Estääkö ”persukammo” asiallisen maahanmuuttokeskustelun?

Afganistanin imussa Euroopassa käydään nyt laajaa maahanmuuttokeskustelua. Lähes jokaisessa Euroopan maassa kysellään, mitä tapahtuu, jos hallitsematon siirtolaisvyöry lähtee taas liikkeelle ja saapuu oman kotimaan rajoille.

Suomessa tuota keskustelua eivät käy juuri muut kuin perussuomalaiset. Muut puolueet välttelevät koko asian käsittelyä, koska pelkäävät leimautumista perussuomalaisten kavereiksi – mikä on nykysuomalaisessa politiikassa lähes kuolemansynti.

Asian tärkeyden ja kauaskantoisuuden takia keskustelemattomuus – ja siis myös eri toimintamallien puute – on vastuutonta. Se, että puolueet ihmisoikeuksien vastustajiksi leimautumisen pelossa eivät halua mahdolliseen maahanmuutto-ongelmaan edes koskea, antaa kaikki tämän asian avaimet perussuomalaisille.

Kaikkien suomalaisten poliitikkojen pitäisi kyetä puhumaan myös vaikeista asioista. Niiden lakaisemin maton alle on vastuun pakoilua ja puolueiden itselleen rakentamien usein yksipuolisten ja valheellistenkin näkökulmien tahallista esilläpitoa myös silloin, kun rehellisyys ja avoimuus olisi ainoa oikea lähestymistapa.

Suomessa korostetaan aina ihmisoikeuksia sekä kansainvälisiä sopimuksia ja julistuksia, eikä siinä mitään pahaa olekaan. Ilman ihmisoikeuksia ei ole mitään, mutta vaikka länsimaista demokratia- ja ihmisoikeuskäsitystä on yritetty juurruttaa muuhun maailmaan jo useatkin vuosikymmenet, tulos on jäänyt melko vaatimattomaksi. Mitä – eikö meidän käsityksemme oikeasta ja väärästä olekaan ainoa oikea?

Euroopassa ja myös Yhdysvalloissa jonkinlaiseen todellisuuteen on kuitenkin alettu vähitellen heräillä. Kun länsimainen demokratia- ja ihmisoikeuskäsitys ei ole kelvannut sen enempää vientiin kuin kaikille maahanmuuttajillekaan, tilanteen hoitamista on ryhdytty miettimään myös uusista näkökulmista.

Kun Yhdysvallat 20 vuotta sitten lähti Afganistaniin, ajatus länsimaisesen demokratian sinne juurruttamisesta eli voimakkaana. Toisin kävi, ja nyt Yhdysvalloissa on jo alettu vaatia, että maan roolia maailmanpoliisina pitää pikemminkin vähentää kuin lisätä.

Suomessa kaikki nämä kehityskulut ovat jääneet huomaamatta. Täällä hallitukset toistensa perään suoltavat samaa vanhaa jargonia siitä, kuinka meidän vauraana ja demokraattisena hyvinvointivaltiona pitää auttaa muuta maailmaa ymmärtämään omat käsityksemme sellaisinaan. Kunnioituksen puute muita kulttuureita kohtaan on räikeä ja muistuttaa suuresti siirtomaa-ajan poliittista ajattelua Euroopassa.

Perussuomalaiset ovat monessa asiassa kohtuuttomia ja väärässä, mutta siinä, että maahanmuutosta ja pakolaisuudesta pitää puhua, he ovat oikeassa. Vaikenemalla ja hyssyttelemällä ongelmat eivät häviä mihinkään, ja ilman vaihtoehtosia toimintamalleja eri tilanteille meidät voidaan taas yllättää housut kintuissa, kuten vuonna 2015.

Joillekin puolueille puhumattomuus näistä asioista sopii siksi, että ilman keskustelua Suomen ulkomaalaispolitiikkaan ei tule myöskään muutoksia. Kiitollisia muutosten puutteesta lienevät myös perussuomalaiset, sillä näin he voivat ainoana tästä asiasta meteliä pitävänä puolueena kasvattaa kansansuosiotaan kohti suurimman puolueen asemaa.

Kokoomuksen ja keskustan äänekästä hiljaisuutta maahanmuuttokeskustelun ympärillä pitää sen sijaan suuresti ihmetellä. Onko todellakin niin, että noilla itseään yleispuolueina mainostavilla poliittisilla toimijoilla ei ”persukammossaan” ole rohkeutta minkäänlaisiin avauksiin asiassa, joka nyt suorastaan tulvii ihmisten koteihin? Kysymys monikulttuurisuuden laajenemisesta Euroopassa ei ole vähäinen asia, joten tuon ilmiön sen enempää tarkoituksellinen kuin tahatonkaan edistäminen tai estäminen ei voi olla yhdentekevä asia myöskään Suomessa.

+25
Jari Rusanen
Sitoutumaton Savonlinna

Politiikan sivustakatsoja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu