Suomen kesät, ollaanko saavutettu 1700-luvun lopun kesien keskilämpötilat?

Kuva 2

Johdanto

Suomen nykyinen ilmatiede ei ”tunne” mennyttä ilmasto- ja säähistoriaa, ja siksi meidän maallikoiden on itse kaivettava siihen liittyvää tietoa, jos haluamme tietää millaista se on ollut ilmaston ja säiden suhteen ennen muinoin. Elämme nykyisin kuulemma täysin poikkeuksellisia aikoja ja ilmastohätätiloja kovin innokkaasti julistellaan vähän jokapuolella, mutta onko niihin hätätiloihin aihetta, sitä voi maallikko pohtia menneiden säiden ja vaikkapa katovuosiin liittyvien hätätilojen pohjalta.

Talvien historiaan liittyvän tarkastelun tein blogissani, linkki ja menneiden talvien säiden historiaa wanhojen lehtien kertomana keräilin tähän linkkiin.

Tässä blogissa on vuorossa Suomen kesien tarkastelu pelkän historian kirjoittelun näkökulmasta. Ehkä myöhemmin siihen liitetään laskentaakin. Helteiden osalta on oma laajempi globaali historian lehteileike kooste tässä linkissä.

Tällainen wanha säähistoria on ilmatieteessä häivytetty ja unohdettu, koska sen historian monet tiedot ovat ikäviä CO2-uskon näkökulmasta, koska a) niitä kuumia aikoja ei voida CO2:n kautta todistaa ja b) ne veivät pohjaa siltä uskolta, että lämpöiset kesät johtuvat hiilidioksidista ja ihmisestä.

HS 28.8.1929

Vuonna 1928 elokuun 28. päivä HS kirjoitti historian kesässäätietoa otsikolla ”Mistä kuluneen kesän kylmyys johtuu” (lyhennelmä), linkki:

Nyt on mielenkiintoista tutkia, ovatko tällaiset kesät kuin kulunut, erittäin harvinaisia. Kaikkein kylmin kesä sitten v:n 1739, oli 1902. Mutta on toisiakin, jotka eivät ole olleet paljon lämpöisempiä nekään. Kesän kolmen kuukauden keskilämpö oli v. 1902 13,1 C, 1832 13,4, 1862 ja 1907 13,5, 1867 13,6, 1844 13,7, 1821 ja 1923 13,8, 1916 14 sekä 1863 ja 1868 14,1 astetta. Kesän 1928 keskilämpömäärä tulee sijaitsemaan näiden numeroiden joukossa, ehkä hyvin lähellä saavutuskesän 1902 kylmyyttä. (kommentti: kesä 1901 oli kuumempi kuin vuosi 2018, eli varsin ääreviä ilmasto- ja säävuosia noihin aikoihin elettiin, (linkki, josta tutkielma tämän suhteen löytyy).

Jos tarkastellaan kylmien kesien esiintymistä, niin havaitaan, että sellaisia ei ollut lainkaan ennen vuotta 18201700-luvun loppupuolella olivat kesät niin kuumia, että niiden keskilämpö oli (17 C).

(kommentti; FMI:n mukaan eteläisen Suomen Kaisaniemen 1981-2010 kesien keskilämpötila oli 16,2 C ja Sodankylän 12,6 C).

V:sta 1820 lähtien alkoi viileitä kesiä esiintyä. Niitä oli: 1820-, 1830- ja 1840-luvuilla yksi kunakin vuosikymmenenä; 1850-luvulla ei ei ollut yhtään kylmää kesää, 1860-luvulla niitä sen sijaan oli kokonaista kolme (Suomessa ovat siltä vuosikymmeneltä kaameana muistona suuret nälkävuodet!); 1870-luvulla taas ei niitä ollut ainoatakaan, 1880-luvulla oli yksi kylmä kesä, 1890-luvulla ei yhtään.

Siitä lähtien kylmien kesien tiheys osoittaa keskilämmön alenemissuuntaa v:n 1850 jälkeen, verrattuna aikaan ennen vuotta 1820. Lämpösaavutus on v:lla 1789 ja 1819 (kolmen kesäkuukauden keskilämpö 19,2 ast) ( kommentti; FMI:n mukaan Kaisaniemen 1981-2010 kesien keskilämpötila oli 16,2 C.). 1850-luvulla oli seitsemän hyvin kuumaa kesää. Sen jälkeen ne muuttuvan harvinaisiksi, joskin niitä silloin tällöin on ollut: 1901 (keskilämpö 18,3), 1917 ja 1918 (17,2).

Tämän vuoden (1928) kesäkuu oli erikoisen kylmä (10, 8 ast). Sen voittavat kylmyydessä ainoastaan kesäkuut v. 1865 (10,7) ja 1923 (10,4). Heinäkuu ei niinkään eronnut normaalista, joskin viileänpuoleinen sekin.

Viileät heinäkuut ovat sitä harvinaisempia, mitä kauemmaksi ajassa mennään taaksepäin ja lukuisimmillaan ne olivat 1860-luvulla. Huomattavissa on sellainen ilmiö, että useampia kylmiä kesiä seuraa perätysten taikka lähellä toisiaan, ja että tällaisten ryhmien välillä keskimäärin kuluu 11 vuotta.
Jne. lehtijuttu jatkuu syitä säiden muutoksille pohdiskellen.

Kommentti: FMI aloittaa ilmastoalarminsa ajankohdasta, jossa katovuodet olivat yleisimpiä, eli 1850-luvusta.

Ilmastotiede ja ilmatiede

1700-luvun lopun lämpökausi näkyy ilmastotieteellisissä tutkimuksissa (lustot). Samoin kuten edellä HS kirjoitti, 1900-luvun alun ilmatiede tunnisti tuon nykyistä lämpöisemmän jakson.

 

Keski-Englannissa on pisin lämpötilojen yhtämittainen lämpötilojen mittaussarja, jossa näkyy 1700-luvun lopun nykyistä lämpösempi ilmastojakso.

Vuonna 1939 FMI:n johtaja Keränen toteaa kesien lämmenneen 1 asteen verran ja koko vuoden lämmenneen 2 asteella esiteolliseen aikaan nähden, linkki.

Tällöin Riekot ja Siperian ikirouta siirtyi kohti pohjoista ja vehnää viljeltiin aina Lapissa asti.

Katovuodet

Katosvuosilta on historian tietoa vuodelta 1944. Ne osaltaan kertovat kesien lämpötiloista vaikkakin kuten jutussa sanotaan, katovuodet eivät välttämättä johtuneet kylmästä säästä, vaan myös kuivuudesta tai liiallisista sateista. Katovuosien näkökulmasta elämme 1900-luvulla loistavan hyviä aikoja:

1900-luvun alusta asti menneet murto-osaan siitä, mitä niitä oli 1400-1800-luvuilla:
– 1400 -luvulla 10 kpl
– 1500 -luvulla 16 kpl
– 1600-luvulla 33 kpl
– 1700-luvulla 30 kpl
– 1800-luvulla 15 kpl
– 1900-luvulla 3 kpl vuoteen 1944 mennessä, lähde:

Pienestä jääkaudesta palautuminen

Vaikka kuuma ajanjakso osui 1700-luvun loppuun, pohjoisella pallonpuoliskolla ja etenkin Euroopassa elettiin pienen jääkauden kylmiä aikoja. Se kuvaa sitä, että kuumia ajanjaksoja tulee, vaikka noin muuten on erittäin kylmät ajat. Katovuosien määrän kehityksessä näkyy selkeästi pienestä jääkaudesta palautuminen. Tämä pieni jääkausi nykyvihreässä uskonnollisluonteisessa ilmastotieteessä kielletään, kuten 1930-luvulle tapahtunut nopea 2 asteen lämpeneminen etenkin pohjoisella pallonpuoliskossa ja keskiajan lämpökausi.

Kuitenkin pieni jääkausi eli pikku jääkausi oli ilmastollisesti keskimäärin normaalia kylmempi kausi noin vuosina 1450–1850.

Kausi ei ollut yhtenäinen maapallon kattava oikea jääkausi, vaan ajanjakson aikana ilmastolliset olosuhteet vaihtelivat suuresti eri puolilla maapalloa. Tuona aikana ainakin Euroopassa oli useita kylmiä kausia, jolloin keskilämpötila oli 2–3 °C normaalia alempi. Siksi ilmaston lämpeneminen pohjoisella pallonpuoliskolla näkyy käyrissä muuta maailmaa enemmän samoin kun tulee näkymään seuraava jäähtyminen.

Tutkijat ovat alustavasti tunnistaneet seitsemän mahdollista syytä pieneen jääkauteen: Maan kiertoratasyklit, vähentynyt Auringon aktiivisuus, lisääntynyt tulivuorten aktiivisuus, merivirtojen muutokset, muutokset väkiluvussa eri puolilla Maapalloa ja siihen liittyvä metsäpinta-alan muutos, ja ilmastojärjestelmän sisäinen vaihtelu.

Suomen ilmatiede kieltää pienen jääkauden siksi, että se ei ollut globaalisti niin kylmä kuin se oli pohjoisella pallonpuoliskolla ja etenkin Euroopassa, jonne tämän kaltainen ilmastonmuutos iskee kaikkein rajuimmin myös seuraavalla kerralla:

– Tästä varsinkin Suomea karusti 1600-luvulla kohdelleesta (30 % kuoli) pienestä jääkaudesta toipuminen näkyy siis erittäin selvästi sekä Tornionjoen jäidenlähdössä että Itämeren jäiden laajuuden vähenemisessä sekä muissa edellä olleista esimerkeistä.

– 1319 kaikki suuret Euroopan joet jäätyivät ja mm. Po-joki oli vahvassa jäässä.

– 1322 kuljettiin ja ja ratsastettiin jäitse Tanskan ja Saksan ja samoin Skånen ja Shellandin välillä. Matkustajia varten perustettiin jäälle ”matkailijakotejakin”
-Sama oli 1324, 1393-94, 1407-08. 1418 ja 1423.

– 1323 oli ankara talvi ja Itämeri sekä Adrian meri kokonaan jäässä

– 1421-1424, katso 1322. Tällöin 4 kovaa talvea Pohjoismaissa niin, että ihmiset ja eläimet saivat kulkea jalan Kattegatin ja Skagerakin ylitse

– 1459-60 oli ankara talvi ja ajettiin reellä Ruotsista Saksaan vieläpä maaliskuun loppuun saakka.

– 1571 oli erittäin ankara talvi etenkin Ranskassa. Kaikki joet jäätyivät.
– 1573 sama asia. Myös Itämeri jäätyi.

– 1578 jäätyi Itämeri niin, että vaunuilla päästiin Danzigista Helaan

– 1594 jäätyivät Rein, Schele ja Adrianmeri, mutta pohjoisessa oli lauhaa

– 1595 kova talvi ja useimmat Saksan joet jäätyivät. Lumien sulaessa oli kovia tulvia koko Keski-Euroopassa

– 1600 jäätyivät Keski-Euroopan joet

– 1608 oli 1640 ja 1740 ohella ankarin talvi, mitä Eurooppaa on kohdannut historiallisella ajalla. Sitä sanottiin ”suureksi talveksi” ja se oli erittäin kova myös Pohjois-Amerikassa, jossa Sagahadocin siirtokunta tuhoutui pakkaseen. Kaikki joet jäätyivät ja Thamesin jäällä veistettiin veneitä.
Itämeri, Zuidersee ja Bodenjärvi menivät jäähän. Paduassa asti oli vahva lumipeite ja Espanjassa kylmä teki paljon vahinkoa. Viini jäätyi ja kuningas Henrik IV:llä oli eräänä aamuna parta jäässä. Vielä helluntain jälkeen (toukokuun 15 p.) pojat luistelivat Danzigissa jäätyneillä lammikoilla.

– 1836 ja myös 1658 Itämeri jäätyi, jolloin Kaarle X Kustaa meni Beltin yli sekä huonona talvena 1708-09

– 1740- ja 1750-luvuilla Sahelin kuivuus, kuoli tuhansia ihmisiä.

– 1800, ennen tätä vuotta tiedetään, että Boden järvi on ollut 28 kertaa jäässä kokonaan. 1800-luvulla enää 2 kertaa 1829-30 ja 1878-80.

– 1820 jäätyivät Ranskan ja Saksan joet. Venetsian laguuneissa oli jäätä ja Thamesilla oli laivaliikenne vaikeuksissa. Turussa oli tammikuun 18. päivä 40 astetta pakkasta.

– 1823 oli ankara talvi ja Bosporissa oli ajojäätä.

– 1830 oli talvi pitkä ja kova. Gibralttarissa oli 12 astetta pakkasta.

– 1838 oli kova talvi ja koko Itämeri jäässä. Tanskan salmien yli ajettiin ja Visbyn ja Ölannin välinen posti kuljetettiin jäätä myöten. Laivaliikenne Thamesilla vaikeuksissa jään vuoksi.

Suomen kesät lämmenneet

Suomen kesät olivat Oulun korkeudella lämmenneet 1880 alkaen 2 asteella, totesi Suomen ilmatieteenlaitoksen johtaja tri Keränen vuonna 1938. Se on  näköjään se sama 2 astetta, josta puhutaan nyt 2021, tapahtunut lämmönnousu jo 1940-luvulle tultaessa.

 

Omenan viljelys oli Karjalan suunnalla mennyt 100 km pohjoisempaan vuoteen 1937 mennessä. Paljonkohan ovat omenat jatkaneet kulkuaan kohti pohjoista vuoden 1937 jälkeen?

 

Globaali kesäkatsaus

Mitäpä muuta lehtileikkeet sanovat kuumien kesien ilmastohistoriasta? Tästä varhaishistorian kuumien ja kuivien aikojen koosteesta nähdään kesähistoriaa. Alla oleva lehtileike on Kansallisarkiston lehtikokoelmasta.
Kovia kuumia ääri-ilmiöitä on siis ollut ja Euroopan joet sekä kaivot ovat aika ajoin olleet kuivina. Nuo kaikki kuumuudet on aikaansaanut joku ihmeellinen ilmiö, jota ilmatiede ei vieläkään osaa selittää. Nykyilmatieteen mukaan näiden kuumien historian ajanjaksojen ei pitäisi olla mahdollisia, koska hiilidioksidi ei voi olla noiden kuumuuksien syypää.

 

Nyt tietysti ilmatieteen puolella kovasti aletaan epäilemään, että ovatko nuo kuumat historiankirjoitukset oikein, vai ovatko lehdet nykytyyliin keksineet ihan omiaan. Luultavasti myös vertaisarviointeja vaaditaan. En ruvennut kutakin vuotta erikseen googlaamaan, mutta vastaava ulkomainen lehtileike vuodelta 1884 on olemassa.

FMI manipulointia CO2-teoriaa tukevaan muottiinsa

Kesä 2018 oli lämmin. Ilmatieteenlaitos sai sen historin kämpimimmäksi käyttämällä kikka kolmosta ja ottamalla vertailuun mukaan toukokuun, joka ei aiemmissa vertailuissa kuulunut kesien vertailuun. Tämä kuvaa hyvin Suomen ilmatieteen rappiota, kun tällaiseen epätoivoiseen manipulointiin syyllistytään, jotta omaa lysenkolaista uskoa CO2:n vaikutuksiin saadaan pönkitettyä.

Kesä 2018 saatiin siis FMI:n kikka kolmosella lämpöisemmäksi kuin kesä 1972 ja siitä uutisoitiin tietysti laajasti, että se oli kaikkien aikojen lämpöisin kesä.

Alla on oikea kesien vertailu kesä-heinä-elokuu, jossa 1972 kesä on kesää 2018 lämpöisempi. Mutta FMI keksikin poiketa normaalista perinteisestä vuodenaikavertailustaan ja otti yht’äkkiä kesävertailuun mukaan toukokuun ja niin saatiin ilmatieteelle haluttu lopputulos, jota päästiin mediassa rummuttamaan ja revittelemään kesää 2018 kaikkien aikojen kuumimpanalähdeOnko tällainen kikkailu narsistista julkisuudenkipeyttä, rahoituksen turvaamista vai silkkaa typeryyttä, jolla ollaan jotakin todistelevinaan, sitä voi maallikko vain arvailla?

 

Kuten muistamme, myös 1900-luvun alun lämpöisen jakson hiilidioksidivapaa kesä 1901 on saattanut olla lämpöisempi kuin kesä 2018, kun vertailuja sen aikaisiin mittauspaikkoihin tehdään.

 

Mitä vielä lämpöiseen kesään 2018 tulee, niin kesällä 2018, vaikka se lämmin ja helteinen olikin, ei tehty ääri-läpötiloihin liittyviä ennätyksiä, vaan niissäkin lämpimän 1900-luvun alun lämpötilat ovat hyvin yhä esillä.

Tuo Liperin lentokentän lämpötilaennätys on huvittava, koska se on tehty täysin väärissä olsosuhteissa, mutta silti kelpaa tilastoihin ennätykseksi.

1973 pohdittiin ovatko trooppiset kesät yleistymässä, kun niitä oli kaksi peräkkäin. Ei tuonkaan mukaan vedä vertojaan 2018 kesä menneille kesille, jos nuo 2018 lukemat vaan ovat oikein. Jos eivät, kommenttien perusteella korjataan ne oikeiksi.

Hirveästi mediassa ja ilmatieteessä hehkutettua kuumaa kesää 2018 lukuunottamatta meillä on viime vuosina ollut kovinkin kylmiä kesiä niin, että kesäkuussa 2017 Saariselällä jopa lasketeltiin.

Tämä eri vuosiin liittyvä vääristely on valtavan yleistä. Esimerkiksi tuon vuoden 2017 kesä oli 1987 vuotta pahempi katovuosi, koska kasvukausi oli monin paikoin kylmä. Sitten ilmatieteeseen kirjoitettiin alarmin mukaista historiaa ja pantiin kylmän kesän ja erittäin alhaisen kesän lämpösumman vuoksi syyssateille siirtyneiden puintien epäonnistuminen normaalien syyssateiden piikkiin. Ja itse asiassa katovuosia oli ennen kesää 2018 kolmekin kappaletta peräkkäin.

Kansainvälisessä käsittelyssä poikkeuksellisen kylmä 2017 kesäkuu muuttui tavanomaiseen lämpötilaan, kun hiloja muokkattiin sopivasti nousevaan trendiin. Vastaavaan hila-arvailuun tietääkseni FMI:nkin nousevat käyrät perustuvat. Näin se hila kätevästi lämpenee, videolinkki. Kuvakaappaus alku-ja lopputilanteesta.

Sateet

Edellä mainittiin syyssateet, joiden vuoksi sato 2017 oli muka huono. Sateisiin liittyen kuvaavaa on ilmatieteen käyttämät propagandistiset aloitusvuodet. Ilmatiede teki ennustuskäyrät sen suhteen, kuinka kuviteltu ilmastonmuutos lisää sateita. Aloitusvuosi on kuivan ilmastojakson kuivin vuosi 2000, kuinkas muuten. Pieleen menee vuosi vuodelta tämäkin tarkoituksenmukainen Suomen ilmatieteealaitoksen rakentama alarmi. Maallikon on erittäin vaikeaa ymmärtää, miksi tällaista ns. kirsikanpoimintaa kaiken aikaa tehdään.

Sateisuus ei ole Suomessa muuttunut vaikka niin väitetään, mutta luonnollista vaihtelua siinäkin on, kuten näiltä paikkakunnilta voimme havaita.

Helteet

Helteet liittyvät olennaisesti kesiin ja hellepäivien lukumääriä kovasti laskeskellaan ja niitä jopa laitetaan tilastoihin, vaikka virallinen 10 minuutin välein tehtävä mittaus ei hellelukemaa osoitakkaan. Lämpötilamittareiden satunnaislyönnit kelpaavat ilomatieteelle näissä hellelukemissa, mutta noin muuten laadunvalvonta poistaa kylmiä satunnaislukemia, kuten olemme mm. Simo Ruohon tarkastelmista sarjoista havainneet. Omituisia lämpötilojen datakatkoja syntyy juuri kaikkein kylmimpään aikaan:

Hellepäivät lisääntyvät myös osin sen vuoksi, että niitä löytäviä maamittauspisteitä on lisätty kaikken aikaa. Siltikin 2000-luvulla hellepäivien lukumäärä on ollut laskusuunnassa kesästä 2018 huolimatta. Samoin kesien korkeimmat lämpötilat ovat lievässä laskusuunnassa, kuvan lähde Ilkka Ahmavaara.

Myrskyt

Myrskyjen suhteen FMI oli epätoivoisessa tilanteessa, kun ne olivat niin vähissä, että oli keksittävä jotakin, jolla uskoa myrskyjen poikkeusellisuuteen saadaan valettua. Niinpä laitettiin luodoille mittareita, jotka mittaavat tuulenpuuskia, jotka tietysti ovat ennennäkemättömiä, koska niitä ei ole aiemmin mitattu.

Sitten vuonna 2019 oli pakko tehdä myrskyjen määritelmiin muutos, jotta kuvaajat saadaan edees jollakin tavalla pidettyä uskottavina CO2-alarmin näkökulmasta. Sitä kautta tilastot saatiin tämän näköisiksi:

Toki meteorologien ja varsinkin Forecan taholla oli facebookissa päivittäin raportteja hirmumysrskyistä, joita on maapallolla noin 100 kpl plus miinus 10-15 kpl joka ikinen vuosi. Tarinaa hirmumysrkyistä saa helposti aikaisesti ja sitä kautta luotua haluttua ilmastopaniikkia ja -hysteriaa. Tässä Kotakorven aikaansaannos hirmumyrskyjen suhteen. Vieressä toteumaa tilastojen valossa.

Ei hurrikaanien määrä eikä voima kasva.

Muokattu parin lisäyksen muodossa 14.1.2021

+12
itkonenlindgren
Sitoutumaton

Eläkkeellä oleva voimalaitospäällikkö. 42 vuoden työkokemus. Sivutoiminen energiatekniikan eri oppiaineiden opettaja HTOL 1996-2006.
DI, ylikonemestari. Energiatekniikka ja -talous, ympäristötekniikka, TKK.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu