Onko Itämeren jään laajuuden väheneminen ilmaston lämpenemisen indikaattori?

Itämeren jään laajuudet

Suomen Ilmatieteenlaitoksella on tiedot Itämeren jään laajuudesta vuodesta 1720 alkaen. Tässä kuvassa ne näkyvät vuosittain palkkeina ja mittayksikkö on neliökilometri.

Vuosittaista vaihtelua jään määrässä on nähtävissä hyvinkin paljon. Kun kuvasta lasketaan kullekin vuosikymmenelle keskiarvo, näemme miten Itämeren jään laajuuden vähenemisen myötä talvien lämpeneminen sen alueen jäiden valossa tapahtui tasaiseen tahtiin 1700-luvun lopusta ja 1800-luvun alusta alkaen. Varsinainen jäiden määrän romahdus tapahtui 1930-luvun aikana jolloin jään keskimäärä oli vain 117 neliö km, joka on jopa vähemmän kuin nyt 2010 luvulla ollut 152 neliökm keskiarvo.

Tämän yllä olevan kuvan voi matemaattisesti esittää monella tavalla. Sopivia matemaattisia tapoja ja valintoja käyttämällä jäiden määrän romahtamisen pystyy siirtämään myöhemmälle ajalle, mutta näin menee suorien 10 vuoden keskiarvojen valossa. Aika pian tulemme mediassa varmaankin näkemään niitä muita, ajan hengelle sopivaksi muokattuja versioitakin.

Tuon edellä olevan kikkailemattoman esityksen kautta näemme, että Itämeren jään laajuuden muutos kasvoi 1720-luvulta 1790-luvulle asti. Sitten alkoi vuosikymmenten keskimääräinen jään määrä vähenemään tasaiseen tahtiin ja romahdus huipentui 1930-luvun jääminimiin. 1930-luvulta lähtien jäiden määrä on ollut vähäinen, mutta lievässä kasvussa kuitenkin. Yksittäisen vuoden jään määrän minimivuodet ovat olleet tämän 1930-luvulta alkaneen lämpöjakson tässä viimeisimmässä 20 vuoden jaksossa.

Mikä Itämeren lämmitti?

Mielenkiintoinen kysymys on tietysti se, että mikä Itämeren aluetta on lämmittänyt noin voimakkaasti, että sen jäiden määrän väheneminen huipentui 1930-luvulla. Yhteensattuma tai ei, mutta auringon aktiiviisuus on voimakkaasti samaan aikaan lisääntynyt kuin Itämeren jäiden laajuudet ovat vähentyneet. Ilmatiede kieltää auringon merkittävän vaikutuksen maapallon ilmaston ohjaajana ja pitää hiilidioksidia tärkeimpänä asiana, mutta CO2 ei oikein selitä tuota 1800-luvulta alkanutta jäähtymistä ja 1900-luvun alun lämpökautta, johon liittyen laitoin ajanajakson lauhoja talvia kuvaavia lehtileikkeitä edelliseen blogiini: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/itkonenlindgren/lauha-talvi-ahdistaa-mita-historia-kertoo-menneista-lauhoista-talvista-ja-suomen-saahistoriasta/

Nyt auringon aktiivisuuden on havaittu vähenevän voimakkaasti ja tulevan vuosikymmenen aika näyttää pysymmekö yhä 1930-luvulta alkaneessa vähäjäisessä jaksossa vai alkaako Itämeri taas jäätyä yhä laajemmin samalla, kun auringon maahan lähettämä lämpöteho vähenee. Vai onko CO2:lla niin voimakas lämpöä pidättävä vaikutus, että estää luonnolliset ilmaston lämmön vaihtelut?

Muita vesistöjä

Interenetistä löytyy tietoa mm. Saksan ja Sveitsin rajalla sijaitsevan Bodenjärven ja Thamesjoen jäätymisistä. Bodenjärvi jäätyi ennen tuota vuotta 1800 jopa 28 kertaa ja sen jälkeen vain 4 kertaa. 1900-luvulla sen jäätynyt 2 kertaa (1929 ja 1963)

Thamesjoen jäällä pidettiin pakkasmessuja aina 1800-luvun alkuun asti ja sen jäähistoria on sellainen, että 1400 – 1814 se oli jäässä 24 vuotena  ja sen jälkeen vain 3 kertaa, joista viimeisin jäätyminen oli 1962-1963. Uusi silta 1831 paransi virtausta ja ehkä vähensi jäätymistä.

Yhteenveto

Joku on lämmittänyt maapalloa jo 1800-luvun alusta alkaen ja sen jonkun maapallolle tuoma lämpö huipentui 1930-luvulle tultaessa. Tähän ei ilmatiede anna vastauksia, koska se lähinnä käsittelee vain viimeisen 60 vuoden ajanjaksoa ja uskoo, että tuolla Itämerelläkin näkyneen suuremman jäänmääräjakson jälkeinen lämpeneminen on ihmisen syytä. Mutta kenen syytä on 1800-luvun alusta alkanut ja 1930-luvulle huipentunut lämpö, ja mikä siinä pitkässä lämpenemisjaksossa on hiilidioksidin osuus, sitä ei nykyilmatiede meille valitettavasti selitä.

 

PS. Jos tässä on virheitä, korjataan ne. Tahallisesti en vääriä tietoja laita mihinkään, vaikka ilkeästi niin jotkut kehtaavat väittää.

itkonenlindgren

Eläkkeellä oleva voimalaitospäällikkö. 42 vuoden työkokemus. Sivutoiminen energiatekniikan eri oppiaineiden opettaja HTOL 1996-2006. DI, ylikonemestari. Energiatekniikka ja -talous, ympäristötekniikka, TKK.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu