut n. 10 päivällä ja talvi on siirtynyt n. 20 päivää myöhäisemmäksi.
– Oulussa kesä on pidentynyt noin 22 päivällä.

Kasvukausien tehoisan lämpöarvon muutokset 1931-1939 verrattuna kauteen 1901-1930:

– maan eteläosa + 15-20 %
– Oulun lääni     + 20-21 %
– Lapin lääni      + 23-34 %

1936-1939 verrattuna 1931-1935 kasvukauden lämpötilamuutos:

– Inari vastaa Oulua
– Sodankylä vastaa Jyväskylää
– Kajaani vastaa Viipuria

1.3 Sivu 3

Havaintoja, jatkoa:

”Tämä viimeaikainen lämpötilan kohoaminen ja sen vaikutukset ovat todettavissa laajoilla alueilla pohjoisella pallonpuoliskolla. On todettu jäätiköiden sulavan ja pienenevän Skandinavian vuoristoissa, Huippuvuorilla ja Frans Josefin maalla. Siperiassa pysyvän maajään alueen eteläraja siirtyy pohjoisemmaksi. Me siis olemme tekemisissä laajan ilmiön kanssa.” Ikirouta oli siis silloinkin sulamassa ja siirtymässä pohjoisemmaksi.

Prof. Keräsen havainnot kiteytettynä yhteen kuvaan

2. Huomioita

Mihin maailma on tulossa? Lehtiartikkeli samalta vuodelta 1939

Wodonga ja Towong Sentinel, 29. syyskuuta 1939

Tutkijat ovat vahvistaneet sen tosiasian, että Huippuvuoret ympäröivät arktiset alueet lämpenevät noin yhden asteen joka toinen vuosi.

Vuodesta 1910 lähtien, jolloin havainnot aloitettiin näillä alueilla, talvilämpötilan kumulatiivinen nousu on ollut lähes 16 astetta.

Näin syvälliseen muutokseen on liittynyt uusia ja outoja ilmiöitä koko napa-altaan ympärillä. On havaittu, että napajääkentät väistyvät vähitellen pohjoiseen, kun taas kerran läpi vuoden kiinteästi jäässä pysynyt maaperä sulaa nyt osittain arktisten kesien aikana.

Barentsinmeren alueella, jossa aikaisempien havaintojen aikana vain pienet täplät vapautuivat jäästä, esiintyy nykyään suuria avovesiä säännöllisin väliajoin.

Jäänmurtajat ja muut alukset, jotka matkustavat säännöllisesti kaukaiseen pohjoiseen, pystyvät nyt tunkeutumaan verrattain helposti alueille, joihin ei päästy kaksikymmentä vuotta sitten.

Useat kalalajit ovat asteittain ajautuneet pohjoiseen alueille, jotka olivat kerran kokonaan jään peitossa.

Leudommat olosuhteet eivät ole rajoittuneet Venäjän rannikon pohjoispuolisille alueille. Osasta Grönlantia on todisteita korkeammasta talven lämpötilasta, jossa on huomattavasti vähemmän lunta kuin 1900-luvun alussa. ”Evening Standardin” kirjoittaja sanoo, että kun tämä lämpenemisprosessi huomattiin ensimmäisen kerran, tiedemiehet olivat taipuvaisia ​​pitämään sen johtuvan Pohjois-Atlantin ajovolyymin tilapäisestä kasvusta tai jopa muutoksesta joen suunnassa. lämpöä, mutta myöhemmät tapahtumat osoittavat tämän teorian olevan vain osittain oikea.

Osa napa-alueista, joihin lämpimät vedet eivät vaikuta, ovat lämmenneet selvästi viimeisten 20 vuoden aikana, kun taas lämpötilat ovat kohonneet Siperian kaukaa koillisosassa ja selvästi sisämaassa – kaukana valtamerivaikutuksista.

Tukea uskoa, että Atlantin lämpöjoki ei voi olla täysin vastuussa laajalle levinneestä lämpötilan noususta, ovat luotettavat tiedot, jotka JB Kincer on saanut Washingtonin säävirastosta ja jotka osoittavat, että lämpötilan nousu paikoissa kaukana toisistaan ​​kuin Kanada ja Afrikka, Etelä-Amerikka ja Aasia, Bombay ja Santiago (Chile) ovat olleet hyvin merkittäviä viime vuosisadan puolivälistä lähtien.

On mahdollista, että koko maailma lämpenee. Eräs tiedemies esittää teorian, jonka mukaan hiilidioksidin lisääntyminen (johtuen käytetyistä valtavista hiilimääristä) saattaa olla syynä tällaiseen muutokseen, kun taas tähtitieteilijät odottavat selitystä auringosta.

Auringon todellisen säteilyenergian vaihteluiden lisäksi on mahdollista, että auringosta tuleva lämpö voi vaihdella ajoittain johtuen siitä, että maa kulkee avaruuden alueiden läpi, joissa meteoriittipöly on jakautunut epätasaisesti.

2.1 Ilmastonmuutokseen liittyviä varhaisia havaintoja

Varhaisia havaintoja on tehty jo yli 100 vuoden ajan ja niistä on Australiassa tehty kooste, joka avautuu tästä linkistä: https://jitkonen.fi/?p=2464

Ilmaston lämpeneminen havaittiin jo 1913, jolloin kansalaiset siitä puhuivat. Sen ajan tiedemiehet toppuuttelivat ihmisten kuvitelmia.

Yksi havainto on myös se, että lämpöisillä ilmastonmuutoskausilla linnut pyrkivät yhä pohjoisemmaksi. Havaintoina se, että kottarainen pesi ensi kertaa Enontekiön Lapissa vuosina 1931 ja 1932, taltiainen 1935 ja peltosirkku 1936.

2.2 Professori Keräsen yhteenveto 1966

Vuonna 1966 professori Keränen totesi Suomen ilmaston siirtyneen 1930-luvulla 500 km etelämmäksi ja vehnää viljeltiin Lapissa asti. Virheitä tehtiin silloin, kun mm. vehnää alettiin viljellä Lappia myöten siinä luulossa, että lämpöjakson kuviteltiin jatkuvan ikuisesti. Vertailun vuoksi voidaan nyt 2000-luvulla kysyä, että viljelläänkö vehnää tällä 2000-luvun lämpökaudella Lapissa?

2.3 Siperia

Professori Keränen kertoo Siperian ikiroudan sulaneen, eli sulan maan rajan siirtyneen pohjoisemmaksi. Siihen aikaan tunnettiin Siperian ilmasto-olosuhteet paremmin kuin nykyään tunnetaan. Nykyään ei taideta tuntea näitä menneitä routarajojen muutoksia.

Siperian metsiin liittyen on tehty tieteellinen tutkimus, jossa oli suomalaisia tiedemiehiä mukana. Sen mukaan Uralin takana oleva metsäraja on siirtynyt noin 200 km etelämmäksi, kun ilmasto on jäähtynyt nykyiselle tasolleen (lähde 2002 Geologi lehti 62).

Siperian ikiroudan ohella Riekot siirtyivät pohjoisemmaksi ja vehnää alettiin viljellä Lapissa.

Kovin on Siperian Salhardin lämpötilakäyrä samannäköinen, kuin Suomen ilmatieteenlaitoksen adjustoimaton lämpötilakäyrä, joka istuu hyvin yhteen prof. Keräsen kertoman ilmastohistorian kanssa. Professori Keränen raportissaan arvioi eri syitä tapahtuneeseen lämpenemiseen. Vuonna 2020 Suomen ilmatieteenlaitoksen tieteellinen johtaja on twitterin kovasti sydämiä saaneessa keskustelussa täysin varma tieteeseen nojautuen, että vuodesta 1950 alkanut ilmaston lämpeneminen myös Suomessa, on 100 % ihmisen syytä. Ihmisen ilmoille päästämä CO2 on nyt 100 % varmasti syrjäyttänyt ennen maapallon ilmastoon vaikuttaneet syklisyydet (Milankovich, Hallstatt, Gleisberg, AMO, PDO, auringonpilkut, ENSO jne.)

2.4 1930-luvun lämpötilajakson häivyttäminen

Muodissa on häivyttää tuo ikävä prof. Keräsen raportoima 1930-luku sekä globaaleista että Suomen keskilämpötilakäyristä. Ilmasto-oppaan kuvasta näemme, jos 1930-luku laitetaan siihen oikein, että prof. Keräsen raportoima lämepeneminen on tosi asia.

MOT havaitsi vuonna 2009 Suomen ilmatieteenlaitoksen tavan muutella näitä keskilämpötilakäyrien esitystapoja ja sai vastaukseksi siihen liittyviä selityksiä.

YLE ei pidä siitä, että näitä vanhoja lehtien kertomia uutisia jaetaan eri foorumien keskusteluissa, koska ne vaarantavat ihmisille annettavan propagandistisen ja sopivasti manipuloidun ilmastouutisoinnin uskottavuuden. YLE:n toimittaja Markku Sipi epäili YLE uutisten facebookryhmässä, että minulla on päässä vikaa, kun tutkin ja jakelen näitä menneitä lehtien uutisia (kunnianloukkaus?). Toivoo jopa niin, että näiden vanhojen uutisten levittäminen olisi rangaistava teko.

2.5 Lappi

Prof. Keräsen mukaan Lapissa oli lämmennyt eniten. Sen asian näkee Sodankylän lämpötilakäyrästä, että 1930-luvulle tultaessa Lapin lämpeneminen oli nopeaa ja rajua. Nykyiset 2010-luvun talvet 10 vuoden keskiarvona laskettuna (-11,7 C) ovat kylmempiä kuin 1930-1939 talvet (- 10,2 C). Toki tuo lämmin vuosikymmen päättyi 1940 ja 1941 erittäin kylmiin talviin, jotka osaltaan pelastivat Suomen itsenäisyyden.

2.6 Keski-Suomi

Jyväskylässä prof. Keräsen kertoma lämpö myös näkyy. Uusimmat keskilämpötilat kuvaajaan on laskettu FMI:n avoimesta datasta.

2.7 Helsinki

Helsingissäkin prof. Keräsen raportoima lämpeneminen näkyy. Viime vuosien keskilämpötiloihin ilmeisesti vaikuttaa lämpösaarekeilmiö, eli UHI ja mm. se, että mittausasema on siirretty eri paikkaan kaksikin kertaa sitten 1800-luvun.

FMI avoimen datan kautta Kaisaniemelle tehty keskilämpötilakäyrä, johon on heitetty UHI-arvaus 0.7 C vuodesta 1971 alkaen.

2.8 Jouluaatto

Yksi Suomessa seuratuimmista sääasioista on Jouluaaton sää. Helsingissä on jouluaaton lämpötilaa klo 14 mitattu yhtenäisesti vuodesta 1838 lähtien, lähde.

Mustat joulut ovat joka vuosi suuri kiinostuksen aihe. Kaisaniemessä viimeinen 40 vuotta johtaa yhdellä siihen aikaan nähden, josta prof. Keränen raportoi. Myohemmistä ajoista voidaan havaita, että 1950-luku on määräällisesti tasoissa 2010-luvun kanssa.

Tampereella nykyinen ilmastokausi on huomattavasti perässä edelliseen lämpökauteen nähden.

Jyväskylässä jouluaaton lumisuus on myös vaihdellut prof. Keräsen kertoman lailla. Linkki Pasi Aution blogiin.

2.9 Itämeri

Itämeren jäiden laajuus oli 10 vuoden keskiarvona laskettuna 1930-1939 vähäisempi kuin 2010-2019 ja sen FMI:n Jouni Vainio myöntääkin ja se asia tukee prof. Keräsen kirjoitusta talvien lauhtumisen suhteen. Palkit ovat tuhansia neliö km. Numerotietojen lähdelinkki.

Talvien osalta ennen oli kovasti esillä NAO -ilmiö, mutta nykyään siitä ei puhuta, koska kuten edellä tieteellisen johtajan Ari Laaksosen suulla selvisi, nykyiset talvienkin muutokset ja vaihtelut johtuvat 100-prosenttisesti ihmisestä.

2.10  Tornionjoen jäidenlähtö

Keväiden aikaistumisesta prof. Keränen puhuu ja se näkyy oikein hyvin Tornionjoen jäidenlähdössä. Tornionjoelta on pitkä ja luotettava aikasarja liittyen jäidenlähtöön keväisin. Jäidenlähtöpäivät 1693-1995 on vuonna 1995 kerännyt Juha Kajander, linkki. Ne ja siitä eteenpäin olevat jäidenlähtöpäivät löytyvät SYKEn avoin tieto -palvelusta (ja sieltä Hertta-tietojärjestelmästä):  https://www.syke.fi/avointieto.

2.11 Pienestä jääkaudesta palautuminen

Pieni jääkausi nykyvihreässä uskonnollisluonteisessa ilmastotieteessä kielletään, kuten 1930-luvulle tapahtunut nopea 2 asteen lämpeneminen etenkin pohjoisella pallonpuoliskossa ja keskiajan lämpökausi.

Kuitenkin pieni jääkausi eli pikku jääkausi oli ilmastollisesti keskimäärin normaalia kylmempi kausi noin vuosina 1450–1850.

Kausi ei ollut yhtenäinen maapallon kattava oikea jääkausi, vaan ajanjakson aikana ilmastolliset olosuhteet vaihtelivat suuresti eri puolilla maapalloa. Tuona aikana ainakin Euroopassa oli useita kylmiä kausia, jolloin keskilämpötila oli 2–3 °C normaalia alempi. Siksi ilmaston lämpeneminen pohjoisella pallonpuoliskolla näkyy käyrissä muuta maailmaa enemmän samoin kun tulee näkymään seuraava jäähtyminen.

Tutkijat ovat alustavasti tunnistaneet seitsemän mahdollista syytä pieneen jääkauteen: Maan kiertoratasyklit, vähentynyt Auringon aktiivisuus, lisääntynyt tulivuorten aktiivisuus, merivirtojen muutokset, muutokset väkiluvussa eri puolilla Maapalloa ja siihen liittyvä metsäpinta-alan muutos, ja ilmastojärjestelmän sisäinen vaihtelu.

Suomen ilmatiede kieltää pienen jääkauden siksi, että se ei ollut globaalisti niin kylmä kuin se oli pohjoisella pallonpuoliskolla ja etenkin Euroopassa, jonne tämän kaltainen ilmastonmuutos iskee kaikkein rajuimmin myös seuraavalla kerralla:

– Tästä varsinkin Suomea karusti 1600-luvulla kohdelleesta (30 % kuoli) pienestä jääkaudesta toipuminen näkyy siis erittäin selvästi sekä Tornionjoen jäidenlähdössä että Itämeren jäiden laajuuden vähenemisessä sekä muissa edellä olleista esimerkeistä.

– 1319 kaikki suuret Euroopan joet jäätyivät ja mm. Po-joki oli vahvassa jäässä.

– 1322 kuljettiin ja ja ratsastettiin jäitse Tanskan ja Saksan ja samoin Skånen ja Shellandin välillä. Matkustajia varten perustettiin jäälle ”matkailijakotejakin”
-Sama oli 1324, 1393-94, 1407-08. 1418 ja 1423.

– 1323 oli ankara talvi ja Itämeri sekä Adrian meri kokonaan jäässä

– 1421-1424, katso 1322. Tällöin 4 kovaa talvea Pohjoismaissa niin, että ihmiset ja eläimet saivat kulkea jalan Kattegatin ja Skagerakin ylitse

– 1459-60 oli ankara talvi ja ajettiin reellä Ruotsista Saksaan vieläpä maaliskuun loppuun saakka.

– 1571 oli erittäin ankara talvi etenkin Ranskassa. Kaikki joet jäätyivät.
– 1573 sama asia. Myös Itämeri jäätyi.

– 1578 jäätyi Itämeri niin, että vaunuilla päästiin Danzigista Helaan

– 1594 jäätyivät Rein, Schele ja Adrianmeri, mutta pohjoisessa oli lauhaa

– 1595 kova talvi ja useimmat Saksan joet jäätyivät. Lumien sulaessa oli kovia tulvia koko Keski-Euroopassa

– 1600 jäätyivät Keski-Euroopan joet

– 1608 oli 1640 ja 1740 ohella ankarin talvi, mitä Eurooppaa on kohdannut historiallisella ajalla. Sitä sanottiin ”suureksi talveksi” ja se oli erittäin kova myös Pohjois-Amerikassa, jossa Sagahadocin siirtokunta tuhoutui pakkaseen. Kaikki joet jäätyivät ja Thamesin jäällä veistettiin veneitä.
Itämeri, Zuidersee ja Bodenjärvi menivät jäähän. Paduassa asti oli vahva lumipeite ja Espanjassa kylmä teki paljon vahinkoa. Viini jäätyi ja kuningas Henrik IV:llä oli eräänä aamuna parta jäässä. Vielä helluntain jälkeen (toukokuun 15 p.) pojat luistelivat Danzigissa jäätyneillä lammikoilla.

– 1836 ja myös 1658 Itämeri jäätyi, jolloin Kaarle X Kustaa meni Beltin yli sekä huonona talvena 1708-09

– 1740- ja 1750-luvuilla Sahelin kuivuus, kuoli tuhansia ihmisiä.

– 1800, ennen tätä vuotta tiedetään, että Boden järvi on ollut 28 kertaa jäässä kokonaan. 1800-luvulla enää 2 kertaa 1829-30 ja 1878-80.

– 1820 jäätyivät Ranskan ja Saksan joet. Venetsian laguuneissa oli jäätä ja Thamesilla oli laivaliikenne vaikeuksissa. Turussa oli tammikuun 18. päivä 40 astetta pakkasta.

– 1823 oli ankara talvi ja Bosporissa oli ajojäätä.

– 1830 oli talvi pitkä ja kova. Gibralttarissa oli 12 astetta pakkasta.

– 1838 oli kova talvi ja koko Itämeri jäässä. Tanskan salmien yli ajettiin ja Visbyn ja Ölannin välinen posti kuljetettiin jäätä myöten. Laivaliikenne Thamesilla vaikeuksissa jään vuoksi.

2.12 Helteet

Helteistä ei prof. Keränen puhu, mutta niistäkin on tietyiltä asemilta tietoa saatavilla. Tässä Pasi Aution tekemä kooste, joka on otettu hänen blogistaan, linkki. Kuumasta 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun helteistä on tehty pitkä lehtileikkeisiin perustuva blogi, linkki.

Toki helle-ennätyksiä tehdään, koska nykyään mitataan lämpötiloja lentokentillä, rautatieasemilla, satamissa jne. Esimerkkinä huvittava kaikkien aikojen lämpötilaennätys Liperin lentokentällä, jossa mittauspaikan alusta ei täytä vaatimuksia ja tuulenvire kävi kuuman kiitotien suunnasta. Jos asiaa tarkastellaan WMO:n ohjeistuksen kautta, siinä on noin 2 C liikaa lämpöä, mutta nykyään se ei ole niin nokon nuukaa, kun pitää ennätyksiä saada tilastoihin.

Hellepäiviäkin saadaan nykyään tilastoihin, koska nykyajan mittarit ottavat muistiin satunnaisen lämpötilalukeman, joka ei näy 10 minuutin välein mitatuissa lukemissa ja näin tilastoihin syntyy mukavasti hellepäiviä. Tässä esimerkkinä Porin rautatieasemalla 11.5.2018 saatu ja suurta mediakohua aikaan saanut aikainen hellepäivä, joka tuli tilastoihin lämpömittarin yhden satunnaislyönnin ansiosta. Puhuvat FMI:ssä laaduntarkkailusta, mutta se koskee vain satunnaisia kylmiä lämpötilalyöntejä, jotka herkästi poistetaan tilastoista.

2.13 Sateisuus

Sateisuuskin on yksi päivänpolttavista puheenaiheista. Välillä sataa enemmän ja välillä vähemmän.

Tosin Suomen Ilmatieteenlaitos povaa sateisuuden lisääntyvän ja onkin aloittanut siihen liittyvän ennustekäyränsä sopivasti kuivasta vuodesta 2000.

2.14 Myrskyt

Myrskytkin ovat vähenemään päin ja sen jopa FMI nykyään myöntää, vaikka vuonna 2020 muutti myrskyjen määritelmää kuvan mukaisella tavalla, jolla sai niiden määrät kasvamaan, mutta ei niihin liittyvää trendiä. FMI linkki ”Tuoreen tutkimusraportin mukaan keskimääräinen tuulisuus Suomessa on vähentynyt 1950-luvulta lähtien.”
Tosin YLE jakaa tästäkin asiasta väärää tietoa kansalle.

2.15 Jäätiköiden sulaminen

Jäätiköiden sulamisen prof. Keränen mainitsee. Siitä siihen aikaan raportoi moni muukin taho ja jo 1912. Näistä jäätiköiden sulmaisennusteista on kattava kokoelma omassa blogissaan ”Napojen ja jäätiköiden sulamisennusteita”. Myös napojen sulamista ja kukkakenttiä navoilla olen käsitellyt blogissa:  Etelä- ja Pohjoisnapa sulaa ja kukat kukkivat

Näitä vastaavia jäätiköiden sulamisuutisia oli siihen aikaan paljon.

Alaskassa oli lämmintä myös 1900-luvun alussa.

Alaskassa tehtiin 1915 voimassa oleva helle-ennätyskin, vaikka meille Iltalehti muuta uskotteli. Maapallon voimassa oleva lämpötilaennätys tehtiin samoihin aikoihin vuonna 1913.

3. Tulevaisuus

Vuonna 1907 vuoden 2000 ilmastollisia olousuhteita arvuuteltiin. Silloin etevä saksalainen tiedemies Bucher oli tieteellisissä tutkimuksissaan havainnut ilmastoon liittyvän 35 vuoden syklin, joka näyttäisi edelleenkin jatkuvan.

Vuonna 1909 osattiin ennustaa edelliseen leikkeeseen liittyvä ja tieteeseen perustuva edessä oleva lämmin jakso.

Ilmastotieteen eri osa-alueilla on erilaisia ennustuksia tulevaisuuden suhteen. IPCC luottaa mallinnuksissaan CO2-vaikutukseen A-käyrässään. Dendrokronologia ennustaa B-käyrän mukaisesti viilenevää jaksoa, kuten myös aurinkotiede C-käyrässään. Uutena asiana on tuotu esille Golfvirran pysähtyminen, jonka D-käyrä on B- ja C-käyrien suuntainen.

Jossakin vaiheessa nämä suotuisat ilmastolliset olosuhteet loppuvat, mutta koska? Jos muut kuin IPCC on oikeassa, ihmiskunnalla voi jo lähiaikoina olla kovat ajat edessä.