Eduskunta uudistui parempaan suuntaan?

Sen lisäksi, että eduskunta muuttui vaaleissa aiempaa oikeistolaisemmaksi, myös varsin moni parlamentaarikko jäi sieltä ulos – joko vapaaehtoisesti tai kansan tahdosta.

Keskustasta vapaaehtosten luopujien kärkinimet Matti Vanhanen, Juha Sipilä, Anu Vehviläinen ja Jari Leppä saivat seurakseen mm. putoajat Mikko Kärnän, Joonas Köntän ja Ari Torniaisen, joista vain Kärnän kohtalo oli – vaalipiirin vaihdon takia – odotettavissa. Muille keskustan putoajille kohtaloksi koitui puolueen valtakunnallinen rökäletappio.

SDP:n tunnetuin vapaaehtoinen lähtijä oli suurten ikäluokkien viimeinen edustaja eduskunnassa, Erkki Tuomioja. Valtakirjansa uusimista turhaan tavoittelivat sen sijaan mm. Sirpa Paatero, Hussein al-Taee ja taannoinen pääministeri Antti Rinne, joista etenkin Rinteen putoaminen oli suuri yllätys.

Vihreitten ”ikiaikaisen” edustajan Satu Hassin vapaaehtoinen luopuminen ei ollut yllätys, mutta nuoren ja puheenjohtajanakin juuri sijaistaneen Iiris Suomelan putoaminen oli. Mennee puolueen valtakunnallisen tuloksen piikkiin sekin.

Myös vaalien suurvoittajiin kuuluvien perussuomalaisten eduskuntaryhmässä tapahtui melko isoja muutoksia. Ryhmän kokoonpano vaihtui merkittävästi, ja turhaan nyt alkaneelle kaudelle pyrkivät mm. sellaiset valtakunnalliestikin tutut nimet kuin Olli Immonen, Tom Packalén sekä sämpylöihin juuri parahiksi vaalien alla kompastunut Mika Niikko. Noiden melko yllättävien putoamisten vanavedessä PS:sta jo aiemmin erotetun Ano Turtiaisen (vkk) rannalle jääminen ei sen sijaan yllättänyt ketään.

Kokoomuksen eturivin edustajista vaapehtoisesti jäi rannalle vain Kalle Jokinen, eikä kovin isoja nimiä jäänyt valitsematta myöskään uudelleen. Päin vastoin: peräti kymmenen lisäpaikkaa turvasivat jatkopestin myös muutamalle yllättäjälle.

Uusien kansanedustajien myötä – joita on kaikissa puolueissa – eduskunnan vähän jo tahriintumaan päässyt arvovaltakin saadaan ehkä paranemaan. Käytännössä se merkitsisi edustajakollegoiden entistä suurempaa kunnioittamista myös silloin, kun he esittävät ns. vääriä tai ei niin totuttuja mielipiteitä.